Kuntapoliittinen ohjelma 2016-2020

Ktp:n  22. edustajakokous 7.-8.5.2016
Sisältö

  1. Kommunistit puolustavat kuntien itsehallintoa
    2. Kunnan tehtävät kunnan omana työnä
    3 EU:n kuntien itsehallintoa tuhoava vaikutus estettävä
    4.Kuntien pakkoliitokset demokratiaa kaventavina torjuttava
    5. Kuntien toimintamahdollisuudet ja talous turvattava
    6. Kunnan huolehdittava työntekijöistä
    7. Kunnan palvelut turvattava tasapuolisesti kaikille

7.1 Koulutus varallisuudesta riippumatta
7.2Kaikille lapsille oikeus kunnan päivähoitoon ja koululaisille ohjattu iltapäivätoiminta
7.3 Sosiaalitoimen palveluja parannettava
7.4 Terveydenhoitopalvelut tuotettava julkisina palveluina – hoitohenkilökuntaa lisättävä
7.5 Asuminen ei saa olla keinottelun väline
7.6 Kulkuyhteydet turvattava myös haja-asutusalueilla
7.7 Elinympäristöä on suojeltava
7.8 Energian tuottaminen on oltava yhteiskunnan hallussa ja valvonnassa
7.9 Kaavoitus kuntalaisia varten
7.10 Kulttuuri-, liikunta- ja virkistystoiminnan kehittäminen on osa kunnan vastuista

 

  1. KOMMUNISTIT PUOLUSTAVAT KUNTIEN ITSEHALLINTOA

 

  Kommunistien tehtävä kunnallispolitiikassa on työväenluokan kokoaminen toimimaan oikeuksiensa ja etujensa puolesta kapitalistisen luokkayhteiskunnan kumoamiseksi ja sosialistisen yhteiskunnan pystyttämiseksi.

Kuntien itsehallinnon  tulee kouluttaa työtätekeviä suunnitelmalliseen käytännön yhteiskuntapolitiikkaan ja päätöksentekoon. Työväenluokan omakohtainen toiminta kunnissa luo sitä perustaa, joka mahdollistaa poliittisen suunnanmuutoksen työtätekevien eduksi. Tämä merkitsee Euroopan unionin politiikan vastustamista ja Suomen irrottamista EU:sta. Kuntien ja kuntalaisten tulevaisuus on suorassa yhteydessä EU-jäsenyyteen.

Monopolikapitalismin vaikutuksen kasvu ja EU:n keskushallinnon määräykset merkitsevät kunnallisen itsehallinnon jatkuvaa kaventumista.

Ennakkoäänestysjärjestelmästä on kokonaan luovuttava, koska se antaa mahdollisuuden vaalivilppiin. Sen sijaan on siirryttävä takaisin kaksipäiväiseen vaaliin. Äänestyspaikan on oltava julkisessa tilassa

Kommunistien päätehtävät kunnallispolitiikassa ovat:

 EU:n oikeistolaisen talous- ja yhteiskuntapoliittisen suuntauksen katkaiseminen ja tulonjaon muuttaminen työväenluokan ja sen liittolaisten edun mukaiseksi

Kunnan omaisuuden, kuntapalvelujen ja toimintojen yksityistämisen estäminen

Kunnan toimintojen laajentaminen tuotanto- ja liiketoiminnan alueille

Toimiminen työttömien oikeuksien puolustamiseksi ja täystyöllisyyden saavuttamiseksi

Toimiminen työläisten, eläkeläisten, lasten, nuorten ja syrjäytettyjen etujen puolesta

Toiminta oikeudenmukaisen rauhan puolesta militarisointia ja Suomen sotavarustautumista vastaan. Suomessa ei tarvita suojeluskuntatoimintaan verrattavaa puolisotilaallista toimintaa eikä maakuntajoukkoja. Vastustamme imperialistisia sotia, Suomen Nato-yhteistyötä ja osallistumista EU:n sotilaalliseen toimintaan.

 

Kunnallispolitiikkaan työväen tavoitteet

Kuntapolitiikka ja muu yhteiskuntapolitiikka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Kuntien asema on 1990-luvulla vaikeutunut. Siihen ovat vaikuttaneet merkittävästi pääomien ja tuotannon keskittyminen ja tuottavien yritysten siirto pois maasta. Syynä on ollut pääomien liikkumisen vapauttaminen, joka oli myös yksi perusedellytys Suomen EU-jäsenyydelle.

Oikeistopolitiikka johtaa  sosiaali -ja terveyspalvelujen  uudistamisella (sote) ja maakuntahallinnon rakentamisella kuntien toimintojen yksityistämiseen,  kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien  kaventumiseen ja virkavaltaisuuden lisääntymiseen.

Maaseudulla työpaikat vähentyvät, maatilat autioituvat, asunnot, koulut ja päiväkotipaikat tyhjenevät. Muuttoliikkeen kasvattamissa taajamissa on puolestaan puute näistä peruspalveluista. Tämä on vahingollista kehitystä, tavoitteena tulee olla koko maan pitäminen elinkelpoisena ja asuttuna. Tähän tarvitaan yhteiskunnallista suunnitelmallisuutta.

Kunnissa valtiollinen EU:n talous- ja yhteiskuntapolitiikka muuttuu oikeistolaiseksi kunnallispolitiikaksi. Yhä suurempi osa työtätekeviltä kerättyjä varoja on siirretty valtion ja kuntien kautta suurpääomalle erilaisten maksuhelpotusten ja tukiaisten muodossa. Useat kunnat ovat tehneet ja tekevät parhaillaankin leikkauksia työläisten, pienituloisten sekä vähävaraisten etuihin ja perusturvaan. Kunnan tuottamia palveluja on supistettu sekä siirretty palvelujen tuottamista yksityisille yrittäjille. Peruslähtökohtana on oltava valtion ensisijainen vastuu siitä, että kunnat voivat hoitaa niille velvoitetut tehtävät. Tämä edellyttää valtionosuuksien kasvattamista.

Sote – uudistuksella ja maakuntahallinnon luomisella  hävitetään satoja kuntia hallituksen ohjaamana ja muodostaa vähintään 20 000 asukkaan suurkuntia. Kuntien väkinäisellä yhdistämisellä oikeisto luo edellytyksiä yksityiselle liiketoiminnalle tuottaa kuntien nyt hoitamat palvelut. Päätarkoitus on edesauttaa talous -ja liike-elämän ryhmiä ilman, että ne kohtaavat hallinnollisia ja muita esteitä. Tämän seurauksena terveyden- ja sosiaalihuollon sekä koulutuksen palvelut tulevat heikkenemään kunnissa, varsinkin reuna-alueilla. Kuntien määrän vähentyessä poistuu tuhansia kunnallisia luottamushenkilöiden paikkoja, joka supistaa kunnallista demokratiaa ja lisää virkavaltaisuutta.

KTP ei hyväksy nykyistä politiikkaa, vaan edellyttää, että

Kuntahallinnon ja toimintojen keskittäminen on estettävä. On turvattava kunta-, kylä- ja lähiökeskusten elinvoima torjumalla tarpeettomat kuntien yhdistämiset. Keskittäminen postien, pankkien ja kauppojen osalta on myös torjuttava, perustamalla uudelleen kunnan toimesta jo lopetettuja palvelulaitoksia.

Maksuton sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille. Kansanterveyslaki tulee saattaa voimaan alkuperäisessä muodossaan.

Sairaaloiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuutta tulee parantaa henkilöstöä lisäämällä ja lääkärien ja hoitohenkilöstön tehtäviä organisoimalla ja uudelleen määrittelyllä. Lääkäreiden ja muun terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen on liitettävä 1-3 vuoden työskentelyjakso syrjäseudun perusterveydenhuollon tehtävissä.

Vanhusten ja vammaisten sekä mielenterveyspotilaiden tukea kotihoidossa tulee kehittää ja laajentaa.

Vanhusten ja vammaisten sekä mielenterveyspotilaiden päiväkeskuksia, palvelulaitoksia ja muita vanhuksien tarvitsemia kunnallisia palveluja tulee lisätä.

Päiväkoteja tulee rakentaa tarvetta vastaavasti ja päiväkotipaikkoja tulee olla saatavilla vanhempien ilmaiseman tarpeen perusteella kaikille alle kouluikäisille lapsille. Myös koululaisten iltapäiväkerhotoimintaa tulee kehittää. Päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä.
Koulujen tuntikehyksiä tulee laajentaa ja luokkakokoja supistaa. Koulutus tulee olla kaikkien saatavilla varallisuudesta riippumatta. Erityisopetusta tarvitseville tulee olla erityisluokkia tukiopetuksen turvaamiseksi.

Kuntoutuksessa tulee tarjota kaikille samantasoiset palvelut riippumatta siitä, missä vamma tai sairaus on syntynyt.

Vastustamme työläisiin, pienituloisiin ja vähävaraisiin kohdistuvia verojen ja maksujen korotuksia. Vaadimme niiden palauttamista kohtuullisiksi.

Tuottavuuden kasvusta saatava hyöty on ohjattava kunnallisten palvelujen kehittämiseen, ei yritysten voittojen kasvattamiseen.

Peruslähtökohtana on oltava valtion ensisijainen vastuu siitä, että kunnat voivat hoitaa niille velvoitetut tehtävät.

 

  1. KUNNAN TEHTÄVÄT KUNNAN OMANA TYÖNÄ

 

  Kunnalliset toiminnat on säilytettävä kunnan suorassa hallinnassa. Liikelaitostaminen, säätiöiminen ja yhtiöittäminen vie niitä pois kuntalaisten  valvonnasta. Kuntien tehtäviksi on palautettava jo toteutetut siirrot siivoustoiminnoissa, kuntien korjaus- ja rakennustoiminnoissa, teiden- ja katujen hoidossa. Sähkölaitokset, vesilaitokset, terveyden- ja sairaudenhoitoon liittyvät laitokset yms. on palautettava kuntien suoraan omistukseen. Kuntien on voitava harjoittaa tuloa tuottavaa toimintaa. Kuntien on luovuttava kalliiden konsulttien käyttämisestä ja käytettävä säästyvät varat kunnan toimintojen kehittämiseen työtätekevien tarpeiden mukaisesti.

Kuntalaisilla tulee olla oikeus kunnan ylläpitämään uskonnottomien hautausmaahan.

Kunnanvaltuustojen on otettava sille kuuluva rooli kunnallisten toimintojen turvaamiseksi ja kehittämiseksi. On estettävä kunnan viranhaltijoiden ja yhtiöiden johtohenkilöiden vallankäyttö yksityisten palveluyritysten kautta. Työväestö maksaa pääosin kuntien keräämät verot ja siksi kunnan pitää toimenpiteillään hyödyttää vain kuntaa ja sen asukkaita.

Kuntien on lopetettava ostopalvelusopimustensa kautta tapahtuva yksityisten päiväkotien, koulujen, terveysasemien ja vanhusten palvelulaitoksien tukeminen. Tuet taloudelliseen voittoon pyrkiville säätiöille, yhtiöille ja yksityisille yrityksille tulee lopettaa. On valvottava etteivät esteelliset ihmiset osallistu kuntien päätösten tekoon.

Kunnan on tuotettava tai hankittava tarvitsemansa tuotteet ja tarvikkeet omalta alueeltaan, mikäli niitä alueella tuotetaan. Kotimaiset hankinnat on oltava etusijalla.

Kuntalakia on muutettava siten, että kunnan omaisuutta ei ole mahdollista luovuttaa yksityiseen voitontavoitteluun eikä siirtää  kunnan liikelaitoksille. Kunnan tonttien myynti on lopetettava liike-elämälle ja siirryttävä vuokrauskäytäntöön.  Asuintonttien vuokria ei saa korottaa.

 

Kuntien taloutta rasittavat valtiolle kuuluvien yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden kiihtyvä siirto erityslaeilla ja muilla päätöksillä kuntien maksettaviksi. Tällaisia menoeriä ovat mm. opetus- ja sivistystoimen sekä terveyden- ja sairaanhoidon menot. Työttömyyden, työllistämistoiminnan sekä suoranaisen syrjäytymisen aiheuttamat seuraukset aiheuttavat kunnille kohtuuttomia kustannuksia.

KTP vaatii, että suurpääoman on vastattava työttömyyden aiheuttamista kustannuksista, koska kunnat eivät ole syyllisiä kapitalistisesta järjestelmästä johtuvasta työttömyydestä. Kunnanvaltuustojen velvollisuus on toimia aktiivisesti valtiovaltaan päin työttömyyden ja sen vahingollisten seurausten vähentämiseksi sekä vaadittava valtionapujen lisäämistä ja niiden maksamista ajoissa. Pitkäaikaistyöttömien suora työllistäminen on edullisempaa kuin kuntouttavan työtoiminnan kautta työllistäminen ja on työllistetyn kannalta ihmisarvoinen  vaihtoehto.

 

  1. EU:n KUNTIEN ITSEHALLINTOA TUHOAVA VAIKUTUS ESTETTÄVÄ

 

Eduskunnan hyväksyttyä Suomen EU:hun liittymisen siirtyi suurin osa sille kuulunutta lainsäädäntövaltaa maan rajojen ulkopuolelle. Tämän seurauksena kuntien itsenäisyyttä uhkaavat EU:n tavoitteet harmonisoida jäsenmaiden talous- ja sisäpolitiikka. Työväestön etujen mukaista on puolustaa kuntien itsehallintoa ja itsenäistä olemassaoloa sekä kuntien oikeutta omalla verotuksellaan huolehtia valtakunnallisia vähimmäisnormeja parempien palveluiden tuottamisesta kuntalaisille.

EU:n kautta hallitseva oikeistosuuntaus vaarantaa työväestön edut. EU:n määräykset ja harjoitettu taantumuksellinen talous- ja yhteiskuntapolitiikka ovat luoneet tälle suuntaukselle mahdollisuuden edetä. KTP vastustaa tällaista kehitystä ja tekee yhteistyötä kunnissa muiden tätä kehitystä vastustavien työväenjärjestöjen ja väestöryhmien kanssa. Toimimalla kunnissa aktiivisesti työväestön etujen puolesta, on se samalla kamppailua Suomen irrottamiseksi EU:sta.

Työväestön kannalta hyvinvoinnin keskeisin kysymys on rauhan säilyminen maailmassa. Myös kunnallistasolla on toimittava siten, että edistetään kansojen välistä ystävyyttä ja tasa-arvoista yhteistyötä. Kunnan on kaikissa toiminnoissa tukeuduttava tähän peruslähtökohtaan.

 

  1. KUNTIEN PAKKOLIITOKSET KANSANVALTAA KAVENTAVINA TORJUTTAVA

  Toteutettu oikeistolainen talous- ja yhteiskuntapolitiikka on merkinnyt kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventumista. Suunnan tulee olla toinen. Virkamiesvaltaa on kavennettava. Kuntalaisten valitsemien luottamushenkilöiden asemaa tulee vahvistaa. Valtuustojen päätösvaltaa tulee laajentaa ja tuoda valtuutettujen ja kuntalaisten aloitteet välittömästi valtuuston ratkaistavaksi. Tämä edellyttää, että kuntalaisten ja heidän järjestöjensä esittämien aloitteiden käsittelyä nopeutetaan huomattavasti nykyisestä. Kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien kehittämiseksi on etsittävä myös muita vaikutuskanavia. Tiedottamisen tulee olla kansantajuisessa  muodossa  niin, että sillä tavoitetaan kaikki kunnan asukkaat.

Kaikista kunnan perimistä maksuista ja tariffeista tulee olla päätösvalta valtuustolla.

Kunnanvaltuuston tulee päättää kunnan alueelle TE-keskukselta anotuista investointi- ja toiminta-avustuksista.

Kunnallista kansanäänestystä on käytettävä enemmän ja myös konkreettisissa kuntalaisten elämään vaikuttavissa asioissa, vaikkapa vain jotain kunnanosaa koskevassa asiassa. Tällä lisätään lähidemokratiaa.

Kunnallisen päätöksenteon laajentamiseksi on lisättävä kunnan perustehtäviä hoitavia lautakuntien määrää sekä myös lautakuntien jäsenmäärää. Tiedottamista kuntalaisille on lisättävä ja päätettäviksi tulevissa asioissa on jo valmisteluvaiheessa noudatettava laajaa julkisuutta. Kuntien on tiedotettava kuntalaisille mahdollisuudesta tehdä kuntalaisaloitteita.

On rakennettava paikallinen osallistumisjärjestelmä, jossa kuullaan asukkaita heitä koskevista asioista suunnitteluvaiheesta alkaen. Tämä tarkoittaa asukasyhdistysten, asuntoyhtiöiden asukaskokousten, vanhempain ryhmien kouluissa, päiväkodeissa ym. kuulemista ja vetämistä mukaan päätöksentekoon.

Kuntaliitokset eivät saa olla itsetarkoitus. Ne vievät käytännössä päätösvaltaa kauemmaksi. Kuntaliitokset tulee toteuttaa vapaaehtoisuuden pohjalta, jolloin kuntalaiset voivat ilmaista kantansa liitoksiin esim. kansanäänestyksellä. Kansanäänestyksen tulosta tulee kunnioittaa kuntaa sitovana.

 

  1. KUNTIEN TOIMINTAMAHDOLLISUUDET JA TALOUS TURVATTAVA

 

Vastustamme kuntaverojen nostoa. Valtion rahoituksen turvaamiseen kunnille ja maksuosuuksien lisäämiseen saadaan varoja mm:

Irtautumalla EU:sta ja sen jäsenmaksuista

Luopumalla sotavarusteluun käytettävistä hankinnoista sekä supistamalla vuositasolla sotilasmenoja ja luopumalla perustetuista valmiusjoukoista sekä maakuntajoukkojen ja muiden puolisotilaallisten järjestöjen perustamisesta.

Lakkauttamalla eduskuntapuolueiden puoluetukijärjestelmä.

Muuttamalla pääomatulojen verotus sen keventämisen sijasta progressiiviseksi kuten palkansaajien verotuskin on.

Asettamalla pörssi- ja yritysosakekaupoille 22 %:n varainsiirtovero.

Asettamalla pääomien maastavientiin 22 %:n varainsiirtovero sekä erikoislupa.

Palauttamalla työnantajille niiltä vuoden 2010 alussa poistettu KELA-maksu.

Poistamalla yksityislääkärillä käynneistä KELA-korvaus

Palauttamalla vuonna 2006 poistettu varallisuusvero suurille tuloille ja omaisuuksille.

Luopumalla suurpääoman verohelpotuksista ja suuryritysten tukemisesta.

Säätämällä yrityksille lisävero niiden toteuttamista työntekijöiden irtisanomisista

 

Kunnan toimintamahdollisuuksien lisäämiseksi:

Muuttamalla kunnallinen verotus progressiiviseksi.

Kerätään korkeampaa kiinteistöveroa suuryrityksiltä ja liiketoiminnalta. Kiinteistöveron tulee kohdistua vain tuotanto- ja liiketoimintaan, kuntalaisen omasta asumisesta sitä ei voida periä.

Luovutaan yritysten halvemmista vesi- ja jätevesimaksuista.

Poistetaan yritysten mahdollisuus saada kunnalta sähköenergiaa halvemmalla hinnalla.

Vuokrataan ja peritään käypä vuokra yritystoiminnan tarvitsemista tonteista.

Peritään täysimääräinen hinta yksityisessä omistuksessa olevan maan kaavoittamisesta ja kaavoituksesta tuleva ansioton arvonnousu peritään kaavoituksesta hyötyviltä.

Muutetaan verolakeja siten, että yritysten verovelvollisuutta lisätään. Kunnille on palautettava suuryrityksiin kohdistettava harkintavero-oikeus.

Myös muu kunnallisverotus on saatava asteittain nousevaksi, progressiiviseksi verotukseksi, jossa suurituloiset maksavat suhteessa enemmän veroa kuin pienituloiset.

Ohjataan valtion keräämistä veroista ja maksuista kunnille suurempi osa. Kuntien valtionosuudet tulee palauttaa vähintäänkin tasolle, joka oli ennen 90-luvulla suoritettuja leikkauksia. Kunnille on lisättävä valtionapumäärärahoja peruspalvelujen, kuten terveydenhuollon, vanhustenhuollon, päivähoidon, koulutuksen ja koulumatkojen kustannuksiin. Näiden valtionosuuksien tulee olla “korvamerkittyjä” eikä niitä saa käyttää muihin tarkoituksiin.

Kuntien rajoilla olevat kuntapalvelut on voitava järjestää yhteistyössä toisen kunnan kanssa. Tällaisia ovat mm. koulutustoimen tehtävät.

 

  1. KUNNAN HUOLEHDITTAVA TYÖNTEKIJÖISTÄ

 

Kuntien on työllistettävä ensisijaisesti omaa palvelutoimintaa ylläpitämällä.

Kunnan työntekijöiden työpaine on lisääntynyt, koska työntekijöiden määrää on jatkuvasti vähennetty. Tämä tuntuu sosiaalihuollossa, kouluissa, päiväkodeissa ja vanhus- ja terveydenhuollossa työntekijöiden väsymisen lisääntymisenä, palvelutason ja turvallisuuden laskuna. Työvoimaa on lisättävä todellisen tarpeen mukaan niin, että ongelmat vältetään.Työn on oltava pääsääntöisesti kokopäivätyötä, ja osa-aikaista vain, jos työntekijä sitä itse haluaa.

Kuntien henkilöstöpolitiikan tulee olla esimerkillistä eikä siinä saa olla esimerkiksi poliittista syrjintää. Työsuhteet tulee solmia vakinaisina. Vastustamme kuntien henkilöstön irtisanomisia ja pakkolomia; ne heikentävät kunnan työntekijöiden asemaa ja kunnallisia palveluja. Kuntien yhtiöiden ja laitoksien hallinnossa ja vastaavissa elimissä tulee olla puolet kunnan henkilöstön valitsemia edustajia.

Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työnsaannista on erityisesti huolehdittava.

Kuntien on luotava vammaisille ja vajaakuntoisille henkilöille riittävästi tukityöpaikkoja.

Yksityinen elinkeinoelämä ei pysty turvaamaan täystyöllisyyttä. Kuntien tulee ottaa tavoitteeksi täystyöllisyyden toteuttaminen oman kunnan alueella. Syrjäytymisen estämiseksi kunnan on järjestettävä työharjoittelumahdollisuus peruskoulun lopettaneille, joilla ei ole vielä tietoa koulu- tai työpaikasta. Mahdollisuudet valtion rahoitukseen tulee käyttää täysimääräisesti hyödyksi. Kuntien on painostettava valtiovaltaa, jotta valtion työllisyysrahoitus- ym tukitoimenpiteet vastaisivat paremmin kuntien tarpeita.

 

  1. KUNNAN PALVELUT TURVATTAVA TASAPUOLISESTI KAIKILLE

 

7.1 Koulutus varallisuudesta riippumatta

Suurpääoman ja sille tukensa antavien hallitusten ja puolueiden tavoitteena on työvoiman saannin turvaaminen suurpääomalle. Ne eivät ole ensisijaisesti kiinnostuneita hyvän yleissivistävän koulutuksen antamisesta kaikille. Peruskoulun hyvät tavoitteet eivät ole vieläkään täysin toteutuneet. Riittämättömät aineelliset edellytykset ja suuret opetusryhmät ovat kaventaneet oppimismahdollisuuksia. Opetusryhmien kokoa onkin pienennettävä Kyläkoulut antavat usein hyvän oppimisympäristön, on luotava edellytyksiä niiden säilyttämiseen. Oppilailla on oikeus terveydellisesti turvallisiin koulutiloihin, koulut on tarkastettava mahdollisten homevaurioiden löytämiseksi..

Emme hyväksy yksityiskouluja ja muita suunnitelmia eliittikouluista. Vastustamme koulutusta koskevaa säästölinjaa. Opettajanvirkoja on lisättävä ja opettajille on turvattava vakinaiset toimet. Valtion on valvottava yhtenäisen ja laadukkaan opiskelutason toteutumista koko maassa. Oppikirjojen on oltava laadukkaita ja niiden on oltava käytössä kaikissa saman tason oppilaitoksissa. Kaikille on taattava sama perusopetuksen taso. Liikuntatuntien ja taiteellisten aineiden tuntimääriä on lisättävä. Erityisopetusta on saatava heti, kun sen tarve havaitaan. Kouluissa tulee olla riittävästi koulutettua henkilökuntaa, joka voi opastaa ja auttaa oppilaita heidän ongelmissaan. Ennaltaehkäisevä kouluterveydenhuolto on turvattava koululaisten tarpeisiin.

Koulun tulee ohjata oppilaita tieteellisen ja humanistisen maailmankuvan luomiseen. Emme hyväksy tunnustuksellista uskonnon opetusta tai epähumanistista tai muuta epätieteellistä ideologiaa. Opetuksen tulee perustua tieteelliseen maailmankatsomukseen ja asialliseen ja objektiiviseen opetuksen sisältöön esimerkiksi historian opetuksessa. Kouluissa on kiellettävä kaikki aseellinen koulutus, sotilaalliset maastoharjoitukset ja asenäyttelyt sekä kaikenlainen oikeistolainen militaristinen propaganda. Rauhankasvatusta on lisättävä. Koulutiet ja  –matkat on suunniteltava turvallisiksi.  Liikennetietoutta on opetettava kouluissa.

Koulutuksen tulee kaikilla tasoilla olla kaikkien saatavilla asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.  Vaadimme, että vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille turvataan täydet oikeudet maksuttomaan opiskeluun lukioissa sekä ammatillisissa ja korkeamman asteen oppilaitoksissa. Yksilöllisten tarpeiden mukaisesti on turvattava oikeus tarvittaessa koulunkäyntiavustajaan. Opiskelun pitää olla mahdollista ilman opiskelijan henkilökohtaista lainarahoitusta. Opintorahan ja asumislisän tasoa on korotettava opiskelijoiden täysipainoisen opiskelun mahdollistamiseksi ilman velkakierrettä. Opintoavustusten/-tukien tulee olla perustoimeentulon turvaavia eli vähintään1200 euroa kuukaudessa verottomana lukukausien ajalta vanhempien asunnosta muuttaneille. Vanhempien luona asuvien opintoavustusten taso on soviteltava siten, ettei opiskelu rasita vanhempia suhteellisesti enemmän. Loma-ajan työtulot eivät saa vähentää opintoavustusten määrää. Vastustamme lukukausimaksu- ja muiden rasitteiden lisäämistä opiskelijoille.

 

7.2 Kaikille lapsille oikeus kunnan päivähoitoon ja koululaisille ohjattuun iltapäivätoimintaan

  Kaikille alle kouluikäisille on taattava oikeus kunnalliseen hoitopaikkaan vanhempien ilmaiseman tarpeen mukaan. Tämä velvoittaa useimmilta kunnilta päivähoitohenkilökunnan määrän lisäämistä ja päiväkotien rakentamisia. Päiväkoteihin on turvattava vakinaisen henkilökunnan riittävyys. Päiväkotien rakentaminen ja päiväkotitoiminta tulee olla kuntien tehtävä.

Päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä. Päiväkotien on tarjottava kaikille yhtäläiset mahdollisuudet tasapainoiseen lapsuuteen. Ympärivuorokautisia päiväkoteja on perustettava lisää alueille, joissa on vuorotyötä tekeviä vanhempia. Kunnallista perhepäivähoitoa on kehitettävä vaihtoehtoisena hoitomuotona, mutta se ei saa hidastaa kunnallisten päiväkotien kehittämistä. Leikkikenttä- ja puistotätitoimintaa on kehitettävä kunnissa, joissa siihen on tarvetta. Päivähoidon hoitomaksuja ei saa korottaa, vaan tavoitteena tulee olla peruskoulun tavoin maksuton päivähoito.

Koululaisten ohjattua iltapäivätoimintaa ja kerhotoimintaa on laajennettava ja kehitettävä. Tavoitteena on oltava lapselle turvallisuuden tunne ja mielekäs tekeminen. Päivähoidossa on oltava myös rauhankasvatusta, mutta ei uskonnollista opetusta.

 

 

 

7.3 Sosiaalitoimen palveluja parannettava

 

Valtion sosiaalimenoihin kohdistuva supistuspolitiikka on kaventanut mahdollisuuksia sosiaalisen tuen saantiin. Apua tarvitseva eksyy usein sosiaaliviidakkoon, joka on nöyryyttävä ja holhoava. Näin ei saa olla: kaikilla kuntalaisilla on oltava perusoikeus turvallisiin elämänoloihin. Toimeentulon tukinormeja pitää nostaa, jotta tuki paremmin auttaisi tuen tarpeessa olevia kuntalaisia. Jokaiselle kuntalaiselle on turvattava perustoimeentulo.

Sosiaalisen avun käsittelyssä on luovuttava nöyryyttävästä kohtelusta ja syrjinnästä sekä parannettava palveluja tarvitsevien oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia. Kunnan sosiaalipalveluja on parannettava sosiaalityöntekijöiden, kodinhoitajien ja kotiavustajien määrää ja koulutusta lisäämällä. Kunnallisessa sosiaalitoimessa on tehostettava ennaltaehkäisevää työtä ja neuvontaa.

Sosiaalipalvelujen henkilöstö joutuu joskus ilman omaa syytään oikeistopolitiikan aiheuttaman vihan kohteeksi. Henkilöstön työturvallisuutta on parannettava mahdollisten henkilöstöä uhkaavien väkivaltaisten käyttäytymisten takia.

Pienituloisten eläkeläisten ja vammaisten palvelut tulee taata maksuttomina. Heille on saatava tarpeellinen määrä palveluasuntoja ja muita asumismuotoja, joissa voi elää ja asua normaalisti omassa taloudessa.

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä. Kotihoito on monessa tapauksessa laitoshoitoa inhimillisempi vaihtoehto ja kustannuksiltaan yhteiskunnalle halvempi. Kotona asuville vanhuksille on turvattava tarpeellinen määrä kotipalveluja, johon kuuluvat mm. kaupassa käynnit. Kotihoidon tukea on korotettava huomattavasti. Omaishoitajan jaksamista pitää tukea esim lomitus- ja muilla järjestelyillä.

Yleisperiaatteena on oltava, että kuntien sosiaalisten palveluiden tulee olla valtion kustantamia ja kaikissa kunnissa  kuntalaisten saatavilla yhdenvertaisin perustein .

 

7.4 Terveydenhoitopalvelut tuotettava julkisina palveluina – hoitohenkilökuntaa lisättävä

 

Valtiovallan on taloudellisesti huolehdittava siitä, että sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut säilyvät julkisina palveluina.

Terveyspalvelujen saanti on ihmisen perusoikeus eikä sitä saa alistaa liiketaloudellisen toiminnan rahastuskohteeksi. Oikeistolaisella politiikalla aiheutetulla terveydenhuollon yksityistämisellä nostetaan pienituloisille koituvia terveydenhuollon maksuja ja lisätään eriarvoisuutta lääkäripalveluiden käytössä.

Maksuton sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille, sekä maksuton ehkäisevä terveystarkastus erityisryhmille, kuten työttömille. Näihin tarkastuksiin kutsutaan kahden vuoden välein. Tämä on lähtökohta myös vuonna 1972 voimaantulleessa kansanterveyslaissa. Tämä edellyttää mm. terveyskeskusmaksun välitöntä poistamista. Apteekkijärjestelmä on siirrettävä yhteiskunnan toiminnaksi ja lääketehtaat on kansallistettava.

Terveyskeskuksia tulee kehittää sekä toiminnallisesti että henkilöstömäärien riittävyydellä niin, että hoitoa tarvitseva kuntalainen sitä myös saa. Nuorempien lääkärien tukena hoitotyössä tulee aina olla myös kokeneempia lääkäreitä. Tarvittaessa tulee tulkki olla potilaiden saatavilla. Erikoissairaanhoitoa on saatava kohtuullisessa ajassa, hoitotakuuaikaa on lyhennettävä.

Terveyskeskusten arvostusta on kohotettava. On turvattava hoitohenkilökunnan työskentelyolosuhteet ja ansiot sellaisiksi, että tehtäviin saadaan pysyvä henkilökunta. Kunnallinen terveydenhoito on saatava sellaiseksi, että jokaista 8 000 asukkaan aluetta kohden on yleislääkäripalvelut sisältävä terveysasema. Haja-asutusalueille on terveysasemia perustettava pienemmälle asukastiheydelle, jotta matkojen pituudet ja matka-ajat eivät muodostu kohtuuttomiksi. Kaikilla kuntalaisilla on oltava mahdollisuus saada ympärivuorokautista päivystävän lääkärin apua mahdollisimman lähellä asuinpaikkaa. Omalääkärijärjestelmä on toteutettava kunnallisena koko maassa lisäämällä riittävästi lääkärien virkoja. Pitkäaikaissairaille tulee taata hoitopaikka. On estettävä kunnallisten terveyskeskusten myyminen tai vuokraaminen yksityiseen terveysalan liiketoimintaan. Yhteiskunnan tuki yksityisille terveysasemille ja sairaaloille tulee poista ja ohjata vapautuvat varat julkisen sairaudenhoidon kehittämiseen.

Ihmisen perusterveydenhoitoon kuuluva hammashoito on tuotettava julkisena palveluna ja sen tulee olla maksuton palvelun käyttäjälle. Hammashoidon palveluja tulee laajentaa siten, että myös käytännössä taataan kaikkien ikäluokkien pääsy hoitoon kohtuullisessa ajassa.

Mielenterveyden häiriöt ovat merkittävä syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Niihin vaikuttavat omalta osaltaan jatkuva työttömyys, kiristyvä työtahti työpaikoilla, taloudellinen epävarmuus ja huoli tulevaisuudesta. Mielenterveysongelmat eivät poistu Suomesta lopettamalla hoitolaitoksia ja korvaamalla ne potilaiden avohoidoksi naamioidulla heitteillejätöllä. Lopetettujen hoitolaitosten aiheuttamaa hoitotarvetta korvaamaan tarvitaan riittävästi hoitohenkilökuntaa ja taloudellisia resursseja. Tarvitaan riittävästi myös hoitokoteja ja päiväkeskuksia sekä kuntoutustyöpaikkoja, joilla voidaan lieventää henkistä hätää. Sairaalapaikkojakin tarvitaan, mutta useimmiten potilaille parhaiten soveltuvia avohoitopaikkoja on lisättävä, koska ne ovat potilaalle miellyttävämpiä kuin suuret hoitolaitokset.

 

 

 

 

7.5 Asuminen ei saa olla keinottelun väline

Tällä hetkellä Suomessa on noin 250 000 tyhjillään olevaa asuntoa, joista yksinomaan  Helsingissä 25 000. Samaan aikaan maassamme on lähes 10000 ihmistä ilman vakituista asuntoa. Asunnottomuus ja puutteellinen asuminen kohdistuvat niin nuoriin ja lapsiperheisiin kuin yksinäisiin ja eläkeläisiin. Suuri ongelma on tällä hetkellä kasvukeskuksien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute. Asumisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, rakentamisesta alkaen, on tullut yhä röyhkeämmän keinottelun kohde. Asuntoja pidetään jopa keinottelutarkoituksessa tyhjillään. Kuntien velvollisuus on puuttua tällaiseen keinotteluun ja pakottaa tyhjillään pidettävät asunnot asumiskäyttöön.

Jokaisen kansalaisen perusoikeus on asua kohtuullisin kustannuksin riittävän tilavasti ja viihtyisästi. Jokaiselle nuorelle on taattava kohtuuvuokrainen ensiasunto. On tuettava yhteisöasumista,

Asumiskustannuksia tulee laskea niin, että ne käsittävät enintään 15 prosenttia käytettävissä olevista tuloista. Tämä edellyttää mm. vuokrasääntelyn palauttamista. Kiinteistövero tulee poistaa asumisen kustannuksista.  Asumistuella on turvattava pienituloisille ja vähävaraisille kohtuuhintainen asuminen.

Valtion ja kuntien on lisättävä asuntorakentamista, etenkin vuokra-asuntotuotantoa. Asuntorakentaminen on huomioitava kunnan kaavoituspolitiikassa. Asuntotonttien vuokrien tulee vastata maksukyvyn mukaista kohtuullisuutta ja olla liiketonttien vuokria alhaisempia.

 

7.6 Kulkuyhteydet turvattava myös haja-asutusalueilla

 

  Suurten keskusten ja asutustaajamien liikennejärjestelyjen tulee perustua julkiseen joukkoliikenteeseen; raide- ja linja-autoliikenteeseen. Yhteiskunnan tuella ja kuntien yhteistyöllä tulee säilyttää ja perustaa kunnallisia liikennelaitoksia. EU:n edellyttämää raideliikenteen kilpailuttamista eli yksityistämistä ei tule toteuttaa. EU-tyyppinen kilpailuttaminen julkisen liikenteen osalta on lopetettava.

Ilman saastumisen vähentämiseksi ja joukkoliikenteen edistämiseksi tulee työmatka- ja lähiliikenteen olla käyttäjilleen maksutonta. Vain siten voidaan hillitä yksityisautoilua. Liikkumista on helpotettava asuinympäristön liikenneyhteyksiä parantamalla mm. kevyen liikenteen ja jalankulkuväylien osalta.

Haja-asutusalueilla kunnan tulee, yhdessä valtion kanssa, hoitaa yleisessä käytössä olevien teiden kunnossapito. Yltiöpäiset moottoriteiden rakentamiset ja moottoriväylien levennykset eivät ole tarpeellisia. Kuntien ja niiden asukkaiden mielipidettä tulee kuunnella, kun uusista tiehankkeista päätetään. Liikenteen saasteiden vähentämiseksi on jakelu- ja joukkoliikenteessä siirryttävä käyttämään sähköä, maakaasua ja nestekaasua. Maaseudulla on turvattava riittävä määrä linja-autovuoroja. Junaliikenteen junavuorojen ja pienten seisakkeiden lopettamiset tulee perua.

 

 

 

 

7.7 Elinympäristöä on suojeltava

 

Elinympäristön säilyttäminen viihtyisänä, saasteettomana ja terveyden ja virkistyksen kannalta puhtaana edellyttää kunnissa toimivien yritysten aiheuttamien ympäristöpäästöjen merkittävää vähentämistä. Kuntalaisten on voitava puuttua teollisuuden, liikenteen ym. aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Teollisuutta ja liike-elämää sitoviaa ympäristönormeja on tiukennettava. Valvontaa on lisättävä.

Ympäristönsuojelussa on kiinnitettävä huomiota ilmansuojeluun. Ilmansuojelussa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien osto- ja myynti on keinottelua ja vakavan ongelman vähättelyä. Ympäristön pilaajat on saatettava täysimääräiseen vastuuseen teoistaan. Liikenne- ja energiaratkaisujen on oltava sellaisia, että ne vähentävät kasvihuoneilmiötä.

Vesistöjä uhkaa pilaantuminen niin kauan kuin tuotantotoimintaa ohjaa yksityinen voitontavoittelu. Myös kuntien omien toimintojen vahingollinen vaikutus vesistöihin on estettävä. Vesialueiden rakentamattomat ranta-alueet tulee säilyttää rakentamattomina rantaviivasta 100 – 300 metriin ulottuvana vyöhykkeenä, missä toteutuu jokamiehen oikeus kulkea vapaasti.

Maankamaran suojelua on kunnissa valvottava. Harjut, kalliot ja suot voidaan tämän päivän työkoneilla kuluttaa nopeasti ja peruuttamattomasti loppuun. Maa-aineslakia on tiukennettava niin, ettei tämä ole mahdollista. Pohjavesiä on suojeltava. Suojeltavien alueiden maanteiden suolauksessa on siirryttävä luonnolle vaarattomien yhdisteiden käyttöön ja luovuttava suolauksesta asteittain kokonaan. Kaivostoiminnan ja muun ympäristöä vahingoittavan toiminnan käynnistämisen ehtona on asukkaiden tietoon perustuva ennakkosuostumus.  Kaivostoimintaan ei saa antaa lupaa ulkomaisille yrityksille. Maaperän rikkauksien hyödyntämiseen on perustettava erillinen valtionyhtiö. Uraanin kaivaminen Suomen maaperästä on kiellettävä. Maamme pohjavesivarat on pidettävä yhteiskunnallisessa omistuksessa.

 

Jokaisessa kunnassa on oltava yksityiskohtainen ympäristösuunnitelma, joka on tehty yhteistyössä asukas- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kuntien on perustettava omia kierrätyskeskuksia tavaroiden uusiokäyttöä varten. Kunnan alueen jätehuollon on perustuttava mahdollisimman tarkkaan kierrätykseen, jätteiden lajitteluun ja niiden mahdollisimman suureen hyötykäyttöön. Kunnan kaatopaikan käyttö tai jätteiden keräyspiste on oltava kuntalaisille ilmaista. Kapitalismille ominainen suunnittelematon tavara- ja palvelutuotanto on johtanut tarpeettomaan resurssien tuhlaamiseen, turhaan kulutukseen ja kasvavaan jäteongelmaan. Uusien jätteenpolttolaitosten rakentaminen lajittelemattoman jätteen hävittämiseksi ei ole ratkaisu tähän.

Alkuperäisluonnon suojelemiseksi on riittävän laajat maa- ja vesialueet varattava luonnon- ja kansallispuistoiksi.

 

7.8 Energian tuottaminen on oltava yhteiskunnan hallussa ja valvonnassa

 

  Suurpääoman pyrkimyksenä on maksattaa käyttämänsä energia kotitalouksilla. Tämä ilmenee mm. pienkuluttajien kohonneina tariffimaksuina, kun teollisuus saa vastaavasti erilaisia suurkuluttaja-alennuksia. Näin ei voi olla, energian hinta kotitalouksille ei saa olla korkeampi kuin teollisuudelle. Energian hinta ei saa perustua sähköpörssin mahdollistavaan keinotteluun ja kansalaisten rahastamiseen korkeilla sähkön hinnoilla tai sähkön siirtomaksuilla. Sähkövero tulee poistaa asumisesta.

Kuntien energiaratkaisuissa on suosittava uusiutuvia energialähteitä ja energian säästämistä. Uusiutumattomia energialähteitä (kuten kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) käyttävät voimalaitokset on varustettava parhaimmalla käytettävissä olevalla puhdistustekniikalla. Maakaasun, joka on fossiilisista polttoaineista puhtainta, käyttöä on lisättävä kunnes uusiutuvat energiaratkaisut ovat käyttökelpoisia. Tuulivoiman, maalämmön ja aurinkoenergian käyttöönottoa on lisättävä ja uusien energiamuotojen tutkimusta kehitettävä. Ydinvoiman lisärakentamiseen ei ole tarvetta.

KTP:n lähtökohta on, että kunnalliset energialaitokset tulee säilyttää kunnallisina ja yksityiset yhtiöt kunnallistaa. Energialaitosten liikelaitostaminen on aiheuttanut energiakulutuksen kasvua, vaikka kaikessa energian käytössä tulee pyrkiä energian käytön vähentämiseen. Uusia vesivoimayhtiöiden kaavailemia tekoallashankkeita ei pidä toteuttaa eikä vielä vapaana oleviin jokiin  saa rakentaa voimalaitoksia.

 

7.9 Kaavoitus kuntalaisia varten

 

  Kaavoitus on kunnallisen päätösvallan perusasioita. Kaavoitus tulee tapahtua kuntalaisten ehdoilla ja myötävaikutuksella niin, että kuntalaiset voivat osallistua suunnitteluun ja maankäyttösuunnitelmiin alusta alkaen. Virkamiesvaltaa kaavoituksessa on vähennettävä. On varmistettava, että kuntalaisten tahto kaavoituksessa toteutuu. Kaavoituksessa teollisuuslaitokset tulee sijoittaa siten, etteivät niiden haitalliset vaikutukset yllä asuinalueille. Ympäristöä häiritsevää toimintaa ei saa sallia myöskään kaavamuutoksilla.

Kulttuurihistorialliset kohteet ja luonnonolosuhteiltaan arvokkaat maisemat tulee tarkoin määritellä, ettei niitä rakentamisessa  hävitetä.

Kaikessa kaavoitusta koskevassa päätöksenteossa on periaatteena oltava maapohjan yhteiskunnallinen omistus. Liikelaitosten ja maanomistajien saama ansiottoman arvonnousun hyöty on leikattava kunnalle ja perittävä maanomistajilta kaavoituksesta johtuvat todelliset kulut.

Kaavoituksella on turvattava kylä- ja lähikauppojen asema. Päiväkodit ja koulut on sijoitettava lähelle asuinalueita. Automarketteja ei saa rakentaa lähipalvelujen kustannuksella ja päivittäistavaroiden tulee ainakin taajama-alueilla olla saatavissa lyhyellä etäisyydellä. Hyvä, toimiva joukkoliikenne on otettava huomioon täydessä laajuudessa jo alueen alkusuunnittelusta lähtien.

 

7.10 Kulttuuri-, liikunta- ja virkistystoiminnan kehittäminen on osa kunnan vastuista

 

  Kuntien on järjestettävä ja tuettava paikallista kulttuuri- liikunta- ja harrastustoimintaa. Kunnan tulee järjestää tiloja, kuten koulut maksuttomasti kuntalaisten käyttöön. Sali ja muita vuokria ei saa kuntalaisilta eikä heidän järjestöiltään periä. Eri käyttäjäryhmien  (kuten vammaiset, lapset, ikäihmiset)  yhdenvertaisuus  on turvattava.

Huomiota on kiinnitettävä liikuntaesteisten vanhusten, vammaisten ja lasten turvallisten liikkumismahdollisuuksien luomiseen. Jalankulku, pyöräily ovat halpoja, terveellisiä ja ympäristölle haitattomia liikkumistapoja. Näitä tulee edistää oikealla suunnittelulla ja rakentamisella.

Kuntalaisten liikuntamahdollisuuksista on huolehdittava kehittämällä niitä tasapuolisesti kunnan eri alueilla. Kuntien ulkoilualueita tulee olla riittävästi. Kuntalaisille suunnattua virkistystoimintaa tulee lisätä. Lasten ja nuorten leiritoimintaa on tuettava ja laajennettava. Leirien tulee olla maksuttomia, jotta vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret voivat osallistua niihin. Eläkeläisille ja monilapsisten perheiden vanhemmille tulee olla tarjolla kunnallista virkistystoimintaa.

 

Kommunistisen Työväenpuolueen kunnallispoliittisen toiminnan perustana on se tosiasia, että kapitalistisessa yhteiskunnassa käydään leppymätöntä luokkataistelua ja se ulottuu myös kunnallispolitiikkaan. Se edellyttää työväenluokan ja sen liittolaisten taloudellisten ja poliittisten etujen tinkimätöntä puolustamista tavoitteena kapitalismin kumoaminen.

Kutsumme taisteluun kansanvallan ja edistyksen puolesta, tavoitteena sosialistinen yhteiskunta.

Ktp:n Kuntapoliittinen ohjelma 2016-2020

Vastaa