Ktp:n puheenjohtaja Mikko Vartiainen: Minkä neuvostovalta antoi, sen kapitalistit tärväsivät

Valtioneuvoston, siis Suomen hallituksen, kotisivulla todetaan juhlavasti: ”Suomesta tuli itsenäinen valtio 6. joulukuuta 1917. Valtio syntyi suomalaisten omasta tahdosta ja pitkäjänteisen työn seurauksena. Vaikeista ajoista huolimatta suomalaiset ovat kohta sata vuotta rakentaneet omaa maataan ja päättäneet asioista yhdessä.”

Näin erityisesti nuorisolle luodaan illuusio yhtenäisyydestä ja kansanvallasta. Kumpikaan ei pidä paikkaansa.

Kaupunkien ja maaseudun työväestön näkökulmasta maamme historiasta erottuu kaksi selkeää trendiä: ensinnäkin metsäteollisuuden suuryhtiöiden johdolla Suomen porvaristo on tehnyt kaikkensa luovuttaakseen pois Suomen valtiosuvereniteetin ja kytkenyt Suomen luonnonvarat ja työvoiman palvelemaan vientikapitalistien voittoja ja kansainvälistä kapitalismia.

Suomen osa kansainvälisen kapitalismin työnjaossa oli itsenäistymisen alusta alkaen olla puuraaka-aineen reservi. Ikävä todeta, että johdonmukaisena tukena länsi-integraation syventämisessä on toiminut työväenliikkeen oikeistojohto.

Toisena trendinä 100-vuotisessa historiassamme on ollut kaupunkien ja maaseudun työtätekevän väestön vuosisadan kestänyt kamppailu jokapäiväisestä leivästä, työstä ja rauhasta. Tästä todistavat nykypäivän lähes miljoona köyhää suomalaista, leipäjonot, suurtyöttömyys, ylivelkaantuminen, kasvava NATO -suhteiden tiivistyminen ja sodan uhka.

Kuinka kaikki alkoikaan

Lokakuun vallankumouksessa syntyneen Neuvosto-Venäjän hallitus antoi Suomelle itsenäisyyden. Tämä oli neuvostovaltion kansallisuuspolitiikkaa. Viikko vallankumouksen jälkeen 2.11. 1917 annettiin Venäjän kansojen oikeuksien julistus, joka perustui seuraaville periaatteille:

1) Venäjän kansojen tasa-arvoisuus ja suvereenisuus, 2) Venäjän kansojen vapaa itsemääräämisoikeus aina eroamiseen ja oman valtion perustamiseen asti, 3) kaikkien kansallisten ja uskonnollisten etuoikeuksien poistaminen, 4) kaikkien Venäjän kansallisten ja etnisten ryhmien oikeus omaan kehitykseen.
Tähän julistukseen perustuen Suomen senaatti pyysi ja sai Suomelle oikeuden irtaantua Venäjästä 31.12.1917.

Kaupankäyntiä Suomen itsenäisyydellä

Suomen itsenäistymisen jälkeen tammikuussa 1918 alkanut vallankumous suuntasi työväen valtaan ja sosialismiin. Vaihtoehtona oli vientikapitalistien ja suurmaanomistajien isäntävallan jatkuminen. Suomen valkoisten Vaasan senaatti hyväksyi helmikuussa 1918 Saksan sotilaallisen avun, jolla työväen vallankumous tukahdutettiin. Hinta oli kova. Saksa halusi ja sai oikeuden valvoa Suomen kaikkea ulkomaankauppaa ja etuoikeuden kaikkeen vientiin, käytännössä metsäteollisuuden tuotteisiin. Hävinneet punaiset suljettiin keskitysleireihin, joissa tuhannet miehet ja naiset teloitettiin tai tapettiin nälkään ja tauteihin.

Seuraavana askeleena Suomen porvareilla oli koko Suomen myyminen Saksan vasalliksi, kun valkoisten eduskunta 9.10.1918 valitsi Hessenin prinssi Fredrik Kaarlen Suomen kuninkaaksi.

Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan liimauduttiin metsäyhtiöiden johdolla Britannian kylkeen. Hallitusvaltaa ohjasivat suoraan suurpankkien KOP:n ja SYP:n sekä metsäteollisuuden edustajat. Tähän liittyvät suunnitelmat Karjalan metsien valtaamisesta ja sotaretket nuorta työläisten valtiota vastaan. Kotimaan kamaralla käynnistettiin 1920-30 -luvulla Lapin ja itäisen Suomen metsien ryöstöhakkuut. Hyöty meni Britannian markkinoihin sitoutuneille metsäkapitalisteille. Sen sijaan tukkijätkän ja työläisen leipä oli lujassa.

Taas Karjalan metsiin, nyt liitossa natsi-Saksan kanssa

Kesäkuussa 1941 hyökättiin yhteisvoimin Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Jälleen oli kyse Suur-Suomesta ja Karjalan männystä. Mistään ajopuusta ei ollut tietoakaan, kun Saksan jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth istui Mannerheimin päämajassa koordinoimassa yhteishyökkäystä.

Suomi hyväksyi Saksan sille asettaman tehtävän hyökätä Laatokan itäpuolitse kohti Syväriä, sekä katkaisemaan Muurmannin radan. Tavoitteena oli yhdessä sulkea saartorengas Leningradin ympärille. Sodan lopputulos oli Suomen työläisten ja pienviljelijöiden kannalta karmea: 95 000 kuollutta ja 90 000 pysyvästi vammautunutta. Leningradin piirityksessä puolestaan menehtyi yli miljoona venäläistä siviiliä.

Sodan jälkeen Suomi kytkettiin kansainvälisen kapitalismin rakenteisiin

Toisen maailmansodan päättyminen merkitsi Suomen työtätekeville uutta mahdollisuutta. Seurasi vankiloista ja maan alta tulleiden kommunistien johdolla toteutettu rauhan offensiivi. Teollisuuden pohjaa ryhdyttiin monipuolistamaan sotakorvausten ja Neuvostoliiton kaupan käynnistymisen myötä, tehtiin YYA-sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välille. 1950-luvun alkuun asti elettiin säännöstelytaloudessa, joka suojasi palkkoja ja elinkustannuksia.

Pian suunta muuttui. Metsäkapitalistien edun vuoksi luovuttiin tuonti-, vienti- ja hintasäännöstelystä. Liitettiin Suomi vapaakaupan järjestelmiin Maailmanpankkiin (1948), kansainväliseen valuuttarahastoon (1948) ja GATTiin (1950). Tämä oli työtätekeville ja kotimarkkinateollisuudelle haitallista, mutta vientikapitalistit hyötyivät, kun GATT edellytti säännöstelyn purkamista ja kaupanesteiden poistamista.

Eduskunnassa kommunistien ja kansandemokraattien edustajat vastustivat länsi-integraatiota. Kommunistien johdolla työläiset kävivät 40-luvun lopusta alkaen ankaria lakkotaisteluja palkkojensa puolesta. 1956 yleislakko rohkaisi työväestön seuraavina vuosina ajamaan joukkokamppailuilla läpi useita edelleen voimassa olevia työelämän lakeja.

Sama vientikapitalistien etuja turvaava talouspoliittinen linja jatkui, kun Suomi 1960-luvulta alkaen sidottiin Euroopan kapitalistien vapaakauppahankkeisiin (EFTA 1961, EEC 1974), pääomamarkkinoita vapautettiin 1980-luvun alusta alkaen, Suomi liitettiin Euroopan yhteisöihin (1995) ja luovuttiin omasta rahasta 2002 alkaen.

Nyt maksetaan länsi-integraation hintaa

Suomen kytkeminen kansainvälisen kapitalismin rakenteisiin velvoittaa. Kapitalistien etuja ajavien hallitusten ja eduskuntapuolueiden mukaan samalla tiellä on jatkettava. Kaikki esteet pääomien ja tavara- ja palveluiden kaupan tieltä on purettava.

Siksi ne toteuttavat oikeistopolitiikkaa, jossa yhteinen omaisuus kaikilla tasoillaan on yksityistettävä, kotimaa ja maaperä on avattava ulkomaisten suuryhtiöiden voiton saalistukselle, kansanterveydestä on säästettävä, itärajan turvaksi on hankittava kymmenillä miljardeilla rautaa, NATOon on liityttävä ja sen edellyttämä oman kansan urkinta ja valvonta on toteutettava.

Me sanomme: Nyt riittää

Suomi irti EUsta, eurosta ja NATO-yhteistyöstä. Torjumme Soten, maakunnat ja terveydenhuollon yksityistämisen. Vaadimme kansallistamaan veroja kiertävät ja työtä riistävät kapitalistit.

Siinä on alku seuraavan 100 vuoden jaksolle. Vaihtoehtoina ovat kapitalistien tai työväen valta, sosialismi.

Työkansan Sanomat 13/2017

Ktp:n puheenjohtaja Mikko Vartiainen: Minkä neuvostovalta antoi, sen kapitalistit tärväsivät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *