Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana Etelä-Amerikan läpi on pyyhkinyt vasemmistolainen aalto, joka on parantanut köyhän kansan asemaa sekä edistänyt Etelä-Amerikan maiden itsenäisyyttä pois USA:n vallan alta. Tämä ns. ”Bolivaarinen aalto” sai alkunsa Venezuelasta vuonna 1998 kun sosialisti Hugo Chavez valittiin maan presidentiksi. Tässä artikkelissa esitetään Bolivaarisen sosialismin eli Chavismin lyhyt historia.

Artikkelin 1. osa on julkaistu lehden numerossa 10/2018.

 

Bolivarismi vahvistuu ja leviää

2000-luku oli Bolivarismin voittokulkua. Samanhenkisiä maltillisia sosialistisia presidenttejä valittiin Ecuadorissa, Boliviassa, Nicaraguassa ja muuallakin. Monet Etelä-Amerikan maat liittyivät Venezuelan perustamaan ALBA (”Bolivarilainen liittouma Amerikkamme kansojen hyväksi”) -kauppajärjestöön lisätäkseen omaa itsenäisyyttään USA:n vaikutukselta. ALBA-maiden on tulevaisuudessa mahdollista käyttää uutta SUCRE nimistä virtuaalirahaa (Venezuela ja Ecuador suorittivat ensimmäiset suuret kaupat SUCRE-valuutalla 2018 elokuussa).

Vuonna 2007 Viides tasavalta-liike yhdistyi lukuisten pienempien vasemmistopuolueiden kanssa muodostaen Venezuelan yhdistyneen sosialistipuolueen. Maltillinen sosialistinen vasemmisto oli Etelä-Amerikassa vahvassa nousussa. Chavezin kuoltua vuonna 2013 hänen seuraajakseen nousi Nicolas Maduro, joka valittiin presidentiksi samana vuonna.

Oikeisto-opposition uusi taktiikka: taloudellinen sabotaasi, terrorismi ja talouspakotteet

Vuoteen 2009 mennessä USA oli budjetoinut jo 50 miljoonaa dollaria Venezuelan oikeistolaiselle oppositiolle, Venezuelan demokraattisen hallituksen kaatamiseksi. Tämä on törkeää toisen maan sisäisiin asioihin puuttumista ja demokratian sivuuttamista. USA:n tavoitteena onkin palauttaa uudelleen Venezuela ja sitä kautta koko Latinalainen Amerikka alistettuun asemaan ja päästä käsiksi Venezuelan öljyvarantoihin.

Sotilasvallankaappauksen epäonnistuttua vuonna 2002 oli oikeiston muutettava taktiikkaansa. Oikeisto ei usko mahdollisuuksiinsa voittaa vaaleissa. Vuoden 2018 presidentinvaaleissa monet oppositiopuolueet yrittivät vaaliboikottia, mutta osa oikeistopuolueista päätti silti kampanjoida. Hajaantunut oppositio ei tule voittamaan vaaleja, eikä myöskään pysty aseellisesti syöksemään vallankumousta vallasta.

Toisin kuin Chilessä vuonna 1973, jolloin USA myös toteutti vallankaappauksen demokraattisesti valittua sosialistipresidenttiä vastaan, Venezuelassa sosialisteilla on armeijan tuki ja lisäksi puolellaan kansalaismiliisi. Demokraattinen sekä sotilaallinen vallanvaihto oikeiston hyväksi näyttää siis epätodennäköiseltä.

Tästä johtuen oikeiston uusi taktiikka onkin kaikenlaisen haitan ja sabotaasin teko Venezuelan valtiota ja työläisiä vastaan. Erityisesti oikeiston kohteena on Venezuelan talous.

Talouspakotteet

USA asetti vuonna 2014 ensimmäiset talouspakotteet Venezuelaa vastaan ja siitä lähtien pakotteet ovat vain lisääntyneet. Viimeisimpänä vuoden 2018 toukokuussa asetetut uudet pakotteet. USA on mm. perustellut pakotteita nimittämällä Venezuelaa uhkaksi USA:n turvallisuudelle. Väite on mieletön. USA puuttuu jatkuvasti Venezuelan ja muiden maiden asioihin, jopa aseellisesti, ja sillä on hyvin sotaisa historia. USA:n presidentti Trump uhkasi jopa hyökätä Venezuelaan.

Venezuela taas ei uhkaa ketään. USA:n presidentti Trump on nimittänyt Venezuelaa diktatuuriksi huolimatta siitä, että maassa käytiin presidentinvaalit viimeksi tänä vuonna ja myös oikeistopuolueita osallistui vaaleihin. Tosin osa oikeistoa boikotoi vaaleja, koska tiesivät etteivät voittaisi, ja voidakseen sitten kiistää vaalin laillisuuden. Tämäkin juoni meni kuitenkin mönkään opposition hajotessa ja osan päättäessä kuitenkin kampanjoida vaaleissa.

Pakotteet ovat kova isku Venezuelan taloudelle. Myös vuodesta 2014 laskenut öljyn hinta rokottaa pahasti  valtionbudjettia ja maan talousasiantuntijat  ovatkin pitäneet öljyn hinnan laskua USA:n sekä Saudi-Arabian harkituksi sabotaasiksi Venezuelaa ja Venäjää vastaan.

Presidentti Nixon sanoi aikanaan CIA:n johtajille: ”laittakaa Chilen talous kirkumaan”. Tällä tarkoitettiin massiivista taloudellisen sabotaasin kampanjaa, jolla Chile saatiin sekasorron valtaan. Se oli valmistelua vuoden 1973 sotilasvallankaappaukselle, jossa sosialistipresidentti Allende syöstiin vallasta. Sama taktiikka on nytkin käytössä. USA ja oikeisto haluavat tuhota Venezuelan talouden ja aiheuttaa vallanvaihdolle tarpeellista sekasortoa.

Kapitalistien ja suuryritysten taloudellinen sabotaasi

Uudistuksista huolimatta yksityiset yritykset kontrolloivat edelleen 70% mm. ruoan jakelusta sekä huomattavaa osaa muiden tärkeiden tuotteiden jakelusta ja myynnistä. Tämä mahdollistaa sen, että kuten aikanaan Chilessä, suuryhtiöt voivat estää tuotteiden päätymisen kauppoihin. Ruoka ja muut tuotteet tuodaan ulkomailta Venezuelaan maahantuojayritysten toimesta. Sen jälkeen tuotteet voidaan salakuljettaa pois maasta, piilottaa, myydä pimeillä markkinoilla tai väärentää asiakirjat ja olla kokonaan tuomasta tuotteita maahan.

Tällä tavalla pieni joukko kapitalisteja saa aikaan suurta epävakautta. He keskittyvä tiettyihin tuotteisiin: elintarvikkeisiin, vessapaperiin, vaippoihin ja hygieniatuotteisiin saadakseen kansassa aikaan suuttumusta. Tuotteiden loppuminen kaupoista väitetään sitten hallituksen syyksi, mutta miten valtiolla voisi olla osaa tai arpaa siinä ettei yksityinen yritys halua myydä tuotteita.

Poliisi ja kansalliskaarti ovat löytäneet monia valtavia varastoja, joihin yritykset ovat piilottaneet eri tuotteita. On myös huomattu, että rikkailla asuinalueilla kauppojen hyllyt ovat edelleen täynnä. Kyse on tarkoin suunnitellusta sabotaasista, kapitalistit ja yritykset ajavat tässä omaa taloudellista etuaan kansan etua vastaan.

Oikeistolainen terrorismi ja väkivalta

Osana sabotaasin kampanjaa, jatkaen epäonnistuneen vuoden 2002 sotilasvallankaappauksen perinteitä, oikeistolainen oppositio turvautuu väkivaltaan. Oikeistolaiset terroristit ovat murhanneet monia sosialisteja, työläisiä ja eri vähemmistöjen edustajia.

Erityisen karmiva esimerkki oli videolle tallentunut Orlando Figueran murha. Uhri oli oikeistolaisten piirittämä ja joukosta astui esiin naamioitunut henkilö joka huusi: ”Hei musta mies!” ja iski sitten tätä palopommilla sytyttäen Figueran tuleen. Uhri kuoli sairaalassa, mutta ehti vielä kuvailla tapahtunutta. Mustien murhaaminen polttamalla on äärioikeiston pitkä perinne. 20-vuotias Luigin Paz myös paloi kuoliaaksi opposition heittäessä häntä pommilla. Paz yritti väistää mellakoitsijoiden barrikaadia.

Oikeistoterroristit hyökkäävät Chavismin symboleita kuten lääkäriklinikoita, päiväkoteja ja osuuskuntia vastaan pommeilla ja aseilla.

Vuoden 2017 maaliskuussa Carrizalin synnytyssairaalaa vastaan hyökättiin ja kolme lasta sekä raskaana oleva nainen jouduttiin evakuoimaan. Oikeistolaiset pommittivat rakennuksen ikkunoita kivillä ja polttivat romua sen edessä niin, että vaarallinen savu päätyi sisälle rakennukseen.

Huhtikuussa 2017 samanlaisen hyökkäyksen kohteeksi joutui presidentti Chavezin mukaan nimetty Hugo Chavez Frias-synnytyssairaala ja 28 vastasyntynyttä jouduttiin evakuoimaan

Kesäkuussa 2017 varastetusta helikopterista heitettiin käsikranaatti Venezuelan päätuomioistuimen rakennusta kohti. Mellakoitsijat onnistuivat myös sytyttämään rakennuksen tuleen. Tuomioistuin ei ole tukenut opposition yrityksiä syöstä Maduro vallasta.

Heinäkuussa 2017 ryhmä aseistautuneita miehiä hyökkäsi Caracasissa Libertadorin kaupunginosassa sijaitsevaa Hospital Clinicoa vastaan. Viisi ihmistä haavoittui kun moottoripyörillä ajaneet miehet ampuivat kohti sairaalaa.

Elokuun alussa 2018 oikeisto järjesti murhayrityksen presidentti Maduroa vastaan, yrittämällä ajaa räjähteillä lastatun drone-lennokin hänen lähelleen. Tämä kertoo siitä, että oikeiston keinot ovat vähissä eikä heillä ole tarvittavaa kansan suosiota.

Länsimediassa nähdään kuvia vain rauhanomaisista hallituksen vastaisista mielenosoittajista, mutta väkivaltaisia mellakoitsijoita, jotka tappavat poliiseja, vasemmistoaktiiveja, tukkivat teitä polttamalla autoja yms. ei haluta näyttää. Viime vuoden suurissa mellakoissa kuoli yli sata ihmistä, mutta vain viisi sai surmansa poliisin takia, kaksitoista sosialistiaktivistia sai surmansa oikeiston käsissä.

Asiaa tutkitaan yhä, mutta selvästi suurin osa näyttää olevan sivullisia ja kuolleen tapaturmaisesti mellakoiden kaaoksessa tai terroristien iskuissa. Kymmeniä ihmistä on ammuttu mielenosoituksissa ja mellakoissa kuoliaaksi rosvojen ja aseistautuneiden ryhmien toimesta. Lisäksi oikeisto on tappanut viisi poliisia.

Poliisit, jotka olivat osallisia viiden mielenosoittajan kuolemissa, on tuotu oikeuden eteen. Hallitus ei halua verenvuodatusta.

Oikeistomedian sensuuri ja valhekampanja

Kansainvälinen kapitalistimedia levittää sosialismin vastaisia valheita. Venezuelalla on aina ollut korkea inflaatio, mikä on tyypillistä öljyä myyville maille.

Öljyn hinnan lasku sekä tuotteiden laiton myynti korotetuilla hinnoilla pimeillä markkinoilla yhdessä talouspakotteiden kanssa aiheuttavat Venezuelan valuutan heikkenemistä ja inflaatiota. Media syyttää inflaatiosta kuten tuotteiden puutteestakin sosialismia, mikä on ilmiselvää valhetta.

 

Onko Venezuela todella sosialistinen maa?

Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa mitä sosialismi tarkoittaa: tuotantovälineiden yhteisomistusta, siis kapitalistisen voiton tavoittelun poistamista. Sosialismin korkeampi muoto on kommunismi, eli luokaton yhteiskunta, jossa rahaa ei enää tarvita.

Onko Venezuelassa sosialismia? Suurin osa yrityksistä ja mediasta ovat edelleen yksityisissä käsissä. Ei siis voida puhua sosialistisesta taloudesta. Chavez ja Maduro kansallistivat kyllä joitakin yrityksiä ja aloittivat luomaan kommuuneista, osuuskunnista ja valtionyhtiöistä koostuvaa sosialistista sektoria, mutta tämä prosessi on hyvin kaukana valmiista.

Venezuelassa on sosialistinen hallitus, joka katsoo tavoitteekseen sosialismin rakentamisen, mutta toistaiseksi sosialismi on vielä rakentamatta. On siis järjen vastaista syyttää Venezuelan ongelmien johtuvan olemattomasta sosialismista. Venezuelan politiikka on ollut toistaiseksi lähinnä sosiaalisen turvaverkon luomista, ei yksityisomistuksen poistamista.

Kriittinen arvio Chavezin Bolivaarisesta ”2000-luvun sosialismista”

Venezuelan Bolivaarinen vallankumous on parantanut selvästi köyhän väestön ja työtätekevien asemaa. Se on nostanut mukaan poliittiseen toimintaan kapitalistisen järjestelmän aikaisemmin syrjäyttämät ja osattomat.

Mutta kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana se ei ole vielä onnistunut rakentamaan sosialismia ja kärsii nyt USA:n ja kotimaisen oikeiston hyökkäyksen kohteena.

Hitaan uudistamisen rajoitteet

Chavezin valinnasta alkaen Bolivaarinen vallankumous on periaatteellisesti pysynyt vain ja ainoastaan laillisen reformin ja parlamentaarisen demokratian tiellä. Lenin sanoi, että on käytettävä kaikki olemassa olevat lailliset mahdollisuudet, mutta lopulta on mentävä porvarillisen järjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia pidemmälle.

Chavezin ensimmäinen askel oli uusi perustuslaki, joka mahdollistaisi yhteiskunnan uudistamisen kansan edun vaatimaan suuntaan. Venezuelan oikeisto ja USA ainakaan eivät laillisuudesta ja demokratiasta piittaa. Venezuelan hallitus ei ole kieltänyt oppositiota tai sulkenut sen tiedotusvälineitä vaikka oppositio syyllistyy jatkuvasti rikoksiin ja valheisiin.

Joitakin pahimpia rikollisia on tuomittu, mutta jopa vuoden 2002 vallankaappaukseen kytkettyjä henkilöitä toimii vieläkin oppositiossa vapaalla jalalla. Tämä osoittaa lähes loputonta armeliaisuutta ja sietokykyä Venezuelan hallitukselta. On sitäpaitsi  kyseenalaista voiko Venezuelan oppositiota ollenkaan pitää todellisena oppositiona, vai pitäisikö sitä tarkastella ennemmin vieraan vallan agenttina. Sen olemassaolo kun on vahvasti USA:n rahallisen yms. tuen varassa.

Haavoittuvuus taloudellisen hyökkäyksen edessä

Omavaraisuutta ruoan ja muiden tuotteiden osalta on parannettava ja taloutta monipuolistettava. Muuten Venezuela pysyy haavoittuvana talouspakotteille ja öljyn hinnan vaihteluille. Chavez ja Maduro kenties aliarvioivat kuinka vaarallinen vihollinen Amerikkalainen imperialismi on.

Ennemmin tai myöhemmin on puututtava kapitalistiluokan valtaan, jonka se saa tuotantovälineiden omistuksesta. On sietämätöntä, että omistava luokka voi esim. lamauttaa ruoan jakelun laajoilla alueilla. Hallitus on käynnistänyt toimia rikollisuuden ja sabotaasin taltuttamiseksi, niiden toimivuus testataan käytännössä.

Venezuelan hallitus jatkaa sosialismin rakennustyötä pikku hiljaa, rakentamalla uusia työväen poliittisia instituutioita, kehittämällä sosialistista sektoria ja missioita, mutta samalla näemme kuinka luokkataistelu kaikenaikaa kiihtyy. Työväenluokan on pystyttävä vastaamaan tähän haasteeseen.

Sosialismin rakentaminen: kommuunit

Pääasiassa sosialismin rakentaminen Venezuelassa näyttää tarkoittavan paikallisten neuvostojen muodostamien kommuunien tukemista. Kommuunit ovat yksiköitä joissa neuvostot toimivat yhdessä ja ne voivat pitää sisällään myös tuotantoa kuten työläisten omistamia osuuskuntia ja muita työpaikkoja. Niitä on jo tuhansia, mutta ne eivät vielä uhkaa kapitalismia. Kommuunit on rakennettu alhaalta ylöspäin kansalaisten itsensä toimesta.

On tärkeää turvautua laajoihin kansanjoukkoihin ja antamalla valtaa kansalle vallankumous myös suojelee itseään, mutta samalla kommuunit todellisuudessa tarvitsevat vielä valtion suojelusta ja tukea. Niin kauan kun hallinto ja armeija ovat sosialistien käsissä, kommuunit ja sosialistinen hallinto tukevat toisiaan.

Venäjällä ja muualla maailmassa (myös Suomessa) viime vuosisadan alussa työläisten neuvostot nousivat täyttämään sitä valtatyhjiötä, joka syntyi kapitalismin kriisiytyessä. Jokseenkin samaa kehitystä on nähtävissä Venezuelassa, kun paikalliset neuvostot ja työväenjoukot ovat järjestäytyneet turvatakseen mm. elintarvikkeiden tuotantoa ja jakelua kapitalistien kieltäytyessä myymästä ruokaa.

Luokkataistelun eskaloituessa sosialistisen sektorin on voitettava ja korvattava kapitalistinen sektori suurimpana talouden vaikuttajana. Tuon tapahduttua tärkeiden tuotteiden valmistus ja jakelu pystytään turvaamaan, taloutta voidaan kapitalismin suitsimisen ja sääntelyn sijaan alkaa todella suunnitella sosialistisesti, ja voitaisiin jo alkaa puhua sosialistisen tuotantotavan voitosta, sosialismiin siirtymisestä.

Ratkaisu Venezuelalle ei ole oikeistopolitiikan ja markkinoiden ylivallan paluu, vaan sosialismi ja kommunismi.

Työkansan Sanomat 11/2018

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Venezuelan Sosialistinen vallankumous ja USA:n hyökkäys sitä vastaan (Osa 2)

Hakutulokset “Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Venezuelan Sosialistinen vallankumous ja USA:n hyökkäys sitä vastaan (Osa 2)

  • 1.11.2018 22:41:sta
    Permalink

    Toveri Pääsihteeri on tuonut pohdittavaksi tärkeitä seikkoja, joita vallankumoukselliset sosialistit eivät saisi hetkeksikään unohtaa!
    Pelkkä vallankumousromantiikan esilläpito ei yksin riitä, niin tärkeää kuin se onkin
    työtätekevien ja nuorison saamiseksi muutoksen voimaksi. Oppikirjaklassikoissa
    on paljon ohjeita kommunistisille puolueille siitä, miten huolellisesti on tutkittava
    yhteiskunnassa vallitsevat objektiiviset olosuhteet ja analysoitava tarkasti subjektiiviset (ihmisen tahdosta riippuvat) tekijät.
    Pelkkä innostus ilman tietoa ja harkintaa voi johtaa seikkailuihin, joiden tulos on
    työtätekeville hyvin murheellinen ja suurta kärsimystä aiheuttava.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *