Kansanrintama kuulostaa hyvältä keinolta maailman muuttamiseen. Suomessa kansanrintamalla on tarkoitettu vasemmiston ja keskustan puolueiden välistä yhteistyötä. Tällaisia kansanrintamahallituksiksi kutsuttuja meillä on ollut vuosina 1944–48, 1966–71 ja 1975–82. Ne olivat oman aikansa tuotteita, mutta työväenluokan valtaan niillä ei pyritty, eikä missään tapauksessa sosialismiin.

Näin jälkeen päin voi pikemminkin arvioida, että kapitalismin kriisitilanteissa kommunistit on kelpuutettu osallistumaan hallituksiin siksi, että he luopuisivat esittämästä radikaaleja vaatimuksiaan sosialismista ja kapitalismin kaatamisen välttämättömyydestä.  

Nykyisin tuollaiseen ”perinteiseen” puolueyhteistyöhön olisi vielä vähemmän tarvetta, sillä keskustapuolue ei enää edusta edes alkiolaista ”köyhän asiaa”, vaan  räikeää työtätekevien etujen vastaista politiikkaa ja vieläpä päähallituspuolueena.

Perinteinen vasemmisto, sdp ja vasemmistopuolue puolestaan ovat jo kauan sitten luopuneet tavoittelemasta työväen valtaa. Niille riittää paikkailtu kapitalismi, jota ne ovat pönkittäneet EU-ajan hallituksissa yhdessä porvariston kanssa.

Yksilöiden kansanrintama?

Voisiko kansanrintaman perustaa yksilöiden väliseksi yhteistyöfoorumiksi? Teoriassa voi, mutta käytännön asioissa tulee heti ongelmia, kuten nähdään tämän vastalanseeratun ”demokraattisen kansanrintaman” osalta. Yksityiset ihmiset kun ymmärtävät asiat kukin omalla tavallaan.

Esimerkiksi, tämä mainittu kansanrintama esittää  itseään tarvittavan ”yhteiskunnallisen tilanteen muuttamiseksi” ja vaihtoehdon kehittämiseksi ”kovalle markkinavoimien hallitsemalle yhteiskuntapolitiikalle”, tai koska ”nykyinen tilanne Suomessa, Euroopassa ja maailmassa vaatii uusia ratkaisuja” ja koska ”kansanrintama on rakennettava uuden maailman puolesta”.

Näyttää siltä, että tällaiseen kansanrintamaan voi kukin tuoda tullessaan omat käsityksensä siitä, mikä yhteiskunnallinen tilanne on muutettava, millainen on vaihtoehto ja tarvittavat uudet keinot ja ratkaisut sekä millainen on se uusi maailman, joka rakennetaan.

Tavoitteeksi ei riitä, että kansanrintama on demokraattinen vaihtoehto uusliberalismille. Me kommunistit pidämme tuota vain tosiasioiden peittelynä. Tunnuksenamme on kapitalismin, ei uusliberalismin vastustaminen. Uusliberalismista puhutaan, kun ei uskalleta puhua kapitalismista ja välttämättömyydestä sen vaihtamiseksi sosialismiin.

Kapitalismi ja sosialismi ovat niitä kirosanoja, joita ei saa sanoa, koska ne saattavat pelottaa kansanrintamaan liittyviä henkilöitä. Voi myös kysyä, mitä peitellään, jos vaaditaan irtaantumisesta ”ylikansallisesta EU:n yhteiskuntapolitiikasta” mutta ei Suomen eroa EU:sta.

Jos totuus pelottaa, sen voi yrittää unohtaa tai peitellä. Kenties ajatuksena on, että kun ihmiset on ensin houkuteltu ”kansanrintamaan” tarkoituksena rakentaa laaja demokraattinen vastavoima uusliberalismille, heille voi sitten paljastaa salaisuuden, että se onkin sosialismi, johon pyritään.

Kommunistisen Työväenpuolueen kanta

Kommunistinen Työväenpuolue katsoo, että yhteistyön perusteeksi ei riitä pelkkä ylhäältä ohjattu liike tai sen synnyttäminen. Yhteistyön ja liittolaisuuden pitää rakentua alhaalta ylös, työväenluokan etujen mukaisella tavalla. Yhteistyön tavoitteet ja päämäärä ovat aina ratkaisevia. Niinpä haluamme kansanrintaman, joka työväenluokan tukena kaataa kapitalismin.

Ehtona kansanrintamalle suurpääomaa vastaan on Euroopan unionin, sotilasliitto Naton ja imperialismin vastaisuus.

Periaateohjelmassamme toteamme mm. että yhteistyöpolitiikalla on suuri merkitys työväestön taloudellisten ja sosiaalisten etujen puolustamisessa. Liittolaispolitiikan toteuttaminen ei kuitenkaan merkitse kommunisteille luopumista omasta ideologisesta työstä eikä perääntymistä päätehtävästä, sosialistisen yhteiskunnan rakentamisesta. Katsomme päinvastoin, että liittolaispolitiikka on osa tätä työtä.

Historian kehitys osoittaa, että tuloksellinen taistelu pääomapiirejä vastaan on syntynyt aina silloin, kun siihen on yhdistynyt kapitalisminvastainen vaihtoehto.

Taistelevaa työväenliikettä ei koskaan ole ollut ilman kommunisteja.

Työkansan Sanomat 13/2018

Ktp:n puheenjohtaja Mikko Vartiainen: Kansanrintama ja kommunistit

Hakutulokset “Ktp:n puheenjohtaja Mikko Vartiainen: Kansanrintama ja kommunistit

  • 30.11.2018 00:42:sta
    Permalink

    Toveri puheenjohtajan artikkeli on mielenkiintoinen!
    Se synnyttää monia uusia kysymyksiä kuten sen, miksi suomalaiset kommunistit
    sodan jälkeen 1944 päätyivät toimimaan SKDL:n puitteissa ja sen nimen alla!
    Ehkä Kansan arkistosta löytyvät silloisen vanhan SKP:n pöytäkirjat ja mahdollista
    käytyä väittelyä koskevat asiakirjat.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *