Auschwitzin historian pääpiirteet

Veiksel- ja Sanjoen yhtymäkohdassa oli ikivanha kauppapaikka. Vuosisatojen saatossa siitä kehittyi idyllinen Oswiecimin kaupunki, jonne ensimmäiset juutalaiset saapuivat 1457. Vuoden 1900 tienoilla Oswiecimin liepeille oli kasvanut iso teollisuuskeskus ja rautatieliikenteen solmukohta, josta radat johtivat Krakovaan, Katowiceen ja Wieniin.  Vuonna 1916 kaupunki alkoi rakentaa kehnolle joutomaalle suuria tiilitaloja ja puurakenteista parakkeja. Niihin pystyi majoittumaan 12 000 siirtolaista ja kausityöntekijää.

Vuoden 1939 elokuun jälkeen saksalaisten sotajoukot vyöryivät Puolaan. Oswiecim miehitettiin 4.9.1939. Kaupungin saksalaistaminen aloitettiin heti. Torin nimeksi muutettiin Aadolf Hitler Platz, ja kaupungin nimeksi vaihdettiin Auschwitz.

Yli 90 000 neliökilometrin alueet liitettiin Saksaan. Aluejako toimitettiin ensisijaisesti sotilaallisista, taloudellisista ja liikenteellisistä näkökulmista. Alueella oli neljä viidesosaa Puolan teollisuudesta, ja lähes 10 miljoonaa asukasta, joista 1,7 miljoonaa oli juutalaisia.

Uusien rajasäädösten mukaan Auschwitz kuului Itäiseen Ylä-Sleesiaan ja siten Saksan valtakuntaan.

Keskitysleirien perustaminen

Hitlerin toimeksiannosta Himmler ryhtyi valmistelemaan alueen poliittisten vastustajien siirtämistä keskitysleireihin, sekä juutalaisten kuljettamista ja eristämistä ghettoihin.  

Alkuvuonna 1940 Himmler löysi sopivan paikan tätä varten. Auschwitz sijaitsi rautateiden solmukohdassa. Pääleiriin johti oma pistoraide ja alueella oli lähes valmis infrastruktuuri, sekä erinomaiset laajennusmahdollisuudet.  

Keskitysleirin rakentamien alkoi. Siihen osallistui satoja saksalaisia yrityksiä, ja tuhansia vankeja. Vuoden 1940 lopussa leirialue oli kasvanut 40 neliökilometrin kokoiseksi teollisuus-, majoitus- ja maatalousalueeksi. Ilman kulkulupaa oli alueelle pääsy kielletty. Ankarat rangaistukset, kieltotaulut, varoituskyltit ja ss-vartiot estivät ulkopuolisilta pääsyn alueelle.  

Auschwitzin komendantiksi nimitettiin Rudolf Höss. Hän vastasi leirin sisäisistä asioista, ja komensi ss- vartiojoukkoja. Porttiin kiinnitettiin sarkastinen iskulause ”Työ tekee vapaaksi”.  

Leiriposti myi kirjoitustarpeita ja postimerkkejä. Vain saksankielen käyttö kirjeissä oli sallittu ja kaikki kirjeet sensuroitiin. Kirjeessä tuli olla lause: Olen terve ja minulle kuuluu hyvää.  

Kesäkuun puolivälissä 1940 Auschwitz aloitti toimintansa karanteenileirinä ja läpikulkupaikkana muihin leireihin ja ghettoihin. Ensimmäiset suuremmat kuljetukset Puolasta saapuivat jo syyskuun aikana. Kyydistä perittiin aikuisilta kolmannen luokan lipun hintaa vastaava summa, ja alle 10-vuotiailta lapsilta puolet siitä.  Matkatavaraa sai ottaa mukaan 40 kg.

Teollisuus ja maat saksalaisille liikemiehille

Saksalaiset anastivat puolalaisten ja juutalaisten omistamat teollisuuslaitokset ja viljelymaat. Yritykset myytiin saksalaisille liikemiehille ja kansallissosialistisen taustan omaaville, niin kutsutuille uskotuille miehille. Maat myytiin saksalaisille viljelijöille ja suurteollisuudelle tonteiksi. Himmlerin esikunnan päätöksiä toimeenpanivat väkivaltaa kaihtamattomat ss:n valiojoukot.

Itäalue avasi sinne töihin muuttaneille häikäilemättömille henkilöille huikeat mahdollisuudet rikastumiseen. Ryöstetty omaisuus kuului valtiolle. Valtionpankki sai rahat, jalometallit ja arvoesineet, jotka kuljetettiin kuukausittain Berliiniin. Valtavat määrät rahaa, arvoesineitä, kultaa ja muuta arvotavaraa katosi ss-miesten ja leirissä työskentelevien siviilien taskuihin.  

Auschwitz tarjosi teollisuudelle merkittäviä veroetuja ja halpaa työvoimaa. Sinne perustettiin kemiantehtaita, terässulattoja ja asetehtaita, sekä muita tuotantolaitoksia. SS veloitti ammattitaitoisesta työläisestä 6 markkaa ja aputyöläisestä 4 markkaa. Työn avulla tuhoaminen hyödytti saksalaisia, ja ss- joukot huolehtivat siitä, että uutta työvoimaa oli tarjolla, kun entiset nääntyivät.

Saksalaisyritykset  joukkotuhoamisen kehittäjinä

Massakuljetukset Auschwitziin alkoivat maaliskuussa 1942. Tuhoaminen tapahtui Saksan maaperällä, saksalaistetun kaupungin liepeillä, eikä Puolan syrjäisimmässä itä-kolkassa, kuten useimmiten kuvitellaan. Joukkotuhoamisen menetelmiä ja ruumiiden polttamista kehitettiin yhteistyössä alan johtavien saksalaisyritysten kanssa.  Kesällä 1944 joukkotuhoamisen ollessa kiihkeimmillään vankeja ei kirjattu, ei laskettu, eikä numeroita tatuoitu, vaan kaikki tapettiin välittömästi, heti saapumisen jälkeen.

Auschwitzin pääleiri oli varustettu vartiotorneilla, betonimuureilla, sekä kahdella piikkilanka-aidalla, johon oli kytketty korkeajännitevirta. Aseistetut vartijat tarkkailivat aluetta yötä päivää. Aita oli valaistu öisin, ja Hössin komentamat vartiojoukot olivat täydessä hälytysvalmiudessa.  

Vastaanottoseremonia oli tyly, lyhyt ja armoton: ”Tämä on saksalainen leiri, sen nimi on Auschwitz. Sääntöjen rikkomisesta seuraa ankara rangaistus. Täältä ei voi paeta. Täältä pääsee pois vain savupiipun kautta”.  

Voidakseen harjoittaa sadistisia rankaisutoimiaan, vartijat muuttivat sääntöjä mielivaltaisesti. Vangin lakki saatettiin heittää kielletylle alueelle ja vaatia sen hakemista. Vartiotornien vartijoilla oli ehdoton käsky ampua jokainen, joka yritti poistua alueelta. Fyysinen ja henkinen väkivalta, julmat rangaistukset ja murhat olivat keskitysleirivankien arkipäivää.  

Uhrien tarkkaa määrää ei tiedetä. Arvioiden mukaan saksalaiset murhasivat Auschwitzissä noin 1,5 miljoonaa ihmistä, joista 90 prosenttia oli juutalaisia. Lisäksi tapettiin 75 000 puolalaista, 15 000 neuvostosotavankia, sekä 15 000 muiden maiden kansalaisia. Noin 200 000 vankia kuoli nälkään, sairauksiin ja epäinhimilliseen kohteluun hengenvaarallisilla työpaikoilla.  

Auschwitzin tuhoamiskeskukseen perustettiin ihmiskokeita varten myös lääketieteellinen tutkimuslaitos, jonne saapui lääketieteen asiantuntijoita, joukossa nimekkäitä tiedemiehiä. Niin kutsuttuja tutkimuksia tehtiin aikuisilla ja lapsilla, ja elävillä sekä kuolleilla vangeilla.  

Vastarintaliike onnistui luomaan yhteyksiä leirissä työskenteleviin siviilihenkilöihin, jotka salakuljettivat raportit leirin ulkopuolelle. Kauhu-uutiset Auschwitzistä alkoivat levitä maailman tietoisuuteen 1943 BBC:n välittäminä.

Tuhoamisleirien loppu ja Auschwitzin vapauttaminen

Saksalaisten perääntyessä Himmler määräsi tuhoamistoimet lopetettavaksi. Kaasukammiot suljettiin ja polttouunit sammutettiin marraskuussa 1944. Samoihin aikoihin alkoi saksalaisten siviilien evakuointi. Kortistot, kuolintodistukset sekä leirin arkistot poltettiin, ennen viimeisten saksalaisten ss-miesten poistumista Auschwitzista 26.1.1945.

27. tammikuuta 1945, neljä puna-armeijan tiedustelijaa ratsasti Auschwitzin keskitysleiriin. ”Olimme Charlien kanssa kantamassa huonetoveriamme yhteishautaan. Kiepsautimme paarit ylösalaisin likaiseen lumeen, koska yhteishauta oli jo täynnä. Seisoimme kuopan vieressä, joka oli täpötäynnä kalvenneita ruumiita. Charles otti lakin päästään tervehtien eläviä ja kuolleita. Juuri silloin näimme heidät – neljä venäläistä tiedustelijaa lähestyi ratsain keskitysleiriä. Muutama jaksoi juosta pelastajia vastaan ja joku vajosi hangelle polvirukoukseen. Me otimme paarit ja palasimme kertomaan uutisen tovereillemme,” kertoi leiriltä selvinnyt kirjailija Primo Levi Aselepo kirjassaan.

Sodan jälkeen yli kuutta sataa Auschwitsin ss-virkailijaa ja vartijaa syytettiin Puolassa sotarikoksista Kansanoikeudessa. Määrä oli vain murto-osa niistä seitsemästätuhannesta miehestä ja naisesta, jotka olivat leirissä työskennelleet. Muutama kuolemantuomio langetettiin. Tavallisesti tuomiot jäivät reilusti yleisen syyttäjän vaatiman rangaistustason alapuolelle.

Saksan liittotasavalta perustettiin 23.5.1949. Oikeustoimien siirryttyä liittovaltiolle, lähes kaikki tutkimukset lopetettiin ja syylliset armahdettiin. Vuodesta 1950 lähtien Puolan esittämiin luovutuspyyntöihin ei enää vastattu.

Jussi Malminen, Salo

Työkansan Sanomat 1/2019

Auschwitzin historian pääpiirteet

Hakutulokset “Auschwitzin historian pääpiirteet

  • 27.1.2019 11:30:sta
    Permalink

    Aivan loistava artikkeli Auschwitsista! Johdantona on historiallinen ja maantieteellinen katsaus
    paikan luonteeseen, ja tieteelliseen tasoon yltävä selvitys kansallissosialistisen Saksan vuosilta on yksityiskohtainen ja tapahtumia hyvin valaiseva. Tällaiset artikkelit ovat “kullan arvoisia”. Niiden avulla liikkeen on mahdollista voittaa!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *