1918 luokkasodassa surmattujen muistolle

Tänne surmatut ihmiset ansaitsevat kunnioituksemme.

Olivatko he sotaoloissa surmansa saaneita? Eivät, he kuolivat rauhanaikana kansanmurhan syyttöminä uhreina.

Olivatko he petettyjä, harhaanjohdettuja massoja? Päinvastoin.   He kuuluivat todelliseen sydämen sivistyneistöön, kansan parhaimpiin. 

Mitä he halusivat ja tekivät? Millaisia ovat tosiasiat?

Heidän tavoitteensa oli todellinen demokratia, yleinen yhtäläinen äänioikeus myös kunnallisvaaleissa.

He pyysivät samanarvoista, kunnallista terveydenhoitoa jokaiselle sukupuoleen tai varallisuuteen katsomatta.

He vaativat samanlaista opiskeluoikeutta asuinpaikasta, heimosta tai varallisuudesta riippumatta. 

Työpäivän lyhentäminen kahdeksaan tuntiin oli täysin oikeutettu vaatimus, joka paransi koko kansan hyvinvointia, terveyttä ja onnellisuutta. 

Torpparit, mäkitupalaiset, maanvuokraajat ja muut maattomat vaativat maaomaisuuden jakamista tasan kaikille työtä tekeville raamatullisten lakien mukaisesti.  

Ihmismäinen asunto myös talojen ja kartanoiden rakentajille itselleen ja perheilleen.

Sotilasmenoja vaadittiin vähennettäväksi. Köyhällä kansalla oli jo kauan aikaa voimakas sotien vastainen henki.

Uskonto yksityisasiaksi, vaatimus laajentaisi ja turvaisi jokaiselle ihmiselle uskonnon vapauden parhaalla mahdollisella tavalla. Valtiolle ei kuulu minkään uskonnon rahoittaminen, eikä niiden verojen/jäsenmaksujen kerääminen

Nämä toiveet ja vaatimukset olivat oikeudenmukaisia ja kaikilta osiltaan hyviä. Niitä toteuttamalla kansa olisi saavuttanut yksimielisyyden. Sekä yksilöinä, että joukkona nuo tavoitteet olivat heidän omista lähtökohdistaan oikeita. Ne eivät vahingoita ketään muita, ja koituvat kaikkien hyödyksi.

Työväenluokka ei ollut joukko harhaanjohdettuja surkimuksia, vaan parhaan mahdollisen yhteiskunnan rakentajia. Aika on osoittanut kuinka näiden hyvien vaatimusten osittainenkin toteutuminen on johtanut erinomaiseen tulokseen.

Punaisten hallinto ei ollut hirmuvaltaa, vaan valkoisten.

Punaisten voitto olisi johtanut koko kansan nopeaan rikastumiseen ja hyvinvointiin. Ruotsin kanssa samaan tahtiin Suomikin olisi menestynyt rauhallisissa oloissa, tai jopa nopeamminkin. Minkään väristä diktatuuria Suomeen ei olisi tullut. Punaisten jakaantuminen kommunisteihin ja sosialisteihin todennäköisesti olisi tapahtunut, mutta rauhanomaisesti kuten Ruotsissa.

Kansanvaltuuskunta poisti kuolemantuomiot. Se ei olisi lähettänyt aseistettuja retkikuntia Venäjälle, niin kuin porvarit tekivät vuoteen 1922 asti.

Punainen kansanvaltainen hallitus ei olisi veljeillyt Saksan natsien kanssa, eikä talvisotaa olisi tullut. Saksan rinnalla ei olisi lähdetty tekemään Suur-Suomea 1941. Mahdollisesti Saksa olisi vaatinut Suomelta alueita Neuvostoliittoa vastaan käymässään sodassa, tai jopa hyökännyt Suomeen.

 Sodan Saksaa vastaan Suomi olisi voittanut 1945.

Köyhyys ja kurjuus ovat tulleet sotien seurauksena sekä itään että länteen.

Tervetuloa elämään silloin kun aseita ei enää ole!

Kunnia syyttömästi surmatuille!

Ps. Monet punaisten lapset ja lastenlapset pitävät hyvänä valkoisten voittoa. ”onneksi siinä kävi niin kuin kävi”, he sanovat valheellisen porvaripropagandan vaikutuksesta.

”Sosialismi on syntiä ja kulkutauti”, oli pappien saarnojen aihe jopa vuoteen 1944 asti. Punaorpojen lastenkodeissa vitsottiin lapsia viikoittain punaisuuden poistamiseksi.

Unto Kiiskinen

Työkansan Sanomat 14/2019

1918 luokkasodassa surmattujen muistolle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *