7.2 Lasten
päivähoito
Kaikille alle kouluikäisille on taattava oikeus kunnalliseen hoitopaikkaan vanhempien
ilmaiseman tarpeen mukaan. Tämä velvoittaa useimmilta kunnilta
päivähoitohenkilökunnan määrän lisäämistä ja päiväkotien rakentamisia.
Päiväkoteihin on turvattava vakinaisen henkilökunnan riittävyys.
Päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä. Päiväkotien
on tarjottava kaikille yhtäläiset mahdollisuudet tasapainoiseen lapsuuteen.
Ympärivuorokautisia päiväkoteja on perustettava lisää alueille, joissa on
vuorotyötä tekeviä vanhempia. Kunnallista perhepäivähoitoa on kehitettävä
vaihtoehtoisena hoitomuotona, mutta se ei saa hidastaa kunnallisten päiväkotien
kehittämistä. Leikkikenttä- ja puistotätitoimintaa on kehitettävä kunnissa, joissa
siihen on tarvetta. Päivähoidon hoitomaksuja ei saa korottaa, vaan tavoitteena tulee
olla peruskoulun tavoin maksuton päivähoito.
Koululaisten ohjattua iltapäivätoimintaa ja kerhotoimintaa on laajennettava ja
kehitettävä. Tavoitteena on oltava lapselle turvallisuuden tunne ja mielekäs tekeminen.
Alku
7.3 Sosiaalitoimi
Apua täytyy olla silloin saatavilla, kun tarve on suurin. Valtion
toimesta toteutettu varojen supistuspolitiikka on kuitenkin kaventanut mahdollisuuksia
sosiaalisen tuen saantiin. Tästä syystä apua tarvitseva eksyy usein sosiaaliviidakkoon,
joka on nöyryyttävä, holhoava ja luukuttava. Näin ei saa olla: kaikilla
kuntalaisilla on oltava perusoikeus turvallisiin elämänoloihin. Toimeentulotukinormeja
pitää nostaa, jotta tuki paremmin auttaisi tuen tarpeessa olevia kuntalaisia. Jokaiselle
kuntalaiselle on turvattava perustoimeentulo.
Sosiaaliavun käsittelyssä on luovuttava nöyryyttävästä kohtelusta ja
syrjinnästä sekä parannettava palveluita tarvitsevien oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia.
Kunnan sosiaalipalveluja on kehitettävä sosiaalityöntekijöiden, kodinhoitajien ja
kotiavustajien määrää ja koulutusta lisäämällä. Kunnallisessa sosiaalitoimessa on
tehostettava ennaltaehkäisevää työtä ja neuvontaa.
Vanhusten, vammaisten ja eläkeläisten palvelut tulee taata maksuttomina.
Eläkeläisille ja vammaisille on saatava tarpeellinen määrä palveluasuntoja ja muita
asumismuotoja, joissa voi elää ja asua normaalisti omassa taloudessa.
Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä. Kotihoito on monessa tapauksessa laitoshoitoa
inhimillisempi vaihtoehto ja kustannuksiltaan yhteiskunnalle halvempi. Omaisen kotihoidon
tukea on korotettava. Omaishoitajien jaksamista pitää tukea esim lomitus- ja muilla
järjestelyillä.
Yleisperiaatteena on laajemmin oltava, että sosiaaliset palvelut tulee saattaa
kaikilla tasoilla kunnalliselle ja valtiolliselle pohjalle. Palvelujen rahoittamiseksi on
esimerkiksi yksityisiä vakuutuslaitoksia ja niiden liiketoimintaa hyödyttäneet
palkkatuloon liittyvät lakisääteiset maksut ohjattava KELA:lle. Näin asioiden
yhteiskunnallinen valvonta paranee ja se lisää kansalaisten demokraattisia oikeuksia.
Alku
7.4 Terveydenhoito
Maksuton sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille. Tämä
edellyttää mm. terveyskeskusmaksun välitöntä poistamista. Apteekkijärjestelmä on
siirrettävä yhteiskunnan toiminnaksi.
Terveyskeskuksia tulee kehittää sekä toiminnallisesti että henkilöstömäärien
riittävyydellä niin, että hoitoa tarvitseva kuntalainen sitä myös saa. Myös
erikoissairaanhoitoa on saatava kohtuullisessa ajassa. Terveyspalvelujen saanti on ihmisen
perusoikeus eikä sitä saa alistaa liiketaloudellisen toiminnan rahastuskohteeksi.
Oikeiston ajamalla terveydenhuollon yksityistämisellä nostetaan pienituloisille koituvia
terveydenhuollon maksuja ja lisätään eriarvoisuutta lääkäripalveluiden käytössä.
Terveyskeskusten arvostusta on kohotettava. On turvattava hoitohenkilökunnan
työskentelyolosuhteet ja ansiot sellaisiksi, että tehtäviin saadaan pysyvä
henkilökunta. Kunnallinen terveydenhoito on saatava sellaiseksi, että jokaista 10 000
asukkaan aluetta kohden on yleislääkäripalvelut sisältävä terveysasema.
Haja-asutusalueille on terveysasemia perustettava pienemmälle asukastiheydelle, jotta
matkojen pituudet ja matka-ajat eivät muodostu kohtuuttomiksi. Kaikilla kuntalaisilla on
oltava mahdollisuus saada ympärivuorokautista päivystävän lääkärin apua omassa
kunnassa. Omalääkärijärjestelmä on toteutettava kunnallisena koko maassa
lisäämällä riittävästi lääkärien virkoja. Pitkäaikaissairaille tulee taata
hoitopaikka. On estettävä kunnallisten terveyskeskusten myyminen ja vuokraaminen
yksityiseen terveysalan liiketoimintaan.
Ihmisen perusterveydenhoitoon kuuluvaa maksutonta hammaslääkärihuoltoa tulee
laajentaa siten, että taataan myös käytännössä kaikkien ikäluokkien pääsy hoitoon
kohtuullisessa ajassa.
Mielenterveyden häiriöt ovat merkittävä syy työkyvyttömyyseläkkeelle
siirtymiseen. Niihin vaikuttavat omalta osaltaan jatkuva työttömyys, kiristyvä
työtahti työpaikoilla ja taloudellinen epävarmuus. Mielenterveysongelmat eivät poistu
Suomesta lopettamalla hoitolaitokset ja korvaamalla ne potilaiden avohoidoksi naamioidulla
heitteillejätöllä. Tarvitaan riittävästi sairaalapaikkoja, hoitokoteja ja
päiväkeskuksia sekä kuntoutustyöpaikkoja, joilla voidaan lieventää henkistä
hätää.
Alku
7.5 Asuminen
ei saa olla keinottelun väline
Maassamme on 10 000 ihmistä ilman vakituista asuntoa. Asunnottomuus ja
puutteellinen asuminen kohdistuvat niin nuoriin ja lapsiperheisiin kuin yksinäisiin ja
eläkeläisiin. Suuri ongelma on tällä hetkellä kasvukeskuksien kohtuuhintaisten
vuokra-asuntojen puute. Asumisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, rakentamisesta
alkaen, on tullut yhä röyhkeämmän keinottelun kohde. Asuntoja pidetään
keinottelutarkoituksessa tyhjillään. Kuntien velvollisuus on puuttua tällaiseen
keinotteluun ja pakottaa tyhjillään pidettävät asunnot asumiskäyttöön.
Jokaisen kansalaisen perusoikeus on asua kohtuullisin kustannuksin riittävän
tilavasti ja viihtyisästi. Jokaiselle nuorelle on taattava riittävän suuruinen ja
halpavuokrainen ensiasunto.
Asumiskustannuksia tulee laskea niin, että ne käsittävät enintään viidenneksen
käytettävissä olevista tuloista. Tämä edellyttää mm. vuokrasääntelyn
palauttamista. Kiinteistö- ja arvonlisävero tulee poistaa asumisen kustannuksista.
Asumistuella on turvattava pienituloisille ja vähävaraisille kohtuuhintainen asuminen.
Asumistuesta on poistettava 7 prosentin omavastuuosuus.
Valtion ja kuntien on lisättävä asuntorakentamista, etenkin vuokra-asuntotuotantoa.
Asuntorakentaminen on huomioitava kunnan kaavoituspolitiikassa. Asuntotonttien vuokrien
tulee vastata maksukyvyn mukaista kohtuullisuutta ja olla liiketonttien vuokria
alhaisempia.
Alku
7.6 Liikenne
Suurten keskusten ja asutustaajamien tavara- ja joukkoliikenteen tulee perustua raide-
ja sähköisen liikenteen varaan. Yhteiskunnan tuella ja kuntien yhteistyöllä tulee
säilyttää ja perustaa kunnallisia liikennelaitoksia. Junaliikenteen junavuorojen ja
pienten seisakkien lopettamiset tulee perua. EU:n edellyttämää raideliikenteen
kilpailua eli yksityistämistä ei tule toteuttaa.
Joukkoliikenteen edistämiseksi tulee sen olla käyttäjilleen edullista ja
työnantajien on osallistuttava työmatkojen kustannuksiin. Arvonlisävero on poistettava
joukkoliikenteen maksuista ja hankinnoista. Eläkeläisille, opiskelijoille ja
vähävaraisille kuntalaisille on turvattava halpa joukkoliikenteen käyttö.
Haja-asutusalueilla kunnan tulee, yhdessä valtion kanssa, hoitaa kaikkien yleisessä
käytössä olevien teiden kunnossapito. Yltiöpäiset moottoriteiden rakentamiset ja
moottoriväylien levennykset eri osissa maata tulee ottaa uudelleen harkittaviksi. Kuntien
ja niiden asukkaiden mielipidettä tulee kuunnella, kun uusista tiehankkeista
päätetään. Liikenteen saasteiden vähentämiseksi on siirryttävä käyttämään
sähköä, maa- ja nestekaasua jakelu- ja joukkoliikenteessä. Maaseudulla on turvattava
riittävä määrä lija-autovuoroja.
Alku
7.7 Ympäristö
Elinympäristön säilyttäminen viihtyisänä, saasteettomana ja terveyden ja
virkistyksen kannalta puhtaana vaatii kuntien asukkailta tiivistä yhteistyötä ja laajaa
kunnallista demokratiaa. Ympäristön pilaajat on saatettava täysimääräiseen
vastuuseen teoistaan. Kuntalaisten on voitava puuttua teollisuuden, liikenteen ym.
aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Teollisuutta ja liike-elämää valvovia
ympäristönormeja on tiukennettava.
Ympäristönsuojelussa on kiinnitettävä huomiota ilmansuojeluun. Liikenne- ja
energiaratkaisujen on oltava sellaisia, etteivät ne lisää kasvihuoneilmiötä.
Vesistöjä uhkaa pilaantuminen niin kauan kuin tuotantotoimintaa ohjaa yksityinen
voitontavoittelu. Myös kuntien omien toimintojen vahingollinen vaikutus vesistöihin on
estettävä. Vesialueiden rakentamattomat rannat tulee säilyttää rakentamatta
rantaviivasta 100-300 metriin ulottuvana vyöhykkeenä, missä toteutuu jokamiehen oikeus
kulkea vapaasti.
Maankamaran suojelua on kunnissa valvottava. Harjut, kalliot ja suot voidaan tämän
päivän työkoneilla kuluttaa nopeasti ja peruuttamattomasti loppuun. Pohjavesiä on
suojeltava. Maanteiden suolauksessa on siirryttävä luonnolle vaarattomien yhdisteiden
käyttöön tai luovuttava suolauksesta asteittain kokonaan.
Jokaisessa kunnassa on oltava yksityiskohtainen ympäristösuunnitelma, joka on tehty
yhteistyössä asukas- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kuntien on perustettava omia
kierrätyskeskuksia tavaroiden uusiokäyttöä varten. Kunnan alueen jätehuollon on
perustuttava mahdollisimman tarkkaan kierrätykseen, jätteiden lajitteluun ja niiden
mahdollisimman suureen hyötykäyttöön. Kunnan kaatopaikan käyttö on oltava
kuntalaisille ilmaista. Uusia jätteenpolttolaitoksia lajittelemattoman jätteen
hävittämiseksi ei tule rakentaa.
Alkuperäisluonnon suojelemiseksi on riittävän laajat maa- ja vesialueet varattava
luonnon- ja kansallispuistoiksi. Yksityiset kansallispuistojen perustamiset on torjuttava.
Alku
7.8 Energiahuolto
Suurpääoman pyrkimyksenä on maksattaa käyttämänsä energia kotitalouksilla.
Tämä ilmenee mm. pienkuluttajien kohonneina tariffimaksuina, kun teollisuus saa
vastaavasti erilaisia suurkuluttaja-alennuksia. Näin ei voi olla. Energian hinta
kotitalouksille ei saa olla korkeampi kuin teollisuudelle. Teollisuudelta poistettu
energiavero on palautettava.
Kuntien energiaratkaisuissa on suosittava uusiutuvia energialähteitä ja energian
säästämistä. Uusiutumattomia energialähteitä (kuten kivihiili, öljy, maakaasu ja
turve) käyttävät voimalaitokset on varustettava parhaimmalla käytettävissä olevalla
puhdistustekniikalla. Maakaasun, joka on fossiilisista polttoaineista puhtainta,
käyttöä on lisättävä kunnes uusiutuvat energiaratkaisut ovat käyttökelpoisia.
Myös tuulivoima ja aurinkoenergia voi olla varteenotettava vaihtoehto.
KTP:n lähtökohta on, että kunnallinen perusvoima ja energialaitokset tulee
säilyttää kunnallisina ja yksityistetyt yhtiöt tulee uudelleen kunnallistaa. Uusia
vesivoimayhtiöiden kaavailemia tekoallashankkeita ei pidä toteuttaa.
Alku
7.9 Kaavoitus kuntalaisia
varten
Kaavoitus on kunnallisen päätösvallan perusasioista. Kaavoitus tulee tapahtua
kuntalaisten ehdoilla ja myötävaikutuksella niin, että kuntalaiset voivat osallistua
suunnitteluun ja maankäyttösuunnitelmiin alusta alkaen. Virkamiesvaltaa kaavoituksessa
on vähennettävä. On varmistettava tarvittaessa kansanäänestyksellä, jotta
kuntalaisten tahto kaavoituksessa totetuuu. Kaavoituksessa teollisuuslaitokset tulee
sijoittaa siten, etteivät niiden haitalliset vaikutukset yllä asuinalueille.
Ympäristöä häiritsevää toimintaa ei saa sallia myöskään kaavamuutoksilla.
Kaikessa kaavoitusta koskevassa päätöksenteossa on periaatteena oltava maapohjan
yhteiskunnallinen omistus. Liikelaitosten ja maanomistajien saama ansiottoman arvonnousun
hyöty on leikattava kunnalle ja perittävä maanomistajilta kaavoituksesta johtuvat
todelliset menot.
Kaavoituksella on turvattava kylä- ja lähikauppojen asema. Automarketteja ei saa
rakentaa lähipalvelujen kustannuksella ja päivittäistavaroiden tulee ainakin
taaja-alueilla olla saatavissa lyhyen etäisyydellä. Hyvä, toimiva joukkoliikenne on
otettava huomioon täydessä laajuudessa jo alueen alkusuunnittelusta lähtien.
Alku
7.10 Kulttuuri,
liikunta ja virkistys
Kuntien on tuettava ja edesautettava paikallista kulttuuri- ja harrastustoimintaa.
Kunnan tilojen tulee olla maksuttomasti kuntalaisten käytössä näihin toimintoihin.
Sali ja muita vuokria ei saa kuntalaisilta eikä heidän järjestöiltään periä.
Kuntalaisten liikuntamahdollisuuksista on huolehdittava vaatimalla niiden tasapuolista
kehittämistä kunnan eri alueilla. Kuntien ulkoilualueita tulee olla riittävästi.
Kuntalaisille suunnattua virkistystoimintaa tulee lisätä. Lasten ja nuorten
leiritoimintaa on tuettava ja laajennettava. Leirien tulee olla maksuttomia, jotta
vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret voivat osallistua niihin. Eläkeläisille ja
monilapsisten perheiden vanhemmille tulee olla tarjolla kunnallista virkistystoimintaa.