Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Spontaanius ja luokkatietoisuus

Ranskassa on syntynyt suuri liikehdintä presidentti Macronin leikkauspolitiikkaa, verojenkorotuksia ja köyhien kuritusta vastaan. Tilanne on merkittävä, sillä useita viikkoja jatkuneissa mellakoissa on kuollut useita ja loukkaantunut ainakin satoja, ehkä tuhansia.

Näistä ’keltaliivi’-protesteista muistuu mieleen 2011 vuoden Occupy Wall Street-mielenosoitukset, joissa vaadittiin valtaa kansalla eikä pankeille. Nämä protestiliikkeet osoittavat meille sen marxismi-leninismin totuuden, että niin kauan kuin kapitalistinen sorto on olemassa, on myös joukkoliikehdintää sitä vastaan.

Luokkayhteiskunnan historian alusta saakka on esiintynyt vastarintaa sorrolle. Esimerkkeinä Spartacuksen johtama orjakapina Roomassa 70-luvulla eaa. ja Suomen talonpoikien kapina eli Nuijasota (1596–1597). Tuo vastarinta on ennen tieteellisen sosialismin eli marxismin syntyä ollut ns. ”vaistonvaraista” ja spontaania – ei tietoista ja suunnitelmallista.

Vaistonvaraista vastarintaa sorrolle esiintyy niin kauan kuin sortoakin, mutta ellei se pysty muuntautumaan vaistonvaraisesta tietoiseksi, se ei saa aikaan todellista ja pysyvää parannusta sorrettujen asemaan. Kuten Lenin sanoi: ”Ilman vallankumouksellista teoriaa ei voi olla vallankumouksellista liikettäkään”

Luokkatietoisuus

Luokkatietoisuudella marxismi tarkoittaa sitä, että ihminen ymmärtää oman paikkansa luokkajärjestelmässä sekä oman luokkansa edut. Kapitalistin etu on riistää työläistä ja saada siitä voittoa. Hän kilpailee muiden kapitalistien kanssa, mutta tarvittaessa kapitalistit liittoutuvat keskenään työläisiä vastaan. Työläisen etu taas on vähentää omaa riistoaan ja lopulta kumota se kokonaan. Työläiset kykenevät tähän vain liittoutumalla keskenään.

Tuotannon yksityisomistus on kapitalistien edun mukaista, koska se tekee heistä etuoikeutetun hallitsevan luokan. Tuotannon yhteiskunnallinen omistus eli sosialismi taas on työläisten edun mukaista, koska se nostaa heidät tasavertaiseen asemaan.

Kun työläinen tulee tietoiseksi, hän kiinnostuu siitä miten politiikka vaikuttaa hänen luokkaetuunsa. Hän tajuaa oman sorretun asemansa ja pyrkii järjestäytymään muiden työläisten kanssa puolustaakseen oikeuksiaan. Vain järjestäytynyt suunnitelmallinen toiminta, jolla on selkeä ymmärrys tilanteesta sekä oikeat päämäärät, voi saada aikaan todellista muutosta ja siihen tarvitaan kommunisteja.

Populismi, vaistonvaraisuus ja ’väärä tietoisuus’

Vaistonvaraisella toiminnalla tarkoitetaan sellaista poliittista toimintaa, jossa ihmisellä ei ole selkeää käsitystä tilanteen todellisesta laidasta, vaan hän etenee haparoiden tai ailahdellen. Tämä näkyy usein pelkistettynä populismina, jossa kaikkea koulutettua väkeä ja poliitikkoja pidetään ”eliittinä” ymmärtämättä, että todellista valtaa pitävät kapitalistit. Tuollainen populismi johtaa helposti siihen, että liike jää tieten tahtoen huonosti organisoiduksi ja amatöörimäiseksi, koska ei haluta valita johtajia eikä ruveta samanlaisiksi kuin ”eliitit”.

Halpa populismi ei ymmärrä, että valtapuolueet eivät ole kaikki samanlaisia siksi, että niissä on poliitikkoja ja asiantuntijoita, vaan siksi, että ne on otettu osaksi kapitalistisen järjestelmän rakenteita. Ihmiset kaipaavat joskus helppoja vastauksia, mutta tosiasiassa poliittinen vaikuttaminen on vaikeaa, ja jos siinä halutaan onnistua, meillä ei ole varaa torjua järjestäytynyttä toimintaa.

Vääräksi tietoisuudeksi marxismi nimittää toimintaa, joka sotii ihmisen omaa luokkaetua vastaan. Väärä tietoisuus johtuu lähinnä propagandasta ja se joko henkeen ja vereen puolustaa nykyistä kapitalistista järjestelmää ja/tai syyttää kaikista sen ongelmista jotakin toissijaista kuten maahanmuuttajia, liberalismia, liiallista talouden sääntelyä, liian vähäistä talouden sääntelyä yms. myöntämättä, että vika on kapitalistisessa järjestelmässä itsessään.

Ratkaisu on järjestelmän vaihtaminen toiseen

Ranskan mielenosoituksilla on harvinaisen edistyksellisiä vaatimuksia; rikkaiden verottaminen, köyhiä koskevien verojen keventäminen, minimipalkan korottaminen. Niistä kuitenkin puuttuu selkeä kapitalismin kritiikki. Mielenosoitukset puuttuvat vain kapitalismin seurauksiin, eivät itse syyhyn. Mielenosoituksilta myös puuttuu johtajuutta. Ranskan kommunistit ovat syyttäneet ay-liikettä kyvyttömyydestä tarjota mielenosoittajille apua tässä asiassa.

Mielenosoittajat vaativat Macronin eroa, mutta täytyy toivoa, että kapitalismin ongelmat eivät liikaa henkilöidy Macroniin. Hän ei ole ongelmien todellinen syy eikä hänen korvaamisensa myöskään ratkaise kapitalismin ristiriitoja.

Samanlaista lyhytnäköisyyttä oli selvästi Occupy Wall St.-protesteissa, joissa kapitalismin ongelmat selitettiin pankkiirien liialla ahneudella. Tuollainen selitys on ehkä sopiva lapsille muttei kommunisteille. Pankkiirit toimivat kapitalistisen järjestelmän mukaan, eivätkä muuta voi. Ahneus kuuluu järjestelmään.

Myös Suomessa on ajoittain kiivaasti vaadittu Sipilän eroa, mutta kuka tulee Sipilän tilalle? Joku toinen porvaripoliitikko, toinen kapitalistien pelinappula. Ratkaisu on järjestelmän vaihtaminen toiseen.

Työkansan Sanomat 14/2018

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Spontaanius ja luokkatietoisuus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *