***
KTP:n 19. edustajakokous 29-30.5.2010
Irti EU:sta ja eurosta
Kommunistinen työväenpuolue on perustamisestaan lähtien vastustanut Suomen
EU-jäsenyyttä, EU:n rahaliittoa, euron käyttöönottoa, omasta rahasta luopumista ja
EU-vaaleihin osallistumista. Olemme päätöksissämme ja kannanotoissamme todenneet
lukuisia kertoja, että EU on kansanvaltaa polkeva suurpääoman ja militaristien liitto.
Se on suunnattu työväenluokkaa ja rauhanvoimia vastaan. EU:n vastustaminen on tärkeä
osa kapitalismin vastaista taistelua.
Voimme nyt Suomen viidentoista EU-jäsenyysvuoden kokemusten perusteella sanoa, että
olemme olleet oikeassa. Yksikään EU-puolueiden ja suuren rahan mainostamista lupauksista
ei ole toteutunut. Työväestön työn tuloksia ja teollisuutta on siirretty ulkomaille,
joukkotyöttömyys on jäänyt pysyväksi, julkisia palveluja leikataan yhä vain lisää
ja ruuan sekä muiden välttämättömien elinkustannusten hinnat nousevat jatkuvasti.
Suomen oma sisä- ja ulkopolitiikka on annettu suurpääoman, militaristien ja EU:n
käsiin. Jopa valtion budjetti ja julkisten palvelujen järjestäminen alistetaan jatkossa
EU:n komissaarin hyväksyttäviksi. Vastuun tästä vallankaappauksesta kantavat ne
voimat, jotka ajoivat maamme EU:n syliin. Mutta vastuu on myös niillä puolueilla, jotka
ovat osallistuneet EU-propagandan levittämiseen ja unionin kansanvallan vastaisiin
vaaleihin. Nykyisestä poikkeava, kansanvaltaa ja työväenluokkaa palveleva toisenlainen
Eurooppa ei ole kapitalismin oloissa mahdollinen.
Vuoden 2007 lopulla Yhdysvalloista alkunsa saanut kapitalistisen rahatalouden romahdus
tuhoaa parhaillaan myös EU:n jäsenmaiden talouksia ja aiheuttaa lisää
joukkotyöttömyyttä. Romahdus ja lama iskivät myös Suomeen Vanhasen porvarihallituksen
ja kokoomusministeri Kataisen päinvastaisista vakuutteluista huolimatta.
Suomi on EU:n ja sen rahaliiton jäsenmaana alistettu kapitalismin pelastuksen talkoisiin.
Siitä ei ole enää mitään epäilystä. Vanhasen porvarihallitus ja eduskunta ovat jo
päättäneet noin kymmenen miljardin euron rahatuesta ja takauksista, joilla varmistetaan
pankkien ja vakuutusyhtiöiden keinotteluvoitot laman kouriin joutuneissa EU-maissa.
Näiden velkamiljardien lisäksi valtio ottaa tänä vuonna muuta velkaa kaksitoista
miljardia. Eduskunnan päättämä suomalaisten pankkien viidenkymmenen miljardin
tukipaketti on sekin vielä voimassa. Rahansiirtojen ja takausten valtava määrä
paljastuu kun vertaa sitä valtion tämän vuoden budjettiin, joka on vain reilut
viisikymmentä miljardia euroa.
Hallitus ja eduskunta jatkavat laman oloissakin vuosikymmeniä harjoitettua oikeistolaista
tulonjakopolitiikkaa, jolla pääoman omistajille ja rikkaille on siirretty miljardeja
työväestöltä ja vähävaraisilta. Tästä on nytkin kysymys. Ja siksi oikeistovoimat
ja valtaeliitti ovat jo sopineet julkisia palveluja romuttavasta miljardien eurojen
säästöstä, eläkeiän nostamisesta ja veronkorotuksista.
Irti EU:sta ja sen rahaliitosta, suurpääoman vallankaappaus on lyötävä takaisin,
taisteluun kapitalismia vastaan!
Kansan etu
edellyttää Suomen irrottamista Nato-yhteyksistä
Suomen perinteisellä puolueettomuuspolitiikalla ja sotilaallisella liittoutumattomuudella
on ollut myönteinen merkitys koko pohjoiselle Euroopalle. Suomen ja Venäjän välisiin
suhteisiin sillä on ollut erityisen rakentava ja luottamusta lisäävä vaikutus.
Sotilasliitto Naton laajentuminen Baltian maiden kautta Suomen ja Venäjän rajoille on
horjuttanut Pohjois-Euroopan vakautta ja synnyttänyt sotilaallisen vastakkainasettelun
Natoon kuuluvien ja siihen kuulumattomien maiden välille.
Suomella on ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa omilla päätöksillään Naton
laajentumisen aiheuttaman epävakauden vähentämiseksi. Suomi voi toimia esimerkkinä
myös kaikkialla kansainvälisessä politiikassa, kun suomalaisia sotilaita ei lähetetä
USA:n, EU:n, Naton tai minkään muunkaan valtion tai liittouman alaisuudessa alistamaan
toisia valtioita ja kansoja.
Kommunistinen Työväenpuolue esittää eduskunnalle:
* Eduskunnan on todettava, että sotilasliitto Naton laajentuminen Suomen rajoille uhkaa
maan suvereeniutta ja rauhantilaa Pohjois-Euroopassa.* Rauhan ja vakauden edistämiseksi
Suomen on irtisanouduttava Naton kanssa solmitusta rauhankumppanuussopimuksesta.*
Eduskunnan on päätettävä vetää suomalaiset sotilaat välittömästi pois
Afganistanista ja Naton Isaf-joukoista, sekä muista sotilaallisista operaatioista.*
Eduskunnan on todettava, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on maan
suvereenisuuden, itsenäisen kansallisen kehityksen, hyvien valtiollisten ja erityisesti
naapurisuhteiden osalta sellainen vahvuus, jonka Nato-jäsenyys tuhoaisi.* Eduskunnan on
suunnattava Afganistanin ja muiden sotien käynnistä vapautuvat sekä sotilaallisesta
liittoutumisesta aiheutuvat asevarusteluun käytetyt varat työllisyyden parantamiseen,
koulutuksen kehittämiseen ja julkisten palveluiden turvaamiseen.
Ammattiyhdistysliike
taisteluun kapitalismia vastaan
Kapitalismin maailmanlaajuinen kriisi asettaa ammattiyhdistysliikkeelle uuden, mittavan
haasteen työväestön elinehtojen puolustamisessa, työpaikkojen turvaamisessa ja
kapitalistien hyökkäyksen torjumisessa. Suomalaisen ay-liikkeen, ja erityisesti sen
johdon, tahto ja uskottavuus oikeiston ja kapitalistien hyökkäyksen torjumisessa ovat
olemattomia. Kamppailun käynnistäminen suomalaisen teollisuuden alasajoa ja tulossa
olevia työuran pidennyksiä, työaikojen romuttamisia, palkkojen laskua ja
työttömyyttä vastaan edellyttää ay-johdon selkeää irtautumista kapitalismin
pelastamisyrityksistä. Ay-johdon periaatteeton yritys kapitalismin pelastamiseksi on
vienyt ay-liikkeen tuhon ja luopuruuden tielle. Voittajina siinä ovat kapitalistit ja
häviäjänä työväenluokka.
Ay-liikettä on käytetty yli 40-vuotisen tupo-sopimusten ajan kapitalisteille
vaarattomana puskurina pehmentämässä työväenluokan oikeutettuja vaatimuksia.
Sosialidemokraattinen ja vasemmistoliittolainen johto sekä myös niiden ryhmät,
"kentän miehet", liittojen hallinnossa ovat syypäitä ay-liikkeen
alennustilaan. Ne mahdollistavat ay-liikkeen sitomisen valtakunnalliseen politiikkaan,
jolloin ay-liikkeen jäsenistön tavoitteet ja vaatimukset jäävät toissijaisiksi.
Tuloksena on suuryritysten, keinottelijoiden ja rikkaiden tavoitteiden huomioiminen,
työehtosopimusten palkkatason nousun pysähtyminen, reaaliansioiden lasku, jäsenistön
esittämien sopimusuudistusten mitätöiminen ja matala-palkka-alojen
jälkeenjääneisyyden kasvaminen.
Kapitalistit ja niiden järjestöt koettavat nyt toden teolla murtaa ay-liikkeen aikanaan
taisteleman 8-tuntisen työpäivän ja muita työaikajärjestelyjä. Joissain sopimuksissa
tähän suuntaan on otettu jo vaarallisia askeleita. Matalapalkka-alat joutuvat
käytännössä yksin puolustamaan sopimuksiaan, koska ay-liike on antanut hajauttaa
sopimustoiminnan jatkuvaksi neuvotteluksi, jolloin sopimukset eivät ole yhtä aikaa
neuvoteltavina. Tällä menettelyllä kapitalistien hyökkäyksen kohteeksi joutuvat
yksittäiset ammattiliitot yksi kerrallaan, eikä todellista käytännön solidaarisuutta
ammattiliittojen välillä ole. Lopputuloksena on mm. palkkaerojen kasvaminen
entisestään ja nais- ja matalapalkka-alojen pysyminen palkkakuopassa. Naisten ja miesten
palkkatasa-arvon toteutuminen ei myöskään tällä tavalla etene.
Jäsenten asioiden unohtaminen on halvaannuttanut ay-liikkeen. Vielä liikkeen aktiiveina
olevien toimintatarmo on suunnattu vähemmän merkityksellisten asioiden kanssa
näpertelyyn. Edellytyksenä ay-liikkeen saamiseksi takaisin periaatteelliselle linjalleen
on palaaminen työpaikkojen ja ammattiosastojen tavoitteista lähtevään
työehtosopimuspolitiikkaan ja ay-liikkeen keskinäiseen solidaarisuuteen.
Ay-liike on palautettava alkuperäiseen tehtäväänsä ja sen on luovuttava kapitalismin
puolustamisesta. Ay-liikkeen jäsenistön luottamus ja aktiivisuus on palautettava ja
luokkataisteluvalmiutta on kohotettava. On palattava tulonjakokamppailuun, jossa
palkkatulojen osuus kansantulosta on saatava kasvuun. Lakko-oikeuden rajoittamista ei saa
hyväksyä - tarvittaessa koko ay-liikkeen voima on kohdistettava sen estämiseksi.
Nyt ei ole jahkailun ja sopuilun aika. Reformistisen ay-johdon on irtaannuttava
kapitalismin pönkittämisestä ja vaadittava hallitukselta toimenpiteitä työllisyyttä
edistävän ostovoiman lisäämiseksi
Imperialismi lietsoo sotaa
Korean niemimaalla
Korean demokraattisen kansantasavallan ja Korean tasavallan väliset suhteet ovat
ajautuneet vaarallisen kriisin asteelle. Vastuun kärjistyneestä tilanteesta kantavat
USA:n ja Korean tasavallan imperialistiset voimat, jotka eivät ole suostuneet epävakaan
aseleposopimuksen sijasta Koreoiden väliseen pysyvään rauhansopimukseen ja kansalliseen
yhdistymiseen.
USA ja sen määräysvallassa oleva liittouma on vuosikymmeniä painostanut ja saartanut
sotavoimillaan Korean demokraattista kansantasavaltaa. Maata vastaan on suunnatta myös
laittomia kauppa- ja poliittisia saartoja. Ne ovat vakavalla tavalla vaikeuttaneet
korealaisten jokapäiväistä elämää.
Kaikki ne rauhaa ja ystävyyttä palvelevat sopimukset, joita Koreoiden välillä
solmittiin vuonna 2000 on mitätöity USA:n ja Korean tasavallan toimesta. Vakava, nyt
avoimeen kriisiin johtanut kehitys sai alkunsa kaksi vuotta sitten, kun Korean tasavallan
oikeistovoimat valtasivat presidentin viran ja maan hallinnon.
Korean niemimaan kriisin ratkaiseminen ja sodan alkaminen voidaan estää vain Koreoiden
välisellä rauhansopimuksella, Korean demokraattisen kansantasavallan laittoman saarron
purkamisella, USA:n miehitysjoukkojen vetämisellä Korean tasavallasta ja Koreoiden
rauhanomaisella jälleenyhdistymisellä.
Kommunistisen työväenpuolueen 19.edustajakokous antaa tukensa kaikille niille
ponnisteluille, jotka edistävät edellä mainittua kehitystä.