|
Työkansan Sanomat
Pakina
***
Kuin kaksi marjaa
Porvarit ovat aina
tyytymättömiä ja nyreissään kun kyse on venäläisistä. Niille ei kelvannut entinen
sosialistinen Neuvostoliitto, mutta ei niille näytä kelpaavan nykyinen kapitalistinen
Venäjäkään. Oli niin tai näin, aina väärin päin.
Neuvostoliiton aikana kunnon porvari harjoitti neulanpistopolitiikkaa, salakuljetti
raamattuja ja rahaa, kuskasi "toisinajattelijoita" ja irvaili hapankaalista. Nyt
Venäjän oloissa porvarilla on paljon järeämmät aseet. On ylet, foxit, Erkon lehdet ja
aina uskolliset toimittajapojat ja tytöt.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä Ilta-Sanomien toimittaja Arja
"Vilppi" Paananen, joka on pitänyt residenssiään Pietarissa. Paananen
kääntää jokaisen kiven ja kannon Venäjän, venäläisten ja presidentti Vladimir
Putinin mustamaalaamiseksi ja häpäisemiseksi. "Vilppi" lisänimen Paananen on
saanut yrittäessään kumota Venäjällä pidettyjen kaikkien vaalien tulokset.
Paanasen mukaan Putin hallitsee diktaattorimaisin ottein, valituttaa itsensä
valtaan vilpillisin vaalein, pistää poliittiset vastustajansa vankilaan, pitää kuria
turvallisuuspalvelun mielivaltakoneiston avulla ja rajoittaa sananvapautta.
"Vilppi" sysää Putinin lisäksi samaan syntisten säkkiin Valko-Venäjän ja
Ukrainan presidentit Aleksandr Lukasenkon ja Viktor Janukovitsin.
Äkkiseltään voisi muuten luulla, että toimittaja Paananen kirjoittaa lännen
valitsemasta Afganistanin presidentistä Hamid Karzaista, mutta niin ei ole. Paanasen
mielestä Putin on Putin vaikka voissa paistaisi.
Toinen esimerkki olkoon ylen Moskovan kirjeenvaihtaja Marja "Karuselli"
Manninen. Paanasen lailla Manninen on urallaan erikoistunut Venäjä-syöjä.
"Karuselliksi" Manninen pätevöityi Venäjän presidentinvaalien aikana
väitteillään, että Putinin kannattajat kierrättivät sadoilla busseilla
äänestäjiä vaalipaikalta toiselle.
Kirjeenvaihtaja Mannisen touhuilu on muutenkin aika suhteetonta. Manninen raportoi
Putinin virkaanastumispäivänä kymmenien tuhansien mielenosoittajien vastalausemarssista
Moskovassa. Totuus oli kuitenkin sellainen, että tähän "Miljoonien marssiksi"
nimettyyn tapahtumaan osallistui yhden kokonaisen päivän aikana vain 8 000 valkoisen
nauhan kantajaa.
Yleensä aktiivinen "Karuselli" taisi olla 9.5. Venäjällä
vietettävän Voiton päivän aikaan Suomessa, Laukaanjoen fosforipäästöillä yhdessä
"Vilpin" kanssa tai vain kadoksissa. Muulla ei voi selittää sitä
hiljaisuutta, joka ympäröi Moskovan suurta voitonjuhlaa ja veteraanien paraatia.
Paananen ja Manninen ovat kuin kaksi marjaa. Sama kaiku on askelten. Ja samaa
USA:ssa toimivan äärioikeistolaisen teekutsuliikkeen lentolehtistäkin ovat tainneet
lukea. Siinähän vaaditaan Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan eristämistä ja
nujertamista.
Rauno Lintunen
Työkansan Sanomat 6 / 2012
alkuun
Kesärannassa hyrisee
Kokoomuksen pääministeri Jyrki Katainen
hyrisee tyytyväisenä Kesärannan virka-asunnossaan. Pääministerin haastattelutunti
(YLE Radio Suomi 15.4.2012) sen paljasti. Kataisen mukaan kuuden puolueen hallitus on
yhtenäisempi kuin kokoomuksen puoluevaltuusto.
Ylen masinoima haastattelutunti ja sinne raahatut porvaritoimittajat ovat yleensä
nukuttavaa kuunneltavaa. Mutta tällä kertaa oli toisin.
Katainen oli hövelillä päällä ja kertoi hallituksensa tehneet uuden
menoleikkausten ja veronkorotusten ennätyksen, kun valtiontaloudesta lohkaistiin puolessa
vuodessa reilut viisi miljardia euroa. Ja ennätys on sekin, että kaikki on tapahtunut
sopuisassa yksimielisyyden hengessä.
Erityiset kiitokset lankesivat vasemmistoliiton ja vihreiden ministereille.
Katainen ihmetteli oikein ääneen, miten helposti leikkaukset ja korotukset menivät
läpi. Kyllä siinä ainakin vasemmistoliiton perusjäsenien korvat punoittivat, jos
sattuivat olemaan kuulolla.
Katainen tuli tunnustaneeksi myös sen tosiasian, että talouden taantuma on
rokottanut jo neljä vuotta myös Suomea. Todettakoon että pääministeri Katainen on se
sama Katainen, joka vuonna 2008 valtiovarainministerinä toimiessaan väitti, että
kapitalismin rahakriisi ja taantuma eivät koske Suomea. Samana vuonna talouslehti
Financial Times valitsi Kataisen Euroopan parhaaksi valtionvarainministeriksi?
Ylen haastattelussa tökittiin maan tavan mukaan Venäjää ja Valko-Venäjää.
Venäjää muuten vain ja Valko-Venäjää jääkiekkoasioissa. Katainen vaati
Valko-Venäjälle myönnettyjen vuoden 2014 jääkiekon MM-kisojen siirtämistä toiseen
maahan. Kataisen mukaan Valko-Venäjä on diktatuuri, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia ja
vapauksia. Vasemmistoliiton puheenjohtaja, urheiluministeri Paavo Arhinmäki on tunnetusti
Kataisen kanssa samoilla linjoilla.
Valko-Venäjän jääkiekkojoukkueen päävalmentaja Kari Heikkilä on edellä
mainituista herroista poiketen eri linjoilla. Hän ei näe maan oloissa huomautettavaa ja
pitää Valko-Venäjän parjaamista populismina. Heikkilä toteaa Valko-Venäjän olevan
siisti ja turvallinen maa ja kehottaa suomalaisia panemaan oman pesänsä kuntoon (IS
20.4.2012).
Sillä lailla. Yksi suomalainen Heikkilä on oikeammassa kuin unionistit Katainen
ja Arhinmäki.
Rauno Lintunen
Työkansan Sanomat 5/2012
alkuun
Ei tunnu missään
EU-komissaarit haluavat pankkiensa
kriisirahastoihin uusia pääomia. Tarkoitus on kasvattaa rahastojen kokoa 900 miljardiin
euroon. Pankkiirit ja sijoittajat haluavat vieläkin enemmän. Keinottelijoiden mielestä
1 100 miljardia on ehdoton alaraja.
Meidän hallitusherrat ja rouvat ovat samaa mieltä. Ei Suomen osalle lankeava
muutaman miljardin lisälasku tunnu juuri missään. Ja sehän on kaiken lisäksi vain
paperia.
Sama huolettomuus on vallalla kotoisemmissakin rahansiirroissa. Kun Kataisen
hallitus leikkasi ja kiristi kehysriihessään 2,7 miljardia euroa, totesivat ministerit
kuin yhdellä suulla ettei se tunnu missään. Kansalaiset tuskin edes huomaavat
tapahtunutta.
Ei tunnu missään puheet yhdistävät muitakin kuin poliitikkoja. Porvarillisen
aatesuunnan ekonomistit todistivat mediassa suurella joukolla, että miljardikaappaus on
kohtuullisen näkymätön talouspaketti. SAK:n pääekonomisti Olli Koski intoutui
kehumaan sitä hyvinkin hyväksi.
Elämme taas kerran ihmeellisiä aikoja. Musta onkin valkoista ja miinus plussaa.
Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, kun kuuntelee vaikkapa SDP:n ja vasemmistoliiton
ministerien ja kansanedustajien selityksiä.
Ja tapahtuu niitä kummia muuallakin kuin värimaailmassa ja matematiikassa. Kun
eduskunnassa joku perussuomalainen kansanedustaja tivasi vasemmiston kantaa
menoleikkauksista, ponnahti kokoomuksen pääministeri vastaamaan koko vasemmiston
puolesta. Alkuhämmingin jälkeen puhemies antoi Kataisen vastata.
Yksi soraääni yhtenäisyyden kuorosta toki löytyy. Kokoomusjohtoisen
Veronmaksajien Keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen on pahoittanut mielensä, kun
yli 100 000 euron ansiotuloihin tulee 1,5 prosenttiyksikön veronkorotus. Lehtisen mukaan
suunta ei ole tässä kohtaa oikea ja tuntuu kohtuuttomalta.
Toimitusjohtaja on oikeassa. Rikkaille ja hyvätuloisille esitetty reilun sadan
euron kuukausittainen lisävero ja yli miljoonan euron perintöjen verotuksen
tiukentaminen iskevät kulutukseen ja tuntuvat varmasti jo ruokapöydässäkin. Kerrassaan
epäoikeudenmukaista, sanon minä.
Pitäisiköhän rikkaille järjestää kansallinen rahankeräys tämänkin
menetyksen korvaamiseksi? Niinhän on tehty aikaisemminkin.
Rauno Lintunen - Työkansan Sanomat 4/2012
alkuun
Koko joukko holhouksen
alle?
Eduskunnassa keskusteltiin viime perjantaina
sotalaitoksen uudistamissuunnitelmista. Suuressa salissa paukkui ja ruuti haisi.
Talvisodan henki oli lähes käsin kosketeltava. Kokoomusjohtaja ja pääministeri Jyrki
Kataisen hehkuttikin loppuyhteenvedossaan kaikkien kansanedustajien olevan oikealla
isänmaan asialla.
Uudistamissuunnitelmien yksi perustelu on raha. Sotalaitoksen menoista kun pitäisi
vuoteen 2015 mennessä säästää "peräti" 200 miljoonaa euroa. Tämän verran
kenraalit ovat kyllä valmiit perääntymään poteroissaan, sillä "menetyksen"
korvauksena asearsenaaliin ilmestyy lähivuosina 1,5 miljardilla eurolla
rynnäkkökoptereita, vakoilulennokkeja, risteilyohjuksia ja uuden sukupolven
stingereitä.
Rahasta ei siis näytä olevan puutetta. Kysymys onkin aivan muusta. Hävittäjiä,
koptereita ja ohjuksia uusitaan lopullisesti Nato-yhteensopiviksi. Oikeiston ja kenraalien
jalka kun on jo Nato-oven välissä ja silmä tähyää sotilasliiton taistelukenttien
suuntaan. Ja sinnehän ei ole mitään asiaa impivaaralaisilla menopeleillä ja
rensseleillä.
Sotalaitossuunnitelmien saloihin kuuluu toki muutakin kuin uusien kasarmien
tarkoitus ja miehistövahvuus. Yksi niistä on aseistettujen paikallisjoukkojen
perustaminen. Vapaaehtoisista kootut joukot toimivat yhteistyössä armeijan kanssa.
Paikallisjoukkojen tehtäviä ovat muun muassa tiedustelu, sissitoiminta ja viranomaisten
tukeminen. Kuulostaako tutulta?
Kyllä vain kuulostaa. Näyttää nimittäin siltä, että rauhansopimuksissa ja
hallitusten päätöksillä kielletyt ja lakkautetut suojeluskunnat ja Lotta-toiminta
ollaan palauttamassa takaisin kuin varkain.
Samaa yritettiin ensimmäisen kerran ja ilman koukkauksia jo 1990-luvun alussa,
mutta hanke kariutui Pariisin sopimuksen vastaisena. Toinen yritys tehtiin
vapaaehtoispoliisin ja maakuntajoukkojen perustamisen varjolla. Sekin hanke ajoi kiville,
sillä vapaaehtoisia ei löytynyt riittävästi kahjojen kokoontumisajoihin.
Nyt tämän kolmannen yrityksen onnistuminen on aika lähellä. Onhan sillä
takanaan koko hallitus ja eduskunta, siis myös Sdp:n ja Vasemmistoliiton ministerit,
sekä kansanedustajat. Sosialidemokraattien suojeluskuntasympatioissa ei ole mitään
uutta, mutta vasemmistoliittolaisten mukanaoloa ei voi perustella millään järkisyillä.
Ja kun nämä vasemmistoliittolaiset "vastuunkantajat" näyttävät
olevan jokseenkin järjettömiä, olisi seuraava kysymys ihan paikallaan. Eli pitäisikö
koko joukko panna holhouksen alle?
Rauno LintunenTKS 3 / 2012
alkuun
Kurja joukko
Kokoomuksen Jyrki Katainen luki eduskunnan
tämän vuoden avajaisistunnossa pääministerin ilmoituksen hallituksen tämän vuoden
hankkeista. Kataisen mukaan isänmaa on nyt suuressa vaarassa ja vaatii pikaista
pelastuksen politiikkaa. Kansan on kiristettävä vyötä ja luovutettava viimeisetkin
ylimääräiset kolikot valtion ja pankkien kassaholveihin.
Viime viikkojen suuret puheenaiheet, arvot ja suvaitsevaisuus, olivat etusijalla
niin Kataisen kuin muidenkin kansanedustajien puheissa. Oikeiston arvoja ja rikkaiden
suvaitsemista julistettiin koko eduskuntasalin täydeltä. Kapitalismi sanaa vältettiin
kuin ruttoa, työläisestä ei kuulunut kuiskaustakaan.
Kovin oli ihmeellinen muutenkin tuo televisiosta nähty avajaisistunto ja siellä
käyty keskustelu. Viiden minuutin vaivaiset ryhmäpuheenvuorot luettiin papereista.
Vasemmistoryhmästä erotettu Markus Mustajärven ja Jyrki Yrttiahon kahden miehen
Vasenryhmä ei tosin lukenut mitään, kun sille ei annettu ryhmäpuheenvuoroa.
Eduskunnan pönäkkä puhemies Eero Heinäluoma heltyi toki sen verran, että
Mustajärvi sai esittää omalla paikallaan seisten kahden minuutin kommenttinsa. Se
olikin sitten 10.2. mustan perjantain vasemmistolaisin sananselitys.
Ryhmäpuheenvuorojen jälkeen eduskuntasali tyhjeni kuin entisen torpparin
jauhosäkki. Jäljelle jäänyt joukko aloitti hyvinkin läheisen seurustelun, tietokoneen
näpyttelyn ja kännykkään jaarittelun. Sekasorto oli niin äänekästä, että puhemies
joutui muistuttamaan kansanedustajia hyvistä käytöstavoista.
Kurjaa ja tietämätöntä joukkoa, sanon minä. Suurella osalla ei tunnu olevan
mitään tajua kapitalistisen yhteiskunta- ja talousjärjestelmän perustoiminnoista. Ja
kovin heppoiselta näyttää myös kosketus tavallisen työtätekevän arkielämään.
Joku hieno jakkupukuedustaja kun kehtasi tosissaan väittää, että muutaman kymmenen
euron työttömyysturvan korotus on saajalleen historiallinen ostovoimaruiske.
Että sellaista menoa nykyisin siellä Arkadianmäellä. Suurella rahalla,
puoluetukiaisilla ja viihteen keinoin valittu eduskunta ei ole kuitenkaan koko kansan
peilikuva. Onneksi niin. Tunnelin päässä on vielä valoa ja taistelu jatkuu.
Rauno Lintunen - N:o 2 / 2012
alkuun
Kakku ilman kermavaahtoa
Vaaleista on tullut meilläkin viihdettä,
Amerikan malliin. Olennainen korvataan epäolennaisella, musta muutetaan valkoiseksi,
leikitään kansan kustannuksella.
Hömppä näkyy ja kuuluu näissäkin presidentinvaaleissa. Otetaan tähän muutama
valaiseva esimerkki.
Ehdokkaiden puolisot, seitsemän naista ja yksi mies, laitettiin kilpailemaan
maistuvimmasta kakkuohjeesta. Tv-kokki leipoi ja toimittajat maistelivat. Voittajaksi
nousi kakku ilman kermavaahtoa. Ihanuudessa oli selvää presidentillistä ainesta.
Kakkujen lisäksi presidentti tarvitsee myös kohtuullista tanssitaitoa. Siksi kai
ehdokkaille järjestettiin Elinkeinoelämän keskusliiton Palacessa ikiomat tanssiaiset.
Miehillä piti olla oikeat lakeerikengät. Voittajasta ei ole tietoa, mutta satunnaisen
tarkkailijan mukaan kaikki pysyivät tolpillaan pikkutunneille asti.
Sitten oli tämä tärkeä kasvotesti. Joku porvarilehti asetteli maailman johtajia
ja muutaman kotimaisen "vaikuttajan" kuvajonoksi ja ehdokkaiden
tunnistettavaksi. Testi sujui kaikilta melko kehnosti. Lehden toimitus päättikin siltä
istumalta lisätä seuraavaan testiin Aku Ankan, Nakke Nakuttajan, Mustanaamion, Tintin ja
Asterixin.
Ehdokkaiden aamuisten roskapussien sisältökin on arvosteltu suurella huolella.
Tutkivat toimittajat ahersivat kokonaisen päivän ehdokkaiden jätteiden kimpussa.
Löytöluettelo on julkaistu jossakin valtakunnallisen laatulehden kuukausiliitteessä.
Kaiken tämän informaatiotulvan ja ehdokkaiden ylenmääräisen tunnetuksi teon
jälkeen äänestäjien onkin turha väittää, että presidenttiehdokkaiden poliittinen
linja ja tavoitteet olisivat jääneet jotenkin hämäriksi. Kaikki on syväluodattu ja
paljastettu pohjamutiaan myöten.
Rauno Lintunen
Työkansan Sanomat
N:o 1 / 2012
alkuun
Hei, me lennetään!
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha
Akkanen raotti jokin aika sitten lehden Merkintöjä-palstalla salaisuuksien verhoa.
Akkanen kertoi syyskuun viidentenä lähteneestä Finnairin lennosta Helsinki-Vantaalta
Kiinan Shanghaihin.
Sinivalkoisin siivin lentäneiden joukossa oli merkittävä osa Suomen
työmarkkinaeliitin miehiä ja naisia. Ilmassa oli aitoa maanpuolustuskurssien ja
talvisodan henkeä.
Kapitalistien puolta edustivat ainakin Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n
hallituksen puheenjohtaja Ole Johansson, toimitusjohtaja Mikko Pukkinen ja
Teknologiateollisuus ry:n ykkösmies Jorma Turunen. Työntekijäpuolelta lentelivät SAK:n
Lauri Lyly, STTK:n Mikko Mäenpää ja Akavan Sture Fjäder.
Joukkoon oli kelpuutettu jokunen liittojohtajakin. Ammattiliitto Pron Antti Rinne
ja palvelualojen Ann Selin nauttivat Finnairin palveluista siinä kuin muutkin. Ja olihan
siellä toki liuta luotettaviksi koettuja ekonomisteja ja valtion virkamiehiä.
Sattumaa tai ei, mutta kasassa oli juuri se porukka, joka juoni palkkatyötä
tekevän kaulaan kahden vuoden raamit.
Ennen vanhaan nämä tupot ja muut sopimukset pohjustettiin Lapin jäillä
pilkkimällä. Raittiista ulkoilmasta ja auringosta virkistyneet herrat ja rouvat
palailivat sitten Helsinkiin virallisiin neuvotteluihin, ruskettuneina ja nenät punaisina
kuin Tupolevin kuuluilla veljeksillä.
Ajat muuttuvat, tavat eivät. Samaa työläisen riistoa ja kapitalistien voittojen
kasvattamista ovat niin tupot, lipot kuin raamitkin. Toisella kädellä annetaan vähän
ja toisella otetaan kaksinkerroin takaisin. Niin se menee tässä uudessa
raamisopimuksessakin.
Kaikesta huolimatta, parempaa ensi vuotta ja punainen lippu korkealle!
Rauno Lintunen
Työkansan Sanomat 14 / 2011
alkuun
Presidenttipeli paljastaa
vaiettuja totuuksia
Presidenttiehdokkaat ovat vallanneet
televisioruudun ja lehtien sivut. Peli ei ole vielä kovaa, mutta rahallahan saa ja
hevosella pääsee.
Kokoomuksen Sauli Niinistö on suuren rahan ehdokas. Siinä ei ole mitään uutta.
Niinistö on ollut aina EU-mies ja Nato-kuiskaaja. Mutta uutta on se, että Niinistö on
joutunut paljastamaan julkisesti myönteisen Nato-kantansa.
Kaikki tapahtui Ylen aamutelevisiossa, kun toimittaja kysyi Natosta. Niinistön
mukaan EU:n yhteisen puolustuspolitiikan kortit on katsottava viimeiseen jakoon ja
mieheen. Ja sitten Natoon, maksoi mitä maksoi. Tästä innostuneena Erkon mediamonopoliin
kuuluva Helsingin Sanomat teetätti heti gallupin, jonka perusteella lehti julisti
Niinistön Suomen seuraavaksi presidentiksi.
Toinen julkinen paljastus tapahtui Ylen iltatelevisiossa, jossa neljän suurimman
puolueen presidenttiehdokkaat kehuivat toisiaan oikein urakalla. Perussuomalaisten Timo
Soinin mielestä EU kaipaisi tuulettavaa perussiivousta. Ei siis enää sanaakaan EU:sta
ja eurosta eroamisesta. Soinin luistelua voisi hyvällä syyllä kutsua kaikkien
takinkääntöjen ennätykseksi.
Presidenttipelistä ei ole pitkä loikka EU:n raha- ja velkakriisiin. Senkin
tiimoilta paljastuu monia vaiettuja totuuksia.
Jo aiemmin mainittu Helsingin Sanomat toteaa 3.11. Kreikan tapahtumia ruotivassa
pääkirjoituksessaan: "Asioita ja rahaa kuljetettaessa ohitetaan kansalaismielipide.
Suuret maat päättävät ja pienet kulkevat perässä. Autettavilta eikä varsinkaan
autettavien maiden kansalaisilta, jotka säästöistä eniten kärsivät, ei enää
kysytä mitään".
Se on siinä. Multaa vain orastavankin kansanvallan hautakummulle. Helsingin
Sanomat on porvarilehti ja puolensa valinnut, mutta sen pääkirjoitustoimitukselta
lipsahti nyt totuus, johon on helppo yhtyä.
Rauno Lintunen - Työkansan Sanomat 13/2011
alkuun
Rikkaiden ristiretki
Keinottelutalouden raunioilla kärvistelevä
kapitalismi on komentanut jouksupoikansa jalkatyöhön. Rikkaat ovat lähteneet
ristiretkelle pääoman puolesta ihmistä vastaan. Omistava luokka on nyt syystäkin
huolissaan rahoistaan ja yhteiskuntarauhan rikkoontumisesta.
Ristiretken pamautti liikkeelle joukko eurooppalaisia vaikuttajia. Me
huolestuneet-vetoomus, jossa vaadittiin kuria, järjestystä ja EU:n
liittovaltiorakenteiden vahvistamista, oli osoitettu eurooppalaisille yritysjohtajille ja
poliitikoille. Siis huolestuneiden kavereille ja oman sisäpiirin eliitille.
Vetoomuksen allekirjoittaneiden joukossa olivat sellaiset ihmisten parhaat
ystävät kuten maailman rikkaimpiin kuuluva keinottelija George Soros, Naton entinen
pääsihteeri ja Jugoslavian pommittaja Javier Solana sekä Saksan entinen ulkoministeri
ja vihreiden nokkamies Joscha Fischer, joka lähetti saksalaiset Irakin ja Afganistanin
sotiin.
Vaikuttajien joukkoon oli mahtunut jokunen suomalainenkin. Pääoman valtakoneistoa
ja EU:n liittovaltiohanketta ovat puolustamassa presidentti Ahtisaari, ministeri Jaakko
Iloniemi ja entinen ruotsalaisten pomo Pär Stenbäck. Rahan lisäksi näitä miehiä
innostaa myös Suomen liittäminen sotilasliitto Natoon.
Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Helsingin Sanomissa julkaistiin
puolen sivun maksettu ilmoitus, jossa kotimainen valtaeliitti ilmaisi syvän huolensa
kapitalismin kriisistä ja keinottelijoiden hätätilasta. Riiston ja vääryyden
seuraukset, joukkotyöttömyys ja suoranaisen köyhyyden kasvu kun saattavat uhata
yhteiskuntarauhaa Euroopassa.
Ruotsalaisten, demarien ja vihreiden valtaamalla hätätilalistalla oli toki myös
muutama kepulainen sekä kokoomuslaisia ja kovan luokan kapitalisteja edusmiehineen ja
naisineen. Peter Fagernäs, Stig Gustavson, Antti Herlin, Sixten Korkman, Johannes Koroma
ja Christoffer Taxell ovat listalla suomalaisen suurpääoman ja sen vallan todellisia
edustajia.
Ennen oli tapana sanoa, että jos porvari sinua kehuu, tarkista kantasi. Niin se on
nykyäänkin. Ja jos porvari sanoo olevansa huolissaan työttömistä ja köyhistä, ei se
sitä kyllä oikeasti tarkoita. Porvari on oikeasti huolissaan siitä, että työttömät
ja köyhät ryysivät kaduille ja rikkovat sen pankkien ja kauppojen ikkunat.
Lisää kiviä kapitalismin rattaisiin. Mitä enemmän, sen parempi.
Rauno Lintunen
alkuun
Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä
EU:n kriisirahastoista, velkatakuista,
vakuuksista ja sitoumuksista on rakennettu sellainen verkosto, ettei siitä saa selvää
enää kukaan. Ministerit ja kansanedustajat ovat tietämättömiä, virkamiehet kuin
puulla päähän lyötyjä, ja kansalaiset ulkona kuin yksinäinen lumiukko kuutamolla.
Onneksi apu on lähellä, kun hätä on suurin. Kataisen oikeistohallitus on
palkannut englantilaisen lakitoimiston setvimään Suomelle koituvia miljarditappioita.
Lakiapukin maksaa miljoonia, mutta veronmaksajan piikkihän on muutenkin jo valmiiksi
auki.
Kansanedustajien tietämättömyys paljastui karmealla tavalla, kun joukolta
vastuunkantajia kysyttiin EU:n väliaikaisen kriisirahaston Suomen osuuden
kasvattamisesta. Seitsemän miljardin euron lisäys oli isolle osalla pelkkä nuijan
kopautus. Reilut 30 kansanedustajaa ei vaivautunut eduskunnan saliin ja päätöksentekoon
edes nuijan takia.
Tietämättömien lisäksi eduskunnan käytävillä on parveillut myös iso joukko
takinkääntäjiä, Ennen vaaleja kovaa poikaa ja tyttöä esittäneet demarit ja vasurit
ovat vaihtaneet tuulipukunsa liituraitaan ja pokkaavat nyt sutjakasti suuren rahan
lobbareille. Meno on villiä kuin Stockmannin hulluilla päivillä.
Perussuomalaisten Timo Soini näyttää olevan ainut, joka on perillä EU:n ja
euromaiden nykymenosta. Soini on kuitenkin populisti, joka pelastaa kapitalismia siinä
kun muutenkin oikeistolaiset. Persujen uudeksi iskulauseeksi sopisikin hyvin "kansan
puolesta, kansaa vastaan".
Valtionvarainministeri, demarien puheenjohtaja Jutta Urpilainen on yksi
tietämättömistä ministereistä. Urpilaisen väitti totisella naamalla Kreikka-lainojen
vakuuksien olevan talvisotaan verrattava suuri torjuntavoitto Suomelle ja veronmaksajille.
Kiitos, mutta ei enää yhtään tällaista torjuntavoittoa. Siinähän Tuppurainen
takaa Tappuraisen velkoja ja päinvastoin. Lopputulos on se, että suurpääoman pankit
saavat pääomansa ja riistokorkonsa. Ja kansa maksaa koko laskun. Sen selkänahasta
revitään tämänkin torjuntavoiton hinta.
Rauno Lintunen
alkuun
Ei tullut onnelaa
Siitä on jo seitsemäntoista vuotta, kun
Suomessa väännettiin kättä EU-jäsenyydestä. Oli lippusta, lappusta, ilmapalloa,
tähtilipuin koristeltua unionibussia ja tarjoilua, sokerilla tai ilman. Oikeistohan sen
väännön voitti, suurella rahalla ja propagandavyöryn turvin.
Osa vasemmistoakin tarjosi eurooppalaiselle pääomalle auttavan kätensä.
Sosialidemokraatit, vasemmistoliiton takinkääntäjät ja SAK kehottivat työväestöä
antamaan äänensä EU:lle. Ja sinnehän se ääni menikin, pimeyden ytimeen, komissaarien
ja rahapiirien vapaaseen käyttöön.
Kyllä se vielä muistetaan, mitä kaikkea hyvää EU-jäsenyyttä markkinoineet
lupailivat Suomen kansalle. Missä ovat nyt hintojen laskut, tänne tunkevat kymmenien
miljardien ulkomaiset raharuiskeet ja sadat tuhannet uudet työpaikat? Vastaus on, ei
missään.
On siis käynyt aivan päinvastoin. Hintojen nousulle ei näytä olevan mitään
rajaa, pääomia viedään maasta enemmän kuin tänne tuodaan, suurten suomalaisten
yhtiöiden työpaikoista jo yli puolet on ulkomailla. Tämä kaikki on ollut massiivinen
tulonsiirto työväestöltä pääomalle, omistamattomalta luokalta omistavalle luokalle.
Eikä tässä vielä kaikki. Nyt Suomen kansaa pakotetaan eurooppalaisten
monopolipankkien, sijoitusyhtiöiden ja keinottelijoiden pääomien pelastajaksi ja
voittojen takaajaksi. Brysselin pimeyden ytimeen ja europankkien holveihin on siirretty jo
monta miljardia kahisevaa. Ja lisää maksettavaa on vielä tulossa.
EU:n velkamaiden kansojen asema on meitäkin vaikeampi. Pääomapiirien
vaatimuksesta palkkoja, eläkkeitä ja sosiaalisia panostuksia on leikattu ennen
näkemättömän ronskilla kädellä. Kun työläiset ovat lähteneet kaduille Kreikassa,
Espanjassa, Portugalissa, Irlannissa ja Italiassa, vastassa on ollut porvarillisen valtion
väkivaltakoneisto. Ja sehän tarkoittaa pamppua päähän ja kaasua silmille.
EU-kokemuksesta viisastuneena on pakko todeta, ei tullut onnelaa, tuli suuri kaaos.
Ja Suomi on nyt osa tuota kaaosta. Leikkauslistat ovat jo valmiina. Pamppuja ja
kyynelkaasua on varastoissa. Näin se on, yhteisessä eurooppalaisessa kodissa. Suuri raha
päättää vielä, kaikesta.
Rauno Lintunen
alkuun
|
|
