Kapitalismin systemaattinen ongelma

Miten riisto tapahtuu? Mitä seurauksia siitä on? Monesti marxistilta kuulee saman vastauksen, mutta onko siinä perää? Puhuttaessa riistosta, on hyvä ymmärtää mitä se tarkoittaa. Ja tätä ennen on hyvä ymmärtää työnarvoteoria. Hyvin yksinkertaistettuna: kaikki tuotanto saa alkunsa yhdestä yhteisestä tekijästä, työstä. Ilman työtä raaka-aineita ei kerätä, jalostusta ei tapahdu, eikä palveluita toteuteta. Työstä tulee kaikki taloudellinen arvo. Tämä lyhykäisyydessään on työnarvoteoria.

Työnarvoteoria on todistettavissa helpolla ajatusmallilla: kun tuotteen kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa eivätkä enää luo hintamuutosta, mistä hinta tulee? Kysyntää ja tarjontaa on, joten rahaa tämän tuotteen vaihdossa kulkee yhä, joten tuote ei ole ilmainen. Entäpä jos kuvitellaan kaksi eri tuotetta, kuten leipä ja auto, joista molempien kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa. Jos oletamme, että vain kysyntä ja tarjonta määrittelevät hinnan, niin kysynnän ja tarjonnan suhteen ollessa tasapainossa ja identtiset leivän ja auton kanssa, hintojenkin on oltava identtiset. On sanomattakin selvää, että todellisuudessa auto on yhä kalliimpi kuin leipä.

Miksi näin kuitenkin on? Kysynnän ja tarjonnan lisäksi tavallinenkin kansalainen ymmärtää tässä kohtaa ottaa yhden seikan huomioon: tuotantokustannukset. Näin voimme todeta, että kun kysynnän ja tarjonnan lakien vaikuttavat hintamuutokset saadaan pois yhtälöstä ja saavutamme hinnan ns. keskipisteen, jäljelle jää hinta joka heijastaa jotain konkreettisempaa. Tiedämme myös, että kaikki tuotanto pohjautuu työhön, joten voimme myös näin todeta kaiken taloudellisen arvon tulevan siitä ensimmäisestä yhdistävästä konkreettisesta prosessista: työstä.

Alkujaan Adam Smith kehitti työnarvoteorian, jonka pohjalta Karl Marx päätyi lopulta kehittämään paremman ja selvennetymmän työnarvoteorian. Mikä tahansa työ, kuten käsien heiluttaminen, ei luo taloudellista arvoa. Marxin työnarvoteoriassa työllä tarkoitetaan rakentavaa työtä, joka luo jotain mille ihmisillä on tarvetta, jotain käyttöä, ja tämä on se kaiken taloudellisen arvoon pohjautuva konkreettinen prosessi. Myöskään jonkun hyödyllisen tuotteen tuottamisen pitkittäminen ei luo arvoa ja huomioon tulee ottaa työn ajan keskiarvo.

Miten riisto tapahtuu?

Tässä kohtaa voi yksinkertaisesti kuvitella kapitalistin ja työntekijän välisen suhteen. Kapitalisti, voittomotiivin kanssa, palkkaa työntekijän tekemään työtä. Työstä syntyy taloudellista arvoa, jonka kapitalisti saa itselleen ja josta kapitalisti maksaa työntekijälle osan takaisin. Työntekijä teki työn, josta arvo syntyi ja josta kapitalisti otti osan itselleen ja nauttii toisen ihmisen työn arvoa. Tätä marxismissa kutsutaan riistoksi.

On huomioitavaa, että monesti – varsinkin ei-suurten yrittäjien tasolla – työnantaja itsekin tekee työtä kuten hallinnointia, markkinointia, yms., jota monesti myöskin riistetään korkeammalta taholta. Hän saattaa mm. olla veloissa otettuaan lainaa kapitalistilta, tai saattaa vuokrata tonttia kapitalistilta, tai muuta vastaavaa.

Heitä kutsutaan pikkuporvareiksi ja varsinaisista kapitalisteista puhuttaessa yleensä tarkoitamme ihmistä, joka saa elantonsa ja suurimman osan tuloistaan pelkällä riistolla. Pienyrittäjät siis erittäin harvoin lukeutuvat tähän joukkoon, sillä vaikka riistoa tapahtuu ei se riitä kattamaan suurinta osaa elannosta. Ja tämä riistetty arvo yleensä vain lisäksi riistetään korkeammalta taholta eteenpäin. Pikkuporvari siis riistää, mutta elanto tulee pääosin omien kätten töistä.

Riiston seuraukset

Mitä seurauksia tästä on pidemmällä kaavalla? Tiedostamme, että voitot kulkeutuvat kapitalistien taskuun, mutta entäpä tappiot? Minne kapitalistin häviämä vauraus kulkeutuu? Olisi tietysti ihanteellista, jos kapitalistien vauraudet tappion aikana kulkeutuisivat suoraan takaisin työntekijöille ja/tai yhteiskuntaan kokonaisuudessaan, mutta näin ei ole. Poikkeuksia saattaa olla, mutta vaurauden kulkeutumisen suunta tappioiden aikana ei ole kiveen kirjoitettu, toisin kuin voittojen aikana.

Osakkeenomistajien menettäessä vaurautensa eivät työntekijät siitä yleensä ilahdu. Päinvastoin.  Yleisimmin työntekijät menettävät työnsä, aiheuttaen vain isomman taakan yhteiskunnalle ja työntekijöille itselleen. Mihin vauraus tappion aikana siis näyttää kapitalistilta kulkeutuvan? Harmiksemme tämä hävitty vauraus kulkeutuu yleensä vain kapitalistilta toiselle kapitalistille.

Tämä saattaa välillä tapahtua isommalla mittakaavalla, johtaen tragikoomisiin tilanteisiin, kuten 30-luvun suuri lama: tuotannontekijät ja resurssit ovat yhä paikoillaan, mutta vailla työntekijää. Leipäjonot ovat suuret ja täynnä nälkäisiä ihmisiä, samaan aikaan kun tuotettua ruokaa heitetään tien sivuun mädäntymään, koska kenelläkään ei ole varaa sitä ostaa.

Moiset lamat ja taantumat, vaikka yleensä ovatkin olleet väliaikaisia, mm. koska niistä aiheutuvat halvemmat tuotannontekijät ja halvempi työvoima pikkuhiljaa houkuttelevat kapitalisointia, ovat vain kurkistamista tulevaan, josta ei enää voikaan palautua.

Karu todellisuus on, että työntekijöiltä ja kuluttajilta voi riistää vain siihen pisteeseen asti, kunnes heillä ei ole enää varaa ostaa niitä tuotteita mitä itse tuottivat. Globalisaation ja maiden talouksien vahvemman punoutumisen myötä seuraava suuri kriisi, kuten velkakriisi, pätee koko maailmaan ja pahemmalla mitalla. Sitten ei enää auta toivoa, että jonkinmoinen pelastava kapitalisti tulee jostain voittomotiivin kera auttamaan.

Ostovoima ja velka

Jos tämä kaikki pitää paikkansa, meillä pitäisi olla jo negatiivisia oireita ympäri maailmaa. Mutta kun tarkemmin katsoo, näyttää ostovoima olevan vielä ihan hyvää luokkaa ja joissakin maissa jopa nousussa.

Jos ostovoima laskee, kapitalistien voitot laskevat samalla, sillä he kohtaisivat vaikeuksia myydä tuotteita. Kuulostaa  kapitalismissa mahdottomalta, kunnes tajuaa, mitä voi rahan sijasta käyttää kassalla maksaakseen tuotteen. Yhä heikentyvää ostovoimaa kompensoidaan velalla. Tämä siis tarkoittaa sitä, että pidemmällä kaavalla kotitalouksien kokonaisvelan määrä suhteessa käytettäviin nettotuloihin on nousussa, jokaikisessä kapitalistisessa systeemissä.

Onko todella näin? On. Tämä on valitettava tosiasia, jonka pitäisi tuoda ilmiselvän esille: systeemimme on tekemässä hiljattaista kuolemaa.

Kaavio: keskiarvo OECD valtioiden kotitalouksien kokonaisvelan määrästä % suhteessa kotitalouksien käytettäviin nettotuloihin. 1995-2017.

(Lähde: https://data.oecd.org/hha/household-debt.htm )

Hitaasti, mutta varmasti, systemaattinen ongelma tulee esille. OECD-valtioiden kotitalouksien keskimääräinen velka suhteessa käytettäviin nettotuloihin on nyt jo keskiarvolta yltänyt yli 100 prosentin. Ajoittaisia poikkeuksia tietysti on, kuten eniten velkaantuneista esimerkeistä heti näkee. Mutta on huomioitavaa, että kaavio on vain vähän reilun 20 vuoden ajalta, ja että keskimääräinen velka on joka tapauksessa jatkuvassa nousussa selkeällä trendillä.

Välillä kotitalouksien velan määrää suhteessa niiden nettotuloihin on vaikea todentaa, joten kotitalouksien velan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt) käy myös hieman suuntaa antavasta näytöstä, vaikkakin ei varsinaisesti ota huomioon vain kotitalouksien tuloja. Kun näillä eväillä lähtee erinäisiä kapitalistisia valtioita tarkkailemaan, poikkeusta ei näytä löytyvän. Kansalaisia riistetään ja pidemmän kaavan merkit ovat kaikkialla läsnä. Ongelma on systemaattinen, eikä sitä voida korjata esim. stimuloimalla taloutta verovaroin.

Mikäli OECD-valtioiden keskiverto ei vakuuttanut tarpeeksi, otetaan vielä vaikkapa yksittäisiä esimerkkejä. Omasta kotimaastamme niihin kapitalistisiin valtioihin, joiden talouksia yleisesti arvostetaan.

Kaavio 1: keskiarvo Suomen kotitalouksien velan määrästä suhteessa tuloihin. 2000-2018

 

Kaavio 2: keskiarvo Sveitsin kotitalouksien velan määrästä suhteessa tuloihin. 1999-2018

 

Kaavio 3: keskiarvo Yhdysvaltojen kotitalouksien velan määrästä BKT:een. 1952-2018

 

Kaavio 4: keskiarvo Japanin kotitalouksien velan määrästä BKT:een. 1964-2018

Jos pitää haasteista, kannattaa etsiä maailmalta edes pari poikkeusta. Havainnot ovat selkeitä. Nyt vain tulee miettiä miten reagoida ja toimia.

KN-KTP/Sami Lindholm

Kapitalismin systemaattinen ongelma

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *