Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Venezuelan Sosialistinen vallankumous ja USA:n hyökkäys sitä vastaan (Osa 1)

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana Etelä-Amerikan läpi on pyyhkinyt vasemmistolainen aalto, joka on parantanut köyhän kansan asemaa sekä edistänyt Etelä-Amerikan maiden itsenäisyyttä pois USA:n vallan alta. Tämä ns. ”Bolivaarinen aalto” sai alkunsa Venezuelasta vuonna 1998 kun sosialisti Hugo Chavez valittiin maan presidentiksi. Tässä artikkelissa esitetään Bolivaarisen sosialismin eli Chavismin lyhyt historia.

Chavez voittaa vaalit: Bolivaarinen vallankumous

1990-luku oli Venezuelassa taloudellisen kaaoksen ja poliittisen epävakauden aikaa korruptoituneen oikeistolaisjohdon ikeessä. Tätä vastustamaan noussut Chavez kampanjoi sosialistisen Viides tasavalta-liikkeen ehdokkaana ja voitti vaalit saaden 56% äänistä. Hän alkoi välittömästi kaavailla laajoja projekteja työväenluokan ja köyhälistön aseman parantamiseksi sekä Venezuelan taloudellisen ja poliittisen itsenäisyyden palauttamiseksi.

Hyvin nopeasti Chavez ja Viides tasavalta-liike julkaisevat tavoitteensa luoda maalle uusi perustuslaki, joka palvelisi kansaa ja loisi mahdollisuudet kansan etua palvelevalle politiikalle, sosialismin rakentamiselle. Uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä vuonna 1999. Se sai 70%  kannatuksella puolelleen kansan selkeän enemmistön ja Venezuelasta tuli Bolivaarinen tasavalta (nimi tulee 1800-luvun itsenäisyystaistelija Simon Bolivarista).

Perustuslain muutoksen jälkeen oli pidettävä uudet vaalit, joissa Chavez tuli valituksi uudelleen entistä suositumpana. Chavez sai tällä kertaa 60% äänistä. Bolivaarinen prosessi oli siis hyvällä alulla ja maan tulevaisuus näytti olevan kohti sosialismia.

Oikeisto yrittää sotilasvallankaappausta

Venezuelan oikeisto-oppositio oli kärsinyt murskatappion sekä molemmissa presidentinvaaleissa että yrittäessään estää uuden Bolivaarisen perustuslain hyväksymisen. Kapitalistiluokkaa uhkasivat poliittisen ja taloudellisen vallan menetys. Myös USA oli huolissaan Venezuelan vasemmistolaisesta kehityksestä, sillä maa oli aikaisemmin ollut sille halvan öljyn lähde. Lisäksi Chavezin edustama sosialismi uhkasi levitä muuallekin Etelä-Amerikkaan.

Niinpä vuonna 2002 Venezuelan oikeisto aloitti USA:n tuella sotilasvallankaappauksen tarkoituksenaan palauttaa oikeiston kiistaton yksinvalta demokratiasta ja kansan tahdosta piittaamatta. Vallankaappaus kuitenkin epäonnistui kansan yksimielisen taistelun ja rohkeuden ansiosta. Tavalliset ihmiset tulvivat kaduille puolustamaan vasemmistolaista hallintoa.

Osa vallankaappauksen välittömistä syyllisistä sai nopeasti tuomioita, mutta monet pysyivät vapaalla jalalla ja vaikuttavat edelleen Venezuelan oikeisto-oppositiossa. Kaikkia osallisia ei vieläkään tiedetä ja asiasta käydään yhä oikeutta. Sotilasvallankaappauksen epäonnistuminen oli paha tappio Venezuelan oikeistolle ja USA:lle, sillä se osoitti miten vähän ne piittasivat kansan mielipiteestä tai demokratiasta sekä miten vahvasti työtätekevä kansa seisoi Chavezin uudistusten takana.

Vallankaappauksen epäonnistuttua oppositio joutui uudelleen arvioimaan tilannetta ja vaihtamaan taktiikkaansa. Nopea vallan anastaminen ei toimisi vaan oli alettava hidas sabotaasin ja terrorismin myyräntyö, jolla vaikeuttaa kaikin tavoin sosialismin rakentamista.

Bolivaariset Missiot kansan olojen parantamiseksi ja itsenäisyyden turvaamiseksi

Eräs Chavezin pääprojekteista olivat Bolivaariset Missiot, eli noin 30 erilaista suurta sosiaalista projektia. Suurin osa niistä käynnistettiin vuonna 2003. Missiot pyrkivät parantamaan Venezuelalaisten elämää hyvin monipuolisesti eri elämän alueilla.

Tässä joitakin niistä:

Koulutus:

Mission Robinson: ilmaisen lukutaidonopetuksen tarjoaminen lukutaidottomille aikuisille

Mission Ribas: ilmaisen toisen asteen opetuksen tarjoaminen koulunsa kesken jättäneille

Mission Sucre: ilmaisen kolmannen asteen koulutuksen tarjoaminen aikuisille

Terveydenhuolto:

Mission Barrio Adentro: ilmaisen terveydenhuollon tarjoaminen köyhissä naapurustoissa

Mission Nevado: ilmaisen terveydenhuollon tarjoaminen lemmikeille

Asuntopolitiikka:

Mission Hábitat ja Mission Viviendas: Halpojen asuntojen rakentaminen asuntopulan lievittämiseksi

Alkuperäiskansojen oikeudet:

Mission Guaicaipuro pyrkii palauttamaan Venezuelan alkuperäiskansoille niille kuuluvia alueita sekä suojelemaan alkuperäiskansoja suuryritysten ja kapitalistien riistolta

Kansanjoukkojen tehokkaampi poliittinen aktivoiminen:

Mission Florentino valjasti Chavezin tukijat puolustamaan hänen presidenttiyttään vuoden 2004 kansanäänestyksessä, jolla oppositio pyrki syöksemään hänet vallasta. Mission Identidad myöntää henkilöllisyystodistuksia, jotta köyhälistö pystyy vaikuttamaan politiikassa ja hyötymään Missioiden tarjoamista palveluista.

Mission Vuelvan Caras pyrkii tuomaan Venezuelan syrjäytetyt ja marginalisoidun väestön mukaan poliittiseen päätöksentekoon ja ottamaan heidät osaksi uutta, ei voittoon perustuvaa sosialistista talousjärjestelmää sekä luomaan tästä kansan köyhästä ja sorretusta osasta vallankumouksen tukipilarin ja turvan. Tähän kuuluu myös osana Mission Miranda, eli kansalaismiliisin luominen, työväenluokan ja tavallisen kansan valjastaminen puolustamaan omia etujaan ja vallankumousta.

Elintarvike- ja maatalouspolitiikka:

Mission Mercalin tavoitteena on tehdä Venezuelasta omavaraisempi ruoan suhteen, tukea paikallista ruoan tuotantoa ja köyhälistön ja työväenluokan ruoan saantia sekä sen ravitsevuutta. Mission Zamora on maareformi, jolla joitakin suuria maaomistuksia jaetaan pienempien viljelijöiden ja osuuskuntien käyttöön maataloussektorin tukemiseksi.

Mission Vuelta al Campo on projekti Venezuelan maaseudun elvyttämiseksi ja pitämiseksi asuttuna. Uuden Bolivaarisen maataloussektorin avuksi on vuonna 2012 perustettu Missio Agro-Venezuela, jossa uusille viljelijöille on myönnetty halpakorkoista lainaa, koulutusta, tarvittavia maatalouskemikaaleja ja muuta tukea.

Bolivaariset Missiot pyrkivät myös monin tavoin edistämään ekologista kestävyyttä, tiedettä sekä kulttuuria.

Missioiden onnistumiset: köyhyys vähentynyt, slummien olot parantuneet

Köyhyys on vähentynyt merkittävästi missioiden ansiosta. Terveydenhuolto on myös parantunut. Vuonna 1998 ennen Chavezin valtaan tuloa 21-23% väestöstä eli äärimmäisessä köyhyydessä. 2018 vuoteen mennessä luku oli enää 5.4%.

Lapsikuolleisuus on vähentynyt. Vuonna 1999 se oli 20 kuollutta 1000 elävänä syntynyttä kohden ja nykyään 13-14. Eliniänodote on noussut 67 vuodesta 75 vuoteen Chavismin aikana. Uudet paikalliset klinikat ovat tuoneet terveyspalvelut myös köyhien saataville. Venezuela tekee yhteistyötä sosialistisen Kuuban kanssa joka on lähettänyt Venezuelaan 30 000 erinomaista lääkäriä. Maksuksi Kuuba saa tarvitsemaansa öljyä.

Työttömyys on Venezuelassa puolittunut Chavismin aikakaudella. Se oli vuonna 1999 lähes 15% ja nykyään enää 7%.

Lukutaidottomuus on vähentynyt, kun koulutus on parantunut. Ennen Chavezia lukutaidottomia oli vielä 7-8% kansasta. Vuonna 2015 UNESCO onnitteli Venezuelaa ensimmäisestä vuosikymmenestä ilman lukutaidottomuutta. Koulutuksen osa bkt:stä on noussut ja on nyt 6%. Lapsista 93.4% käy nyt koulua ja sosialistinen hallitus rakensi 15 vuoden aikana 29 747 uutta koulua ja muuta koulutuspaikkaa.

Asunnottomuus on vähentynyt ja asuinolot parantuneet. Köyhä kansa on poliittisesti valveutunutta. Ennen Chavezin presidenttiyttä pääkaupungin laitamien hökkelikylät eivät virallisesti edes näkyneet kartalla. Niiden asukkaille ei tarjottu edes sellaisia välttämättömiä palveluita kuten jätehuoltoa, kunnallista vettä ja sähköä, koulutusta ja terveydenhuoltoa. Vuonna 2015 mennessä oli rakennettu 670 000 uutta halpaa asuantoa ja vuoteen 2018 mennessä miljoona asuntoa oli luovutettu uusille asukkaille.

Slummien köyhälistö pääsee nykyään kouluun ja lääkäriin, sekä osallistuu poliittiseen päätöksentekoon. Se onkin yhä vallankumouksen vankin tuki. Slummien eli barrioiden asukkaat ovat järjestäytyneet kommunaalisiksi neuvostoiksi, jotka hoitavat asuinalueittensa asioita. Niitä on jo yli 40 000. Neuvostot puolestaan voivat yhdistyä kommuuneiksi, jotka päättävät suuremmista hankkeista pidemmällä aikavälillä usean neuvoston yhdistäessä voimansa.

Missioiden puutteet: ruokaomavaraisuus ei ole toteutunut

Maatalous on kolonialismin takia alikehittynyttä. Missiot maaseudun ja maataloussektorin kehittämiseksi eivät ole täysin onnistuneet. Venezuela on klassinen siirtomaatalous eli se on historiallisesti tuottanut vain muutamaa tuotetta, jotka ovat palvelleet sen kolonialistisia ja uuskolonialistisia isäntiä: Espanjaa ja sittemmin USA:ta.

Niinpä Venezuelan bkt:stä valtaosa syntyy öljyn viennistä ulkomaille. Muut talouden sektorit ovat alikehittyneitä. Tämä on täysin tyypillistä entisille siirtomaille, joiden talous on vääristynyt palvelemaan isäntämaata, sekä kehittyville maille, jotka keskittyvät usein nimenomaan raaka-aineiden maastavientiin eivätkä omien tuotteiden kehittämiseen. Tämä kolonialismin ja uuskolonialismin historia vaivaa Venezuelaa yhä. Maa ei todellakaan ole ruoan suhteen omavarainen vaan on riippuvainen ruoan tuonnista.

Maareformi on puolivillainen ja kesken. Misión Agro-Venezuela onnistui nostamaan kotimaista ruoan tuotantoa 10%  vuosina 2012-2013, mutta vielä suurempia parannuksia tarvitaan. Maareformi ei myöskään ollut täydellinen. Ruokatuotannon kannalta olisi ollut järkevämpää kansallistaa suuret maatilat ja monikansallisten korporaatioiden maaomistukset sen sijaan, että ne jaettiin köyhemmille viljelijöille ja osuuskunnille.

Maareformi heikensi rikkaiden valtaa ja työläisiin kohdistuvaa riistoa sekä paransi maanviljelijöiden asemaa, mutta pienet tilat eivät usein ole yhtä tehokkaita kuin suuret. Tämän takia suuret valtion omistamat tilat olisivat voineet olla parempi ratkaisu kuin osuuskunnat ja varmasti parempi ratkaisu kuin pienet ja keskisuuret yksityistilat. Riippuvuus tuontiruoasta on Venezuelalle paha ongelma joten radikaalit toimet olisivat paikallaan.

Maaltamuuton ja kaupungistumisen seurauksena 64% Venezuelan asukkaista asuu kaupungeissa. Tämä luku on ollut nopeassa kasvussa jo ennen Chavismia, mutta Mission Vuelta al Campo, hallituksen yritys pitää maaseutu asuttuna ei ole täysin onnistunut, vaikka tilanne onkin parempi kuin aikaisemmin. Kaupungistuminen ja historiallisesti heikko maataloussektori ja talonpoikaisluokka ovat ongelmia, jotka nyt ovat langenneet sosialistien ratkaistavaksi.

Jatkuu lehden seuraavassa numerossa

 

Työkansan Sanomat 10/2018

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Venezuelan Sosialistinen vallankumous ja USA:n hyökkäys sitä vastaan (Osa 1)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *