|
Opintoaineisto | Artikkeleita Che Guevarasta
Che Guevara ja sosialismi -
Che Guevara Kuuban vallankumouksen teoreetikkona
SISÄLTÖ:
alkuun
Che Guevara Kuuban vallankumouksen teoreetikkona
Nyt, kun eurooppalainen reaalisosialismi on romahtanut - kun koko Neuvostoliitto itsessään on lakannut olemasta, on asetettava kysymys: oliko sosialismin tavoite vain tilapäinen harharetki? Onko kapitalismi nyt saanut lopullisen voiton, onko maailma nyt valmis? - vai, tuleeko kehitys jatkumaan taantumakauden jälkeen myös yhteiskunnallisessa mielessä? Säilyykö vielä olemassaoleva sosialismi ja syntyykö uusia yrityksiä rakentaa sosialistisia yhteiskuntia, jotka onnistuvat tehtävässään aikaisempia paremmin? Vai, voiko syntyä vielä jotain uutta ja ennen näkemätöntä, sellaista mikä ei sovi yhteen nykyisen kapitalismin tai sosialismin kanssa.
Tässä mielessä on syytä tutustua Kuuban kokemukseen sosialismista ja sen merkittävimmän teoreetikon, Che Guevaran ajatuksiin.
Kuuba on joutunut kohtaamaan kehityksessään kaksoisongelman, jonka jokainen sosialistinen maa joutuu välttämättömyyden pakosta kohtaamaan; kuinka luoda tehokas talouden hallinto- ja ohjausjärjestelmä ja samanaikaisesti luoda uudet inhimilliset arvot ilman yksilökeskeisyyttä ja itsekkyyttä. Che Guevara tutki erityisesti tätä ongelmaa.
Onko oikein antaa Che Guevarasta kuva pelkästään vallankumousromantikkona?
Che Guevara tunnetaan yleisesti vallankumousromanttisena hahmona, Kuuban vallankumouksen sankarina. Vain harvat edes tietävät, että hän oli myös Kuuban vallankumouksen pääteoreetikko, Fidel Castron ohella, jolla oli kokonaisvaltainen ja luova ote marxismiin. Chen tätä puolta ei tunneta ehkä siksi, etteivät hänen käsityksensä tuolloin 60- luvulla vastanneet neuvostoliittolaista tapaa rakentaa sosialismia. Che leimattiin äärivasemmistolaiseksi vallankumousromantikoksi ennemmin kuin oltaisiin oltu vakavasti kiinnostuneita hänen ajatuksistaan.
Che Guevara oli lukenut vuosia marxismin klassikoita ja tunsi erinomaisesti Marxin, Engelsin ja Leninin kaikki tärkeimmät teokset. Kun Kuuban vallankumous vuodenvaihteessa -58 - 59 voitti, Fidel Castron ja Chen pääongelmaksi tuli, kuinka soveltaa marxilaisuutta ja rakentaa sosialismia Kuuban erityisissä oloissa; Kuuba oli vuosikymmenet ollut USA:n rikkaiden huvittelupaikka, sen väestö oli pääosin lukutaidotonta. Sosialismin tulevaa rakennustyötä ei auttanut yhtään se, että kansan työmoraalista ei ollut tietoakaan.
alkuun
Ihminen kehityksen lähtökohtana
Kun Neuvostoliitossa tuolloin 60-luvulla päähuomio kiinnitettiin sosialismin aineellisen perustan kehittämiseen, suunnitelmatalouteen ja tuotantoon, Kuuban vallankumouksen johtajat ottivat lähtökohdakseen ihmisen kehittämisen. He jopa arvostelivat Neuvostoliittoa siitä, että jos kiinnitetään liikaa huomiota talouteen ja käytetään samoja taloudellisia käsitteitä kuin kapitalistisissa maissa, se vie yhteiskuntaa poispäin marxismi- leninismin keskiöstä. He jopa väittivät, ettei poliittinen taloustiede Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopan maissa ollut täysin käsittänyt eikä kehittänyt sitä, mikä oli uutta sosialistisessa ja kommunistisessa järjestelmässä.
Neuvostoliitossa käytettyä talouden suunnittelun ja hallinnon tapaa, jossa kiinnitetään päähuomio tuotettuihin määriin, Che kutsui taloudellis-kirjanpidolliseksi järjestelmäksi ( economic accounting system ). Omaa kuubalaista systeemiään hän kutsui budjetti-rahoitusjärjestelmäksi ( budgetary finance system ).
Kuubalaisessa budjetti-rahoitusjärjestelmässä tulee huomioida ihminen kaiken kehityksen keskipisteenä. Ihmisen tulee olla päähenkilö ja yhtäaikaa pääkohde kaikenlaisissa kehityspyrkimyksissä. Yhteiskunnan kehityksellä on merkitystä vain silloin, kun se palvelee ihmisen kehittämistä, vapauttaa heidän luovuutensa ja vierottaa heidät itsekeskeisyydestä. "Me emme voi edetä kommunismiin, jos elämä sosialismissa on organisoitu kuin susien välinen kilpailu, kuten oli laita kapitalistisessa yhteiskunnassa".
Chelle sosialismi ja kommunismi oli yhtä aikaa tuotannon, organisaation ja tietoisuuden ilmiö, ei ainoastaan hallinnollinen, tekninen tai taloudellinen tehtävä. Mitään näistä puolista ei tule nostaa toisten edelle vaan tehtävänä on kaikkien näiden puolien yhteenliittäminen.
Che väitti, että tuotannon tekniset menettelytavat voidaan ottaa sieltä, missä ne ovat kehittyneimmät. Uusi yhteiskunta voi ottaa ne hallintaansa ilman pelkoa porvarillisuuden tartunnasta. Ideologiselta kannalta sensijaan Che sanoi, ettei sosialistista yhteiskuntaa voida kehittää luottaen kapitalistisen talouden johtamisen malleihin, käsitteisiin ja kriteereihin. Jos käsitteitä kuin hyödyke, tavara, kannattavuus, tuottavuus, henkilökohtaiset taloudelliset intressit käytetään uutta yhteiskuntaa luotaessa, ne alkavat pian elää omaa elämäänsä ja vievät sen ihmisten välisiin suhteisiin.
alkuun
Suunnitelma on enemmän kuin vain talouden suunnittelua
Keskeinen asema Che Guevaran teorioissa on suunnitelmalla. Che katsoi, että suunnitelma on ihmisen ensimmäinen mahdollisuus valjastaa talouden lait, mm. Marxin löytämän työn arvolain vaikutus ihmisen käyttöön. Talouden suunnittelu on AINOA keino, joka tekee mahdolliseksi kehittää yhtäaikaa tuotantoa, luoda uudenlaiset ihmisten väliset suhteet, luoda uusi ihminen. Suunnitelma ei ole mikään maaginen taikasauva, eikä fetissi tai pakkopaita. Sekin on ihmisten laatima. Siinä voi olla puutteita, mutta ne ovat aina oiottavissa. Suunnitelman etu on, että se - toisin kuin kapitalismissa, ei ole sidottu tietyn yksittäisen alan tuottavuuteen vaan ainoastaan koko yhteiskunnan kokonaistuotantoon.
alkuun
Lyhyesti Marxin arvolaista
Marxilainen arvolaki selvittää sen, että jokaisen tuotetun tavaran hinnan perustana on siihen tuotantovaiheessa siirtyneen ihmistyön määrä eli arvo. Arvon ilmenemismuoto markkinoilla on tavaran hinta, joka voi poiketa tavaran arvosta ylös tai alas kysynnän ja tarjonna perusteella. Kun käytettävän ihmistyövoiman määrää tuotannossa pystytään koneiden ym. järjestelyiden avulla vähentämään, tämä tuottavuuden nousu merkitsee kilpailuetua tuottajalleen. Nostamalla tuottavuutta tavaran valmistaja pystyy saamaan kilpailijoihinsa nähden suuremat voitot ja syrjäyttämään hintakilpailussa kilpailijansa markkinoilta.
Koneetkin on tehty ihmistyön avulla ja niidenkin tuottamissa tuotteissa ihmistyötä siirtyy tuotteisiin, mutta mitä nopeammin ja mitä kauemmin koneet tavaroita tekevät, sitä vähemmän kuhunkin yksittäiseen tuotettun tavaraan siirtyy ihmistyötä koneen kautta. Koneet vähentävät siinä määrin tavaroihin siirtyvän ihmistyön määrää, että ne syrjäyttävät ihmistyötä sellaissa työvaiheissa, joissa koneita voidaan käyttää.
Mitä enemmän kapitalistinen tuottaja pystyy nostamaan työn tuottavuutta, sitä paremmat edellytykset hänellä on pärjätä kapitalistien välisessä kilpailussa. Näin arvolaki toimii kapitalistisilla markkinoilla kapitalistien välisen kilpailun "tuomarina".
alkuun
Suunnitelman arvolain tasapainon saavuttamisen instrumentti
Takaisin Che Guevaraan. Kun kapitalismissa arvolaki on se tapa, jolla talous saavuttaa erilaisten hintaheilahteluiden jälkeen tasapainon niin sosialismissa suunnitelma on se tapa, jolla talouden ja hintojen tasapaino saavutetaan - tavoitteena sosialistisen ja kommunistisen yhteiskunnan ja ihmisen kehitys.
Che korosti, että kyse on loppujen lopuksi ihmisten konkreettisista tarpeista, marxilaisittain käyttöarvoista. Myös kapitalistinen tuotanto on sidoksissa käyttöarvoihin,- kapitalismissakaan tavara, jolla ei ole käyttöarvoa ei voi päästä markkinoille - mutta kapitalismissa työn arvolaki toteutuu välillisesti tavaroiden hintaheilahtelujen avulla.
Sosialismissa käyttöarvot tulevat ensisijaisiksi- ihmisten tarpeiden tyydyttäminen ja niiden hinnoittelun tasapaino suhteessa arvolakiin saavutetaan suunnitelman avulla.
alkuun
Suunnitelman tehokkuuden mittari on poliittinen
Suunnitelma on ENEMMÄN kuin pelkkää talouden ja tuotannon suunnittelua. Sen tehtävänä on luoda talouden kehittämisen perusta, säännöt ja kontrolli, mutta samalla sen tehtävänä on uudentyyppisten ihmisten välisten suhteiden luominen, uuden ihmisen luominen. Siksi suunnitelman tehokkuutta ei voida mitata yksinkertaisella tavaratuotannon mittarilla, onko se taloudellisesti tehokas tai kuinka paljon tavaroita ja hyödykkeitä saadaan tuotettua. Suunnitelman tehokkuuden mittarina on se, mikä poliittinen merkitys sillä on ja kuinka paljon se kehittää ihmisten tietoisuutta.
Raoul Castro ilmaisi asian näin: "Kun ihmiset tulevat tietoisiksi, mihin he kykenevät, se näkyy tarttuvana vallankumouksellisena innostuksena. Työn henki luo työn henkeä, tietoisuus luo tietoisuutta, rohkeus ja taistelutahto luo rohkeutta ja taistelutahtoa, rehellisyys ja kunniallisuus luo enemmän rehellisyyttä ja kunniallisuutta, rakkaus ja solidaarisuus luo enemmän rakkautta ja solidaarisuutta. Mutta jos me opetamme ihmisille itsekkyyttä ja rahansaalistusta se luo enemmän itsekkyyttä. Henkilökohtainen pyrkyryys luo enemmän pyrkyryyttä. Korruptio voimistaa korruptiota. Julma itsekeskeisyys lisää julmaa itsekeskeisyyttä.
Tämän vuoksi me Kuubassa kieltäydymme pystyttämästä rahalle alttaria emmekä uhraa ihmisten tietoisuutta sen juurella".
alkuun
Che kritisoi voimakkaasti Neuvostoliiton tapaa rakentaa sosialismia
Che Guevara kritisoi Neuvostoliittolaista tapaa rakentaa sosialismia siitä, että se oli erottamattomasti sidoksissa kapitalismilta perittyihin talouden johtamiskeinoihin eikä se voinut toimia ilman kapitalismilta perittyä talouden käsitteistöä kuten tuottavuus, voitto jne. Hän huomasi, että käytännöllisesti katsoen koko poliittiselta kirjallisuudelta, joka käsitteli kapitalismista sosialismiin siirtymisen vaihetta, puuttui käsitteistö ja ideologiset työkalut, jotka olisivat tutkineet asiaa sosialismin omasta näkökulmasta käsin. Eivät edes Marxin Pääomassa kehittelemät käsitteet siihen soveltuneet, koska Marx kritisoi teoksessaan ainoastaan kapitalismia.
alkuun
Sosialismissa työn arvolaki alistetaan suunnitelmalle
Che painotti sitä, ettei arvolakia, joka Marxin teoriassa kuvaa pääoman liikettä kapitalismissa, voi soveltaa samalla tavoin sosialistisessa yhteiskunnassa. Hän kielsi, että arvolaki olisi talouden suunnittelun ohjaava periaate sosialismin rakentamisen kaudella. Che teki seuraavan eron; on yksi asia myöntää, että sosialismissa on kapitalismin jäänteitä kuten arvolaki. On kokonaan toinen asia, että yhteiskuntaa voidaan siitä huolimatta kehittää tietoisesti ja suunnitelmallisesti.
Sosialismia rakentavassa maassa arvolaki vaikuttaa kuitenkin vielä määrätyssä laajuudessa mutta sen vaikutus pienenee sitä mukaa kuin uuden järjestelmän piirteet tulevat esiin.
alkuun
Sosialistisessa yhteiskunnassa arvolaki ei enää määrää, missä suhteessa tavaroita ja hyödykkeita tuotetaan tai vaihdetaan, miten työvoima sijoittuu tuotannossa tai mihin taloudelliset resurssit suunnataan.
Kun arvolakia ei tarvitse ottaa huomioon jokaisella tuotannon sektorilla erikseen vaan lähtökohdaksi otetaan koko yhteiskunnallinen työprosessi, se ilmenee mm. asuntojen vuokrien alenemisena, terveys- ja sosiaalipalveluiden paranemisena, täystyöllisyyden tavoitteena, hintasääntelynä, taisteluna vastavallankumouksellista keinottelua vastaan, uusien väestökerrosten mukaanottamisena työ- ja yhteiskunnalliseen elämään.
alkuun
Onko sosialismi mahdollinen
Voidaanko suunnitelma sitten luoda ja toteuttaa, onko sosialismi mahdollinen. Che Guevara uskoi suunnitelmatalouteen em. budjetti-rahoitusjärjestelmän puitteissa. Hänen teorioidensa mukaan kaikki yhteiskunnan voimavarat - huomioiden koko yhteiskunnan etu ja ihmisen kehitys - budjetoidaan suunnitelman mukaisella tavalla. Sen rinnalla seuraa tarkka talouden kontrolli ja tuotannon valvontajärjestelmä, jossa esim. käytetään kaikkein uusinta tietotekniikkaa ja matemaattisia malleja. Erityisesti kiinnitetään huomiota kustannuksiin, jolloin tuotanto saadaan tehokkaaksi, voidaan karsia epäolennaisia kustannuksia ja siten huomata ajoissa virheet taloudenpidossa.
alkuun
Sosialismi oppii kokemuksestaan
Kuuba kehitti alkuvuosinaan talouttaan Che Guevaran teorioiden mukaisesti. 70-luvun alkupuolella se Neuvostoliiton toivomuksesta alkoi kehittää sosialismiaan neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti. 80- luvun alkupuolella Kuuba jälleen otti käyttöön Che Guevaran ajatukset ja otti välimatkaa neuvostoliittolaisiin oppeihin. Tätä vaihetta kuubalaiset kutsuvat ns. oikaisuprosessiksi. Oikaisuprosessin lähtökohtana oli se huomio, että puoluekoneisto ei saanut laajeta liikaa eikä siitä saanut muodostua tarkoitusta sinänsä. Kommunistinen puoluokoneisto tuli pitää suhteellisen pienenä. Liian laaja ja byrokratisoitunut puoluekoneisto muodostuu itsetarkoitukseksi. Se passivoi ihmisten aktiivisuutta ja vaikuttaa siten kielteisesti heidän sosialistisen tietoisuutensa kehitykseen.
alkuun
Sosialismi romahti Neuvostoliitossa, miten käy Kuubassa
Nyt viime vuosikymmenen vaihteen jälkeen analyysit sosialismin romahtamisen syistä ovat oleellisesti tarkentuneet. Syyt sosialismin romahtamiseen mm. Neuvostoliitossa olivat ulkoisia ja sisäsyntyisiä. Neuvostoliitto joutui ankaran taloussaarron ja sotilaallisen uhan kohteeksi. Taloussaarron ja kylmän sodan Neuvostoliitto kesti, mutta ei kestänyt sisältäpäin tullutta uhkaa.
Mun Neuvostoliitossa 1960-luvulta lähtien alettiin kiinnittää huomiota voimakkaasti taloudelliseen kilpailuun USA:n kanssa samalla unohdettiin sosialismin alkuperäinen tavoite, joka oli Che Guevaran ajattelun keskiössä. Talous on tärkeää mutta tärkeämpää sosialismissa on uudenlaisen ihmisen ja uudenlaisten ihmisten välisten suhteiden syntyminen.
Kun talouden ylikorostaminen yhdistyi Neuvostoliitossa yhä paisuvaan puoluekoneistoon - puoluekoneisto oli käytännössä ainoa tapa nousta yhteiskunnallisessa hierarkiassa, tämä johti sosialistisen yhteiskunnan alkuperäisen tavoitteen hämärtymiseen. Nomenklatuura, uusi herra-luokka, uudet kapitalistit syntyivät entisen NKP:n pohjalta ja he eivät enään olleet kiinostuneita sosialistisen yhteiskunnan rakentamisesta vaan halusivat henkilökohtaista mammonaa, halusivat pelata omaan pussiin. Vanhat nomenklatuuraan kuuluneet teollisuusjohtajat ottivat aikaisemmin sosialistiseen yhteisomistukseen kuuluneet laitokset ja raaka-aineet yksityiseen omistukseensa ja rupesivat ketterästi kapitalisteiksi.
Myös Kuuba on jo yli 40 vuoden ajan joutunut ankaran taloussaarron ja sotilaallisen painostuksen kohteeksi. Myös Kuuba on kestänyt ulkoisen painostuksen. Nyt kysymys kuuluu, kestääkö se yli sisäisen hajoamisen uhan. Voiko siellä tapahtua samanlainen taantumisprosessi kuin entisessä Neuvostoliitossa.
Kuuballa on kaksi etua puolellaan: ensiksikin etuna on, että nyt Kuuba ja kuubalaiset käytännössä näkevät, mitä tapahtuu, kun markkinavoimat päästetään vapaasti myllertämään entisen Neuvostoliiton on malliin. Tuloksena on yhteiskunnallinen katastrofi, yhteiskunnan kantavien perusrakenteiden mm.sosiaaliturvan, eläkkeiden ja työttömysturvan murtuminen, joka seurauksiltaan vetää vertoja suurehkolle sodalle.
Toinen etu Kuuballa on Che Guevaran ajatukset. Kuuba muistaa, että Che Guevaran mukaan talouden parantaminen ei ole ainoa ja hallitseva päämäärä. Tärkeintä on tavoite ihmisen aineellisen ja henkisen kehityksen huolehtimiseen. Se, että ihminen tuntee kuuluvansa yhteiskuntaan ilman, että hänen täytyy jatkuvasti pelätä syrjäytetyksi tulemista, että kaikille ihmisille pyritään luomaan aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin ja kehityksen edellytykset, että yhteiskunnassa vallitsee yhteenkuuluvaisuuden ja solidaarisuuden tunne, että toteutuu Marxin ennakoiman sosialistisen yhteiskunnan peruslähtökohta, jossa jokaisen yksilön hyvinvoinnista huolehtiminen on kaikkien yhteinen etu, jonka lähtökohtana on jokainen kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan.
Ja, että yhteiskunnassa ymmärretään, että kaikkien hyvinvointi riippuu kaikkien työpanoksesta, yhteiskunnallisesta työprosessista kokonaisuudessaan. Kun tähän luotetaan ja ponnistellaan yhteisesti asetettujen tavoitteiden eteen paranee myös aineellinen hyvinvointi tasaisesti mutta varmasti.
Che Guevaran ajatukset on luotu 50- ja 60- luvuilla. Siksi ne eivät enää kaikilta osin vastaa nykytilannetta. Esim. ympäristökysymyksiä Che Guevara ei ole ottanut huomioon siinä mittakaavassa kuin nykyisen käsityksen mukaan tulisi. Silti Chen ajatuksilla on erittäin merkittävää painoarvoa edelleenkin.
alkuun
Opintoaineisto | Artikkeleita Che Guevarasta
|
