Ktp:n opintotoiminnan ja muun keskustelun yhteydessä on noussut esille revisionismin käsite, sen määritelmä, sen syy ja suhtautumisestamme siihen. Mielestäni aihe on käsittelemisen arvoinen.

Revisionismin yksinkertainen määritelmä

Mikään määritelmä ei varmasti ole täydellinen, mutta pääpiirteissään revisionismilla tarkoitetaan marxilaisuudessa marxismin vastaista teoreettista suuntausta marxilaisuuden sisällä. Tällä ei tarkoiteta virheellistä käytännön politiikkaa tai virheellistä taktiikkaa (vaikka ne voivatkin johtua revisionismista) vaan nimenomaan aatteellis-teoreettista suuntausta, joka on pohjimmiltaan marxismin luonteen vastainen, unohtaa marxismin periaatteet tai vallankumouksellisuuden.

Revisionismin käsite ilmeni historiassa saksalaisen Eduard Bernsteinin myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Bernstein torjui sosialistisen vallankumouksen ja ajatteli, että kapitalismin silloisissa oloissa reformistinen politiikka olisi parempi vaihtoehto. Bernstein katsoi näin ”kehittävänsä” marxismia ja ”korjaavansa” sen oletettuja virheitä.

Myöhemmin esim. Trotskin ”Jatkuvan vallankumouksen” teoriaa, Karl Kautskyn ”puhdasta demokratiaa” ja Hrustsovin ajan Neuvostoliiton ”koko kansan valtiota” on marxismi-leninismin piirissä määritelty revisionismiksi.
Marxismin kehittäminen

Revisionismia ei kannata käsittää ”vääräoppisuudeksi”, koska marxismi ei ole uskonto eikä muuttumaton uskonkappale. Marxismi on tiedettä, ja tieteelle on välttämätöntä kehitys. Marxilaisuuden on uudistuttava ja kehityttävä, mutta samalla on säilytettävä se mikä on oleellista, eli marxilaisuuden vallankumouksellinen ydin. Dogmaattisuus ja kieltäytyminen uudistamasta ja kehittämästä marxismia ajan mukaan on yhtä haitallista kuin revisionismi, jopa osittain sama asia. Koska marxismin tulee kehittyä, meillä on nyt marxismi-leninismi, tieteellisen kommunismin moderni muoto.

Kuitenkin Bernstein nimenomaan väitti kehittävänsä marxismia. Samoin Hrustsov perusteli aikanaan omaa revisionismiaan sanomalla, että 60-luvun tilanne vaati uudenlaista ideologista suuntaa. Miksi me sitten kutsumme heitä revisionisteiksi? Koska he halusivat muuttaa marxismissa sen, joka oli siinä oleellista ja vallankumouksellista. Bernstein halusi luopua vallankumouksesta ja kiisti sen tarpeellisuuden. Hrustsov halusi luopua työväenvallasta (proletariaatin diktatuuri) ja kiisti samalla luokkaristiriidat ja ideologisen kamppailun sosialismissa.

Me muutamme omaa kantaamme, taktiikkaamme ja toimintaamme tilanteen mukaan kaiken aikaa. Samalla me teemme uutta analyysia joka täydentää vanhaa ja korjaa aikaisempia virheellisiä tulkintoja. Mutta me emme saa unohtaa marxismin ydintä.

Lenin analysoi modernia imperialismia, jollaista ei Marxin ja Engelsin aikana ollut. Hän todisti, että imperialismin ansioista nykyinen kapitalismi kehittyy epätasaisesti ja vallankumous alkaa siellä missä imperialismin eturintama murtuu. Maailman vallankumouksellinen prosessi koostuu käytännössä yksittäisistä vallankumouksista, yksittäisissä maissa, jotka ovat linkkejä suuressa ketjussa. Yksitellen linkit irtaantuvat ja muodostuu kaksi suurta leiriä: kapitalismin leiri ja sosialismin leiri.

Leninin käsitys on linjassa Marxin ja Engelsin kanssa, mutta se ottaa huomioon modernin imperialismin ja on välttämättä konkreettisempi, koska Lenin oli tiiviisti mukana tekemässä tätä vallankumousta.

Revisionismi ja ideologiset poikkeamat

Toinen termi, jota marxilainen kirjallisuus käyttää on ”poikkeama”, joka on hieman epämääräisempi, mutta mielestäni havainnollistava konsepti. Voidaan ajatella, että poikkeama on hairahdus oikealta polulta, mutta ei yhtä selkeä tai vakava kuin revisionismi. Lisäksi poikkeama voi myös olla asian jonkin puolen liika korostus tai vähättely. Poikkeama voi myös saada taktillisen virheen muodon, esim. ääri-”vasemmistolainen” seikkailupolitiikka tai liikaa uudistuksiin suuntautuva semi-reformistinen politiikka.

Usein raja revisionismin ja poikkeaman välillä on häilyvä, varsinkin kun jonkin asian liika korostus voi hyvin juontaa revisionismista tai vastaavasti johtaa siihen. Kuitenkin mielestäni käsite on hyödyllinen, koska usein voi nähdä vääränlaisia poliittisia ratkaisuja joilla on selvästi jokin aatteellis-teoreettinen perusta, mutta jota ei vielä haluaisi nimittää revisionismiksi.

Revisionismin syyt

Mistä revisionismi johtuu? Marxismi ei elä tyhjiössä erillään muusta maailmasta, vaan joutuu suhtautumaan muuttuviin tilanteisiin, uusiin ongelmiin ja ilmiöihin. Marxismi ottaa väistämättä vaikutteita ympäröivästä maailmasta. Toisaalta, myös ympäröivät poliittiset voimat joutuvat suhtautumaan marxismiin. Kirjoituksessaan ”Marxilaisuus ja revisionismi” V. I. Lenin kuvasi asiaa näin:
”Mutta kun marxilaisuus oli syrjäyttänyt kaikki vähänkin eheät sille vihamieliset opit, — alkoivat tendenssit, joita nämä opit ilmensivät, etsiä itselleen muita teitä. Taistelun muodot ja aiheet muuttuivat, mutta taistelu jatkui. Ja marxilaisuuden olemassaolon toinen puolivuosisata alkoi … marxilaisuuden sisäisen, marxilaisuudelle vihamielisen virtauksen taistelulla… Marxilaisuutta edeltänyt sosialismi on lyöty hajalle. Se ei jatka taistelua enää omalla itsenäisellä maaperällään, vaan marxilaisuuden yleisellä maaperällä, revisionismina.”

Lenin painottaa tässä, että marxismin saatua huomattavaa vaikutusvaltaa työväenliikkeessä alkoivat aikaisemmin sille vieraat elementit hakeutua tai joutua sen piiriin, ei välttämättä pahantahtoisesti soluttautumismielessä, vaan aivan luonnollisestikin lähentyä marxismia, kuitenkaan täysin ymmärtämättä sitä.

Lisäksi marxismin ollessa kosketuksissa muuhun maailmaan, se ottaa siitä vaikutteita. Nopeasti syndikalismi ja trade-unionismi, eli ammattiyhdistysliikettä korostaneet aatteet olivat luonnollisesti ulkoisina paineina marxismille sen saavutettua järjestäytyneen työväenliikkeen mielenkiinnon. Toisena hyvänä esimerkkinä, marxismin saatua vaikutusvaltaa siirtomaiden vapautusliikkeessä se joutui kamppailemaan laajemman vapautusliikkeen painetta vastaan, kapeakatseista porvarillista nationalismia yms. vastaan.

Revisionismin taloudellinen tai luokkatausta

Revisionistisilla aatesuuntauksilla on myös taloudellinen ja luokkaperusta. Eurokommunismi, ääri-”vasemmistolaisuus” ja monet muut revisionistiset suuntaukset tai poikkeamat perustuvat pikkuporvarilliseen individualismiin.
Näiden suuntausten edustajien ei tarvitse itse olla pikkuporvareita tai etuoikeutettua väkeä, mutta nämä suuntaukset edustavat pikkuporvariston tietoisuutta ja ajatusmaailmaa sekä antautumista sille, voimattomuutta pikkuporvariston luoman paineen edessä. Toki historiallisesti monet utopistiset sosialismin suuntaukset kuten venäläinen narodismi olivat nimenomaan suosittuja pikkuporvareiden keskuudessa, tai semi-proletaarien parempiosaisten keskuudessa, mutta asian ei tarvitse olla näin mustavalkoinen.
Pikkuporvaristo luokkana edustaa epävarmuutta, kahtia jakautumista, epäröintiä ja milloin tuen antamista työväenluokalle tai porvareille. Se on myös luokkana hyvin monipuolinen verrattuna muihin ja sen köyhin osa joutuu jatkuvasti proletariaatin riveihin ja näin täydentää niitä tuoden mukanaan omia ajatuksiaan.

Joku voisi kysyä: eikö ihminen voi vain tehdä virheitä ja lipsua siten revisionismiin? Onko kaikella todella pakko olla taloudellinen tai luokkatausta? Ihminen tekee väistämättä virheitä ja siihen on lukemattomia syitä, ei vain luokkasyitä. Mutta yksittäisten ihmisten virheet eivät selitä suuria ilmiöitä ja aatesuuntauksia, vaan niiden selittämiseen tarvitaan laajempi näkökulma. Tämä liittyy oleellisesti myös sellaisiin marxismin peruskäsitteisiin kuin luokka, luokkatietoisuus ja se kuinka ihmisen materiaalinen todellisuus muokkaa hänen ajatusmaailmaansa.

Millaiset ovat mahdollisuudet revisionismin torjumiseksi ja miten?

Mistä tietoisuus syntyy? Tietoisuuden muodostumisen syyt ovat henkilöön itseensä liittyvät syyt, ja yleiset luokkaan, talouteen ja ympäristöön liittyvät laajemmat syyt. Kuka tahansa voi periaatteessa olla mitä mieltä vain, mutta reaaliseen ympäristöön nojaten on todennäköisempää, että hän on enemmän jotakin mieltä kuin jotakin toista.

On todennäköisempää, että porvari kannattaa porvarillista ideologiaa ja työläinen proletaarista ideologiaa kuin päinvastoin. Poikkeukset ovat suhteellisen harvinaisia.

Toki, kuten Marx sanoo, että hallitsevan luokan ideologia on yhteiskunnan hallitseva ideologia ja siten vaikuttaa muidenkin luokkien keskuudessa, mutta se että osa työläisiä kannattaa porvarillista politiikkaa vaatii kapitalistiselta propagandakoneistolta suuria ponnistuksia, sillä se on vahvasti ristiriidassa heidän arkitodellisuutensa kanssa. Tuo arkitodellisuus vääjäämättä nostaa esiin luonnollista luokkatietoisuutta, jota propaganda ei voi täysin peittää.

Objektiiviset ja subjektiiviset tekijät

Kun puhutaan ympäristön, materiaalisen todellisuuden muodostamista lähtökohdista puhutaan objektiivisista tekijöistä. Nämä ovat suuria yhteiskunnallisia ja historiallisia prosesseja ja rakenteita, joihin yhden ihmisen on vaikea ellei mahdoton vaikuttaa.

Yksi tällainen objektiivinen tekijä on kansainvälinen kapitalismi, sen aiheuttama riisto, imperialistiset sodat yms. Se synnyttää vääjäämättä luokkatietoisuutta ja kiinnostusta vallankumouksellisiin ajatuksiin. Se on objektiivinen tekijä marxismin hyväksi.

Toinen objektiivinen tekijä on kapitalismin luomat uudet luokkien muodot ja uudet luokkien välikerrostumat ja niiden mukanaan tuomat ajatukset sekä niiden voimasuhteiden tuoma paine poliittisille liikkeille. Nämä ovat usein kasvupohjaa revisionismille.

Kun taas puhutaan tekijöistä joihin yksilöt tai poliittiset liikkeet voivat itse toiminnallaan vaikuttaa, puhutaan subjektiivisista tekijöistä. Ajatus siitä, että marxismi kannattaa yksinkertaista taloudellista determinismiä, jossa yksilöllä ei ole vaikutusta, on väärä. Subjektiiviset tekijät voivat joskus kasvaa huomattavasti osiensa summaa suuremmaksi, esimerkkinä tällaisista merkittävistä subjekteista Lenin ja Bolshevikkipuolue.

Subjektiivinen tekijä revisionismin hyväksi on kapitalistinen propaganda, tietynlainen kapitalistinen politiikka ja porvarien ja pikkuporvarien toimet, jotka johtavat ihmisiä harhaan, korvaavat luokkatietoisuutta ns. väärällä tietoisuudella (tietoisuudella, joka sotii henkilön omaa luokkaetua vastaan) ja saa erityisesti pikkuporvariston ja muiden ailahtelevaisten ja epävarmojen elementtien antautumaan oikeiston paineen alla.

Subjektiivisia tekijöitä marxismin hyväksi ovat järjestäytynyt työväenliike, sen järjestöt ja aktiivit, muut edistykselliset voimat sekä vallankumouksellinen kommunistinen puolue. Nämä tahot voivat omalla toiminnallaan, sitä tehostamalla ja laajentamalla vaikuttaa asioihin, torjua sekä porvarien ideologisen hyökkäyksen, revisionismin, että lopulta nujertaa kapitalismin.

Työkansan Sanomat 11/2017

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Revisionismi: mitä se on, mistä se johtuu?

Vastaa