LOPETTAA sivun ja siirryt ETUSIVULLE LOPETTAA sivun ja siirryt Ajankohtaista SIVULLE LOPETTAA sivun ja siirryt edustajisto SIVULLE




 Periaateohjelma
 Kannanotot
 Asiakirjat
 Työkansan Sanomat
 Lähiradio 100,3 MHz
 Opintoaineisto
 Linkit
 English pages

Työkansan Sanomat

Kirjoituksia

Edellisiä kirjoituksia...

Työkansan Sanomat

(TKS 8/2011)(11.6.2011)
Hitlerin hyökkäyksestä Neuvostoliittoon 70 vuotta LUE LISÄÄ

KATSO MYÖS >>    Hallituksen talousarvioesitys lisää tuloeroja

***

1 / 2012 (18.1.2012)

Kapitalistit ja eliitti nostamassa eläkeikää

  Niin kauan kuin eläkelaissa on ollut mahdollisuus siirtyä eläkkeelle 63 vuoden iässä, ovat kapitalistit ajaneet eläkeiän nostamista 65 vuoteen. Kapitalistit ja poliittinen eliitti ovat pitäneet tätä työläisten kurittamistavoitettaan jonkin aikaa piilossa taktisista syistä. Nyt kun ammattiliitot on härskillä runnomisella saatu sidottua raamisopimukseen, on kapitalisteilla seuraava runnomisen aihe eläkeiän nosto.

  Ammatillisten keskusjärjestöjen johdon vastustus eläkeiän nostoon näyttää olevan nimellistä ja ponnetonta ja keskustelua asiasta käydäänkin 'asiallisessa ilmapiirissä', mm ns. Rantalan työryhmässä.

  Eläkeiän nostoa perustellaan työeläkkeiden rahoittamisen turvaamisella. Työeläkkeitä rahoitetaan tällä hetkellä siten, että maksu on keskimäärin 22,8 prosenttia palkasta, siitä noin kolmanneksen maksaa työntekijä ja loput työnantaja. Työntekijän maksuosuutta on vähin erin korotettu ja se on nytkin kapitalistien tavoitteena.

  Työeläkemaksuista on sovittu vuoteen 2014 asti. Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n lakijohtaja Lasse Laatunen toteaa Kauppalehdessä, että jos päätöstä eläkeiän nostosta ei nyt tehdä, myöskään rahoituksesta ei sovita.

  Työeläkemaksuja on kerätty satoja miljardeja. Miten ne nyt ovat loppumassa?

  Varat ovat eläkevakuutuslaitoksilla. Lakiteitse on vakavaraisuusasteen laskulla helpotettu niiden mahdollisuuksia keinotella ja sijoittaa varoja. Niitä on sijoitettu noin kolmannes pörssiosakkeisiin ja lisäksi muihin sijoituksiin, sijoitusrahastoihin, valtioiden obligaatioihin, esim Kreikkaan. Kun 10:ssä vuodessa pörssiosakkeiden arvot ovat laskeneet 70 prosenttia ja kapitalismin lama on syönyt sijoituksia, on eläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuus pudonnut miljardeilla; yhteisesti kerättyjä työeläkemaksuja on haihtunut kuin 'tuhka tuuleen'. Keinottelun ja sijoitusten tappioita ollaan sälyttämässä yhä enemmän eläkevakuutusmaksunsa säntillisesti maksaneiden työläisten harteille.

Valmistelut pitkällä

  Kapitalistit eivät halua maksuosuuttaan nostaa. Ne ovat nostamassa eläkeikää 65 vuoteen, jolloin eläkemenot laskevat; yhä useampi työläinen kuolee jo 'sorvin ääreen' ja eläkkeelle olevallekin eläkkeen maksamisaika lyhenee kahdella vuodella.

  Kapitalistit ja poliittinen eliitti, joilla on varaa maksaa itselleen lisäeläkevakuutuksia, ovat aloittaneet propagandan eläkeiän korottamiseksi. EK:n Laatusen tavoin sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) hoputtaa työryhmien eläkeratkaisuja hallituksen kehysriiheen maaliskuussa. Hallituksen ministereistä on koottu työryhmä, joka pohtii työurien pidentämistä, työministeri Lauri Ihalainen (sd) on heistä yksi.

  Rantalan työryhmässä SAK:ta edustava Kaija Kallinen kertoo Kauppalehdessä työryhmän kartoittavan muun Euroopan tilannetta, jossa moni maa on päättänyt nostaa eläkeikää. Enteellisesti hän toteaa, että päätökset on kuitenkin tehty "sangen pitkillä siirtymäajoilla". Presidenttiehdokas Paavo Lipponen (sd) sanoi MTV3:ssa 3. joulukuuta, että "eläkeiän korottaminen ei ole välttämätöntä". Ei siis sitä, että se ei ole hyväksyttävää. Valtiosihteeri Raimo Sailas (sd) propagoi 2.11. Ylen A-plus ohjelmassa eläkeiän nostoa: kysyttäessä, milloin se pitäisi tehdä, hän vastasi: "Huomenna, niin pian kuin mahdollista".

  Ajan merkit ovat selvät. Nyt tarvitaan todellista vastarintaa poliittisen eliitin ylimielisyyden torjumiseksi. Ja viestikin on työläisten keskuudessa selkeä: Näpit irti eläkeikärajasta ja eläkevaroilla pelaamiseen stoppi!

alkuun

Eliitti riemuissaan raamisopimuksesta (20.12.2011)

  Pääministeri Jyrki Katainen sanoo Toimihenkilöjärjestö STTK:n lehdessä, että 'Aika vaatii raamiratkaisun', vakuudeksi lehdessä on Kataisesta kokosivun kuvat oikein kahdella sivulla.

-Ei voi sanoin kuvailla miten iloinen olin, kun yöllä sain tekstiviestin, että sopimus on syntynyt ja että kattavuus on näin laaja, hehkutti valtionvarainministeri Jutta Urpilainen Turun Sanomissa. SAK pani paremmaksi nettisivuillaan, jossa otsikoitiin SAK:n valtuuston todenneen, että 'Raamisopimus on huippujuttu'. SAK:n Lyly toteaa, että 'Raamisopimus on voitto palkansaajille'. Kapitalistien EK:n Mikko Pukkinen kertoo MTV:n jutussa olevansa hyvin tyytyväinen.

  Hellyttävän aidon tuntuinen ja yhteneväinen on eliitin, ay-johtajien ja kapitalistien edustajien hehkutus ja ilo palkansaajien narutuksesta. Jälleen kerran kapitalismin kriisi maksatetaan työtätekevillä, eläkeläisillä ja muilla vähävaraisilla. Kapitalistit maksattavat vähäisetkin palkankorotukset valtion kassasta monilla valtion vastaantuloilla. Reaaliansioita laskevaan raamisopimukseen sidotuille palkansaajille valtion vastaantulo on taskusta toiseen siirtämistä. Irtisanomisten ja lomautusten vähentymiseen eivät kapitalistit lupaudu raamisopimuksissa edes sanallakaan.

  Vuositason inflaation arvioidaan olevan ensi vuonna vähintään 3,3 prosenttia. Raamisopimuksissa palkkojen korotukset ovat reilun kahden vuoden aikana enimmillään 4,3 prosenttia. Usealla alalla ei kaikille tätäkään, koska kaikesta propagandasta huolimatta sopimusten perälaudat paikallisen erän jakamisessa edelleen vuotavat. Tiedossa on jyrkkä ansioiden pudotus. Ei ihme, että maamme eliitti ilakoi.

  Hyväksymällä raamisopimuksen ay-liike sahaa omaa oksaa. Sen johto on alentanut liikkeen kapitalistien ja poliittisen eliitin työkaluksi, jolla työväestöä hallitaan. Tähän on johtanut myös ay-liikkeen hallinnossa mukana olevien 'kentän ihmisten' periaatteettomuus ja alistuminen pelinappulaksi, heillähän olisi ollut mahdollisuus hylätä kehnot sopimukset.

Työkansan Sanomat
14/2011

alkuun


Missä syylliset reaaliansioita laskevaan raamisopimukseen? (23.11.2011)

 

  Palkansaajien ansiotaso tulee laskemaan rutkasti myös seuraavien 25 kuukauden aikana. Syynä siihen on raamiratkaisuun perustuvat työehtosopimukset, joiden palkkoja korottava vaikutus on maksimissaan 4,3 prosenttia. Inflaatio on tällä hetkellä neljän prosentin luokkaa ja jyrkässä nousussa, joten reaaliansiot laskevat. Pienet korotukset ovat lisäksi prosentuaalisia, joten naiset, pätkätyöläiset ja muut pienipalkkaiset kärsivät eniten ay-liikkeen johdon ajamasta palkkaraamista. Kauniit puheet jäsenistön etujen ajamisesta ja tasa-arvoisemman palkkapolitiikan puolesta osoittautuivat jälleen vain kauniiksi aikomuksiksi ja juhlapuheiden mitään sanomattomaksi löpinäksi.

  24. marraskuuta tiedetään ovatko sosialidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset liittojohtajat saaneet uhkailuilla ja pakottamisella liittojen hallintoelimet hyväksymään riittävän "kattavan määrän" jäsenten reaaliansioita laskevia työehtosopimuksia. Mahdollisuus - joskin häviävän pieni - on, että kentän edustajat ammattiliittojen päättävissä elimissä hylkäävät raamisopimukseen perustuvat neuvottelutulokset ja siten romuttavat raamihuijauksen. Se antaisi mahdollisuuden aloittaa neuvottelut paremmista sopimuksista.

  Syyllisiä raamisopimuksen palkkakattoon pakottamiseen löytyy oikeistolaisen hallituspolitiikan ja kapitalistien röyhkeyden lisäksi myös muualta. Eduskunnassa ja ministeri’audien takapenkillä istuvat ns. työväenpuolueiden edustajat ovat keskeisessä asemassa. He ja heidän puolueensa ovat työväenvastaisella periaatteettomuudellaan ajaneet ammattiliittojen johdon kapitalismin pelastamisen tielle ja kapitalistien ja muun hallitsevan eliitin kumarteluun. Tässä eivät ole kuitenkaan kaikki syylliset.

Mikä on kentän jäsenten rooli liittojen hallinnossa?

  Ammattiliittojen hallinnossa olevilla - jäseniä edustavilla pääluottamusmiestason valtuutetuilla ja muilla - on aina mahdollisuus hylätä liittojohdon esittämien sopimusten neuvottelutulokset. Näin ei kuitenkaan raamiratkaisun kohdalla ole vielä laajemmin käynyt. Kapitalistit pääsivätkin niskan päälle, kun metallin valtuusto ensimmäisenä hyväksyi raamisopimukseen perustuvan työehtosopimuksen. Hyväksymisestä valtuusto ei edes äänestänyt, päätökseen jätettiin vain kolme eriävää mielipidettä. Työpaikoilla kamppailevien ay-aktiivien näkemykset sopimuksesta olivat murskaavan kielteiset. Miksi valtuusto sen kuitenkin hyväksyi?

  Tapahtunut antaa aihetta pohtia laajemminkin kentän jäsenten roolia liittojen hallinnossa. Metallissa valtaosa valtuuston jäsenistä hyväksyi äänettömyydellään raamisopimuksen ala-arvoiset palkankorotukset. Vain "kolme urheaa" valtuuston jäsentä arvostelivat - kukin omana mielipiteenään - neuvottelutulosta ja kirjasivat sen mukaisen oman eriävän mielipiteen. He eivät vahingossakaan kannattaneet toistensa esityksiä, joten valtuustossa ei tullut äänestystä.

  Mikä onkaan kentän edustajien tehtävä? Sekö, että esittää vain omia mielipiteitään vai se, että kamppailee liittojen päätäntävaltaelimissä viimeiseen asti kentän näkemysten puolesta. Miksi valita edustajia valtuustoihin, jos valtuutettu vain puhuu siellä "omasta puolestaan" siitäkin huolimatta, että tietää edustamiensa työläisten kannan samaksi?

  Metallin tapauksessa kolmen valtuutetun eriävän mielipiteen ajatus on pitkälti sama, kuin heidän valtuustossa edustamiensa liiton jäsenten. Heillä oli mahdollisuus, ja heidän velvollisuutensa olisi ollut laittaa sopimus äänestykseen, jolloin kaikki valtuutetut olisivat olleet pakotettuja näyttämään kantansa sopimukseen - senhän pitäisi noudattaa heidät valinneiden jäsenten kantaa. Kolmen valtuutetun kikkailu omilla, yksittäisillä eriävillä mielipiteellään ei johtanut siihen. Näin valtuuston jäsenet pääsivät tilanteesta kuin koira veräjästä. Tämä toimintatapa lienee sovittu etukäteen poliittisten ryhmien kesken. Kuka tässä näytelmässä voittaa? Ehkä liittojohto, jota pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen voivat kehua "realiteettien ymmärtämisestä". Viime kädessä tässä voitti kapitalistit.

Ay-liike sahaa omaa oksaa

  Liittojen päätäntävaltaelimissä olevien kentän edustajien on syytä ryhdistäytyä ja ottaa luottamustehtävänsä sen vaatimalla tavalla ja arvokkuudella, jäsenistön tavoitteista luopumatta. Jos joku kentän edustaja luulee, että luopuruus ja periksi on vain ainutkertainen tapahtuma ja siten hyväksyttävissä, on tämä virhearvio. Sillä tiellä ei ole loppua; se mitä kapitalistit tänään vaativat ei enää huomenna riitä, ja ay-liike on sidottu jatkuvaan periksi antamisen vaatimukseen. Tämä tulee valitettavan hyvin näkyviin jo ensi vuonna, kunhan kapitalismin kriisi pääsee täyteen vauhtiinsa.

  Ammattiliitojen päätäntävaltaelimissä olevat kentän edustajat sahaavat periksi antamisen linjalla ay-liikkeen omaa oksaa. Se kostautuu mm. liittojen vaaleissa, joissa äänestysprosentti lähestyy kirkossa kävijöiden muutaman prosenttiyksikön aktiivisuutta. Molemmissa yhteisöissä passiivisuuden syynä on rivijäsenten "uskon" puute.

alkuun

Hallituksen talousarvioesitys lisää tuloeroja

Kataisen oikeistohallitus antoi lokakuun alussa eduskunnalle valtion vuoden 2012 talousarvioesityksen. Se on suuruudeltaan 52,4 miljardia euroa. Esitys on 7,1 miljardia euroa alijäämäinen. Alijäämä katetaan ottamalla lisää valtionvelkaa. Valtionvelan määräksi vuoden 2012 lopussa on arvioitu noin 90 miljardia euroa. Velkamäärä on kaksi kertaa suurempi kuin valtion kaikki ensi vuoden tulot.

Kataisen hallituksen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen on väittänyt julkisuudessa, että ensi vuoden talousarvio pienentää tuloeroja ja laskee köyhyysastetta. Urpilainen perustelee väitettään Valtion taloudellinen tutkimuskeskuksen laskelmilla ja niin sanotun Gini-kertoimen antamilla tuloksilla. Talousarvion sisältö ei kuitenkaan tue millään lailla Urpilaisen väitettä. Ei edes siinä tapauksessa, että laskelmissa käytettäisiin kokoomussosdemilaista Kossu-kerrointa.

Tuloerojen kasvu paljastuu tarkastelemalla talousarvioesityksen veronkorotuksia ja leikkauslistaa. Esitykseen sisältyy veronkorotuksia 1,1 miljardia euroa ja menoleikkauksia 1,1 miljardia euroa. Kuluvaan vuoteen verrattuna hallitusruoska heiluu 2,2 miljardia euroa tehokkaammin ja rasittaa eniten palkkatyöläisiä sekä kaikkein vähävaraisempia työttömiä, lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Pienet perusturvaan luvatut korotukset ovat vähimmäiseläkkeeseen verrattava hämäys. Toisella kädellä annetaan vähän, toisella otetaan takaisin korkojen kera.

Kataisen oikeistohallituksessa istuvien sosialidemokraattien ja vasemmistoliittolaisten hallitukseen menon yksi kynnyskysymys, pääomatulojen verotuksen kiristäminen, on vesittynyt lähes olemattomiin. Pääomatulojen verokanta nostetaan vaivaiset 2 prosenttiyksikköä 30 prosenttiin. Veron progressiokin on vain sitä, että verokanta on 32 prosenttia pääomatulojen 50 000 euroa ylittäviltä osin.

Tämäkin omistajia ja rikkaita myötäkarvaan silittävä verouudistus korvataan samoille piireille siten, että yhteisöverokantaa alennetaan yhdellä prosenttiyksiköllä 25 prosenttiin. Verokantaan on tulossa vielä puolen prosenttiyksikön lisäalennus, kun hallituksen, kapitalistien EK:n ja ammatillisten keskusjärjestöjen "koordinoiva raamisopimus" saa lopullisen siunauksensa. Valtion verotulen kannalta lopputulos on pyöreä nolla. Talousarvion lisäksi tuloerojen kasvua kiihdyttävät palkkaratkaisut, jotka perustuvat em. raamisopimukseen. Ne pienetkin palkankorotukset kun ovat prosentuaalisia. Naiset, pätkätyöläiset ja muutkin matalapalkkaiset saavat vähemmän kuin kokopäivätyötä tekevät paremmin palkatut. Tässä taistossa työttömät ja eläkeläiset eivät saa yhtään mitään.

Valtion vuoden 2012 talousarvioesityksessä on kaksi suurta menoerää, joita ministerit suojelevat kuin pyhää lehmää. Toinen on armeija ja aseostot, toinen EU-maksut.

Puolustusministeriön hallinnonala nielaisee ensi vuonna lähes 2,9 miljardia euroa. Summa on sama kuin tänäkin vuonna. Uusien aseiden ostoon käytetään 840 miljoonaa euroa. Kun tähän lisätään jo olemassa olevat tilausvaltuudet, on aseisiin ja muuhun sotamateriaaliin tarjolla yli 2 miljardia euroa. Lisälaskua on vielä tulossa Horneteista, joiden noin sadan miljoonan euron maksamattomia arvonlisäveroja ja korkoja EU karhuaa nyt Suomelta..

Suomen ensi vuoden maksuosuuksiin EU:lle uppoaa lähes 1,9 miljardia euroa, Muut EU-menot, brittivero ja tullimaksujen menetykset, ovat nekin satoja miljoonia euroja. Oma lukunsa on sitten kokonaan se, kuinka monta kymmentä miljardia euroa konkurssikypsän EU:n, euron ja pankkien pelastaminen tulee suomalaisille lopulta maksamaan.

alkuun

Hallitus, kapitalistit ja ay-johto kapitalismia pelastamassa

  Työehtosopimusneuvottelut ja erityisesti niiden keskiössä olevat palkankorotukset ovat olleet jo viikkoja tiedotusvälineissä vakiopropagandaa. Jälleen kerran on menossa näytelmä, jonka käsikirjoituksessa ei ole huomioitu palkansaajien tavoitteita, eikä työläisten etujen rehellisiä ajajia ole neuvottelukuvioissa näkynyt.

  Kokoomuslaisella pääministerillä, sosialidemokraattisella valtionvarainministerillä, monenkirjavilla kapitalistien edustajilla ja sosialidemokraattisilla työmarkkinajohtajilla on yhteinen tavoite: saada ay-liike hyväksymään "laaja, koordinoiva, vakauttava ja pitkäkestoinen" palkkaratkaisu. Koko näytelmän tavoite on kapitalistien voittojen turvaaminen ja laajemmin kapitalismin pelastaminen sen nykyisessä kriisissä.

  Kapitalistit yrittivät saada 25 kuukauden sopimusta, joka sisälsi röyhkeän, reilusti alle inflaatiotason olevan palkkojen korotusesityksen. Reaaliansiot romahtaisivat, kun ensimmäisen 13 kuukauden aikana prosentti olisi 2,4 ja seuraavan vuoden 1,9, ja nämä ovat vain jonkun laskemia kustannusvaikutuksia, todelliset palkankorotusprosentit olisivat huomattavasti pienempiä. Kun inflaatio on jo pitkään ollut 4 prosentin luokkaa ja näyttäisi olevan nousussa, olisi reaaliansioiden pudotus jyrkkä. Työn tuottavuuden kohoamisesta ei palkansaaja saisi aikaisempien tupo-ratkaisujen tapaan mitään hyvitystä; tuottavuuden nousu menisi jälleen kokonaisuudessaan kapitalistien taskuun. Onneksi palkansaajien keskusjärjestöjen hallitukset eivät uskaltaneet hyväksyä kapitalistien esitystä.

  Hallitus on käynyt ay-johdon kanssa useita keskusteluja, joista ne ovat vaitonaisia. Hallitus ajaa edelleenkin "laajan koordinaation" sopimusta. Se on pyytänyt järjestöiltä 10.10. esityksiä siitä, miten laajaa sopimusratkaisua vietäisiin eteenpäin.

  Kaikki ilmeisesti menee kapitalistien toivomusten mukaisesti. STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää on julkisuudessa antanut enteellisesti ymmärtää, että työnantajan palkkatarjous olisi lähellä hyväksyttävää, jos valtio tulisi veroratkaisuin vastaan.

  Työpaikoilta ja ammattiosastoista on syytä painostaa palkansaajien neuvottelijoita, etteivät ne hyväksyisi kapitalistien täysin alimitoitettuja palkankorotusesityksiä.

  Esitetyn tyyppisten korotusten hyväksyminen on samaa kuin laillistettu palkansaajien ryöstö.
  Sen hyväksyjät on saatettava siitä vastuuseen.

alkuun

"Kriisimaissa" valta ylikansallisella EU:lla (11.6.2011)


  Euroopan alueella jatkuu finanssikriisi, jossa kriisimaina tunnetuksi ovat tänä vuonna tulleet Kreikka, Irlanti ja Portugali. Kriisin synnyttäminen on kulkenut suunnitelmallisesti, jossa poliittinen valta yhdessä pääomapiirien kanssa on aikaansaanut tämän kriisin. Ensin Euroopan keskuspankki (EKP) luototti holtittomasti, jonka johdosta sillä on kriisimaissa 317 miljardin euron luottoriskit, kun keskuspankin hallussa olevat kriisimaiden velkakirjat ja näiden maiden pankeille myönnetyt likviditeettilainat lasketaan yhteen.

Finanssikriisin seuraava vaihe on menossa, jolloin EU-alueen veronmaksajat laitetaan maksamaan lainoittajien pääomasaatavat ja korot. Tästä on nyt kysymys kun Suomi on hyväksynyt tukilainat Kreikalle, EU:n väliaikaisessa kriisirahastossa (ERVV) Irlannille ja Portugalille annetut takaukset, sekä Suomen osuuden EU:n komission rahoitusmekanismin (ERVM) kautta Irlannille ja Portugalille annetut tuet. Lisäksi Suomi on maksanut osuutensa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF:n) kaikille kriisimaille antamasta tuesta. Suomi on tähän mennessä sitoutunut tukemaan Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia 4,5 miljardilla eurolla.

Tukea ja takauksia on kriisimaille annettu eri reittejä käyttäen. Suomen eduskunta on päättänyt ainoastaan Kreikan tukilainasta ja ERVV:n kautta Irlannille ja Portugalille annetuista takauksista. Suomen sidokset Euroopan Unioniin (EU), Euroopan keskuspankkiin (EKP) ja Kansainväliseen Valuuttarahastoon (IMF) pakottavat Suomen maksamaan joka tapauksessa osuutensa kriisimaille myönnetyistä tuista, eduskunnasta riippumatta. Tässä maksuasiassa näkyy hyvin kuinka jakautunut suhde Timo Soinilla on Euroopan Unioniin. Perussuomalaiset eivät halua eduskunnan antavan suoraa tukea ja takauksia "kriisimaille", mutta koska he eivät vaadi Suomea irti Euroopan Unionista hyväksyvät he EU-jäsenyyden myötä tulevat maksuosuudet, niistä mitään puhumatta. Ja niistähän päätetään Suomen rajojen ulkopuolella.

Finanssikriisin kolmannessa vaiheessa toteutetaan todellinen tavoite, eli omaisuuden ja vallan uudelleen jako. Kreikan hallitus on lupautunut yksityistämään valtion omaisuutta ainakin 50 miljardilla eurolla. EU:n taholta katsotaan riittämättömäksi tämä suuruus, koska Kreikan valtion omaisuuden on arvioitu olevan ainakin 300 miljardin euron arvoinen. Kreikan, Irlannin ja Portugalin taloutta luotottaneet pääomapiirit ja EU:n poliittinen valta edellyttävät kaikissa kriisimaissa julkisen talouden osuuden nopeaa pienentämistä kansantaloudessa, eli yksityistämistä. Ihanteena on ilmeisesti USA, jossa yhteiskunnan omistus koko kansantaloudessa on vain 7%.

Valtio - omisteisen tuotannon yksityistäminen ei pääomapiireille riitä. Tavoitteena heillä on yksityistää kaikki julkishallinnon palvelut, koulutus, sosiaali- ja terveydenhuolto jne. Kriisimaissa palkkoja on alennettu jopa 40%, heikennetty sosiaalista perusturvaa ja vaadittu eläkkeelle pääsyikää korotettavaksi.Tilanne on ristiriitaisuudessaan mieletön, mutta antaa erinomaisen kuvan kapitalistisesta luokkajärjestelmästä, porvariston röyhkeydestä ja ihmisvihamielisyydestä. Kriisimaissa heikennetään työläisten palkkatasoa ja sosiaalista perusturvaa kriisistä selviytymiseen vedoten ja muissa EU-maissa uhataan työläisiä pahenevalla talouskriisillä, jollei kriisin maksajiksi suostuta.

Joka tapauksessa pääomapiireillä EU:ssa ja EU:n poliittisella valtakoneistolla on tarkoitus turvata pääomapiirien saatavat, voitot ja kapitalismin jatkuvuus. Siksi he haluavat EU:sta kilpailukykyisemmän talousalueen suhteessa USA:han ja Aasian suuriin talousmaihin. Keinoina käytössä ovat omaisuuden uudelleen jakaminen ja työläisten palkka- ja elintason alentaminen. Työläisiltä vastaus kurjistamiseen voi olla vain luokkataistelu riistäjien ja sortajien vallan kumoamiseksi.

Hannu Harju

alkuun

LISÄÄ (TKS 8/2011)(11.6.2011)
Hitlerin hyökkäyksestä Neuvostoliittoon 70 vuotta


  Aika ja unohdus ovat aina palvelleet tarkoitushakuista historiankirjoitusta. Tällöin tosiasiat unohdetaan ja oletetaan valheiden siten muuttuvan tosiksi. Suomen oikeisto ei tee tästä poikkeusta. Täten he haluavat ympätä virheellistä historia tietoa niiden ihmisten tajuntaan, joilta puuttuu omakohtainen kokemus tuosta maallemme niin kohtalokkaaksi muodostuneesta sotaretkestä, jossa poliittisen tyhmyyden alttarille tapettiin parhaassa iässä olevia suomalaisia miehiä. Väitteet, että Suomi joutui sotaan vasten tahtoaan tai että Suomi ei liittoutunut Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan vaan kävi omaa erillissotaansa, ovat vailla perusteita. Sodan syitä on etsittävä Suomen sotaa edeltäneestä ulkopolitiikasta: ennen kaikkea siitä linjasta, jota Suomen johto harjoitti suhteessa naapuriinsa, ensimmäiseen sosialistiseen valtioon Neuvostoliittoon. Otto Wille Kuusinen toteaakin kirjoituksessaan "Suomi ilman naamiota" seuraavaa: "Ei ole toista maata, joka olisi neljännesvuosisadan ajan harjoittanut neuvostovastaista ulkopolitiikkaa niin johdonmukaisesti kuin Suomi... niin kuin kompassin viisari pyrkii pohjoiseen, niin Suomen hallitseva kopla pyrkii niiden valtioiden ja hallitusten helmaan, jotka kussakin vaiheessa ovat olleet Neuvostoliittoon nähden vihamielisellä kannalla". Myös sosialidemokraattisen puolueen oikeistojohdon ja varsinkin Väinö Tannerin kaunaisuus suhteessa Neuvostoliittoon oli tunnettu.

Jatkosota ei ollut erillinen sota vaan oleellisesti toisen maailmansodan kulkuun liittyvä sota, jossa Suomi oli liittolaisena Hitlerin Saksan kanssa. Erillissotateorian keskeinen argumentti on ollut väite, ettei Suomella ja Saksalla ollut liittolaissopimusta. Tällöin kuitenkin nojaudutaan hyvin ahtaaseen liittolaiskriteeriin. Myös yhteiset päätökset ja toimet luovat liittolaisuuden. Suomen jatkosota oli osa Hitlerin suunnitelmaa murskata Neuvostoliitto. Kun halutaan tietää jatkosodan syyt, niitä on etsittävä toisen maailmansodan yleisen kulun näkökulmasta.

Suomella paikka Hitlerin Barbarossa- suunnitelmassa

  Toinen maailmansota oli kesällä 1940 saavuttanut lännessä sellaisen vaiheen, että Hitler näki ajankohtaiseksi Neuvostoliiton murskaamisen. Kesällä 1940 Hitler oli valinnan edessä: hyökätäkö Englantiin vai laajentaako sotaa itään. Englantia yritettiin pehmittää massiivisilla ilmapommituksilla, mutta se ei johtanut tulokseen. Hitler päätti jatkaa sotaansa itään. Elokuussa 1939 tehty Ribbentropp - sopimus ei enää painanut Saksan ja Neuvostoliiton suhteissa mitään. Se ei enää estänyt Saksaa hyökkäämästä Neuvostoliittoon, jonka raaka-aine - ym. luonnonvarat houkuttelivat Hitleriä. Hitlerin sotasuunnitelma Neuvostoliiton valtaaminen vaikutti helpolta. Neuvostoliitosta Saksa saisi käyttöönsä uusia öljy - , hiili ym. luonnonvaroja ja orjatyövoimaa, joka lujittaisi Natsi - Saksan sodankäyntikykyä ja tekisi mahdolliseksi länsi - Euroopan lopullisen kukistamisen myöhemmin.

Hitlerin hyökkäyssuunnitelma Neuvostoliittoa vastaan tunnetaan Barbarossa - suunnitelmana. Tuon suunnitelman mukaan Neuvostoliittoon kohdistettaisiin valtavin panssari, ilma - ja maavoimin yllätyksellinen isku, joka muutamassa viikossa tai korkeintaan kuukaudessa tekisi lopun Neuvostoliitosta. Hyökkäyksen pääsuuntia oli kolme: pohjoinen Leningradin suunta, keskinen Moskovan suunta ja eteläinen Mustanmeren suunta. Barbarossa - suunnitelma laadittiin kesäkuun ja joulukuun v. 1940 välillä. Osana Barbarossa - suunnitelmaa Hitler halusi sitoa myös Suomen mukaan sotaan. Saksan ja Neuvostoliiton välinen rintama tulisi kulkemaan Jäämereltä Mustallemerelle. Suomi helpottaisi Saksan armeijan hyökkäystä olemalla osa Saksan pohjoista rintamaa. Saksan oli kuitenkin vielä saatava Suomen johto taivutettua myönteiseksi sotasuunnitelmalle, eikä se ollut vaikeaa. Suomeen oli jo valmiiksi 20 - ja 30 - luvuilla pumpattu "ryssävihaa", jota nyt vielä lisättiin lietsomalla revanssihenkeä talvisodassa kärsittyjen aluemenetysten takaisinsaamiseksi.

22.5.1940 perustettu Suomi - Neuvostoliitto seura muodosti Suomessa opposition valtaapitäville. Vallanpitäjät näkivät sen Neuvostoliiton liittolaisena ja kommunistien kätyrinä. Sitä alettiin vainota ja sen toiminta kiellettiin joulukuussa 1940. Voidaan sanoa, että Suomessa vallitsi syksystä 1940 lähtien ja jo aikaisemminkin äärioikeistolainen, fasistinen diktatuuri.

Suomen porvaristolla siinsi silmissä Suur-Suomi

  Ensimmäinen sotatarvikkeita ja sotilaita tuova alus saapui Vaasaan 21.9.40. Nyt silmissä siinteli Suur-Suomi - Ural, Vienan ja Aunuksen maat. Liikekannallepanosta tehtiin selvät suunnitelmat. Joukkojen siirrot alkoivat olla valmiina paperilla. Liikekannallepano aloitettiin 9.6. ja 17.6. julistettiin ns. "yleiset harjoitukset", täydellinen liikekannallepano.

Kun Hitler kesäkuun 22. 1941 pani Barbarossa - suunnitelmansa käytäntöön ja hyökkäsi Neuvostoliittoon, hän sodanjulistuspuheessaan mainitsi liittolaisekseen myös Suomen. Suomen korkein poliittinen johto pyrki salamaan oman syyllisyytensä sotaan loppuun asti. Vaikka Neuvostoliitto tiesi Suomen sodanvalmistelut, se ei halunnut antaa Suomen johdon haluamaa tekosyytä sodan aloittamiseen.

Saksan aloitettua Barbarossa - suunnitelman toteuttamisen Suomen rajalla olleet puna - armeijan joukot saivat käskyn olla avaamatta tulta. Koska Suomessa kuitenkin oli runsaasti saksalaisia joukkoja ja ilmavoimia, Neuvostoliitto hyökkäsi Suomen lentokenttiä vastaan 25.6. ja varsinaiset sotatoimet Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoivat. Jatkosota oli alkanut.

Nyt presidentti Rytin ympärille ryhmittynyt johto sai kaipaamansa tekosyyn, jonka varjolla he saivat eduskunnalta luvan sodan julistamiseen. Sota siis saatiin näyttämään Neuvostoliiton hyökkäykseltä. Suomen valtaa pitävä sisäpiiri luotti siihen, että Suomen yleinen mielipide ei kysele sodan taustoja vaan helposti hyväksyy sodan aloittajaksi ensimmäisen hyökkäyksen tekijän. Sotien syyt voidaan vain harvoin määritellä siitä, kuka ampui ensimmäisen laukauksen. Suomi liittoutui natsi - Saksan kanssa ja osallistui kiistattomasti sodan valmisteluun yhdessä sen kanssa.

Huolimatta Saksan sotavoimien valtavasta hyökkäyksestä, saksalaiset joutuivat pian huomaamaan, että hyökkäys ei sujunutkaan suunnitellulla helppoudella. Neuvostoliittolaiset sotilaat taistelivat raivokkaasti vastaan ja hidastivat natsi - armeijan etenemistä. Miestappiot olivat kuitenkin erittäin suuria, mutta niin ne olivat natsi - Saksan armeijallakin. Ensimmäistä kertaa saksalaiset tunsivat joutuneensa sodassa kovan paikan eteen.

Leningradin asukkaille piiritys merkitsi kauheaa koettelemusta, jota kesti 900 päivää ja jona aikana natsit yrittivät tuhota kaupungin asukkaat paitsi tykeillä ja pommeilla myös kylmään ja nälkään. Koska Neuvostoliitto keskitti kaikki voimansa saksalaisten pysäyttämiseen, suomalaiset pääsivät tunkeutumaan pitkälle Neuvostoliiton alueelle Itä - Karjalaan. Joulukuun 1941 aikana Suomen hyökkäys pysähtyi ja alkoi ns. asemasotavaihe. Hitler puolestaan joutui toteamaan, että Barbarossa - suunnitelma oli mennyt myttyyn. Neuvostoliitto ei ollutkaan kukistunut kuukaudessa vaan pani yhä raivokkaammin ja järjestäytyneemmin vastaan. Sodan loppumisesta ei ollut tietoakaan. Nyt sota sai uuden vaiheen. Natsikenraalit päättivät ratkaista sodan keskittämällä kaikki voimansa Moskovan valtaamiseen.

alkuun

Entinen meno ay-liikkeessä jatkuu           Lue lisää

Entinen meno ay-liikkeessä jatkuu: (11.6.2011)SAK:n edustajakokoukselta laihoja eväitä työväestön puolustamiseksi


  Työpaikoilla ja ammattiosastoissa pitkään odotettu ay-liikkeen terästäytyminen palkkatyöntekijöiden etujen ajajana ei toteutunut 6.-8. kesäkuuta Tampereella pidetyssä Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n edustajakokouksessa. Näyttävästi markkinoitu kokous viitoitti jatkavansa entistä kapitalismia puolustavaa ja työväestölle vahingollista toimintalinjaa.

  Kokousedustajat oli valittu jäsenliittojen johtoelimissä siten, ettei työpaikoilla kytenyt tyytymättömyys ay-liikkeen saamattomuuteen päässyt purkautumaan kokouksen päätöksiin. Keskusjärjestön johdossa jatkavat entiset johtajat, joita työpaikoilla ei pidetä kovinkaan suuressa arvossa työväestön etujen puolustamisessa. SAK:n hallitukseen valittiin 14 sosialidemokraattia, 5 vasemmistoryhmäläistä ja yksi Rakennusliittoa edustava.

  Sosialidemokraatit heiluttivat kokouksessa muutenkin tahtipuikkoa, vasemmistoryhmäläiset eivät tosissaan kritisoineet SAK:n toimintaa työväestön etujen puolustamisessa, joukkotoiminnan tehostamisen vaatimuksien esittämisestä puhumattakaan. Kokouksen yksituumaisuus oli sovittu jo etukäteen ja varmistettiin vielä siten, etteivät poliittiset ryhmät kokoontuneet kertaakaan kokouksen aikana. Ilmeisesti oli nähty tärkeänä näyttää ay-liikkeen astuvan yhdessä, samassa tahdissa kapitalismia tukien.

Kapitalismia ei arvosteltu

  Kokouksen hyväksymän SAK:n tavoiteohjelma 2011-2016-asiakirjan muotoilu vaikuttaa maailmanlaajuinen kapitalismin pankki-, keinottelu- ja talouskriisi huomioiden oudolta. Asiakirjasta ei löydy etsimälläkään johdonmukaista kapitalismin arvostelua. Tätä kuvastaa sekin, että lähes 40-sivuisesta tavoiteohjelmasta löytyy vain yksi kapitalismiin viittaava sana, populistinen "kvartaalikapitalismi". Olettaisi, että järjestäytyneellä ay-liikkeellä olisi selkeä näkemys yhteiskunnan kehityssuunnasta, onhan kyse ay-liikkeen jäsenistön tulevaisuudesta.

  Asiakirjan johtavana teemana on tuottavuuden parantaminen, olipa kyse sitten työhyvinvoinnista, johtamisesta tai kilpailukyvyn lisäämisestä. Työpaikoilla tästä voi olla toisenlaisia näkemyksiä, siellä on nähty jo käytännössä tuotavuuden parantamismenetelmien tehostaminen lisääntyvänä työpaikkojen menetyksinä.

  Tavoiteohjelma-asiakirja näyttäisi olevan rakennettu tämän hetken maailmantilanteen jatkamisen lähtökohdista. Siitä puuttuu jäsenkunnan etujen mukainen yhteiskunnallinen näkemys; ei oteta kriittistä kantaa Euroopan unioniin, ei tuomita sen pankki- eikä talouskeinottelijoita. Puhutaan vain lapsenomaisesti "sosiaalisen Euroopan rakentamisesta", ilman kapitalistien etuihin puuttumista. Kapitalismin nykyvaihetta ei haluta nähdä luokkataistelukysymyksenä, vaikka työväestö näkee laajasti, että kapitalisteilla on nyt yliote, jota ne myös häikäilemättä käyttävät hyväkseen.

Palkkapolitiikasta puuttuu uskottavuus

  Verrattuna tavoiteohjelmassa kirjattuihin tuottavuuden kohottamisajatuksiin, on palkkapolitiikasta lyhyet maininnat. Tavoitteena on ostovoimaa parantava palkkakehitys, joka määritellään ns. palkkanormina. Siinä näkyy ay-liikkeen sopeutuminen kapitalismin "realiteetteihin", koska ".käytettävä jakovara määritellään inflaatiotavoitteen ja työn tuottavuuden keskimääräisen kasvun summana kansantaloudessa". Tarkoittanee käytännössä sitä, että kapitalistien voitot turvataan pienillä palkankorotuksilla, olipa tilanne mikä tahansa.

  Ehkä positiivisin tavoite tavoiteohjelman palkkapolitiikkaosassa on se, että "kaikkiin SAK-laisiin työehtosopimuksiin on vuoteen 2016 mennessä sovittava alimmaksi taulukkopalkaksi 1 800 euroa kuukaudessa". Tähän arvioidaan päästävän parhaiten suosimalla palkkaratkaisuissa euromääräisiä korotuksia. Mikäli ay-liikkeen nykyinen linja prosentuaalisten korotusten lisääntymisestä edelleen kuitenkin laajenee, tähän tavoitteeseen pääsy voi olla vaikeaa. Tosin 1 800 euroa ei muutoinkaan ole 4-5 vuoden päästä kummoinen kuukausipalkka.

  SAK:n aikaisemman toiminnan ja nyt edustajakokouksen kirjausten perusteella voi ihmetellä, mitä oikeasti tarkoitetaan tavoiteohjelmassa olevilla hokemilla "tavoitteilla oikeudenmukaisesta ja vakaasta tulonjaosta yhteiskunnassa". Tarkoittaako se nykyisen pääomatulojen osuuden laskemista palkkatulojen kasvun kustannuksella? Muu teksti ei kyllä sellaiseen viittaa.

SAK - taisteleva joukkojärjestö?

  SAK-laista joukkovoimaa ei ole käytetty vuosikausiin, ei jopa vuosikymmeneen. Vilkaisu ympärille osoittaa, että siihen olisi ollut tarvetta; mm. tasa-arvo- ja matalapalkkaongelmat ovat edelleen ratkaisematta, työttömyysturva on sietämättömän alhaisella tasolla, työelämän uudistukset eivät ole edenneet ja palkkatulojen osuus kansantulosta on kaventunut.

  Tekikö SAK:n edustajakokous siihen suunnanmuutoksen? Onko tavoitteena tukeutua enemmän joukkovoimaan tavoitteiden savuttamiseksi? Ei, valitettavasti tällaista ei tavoiteohjelmasta ole luettavissa. Päinvastoin on nähtävissä yksilöllisyyden korostumista kollektiivisen kamppailun kustannuksella.

  On tietenkin selvää, että maailma muuttuu, mutta sosiaalinen media ja vastaavat järjestelmät eivät yksinomaan auta ay-liikettä kamppailussa kapitalisteja vastaan. Puuttuu tietty järjestöllinen jämäkkyys. Niin sinisilmäisiä ei keskusjärjestöissäkään saisi olla, että uskotaan kapitalistien uskovan pelkkää puhetta. Tarvitaan luokkanäkemystä ja organisaation taistelukyvyn jatkuvaa ylläpitämistä.

  Kaiken kaikkiaan SAK:n edustajakokouksen anti oli odotettua. Sieltä tuli laihat eväät työväestön etujen ajamisen tehostamiseksi. Valitettavasti kapitalistit saavat tämänkin ay-kokouksen jälkeen nukkua yönsä rauhassa.

Hannu Tuominen

alkuun

Eduskunta hyväksyi velkabudjetin ...Lue lisää

 

Eroon EU-kapitalistien ja keinottelijoiden käskyvallasta


  Suomen tuli täyttää EU-jäsenyyden ehdot ennen jäsenanomuksen sisään jättämistä vuonna 1994. EU:n taholta edellytettiin ns. "neljän vapauden", pääomien, tavaroiden, työvoiman ja palvelujen vapaata liikkumista Suomen ja EU-alueen maiden suhteissa. Kaikki nuo neljä ehtoa alistavat itsenäisen valtion pääomien vallan alle, eikä "vapaata kilpailua" Suomen hallituksella ole oikeutta rajoittaa. Arvioitaessa Suomen kansantalouden kehitystä EU:n yhteydessä ja luotaessa näköaloja työväenluokalle tulevaisuuteen, tarvitaan kapitalismin nykyvaiheen analyysia. Itse asiassa kapitalismissa vaikuttavat lainalaisuudet tunnisti ja selvitti jo Karl Marx. Marxin määritelmät kapitalismin kehityksestä näkyvät hyvin parhaillaan Euroopan talousalueen pääomien kasaantumisena ja rakenteiden liittovaltiokehityksessä. Kaikkia EU:n "neljää vapautta" on arvioitava työväenluokan lähtökohdista. On aiheellista huomioida EU:n perustamisen ja siihen myöhemmin hyväksyttyjen liittovaltiorakenteidentapahtuneen kapitalistien etujen mukaisesti, porvariston ja työväenluokan välisen luokkataistelun olosuhteissa, jossa porvarilliset voimat ovat määräävässä asemassa ja voimallaan ovat saaneet haluamansa lopputuloksen.

Pääomien vienti

  EU-jäsenyys mahdollisti pääomien vapaan maasta viennin Suomesta. Pääomia oli viety vuonna 1996 Suomen EU-jäsenyyden toisena vuotena yhteensä ulkomaille 51.7 miljardia, niin vauhti kiihtyi määrän ollessa vuonna 2000 jo 159.2 miljardia. Vuonna 2010 määrä oli jo huikeat 535 miljardia, johon sisältyy pörssikurssien noususta johtunut kasvun lisäys. Summat ovat todella mahtavan suuria, joilla olisi Suomen kansantaloutta voitu rakentaa. Oman lukunsa pääomien viennissä tulevat muodostamaan ne hallituspolitiikan viimeaikaiset päätökset, joilla tuetaan EU:n pysyvän vakausrahaston perustamista. Kapitalismia pyritään pelastamaan, antamalla eurooppalaisille pankeille ja vakuutusyhtiöille miljardi tolkulla lisää rahaa. Suomenkin vastuut saattavat nousta 16 miljardiin euroon saakka. Oman rasitteensa Suomen kansantalouteen on aiheuttanut myös kannattavien tuotantolaitosten lopettaminen ja niiden tuotannon siirtäminen halvemman kustannustason maihin.

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden vaikutus

  Tavaroiden vapaa liikkuvuus on Suomessa vaikuttanut omavaraisen tuotannon määrän laskuun bruttokansantuotteesta (BKT:stä). Se on EU-jäsenyyden aikana laskenut vuosittain melko tasaisesti ja tuonnin osuus vastaavasti kasvanut. Tuonnin määrä on nyt noin 40 % bruttokansantuotteesta (BKT). Maataloudelle rajoittamaton tuonti ja EU:n maatalouspoliittiset määräykset ovat vaikuttaneet kannattavuuden heikkenemiseen, johtaen kymmenientuhansien maatilojen toiminnan lopettamiseen. Vain todella suuret tilayksiköt, jotka saavat pinta-alaan sidottua maataloustukea pärjäävät.

Työvoiman vapaa liikkuvuus

  Jokaisen valtion kansantalouden kehittämisen perusta muodostuu kolmesta tekijästä. Ne ovat alueen hyödynnettävissä olevat luonnonvarat, työvoiman määrä ja kansakunnan koulutustaso.

  Kapitalismi on aina pyrkinyt työvoiman mahdollisimman suureen liikkuvuuteen. Aikoinaan muuttoliike Suomesta Pohjois-Amerikkaan 1900-luvun alussa, myöhemmin Australiaan ja suuressa määrin Ruotsiin1960- luvulla johtui Suomen talouden kehittymättömyydestä ja suuresta syntyvyydestä. Suomen taloudessa ei tarvittu niin paljon työvoimaa kuin sitä oli omasta maasta tarjolla. Suomesta työn perään lähdettiinkin toisiin maihin, joista puuttui tärkein talouden kolmesta tekijästä, työvoimaa ei ollut riittävästi saatavilla ko. maasta. Työvoimaa vastaanottavissa maissa oli ylitetty kansallisen tuotannon kapitalistisen kasvun rajat työvoiman määrän jäädessä riittämättömäksi. Sen vuoksi maahan otettiin työläisiä vastaan muista maista. Samalta perustalta työperäinen maahanmuutto jatkuu pääasiassa tänäkin päivänä.

  Kapitalismiin kuuluu jatkuvan taloudellisen kasvun ideologia. Toimiakseen se pyrkii korostamaan ja ylläpitämään maailmanlaajuisen työperäisen maahanmuuton tarpeellisuutta. Samaan on päätynyt Euroopan unioni. Kysymyksessä on siis sellaisen taloudellisen kasvun ylläpitäminen, joka ylittää kyseessä olevan maan työvoiman määrän ja jota synnytetään tarkoituksellisestikin. Esimerkiksi käy Irlanti, mutta myös Suomi ennen 1990 alkanutta talouskriisiä. Ulkomaisella lainapääomalla kuumennettiin talouskasvua, jonka seurauksena syntynyt "kupla puhkesi" ja pääomapiireille ja porvaristolle syntyi mahdollisuus hyökätä työväenluokan saavuttamia etuja vastaan. Suuren työttömyyden vallitessa aloitettiin perusturvan leikkaus ja palkkatason reaalinenkin alentaminen. Taloudellisen kasvun ollessa kuumimmillaan Suomessa ennen 1990- luvun taitetta työnantajaliitot vielä mekastivat tarpeesta tuoda Suomeen ulkomaista työvoimaa. Samaa ne hokevat nytkin, vaikka työttömien määrä laajan työttömyyskäsitteen mukaan on 430000. Niiden tavoitteena on työntekijöiden riiston voimistaminen, ristiriitojen synnyttäminen työväenluokan keskuuteen ja ennen kaikkea eurooppalaisten työläisten palkka- ja työehtojen heikentäminen suhteessa Amerikkaan ja Aasian maihin. Näin on käynyt Islannissa, EU:n kriisimaissa Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa jne.

Irti Euroopan Unionista

  Kansan turvatun tulevaisuuden kannalta vakaaseen ja kestävään kehitykseen voidaan päästä irrottamalla Suomen kansantalous EU:n ylikansallisesta päätäntävallasta ja suurpääoman tukemisesta. Julkisen talouden osuutta kansantaloudessa on lisättävä ja yksityistäminen lopetettava. Suomalaiset tarvitsevat poliittisia ratkaisuja, joissa ensisialla on kansan työn tulosten käyttäminen kansan elintason parantamiseen. Rahan sysääminen pääomapiireille ja sotapolitiikasta johtuvaan asevarusteluun tulee lopettaa.

        Hannu Harju
          KTP:n puheenjohtaja 2.4.2011

 

 

alkuun

Eduskunta hyväksyi velkabudjetin

  Eduskunta päätti 17. joulukuuta valtion ensi vuoden talousarvion käsittelyn ja hyväksyi lähes muutoksitta Kiviniemen-Kataisen oikeistohallituksen esityksen. Budjetin loppusumma on noin 50,5 miljardia euroa. Se on 8 miljardia euroa alijäämäinen. Alijäämä katetaan ottamalla lisää velkaa. Vuoden 2011 lopussa valtionvelan arvioidaan olevan lähes 90 miljardia euroa, mikä vastaa valtion tämän ja ensi vuoden kaikkia tuloja.

  Vuoden 2011 budjetissa ei ole käytännössä mitään uudistuksia tai määrärahoja, jotka kohentaisivat pienituloisten ja työttömien asemaa ja estäisivät köyhyyden jatkuvan lisääntymisen. Nyt on päätetty aivan päinvastaisista toimista. Massatyöttömyyden, irtisanomisten sekä lomautusten jatkuessa työllisyyteen ja työttömyysongelmien korjaamiseen varattuja määrärahoja on tähän vuoteen verrattuna alennettu.

  Yksi pienituloisten suureen joukkoon kuuluva ryhmä on eläkkeensaajien enemmistö. Budjettikäsittelyssä hyväksytty vähimmäiseläkkeen muutaman kymmenen euron korottaminen on pelkkä vaalitemppu. Eläkeläisten on hyvä tietää, että pienetkin korotukset otetaan takaisin ensi vuoden maaliskuun jälkeen asumis- ja toimeentulotuen leikkauksilla sekä kulutusverojen nostolla.

  Ensi vuoden alussa nouseva energiaverotus sekä muut kulutusverojen kiristykset nopeuttavat oikeistovoimien ajamaa progressiivisesta verosta tasaveroon siirtymistä, missä pienituloisten verokuorma kasvaisi entisestään. Progressiivisen veron osuus kaikista veroista on jo nyt vain noin neljännes.

  Työvoima, eläkeläiset, lapsiperheet ja köyhät eivät ole ensi vuonnakaan valtiovallan erityisessä suojelussa. Armeija, aseet ja sotiminen ovat. Puolustushallinnolle. erilaisille taistelujoukoille, Nato-sotiin ja uuteen aseistukseen on varattu noin kolme miljardia euroa. Rahasta ei tingitä kapitalismin pelastuksen talkoissa.

  Nykyinen valtion velkaantuminen ei ole mitään "kestävyysvajeen" paikkaamista. Velanotossa on kysymys on pankkien, sijoitusyhtiöiden ja keinottelijoiden pääomien turvaamisesta ja kapitalistisen riiston jatkamisesta. Ja vain tästä syystä Suomen valtio ja EU kärräävät satoja miljardeja euroja suurpääoman rahavarastoihin.

  Oikeistohallituksen ja kansanedustajien puheet työpaikkojen, eläkkeiden ja hyvinvoinnin turvaamisesta ovatkin tässä yhteydessä täyttä roskaa. Työväestön ja kansan enemmistön osana on maksaa kapitalismin kriisi ja talouslama työttömyytenä, veronkorotuksina ja perusturvan leikkauksina.

   Työkansan Sanomat 14/2010

alkuun

 

  


 ktp@ktpkom.fi