Kirjanurkka: Kalevi Hölttä: Kuri. Millainen kurinpitovalta työnantajalla on työntekijöihin (Into 2018)

Kalevi Hölttä käsittelee työkuria kirjassaan monelta kantilta ottaen huomioon, että kirjassa sivuja on 120. Tässä arvioidaan lähinnä virkasuhteisten asemaa. Palaamme työsuhteisiin ja työsuhdeturvan heikennyshankkeisiin lehden seuraavissa numeroissa. (Toim.)

Lukijalle saattaa kirjasta syntyä vaikutelma, että virkasuhteisilla olisivat asiat työsopimussuhteisia paremmin. Näinhän tosiasiassa onkin, kun irtisanomisen lainvastaisuuden vahvistamisen jälkeen virkamies voi palata virkaansa. Ehkä tämä on yksi harvoja etuja, joita virkasuhteisella on työsuhteiseen verrattuna. Tietysti teoksessa käsitellään lähinnä työsuhdetta, ei virkasuhdetta. Tosin sivulla 68 viitataan oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että työsuhteisten asema tulisi saattaa samanlaiseksi kuin virkasuhteisilla on.  Siksi vertailu virka- ja työsuhteisten kesken muutoinkin olisi kiinnostavaa – sopisi seuraavaksi tutkimusaiheeksi ehkä.

Esimerkkitapaus

Esimerkkeinä virkasuhteisen heikommasta asemasta työsuhteiseen verrattuna ovat siirrot tai toimipaikan vaihdostilanteet. Virkamiehen toimipaikka on helppo muuttaa (KVhL 23 §). Tätä keinoa on ainakin kunnissa opetusalalla käytetty ja samalla yritetty estää muutoksenhaku.

KHO 2014:94: Perusopetuksen johtaja oli päättänyt muuttaa kaupungin erään koulun rehtorin toimipaikan toiseen kouluun. Opetuslautakunta ei ollut tutkinut rehtorin oikaisuvaatimusta. Rehtorin valituksen johdosta hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana perusopetuksen johtajan päätöksen oikaisuvaatimuskelpoisuus. – Kaupungin opettajien virat eivät olleet koulukohtaisia vaan opetustoimen virkoja. Työnantajan direktio-oikeuden piiriin kuuluu määrätä muun ohella, missä työtä tehdään. Näin olisi perusteita katsoa, että virantoimituspaikan muuttaminen kuuluisi työnjohto-oikeuteen. Rehtori oli kuitenkin ollut kahdeksan vuotta saman koulun rehtorina, ja hänen toimipaikkansa oli muutettu toistaiseksi toiseen kouluun työyhteisön ja rehtorin välisten ristiriitatilanteiden vuoksi. Virantoimituspaikan muuttaminen perustui rehtorin henkilöön liittyviin seikkoihin ja muutos vaikutti myös rehtorin opetusvelvollisuuteen. Perusopetuksen johtajan päätöstä oli siten pidettävä oikeudelliselta luonteeltaan rehtorin virantoimitusvelvollisuuden muuttamista koskevana muutoksenhakukelpoisena päätöksenä. Opetuslautakunnan tuli siten ottaa rehtorin oikaisuvaatimus käsiteltäväkseen.

Edellä oleva tapaus on suuresta kaupungista. Kyseinen rehtori ei liene enää kaupungin palveluksessa. Näin siinä kävi: virkasuhteisen tilanne muuttui mahdottomaksi. Yksi kurituskeino sekin on. Esimerkkejä on myös muita. Pätevä opettaja haki muutosta määräaikaiseen virkavalintaan tultuaan epäpätevän syrjäyttämäksi. Oikeusturvakeinojen käyttäminen johti kuritoimeen verrattavaan toimipaikan vaihtamiseen.

Edellä olevissa tilanteissa mitään näyttöä ei tietenkään toimen tosiasiallisesta luonteesta, kurittamisesta, ole esitettävissä. Mikään aikarajakaan (irtisanomisaika) ei tule sovellettavaksi. Virkamiehen on lähdettävä ja kerättävä tavaransa heti.

Koulu ei ole tehdas. Koulutyö on pitkäjänteistä ja perustuu oppilaan tuntemukseen. Siirrolla voi olla seurannaisvaikutuksia lukuisiin ihmisiin, mikä myös osoittaa toimipaikan vaihdoksella toteutetun kurituksen kokonaisjulmuuden.

Kysymyksiä

Muutama kysymys kirjaa lukiessa heräsi:

1.Sivuilla 33-35 kuvaillaan kuria lievempiä rangaistuksia. Yksi niistä on kohdassa 6) mainittu siirtäminen huonompaan työhön. Edellyttääkö työsopimussuhteessa siirtäminen sopimista ja irtisanomisajan pituisen ajan noudattamista?

  1. Sivulla 76 mainitaan tunnetuin esimerkki työturvallisuuslain toimivuudesta: liittopuheenjohtajan saama tuomio pahoinpitelystä, joka tapahtui kiusaamisena ja syrjintänä. Mitä tarkoittaa sana “toimivuus” tässä yhteydessä? Onko se sitä, että kiusattu voitti juttunsa vai sitä, että muidenkin kiusaamista kokeneiden olisi syytä tehdä samoin kuin jutun pahoinpidellyn ja kiusatun? Onko tiedossa, nostavatko syyttäjät syytteitä asioissa, joissa on kyse vastaavassa tilanteessa olevasta tavallisesta työntekijästä tai virkamiehestä, ei-julkkiksesta?

Lailta todella odottaisi toimivuutta samoin kuin syyttäjäviranomaisilta toimia. Julkisella puolella ovat esimerkkeinä työturvallisuuspuutteet, joista on seurannut sairastumisia. Kyse ei ole pelkästään kiusaamisesta vaan työolojen turvallisuudesta (sisäilma). Onko se työnantajan kurinpitoa, kun näihin asioihin ei puututa vaan syyllistetään sairastuneita? Esimerkkejä on lukuisia. Eräässä suuren kaupungin koulussa sanotaan viiden opettajan ja yhden avustajan sairastuneen ja joutuneen vaihtamaan toimipaikkaa ilman, että rakennuksille on alettu tehdä mitään. Ihmettelyä herättää, ettei liitto ole nostanut näistä pahoinpitely- tai kiusaamisjuttuja, vaikka monet uhrit ovat liiton jäseniä.

  1. Ammattiliittokin yhdistyksenä harjoittaa kuritoimia, muitakin kuin kirjassa sanottuja (s. 22). Yhdistyskurin muotona voi tulla kyseeseen eristäminen. Kirjeisiin ei vastata, oikeusapua ei anneta. Määräaikaisten ja vakituisten kohtelu voi olla erilaista. Perusteluja menettelylle ei kerrota. Ammattiliitto voi toimia kurittajana yhteistyössä työnantajan kanssa, mistä on esimerkkinä facebook-kommentti:

Minäkin tiedän tapauksen (tästä on reilusti aikaa) jossa opettaja haki tukea OAJ:ltä, kun häntä koetettiin savustaa ulos työpaikastaan. Kumpaa mahtoi järjestö kuulla ensin, työnantajaa vain työntekijää? Sivistysjohtajan pakeillehan siinä ensin mentiin, ja kun oli kuultu että hankala tyyppi, tukea ei sitten tullut. Tämä on toki lyhennetty versio tarinasta, mutta kertoo siitä mikä ongelma voi olla siinä, että on sama järjestö pomoille ja työntekijöille.

Mikä on neuvo opettajalle yllä kuvatussa tilanteessa?

  1. Sivulla 45 mainittu vakaumuksen vapaus ei toteudu silloin, kun opettaja velvoitetaan valvomaan kouluaikana järjestettäviä tunnustuksellisia tilaisuuksia kuten joulu-, kevätkirkkoja ja seurakunnan tilaisuuksia. Onko tällöin kyse siitä, että ammattia harkitsevan tunnustuksettoman ei ole järkevää valita opetusalaa?
  2. Kirjassa mainitaan uskontoon kuuluvasta pukeutumisesta ja kerrotaan sitä käsitellyn Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT 29.6.2006 Leyla Sahin vs. Turkki) ja EU- tuomioistuimessa (EUT C 157/15 ja C-188/15). Ihmisoikeussopimus ei turvaa oikeutta esiintyä julkisesti uskonnon sanelemalla tavalla. Islamilaisen huivin kielto työpaikalla oli hyväksyttävää. Uskonnollinen pukeutuminen voi olla myös tasa-arvon vastaista. Työnantajalla on oikeus vaatia uskonnollisesti neutraalia pukeutumista erityisesti asiakaspalvelussa. (Hölttä, 44.)

Uskonnollinen pukeutuminen ei koulutyöpaikalla ole tullut esille ainakaan julkisuudessa. Tämä johtunee siitä, että vaatetuksen katsotaan kuuluvan uskonnon ja omantunnon vapauteen.  Eri uskontojen opetuksella on koulussa myös vahva asema. Uskonnon opetus on perusopetuslailla turvattu opetusryhmän kolmen oppilaan vähimmäismäärällä. Siten eri uskontoihin liittyviä tunnusmerkkejä kuten huiveja on koulussa työskentelevilläkin eikä niiden käyttöön siellä ole toistaiseksi tunnuttu kiinnitettävän huomiota.

Tulisiko koulussakin kuitenkin varautua asiasta käytävään keskusteluun?  Koulutyö ei  kuitenkaan liene sellaista, joka välttämättä edellyttäisi vakaumukseen kuuluvan vaatetuksen käytön  rajoittamista.  Koulussa pitäisi vihdoin toteuttaa  ET-opetuksen todellinen valinta. Se olisi kiireellisyydessä pukeutumistakin tärkeämpi vakaumuksellinen koulua koskeva asia, jos vertailu ylipäätään on tarpeen.

Kirjaa lukiessa tulee pohtineeksi julkisen puolen tehtäviä ja mitä kuritus niissä ja lähinnä koulutyössä olisi. Julkisella puolella kouluissa työskentelee opettajien lisäksi työsuhteisia avustajia, keittäjiä, laitoshoitajia, kouluisäntiä. Tämä unohtuu koulukeskusteluissa aika usein.

Pirkko Eerola-Pilvi

Työkansan Sanomat 11/2018

Kirjanurkka: Kalevi Hölttä: Kuri. Millainen kurinpitovalta työnantajalla on työntekijöihin (Into 2018)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *