Koronavirus ei tullut yllättäen ja ulkopuolisena

Onko niin, että koronavirus-niminen ulkoinen vihollinen on ajanut lamaan Suomen ja koko maailman talouden. Tai kuten emeritusprofessori Sakari Heikkinen (HS 24.4.20) sen sanoo: ”koronaviruspandemia on talouden ulkopuolelta tuleva ennakoimaton sokki”. Väite on ainakin kolmesta syystä ongelmallinen.

Ensinnäkin korona ei tullut yllättäen. Asiantuntijat ovat odottaneet koronan kaltaista epidemiaa jo viime kesästä asti. Toiseksi, korona ei aiheuttanut talouden lamaa. Siitäkin on merkit olleet näkyvissä ainakin vuoden päivät. Kapitalismin talous ei ollut vielä toipunut 2008 finanssikriisistä, kun tämä uusi talouden taantuma jo viimeistään syksyllä 2019 alkoi. Kolmanneksi, koronavirus ei ole ulkopuolinen, vaan osa luonnon monimuotoisuutta niin kuin on myös ihminen ja hänen rakentamansa talousjärjestelmä.

Ihmiset ovat ennenkin vieneet heitä vaivanneita sairauksia mantereelta toiselle. Nykyinen rahan, työvoiman ja tavaran mahdollisimman vaivattomaan liikkumiseen perustuva taloudellinen tuotantotapa on nopeuttanut myös epidemioiden muuttumista maailmanlaajuisiksi pandemioiksi.

Mutta teoria talouden ulkopuolelta tulleesta vihollisesta on myös käyttökelpoista propagandaa. Yhteinen vihollinen yhdistää. Jos uskomme ulkoiseen viholliseen, uskomme myös yhteiseen vastuuseen. Kaikkien on uhrauduttava, jotta isänmaa pelastuu.

Yhteisvastuu ei koske kapitalisteja ja rikkaita

Yhteisvastuun propaganda yrittää tehdä ymmärrettäväksi ja hyväksyttäväksi joustot työajoissa, vuosilomissa ja palkoissa. Näinhän meille perusteltiin pari vuotta sitten kilpailukykysopimustakin. Silloin yhteisvastuuta vaativa ei ollut kulkutauti vaan vientiteollisuuden kansainvälinen kilpailukyky. Niinpä myös julkisten alojen työntekijöiden piti suostua lomarahojen leikkaamiseen vientikapitalistien hyväksi. Yritykset saivat pelkästään vuosina 2017–2020 noin 6,5 miljardin euron hyödyn, kun työvoiman käytöstä maksettavia työnantajamaksuja siirrettiin yhteisvastuullisesti kaikkien työläisten maksettavaksi.

Jos kyse olisi todellisesta yhteisvastuun yhteiskunnasta, otettaisiin rahaa sieltä missä sitä on. Miljardivoittoja vuodesta toiseen saavat ja niitä piilottelevat yritykset pantaisiin maksamaan tekemällä verolakeihin tarpeelliset muutokset. Mutta tätä ei eduskunta eikä Marinin hallitus aja. Eikä esitä myöskään kymmenien miljardien säästöä hävittäjähankinnoista ja uusista sotalaivoista luopumalla.

Tarpeellisten tavaroiden ja palveluiden tuotanto ei ole yhteiskunnallisesti suunniteltua. Sen vuoksi edelleenkään Suomessa ei kyetä tuottamaan riittävästi koronapotilaiden hoitoon tarvittavia suojavälineitä. Olemassa olevaa tuotantoa ei voida suunnata tuottamaan yhteiskunnallista tarvetta varten, sillä kokonaissuunnittelu ja ohjaus puuttuvat. Entä jos ja kun ensi vuonna tulee uusi virus. Olemmeko silloinkin suojavälineitä tuottavien ja terveydellä voittoa tekevien yksityisten kapitalistien armoilla?

Talouskriisissä otetaan aina työväestöltä

Näyttää taas samalta kuin aikaisemmissakin kapitalismin talouskriiseissä. Vain me työläiset olemme yhteisessä vastuussa. Me teemme hoitotyön ja vaarannamme terveytemme. Me teemme kaiken muunkin yhteiskunnallisesti välttämättömän työn, jotta koko väestö selviäisi. Mutta meihin myös kohdistetaan raskaimmat laman iskut. Menetämme työmme tai meidät lomautetaan. Kaikissa Suomen kunnissa pian alkavat säästöt kohdistuvat meidän itsehallinnollisiin palveluihimme. Perheemme joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin. Lapsemme saavat lopulta maksaa kymmenien miljardien velat, joita valtio ja kunnat nimissämme ottavat.

Luonteenomaista kapitalismin taloudelle on, että työpalkat ovat ensisijainen säästökohde. Työttömyysturvahakemuksia jätettiin Kelaan yli 120 000 maaliskuun puolivälin ja huhtikuun lopun välisenä aikana. Työttömien koko luku on jo yli puoli miljoonaa.

Näin toimii porvarivalta: talouden lamaa syvennetään lomautuksin, irtisanoen ja palveluja leikkaamalla. Eikö irtisanomisissa ja lomauttamisissa kyse ole työvoimaresurssien tuhlaamisesta? Erityisesti tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa nyt elämme, pitäisi työvoima käyttää ratkaisemaan koronaviruksesta koko väestölle aiheutuvia ongelmia. Kunnissa työvoiman lomautukset ja irtisanomiset osoittavat hallinnon kyvyttömyyttä sopeutua luovasti kriiseihin.

Työ ei ole loppunut vaan lisääntynyt pandemian takia. Tätä osoittaa, että toisten armoilla hoivakodeissa ja muissa sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä olevia ei ole kyetty suojaamaan. Puolet Suomessa virukseen kuolleista on ollut niissä hoidettavana ja autettavana. Kovin suurta yhteiskunnallista vastuunkantoa ei osoita sekään, että asunnottomat on jätetty heitteille tai että lapsiperheiden hätä on yksityistetty perheiden itsensä ja kansalaisjärjestöjen, kuten Pelastakaa lapset -järjestön ruokalahjakorttien varaan. 

Koronavirus ei tullut yllättäen ja ulkopuolisena
Merkitty:    

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *