Työväenluokkaa ei ole aina ollut. Ei ole siis voinut olla työväenliikettäkään. Työväenluokka on kapitalistisen kauden tuote. Suomessa siirtyminen luontaistaloudesta ja käsityötuotannosta koneelliseen suurtuotantoon ja kapitalismiin tapahtui vähitellen mutta väkivaltaisesti.

Vuoden 2018 tammikuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen työväen vallankumouksen ja luokkasodan alkamisesta. Vuoden 1918 vallankumouksen syyt löytyvät vuosikymmeniä jatkuneesta työläisten orjuuttamisesta, riistokapitalismista ja nälkiinnyttämisestä.

Työkansan Sanomat julkaisee nyt kahdennenkymmenennenviidennen ja viimeisen osan vuoden 2018 loppuun jatkuvasta artikkelisarjasta, joka käsittelee kapitalismin ja työväenluokan syntyä, työväenliikettä, sen luokkataistelulinjaa, työväen vallankumousta ja luokkasotaa sekä kommunistisen puolueen perustamista.

Vasemmistoenemmistöinen eduskunta ja työväenjärjestöt vaativat jo 1917 Valtalain hyväksymisen yhteydessä uusia kunnallislakeja. Niiden mukaan yleisissä ja yhtäläisissä kunnallisvaaleissa olisi ollut äänioikeus kaikilla 18 vuotta täyttäneillä Suomen kansalaisilla.

Lakien säätäminen ei kuitenkaan edennyt, sillä eduskunnan porvarivähemmistö vaati Valtalaeista johtuen eduskunnan hajottamista. Sen Venäjän väliaikaisen hallituksen pääministeri Aleksandr Kerenski tekikin ja määräsi myöhemmin uudet eduskuntavaalit.

Porvarienemmistöinen uusi eduskunta hyväksyi 1917 marraskuun lopulla Suomen maalaiskuntia ja kaupunkeja koskevat kunnallislait. Äänoikeus kannallisvaaleissa oli 20 vuotta täyttäneillä. Äänioikeutta ei kuitenkaan ollut kansalaisluottamuksensa menettäneillä eikä osalla venäjänkielisistä väestöä.

Vuoden 1918 kunnallisvaalit

Uusien kunnallislakien mukaiset ensimmäiset kunnallisvaalit järjestettiin 4. joulukuuta 1918. Osassa kuntia äänestys venyi kuitenkin vuoden 1918 loppupuolelle ja jopa seuraavan vuoden tammikuulle.

Luokkasodan saksalaisten avulla voittaneet valkoiset ja porvaristo pitivät kunnallisvaaleja demokratian ja ”anteeksiannon” voittoa. Tätä propagandaa ja vääristelyä on levitetty vielä tänäkin päivänä, kun tuo 4. joulukuuta on nimetty yleiseksi ”demokratian” liputuspäiväksi.

Sadan vuoden takaisissa sorron, vankiloiden ja teloitusten ajan kunnallisvaaleissa oli 1,65 miljoonaa äänioikeutettua. Äänestysprosentti jäi 24,5 prosenttiin. Tämä ei ollut mikään ihme, sillä vasemmistosta vaaleihin sai osallistua vain Väinö Tannerin johtama sosialidemokraattien oikeistosiipi.    

Lisäksi tilanne oli sellainen, että punaisen työväenliikkeen kannattajista noin 100 000 oli suljettu vankiloihin, tuomittu menettämään kansalaisluottamuksensa ja pakotettu maanpakoon teloitusten ja vankiloiden välttämiseksi. He eivät saaneet äänestää.

Valkoinen rangaistusvalta 1918 lopulla

Porvariston propaganda ja kunnallisvaalit  eivät pystyneet kuitenkaan peittämään Suomen todellisuutta, työväenluokan sortoa ja kansanvallan murenemista. 1918 joulukuun lopussa vankiloissa oli vielä noin 7 000 punaista tai heidän kannattajaksi leimattua. Viimeiset vangit vapautettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin 1928.

Valkoisten johtamissa oikeusistuimissa, joissa suojeluskuntalaiset toimivat portinvartijoina, käsiteltiin kesä-joulukuussa 1918  julkisten tietojen mukaan 76 000 punaisia koskevaa juttua. Tuomioita annettiin 68 000:ssa tapauksessa. Niistä 62 000 tuli avunannosta valtiopetokseen tai valtiopetokseen.  Virallisen kuolemantuomion, epävirallisten lisäksi, sai 555 punaista.

Porvariston kostotoimet eivät pysyneet vain Suomen rajojen sisällä. Nuori Neuvosto-Venäjä joutui 1918 valkoisten sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Mannerheim oli jo 1918 helmikuussa pitänyt kuuluisan miekkavalapuheensa, jossa hän sanoi ettei pane miekkaansa tuppeen ennen kuin Viena ja Aunus on vapautettu bolshevikkisotilaista.

Petsamon, Vienan ja Aunuksen sotaretket 1918-1920 epäonnistuivat kuitenkin ja Mannerheim joutui panemaan miekkansa tuppeen aina talvi- ja jatkosotaan asti.

Työväenluokka ei taipunut sorron alla

Suomalainen kommunistinen puolue, myöhemmin Suomen kommunistinen puolue, perustettiin 1918 elokuussa Moskovassa. Sen toiminta oli kielletty Suomessa aina vuoteen 1944 asti. Kommunistien työ jatkui silti neljännesvuosisadan kestäneenä maanalaisuuden aikana.

Kommunistisen puolueen toimintakiellon jälkeen perustettiin 1920 kommunistien ja vasemmistososialistien vaalipuolueeksi Suomen sosialistinen työväenpuolue. Senkin toiminta kiellettiin jo 1923. Seuraavaksi i perustettiin 1924 Sosialistinen työväen ja pienviljelijöiden vaalijärjestö. Sen toiminta puolestaan kiellettiin 1930.

Suuren sorron ja fasismin nousun vuosikymmenkään ennen talvi- ja jatkosotaa ei pystynyt nujertamaan kommunistien, työväen joukkojärjestöjen ja kansalaisten toimintaa. Mutta vasta jatkosodan päättyminen 1944 ja välirauhansopimus takasivat kaikille suomalaisille kansalais- ja järjestäytymisoikeudet.

Välirauhansopimus II luku, 6 artikla: ”Suomen on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville henkilöille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta oikeuden nauttia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, joihin sisältyvät sananvapaus, paino- ja julkaisuvapaus, uskonnonvapaus, vapaus poliittisiin mielipiteisiin sekä kokoontumisvapaus”.

Yhteenveto

Työkansan Sanomat on nyt saanut päätökseen 25-osaisen kirjoitussarjan, joka on käsitellyt Suomen työväenluokan taistelua ja työväenliikettä 1800-luvun lopulta 1918 työväenvallankumoukseen, luokkasotaan ja kommunistisen liikkeen perustamiseen. Vähän on sivuttu myös 1918 jälkeisiä vuosia.

Ktp:ssä on tehty syksyllä päätös sarjan julkaisemisesta kuvineen kirja muodossa ensi vuoden loppuun mennessä. Näin jatkotyötä on vielä luvassa.

Kiitos kaikille kirjoittajille, taustamateriaalin toimittajille ja työhön osallistuneille. (TKS/Rauno Lintunen)

Työkansan Sanomat 14/2018

Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 25)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *