Ktp:n puheenjohtaja Mikko Vartiainen: Syksyn työehtovaatimus: selkeät palkankorotukset, työehtoja parannettava

Suuri yksimielisyys näyttää vallitsevan siitä, että työläisten palkkoja ei tarvitse korottaa. Tai niin kuin mantrassa sanotaan, vienti kohenee ja valoa on tunnelin päässä, mutta ”palkankorotusten on syytä pysyä maltillisina”… sillä ”toistaiseksi kasvun paranemista on syytä pitää väliaikaisena” (Pellervon taloustutkimus PTT).

Hyvin ei siis mene, ja talouden kasvukin on pikemminkin seurausta kotitalouksien ylivelkaantumisesta, kuluttamista velkarahalla. Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA) varoittelee palkankorotuksista, sillä suomalainen kapitalismi on jatkossakin toistuvien ”shokkien” kohteena, jotka pitää maksattaa työläisillä.

ETLAn mukaan on ”suuri virhe kuvitella, että kilpailu- ja sopeutumiskykyä ei enää tarvitse kohentaa”, yksityisen ja julkisen velan kasvu kun ”ei voi jatkua loputtomin”. Myös Sipilän hallituksen budjettikatsaus 2018 katsoo, että talouden ongelmat ovat rakenteellisia ja velkaantuminen jatkuu.

Palkankorotusten sijaan rakenteellisia ”uudistuksia”

Tarvitaan siis rakenteellisia ”uudistuksia”. Tämä ei tarkoita työläisten vaan vientikapitalistien hyvinvoinnin parantamista. Niinpä Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), joka edustaa suomalaisten kapitalistien perusetuja, vaatii ”kannustinloukkujen” poistamista eli työttömyysvastuun siirtämistä työttömille, sekä rakenneuudistusta eli säästöjä terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa.

Sote-uudistus on EK:n mielestä toteutettava pikaisesti, sillä sen avulla leikataan kolmella (3) miljardilla eurolla terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kuluja. Säästötavoitteen lisäksi tarkoituksena on sosiaali- ja terveydenhuollon siirtäminen yksityisen voitontavoittelun kohteeksi.

EK ei enää neuvottele palkkoja, mutta ottaa välillisesti kantaa palkankorotuksista luopumiseen toteamalla talouskatsauksessaan (2017), että ”viennin kasvua ylläpitää…kustannuskilpailukyvyn suotuisa kehitys.” Myös hallituksen puolelta ministeri Orpo toisti, ettei ”jakovaraa” ole, sillä valtiokin ottaa lisää velkaa 3 miljardia.

Kilpailukykysopimus sitoi ay-johdon kädet

Sen sijaan työläisten järjestöissä ollaan hiljaa. Miksi ay-liikkeen johto ei esitä palkankorotusvaatimuksia? Varmaankin siitä syystä, että kilpailukykysopimuksessa (kiky) jo päätettiin, että liittokohtaiset ”ratkaisut tukevat Suomessa tehtävän työn kilpailukyvyn edistämistä, Suomen talouden kasvua sekä työllisyyttä”. Siispä nyt ei esitetä vaatimuksia vaan odotetaan, mitä työn ostaja tarjoaa.

Ja se on huolestuttavaa. On kuin kapitalistien etujen mukainen politiikka olisi nielty sellaisenaan. Palkkoja, eläkkeitä, sosiaali- ja työttömyysturvaa ei tarvitse parantaa, terveydenhuollosta pitää säästää, mutta kaikki eduskuntapuolueet, ja näköjään myös ay-liikkeen demari- ja vasemmistojohto, ovat hyväksyneet 15 miljardin hävittäjä- ja sotalaivakaupat sekä niiden kymmenien miljardien käyttökulut.

Onko niin, että työväestön on hyväksyttävä, ettei palkkoja koroteta ja, että terveydenhuoltoon ja sosiaalisiin etuihin voidaan kohdistaa 3 miljardin leikkaukset, mutta ei asehankintoihin?

Liittojen johto sitoutuu kapitalistien linjaan

Ensimmäisenä neuvottelevat SAK:lainen Paperiliitto ja Metsäteollisuus ry. Neuvottelut ovat olleet poikki useampia päiviä, sillä Metsäteollisuus ilmoitti, että teksteihin tehtävistä muutoksista ei voida keskustella. Palkankorotuksista sen sijaan lienee yhteisymmärrys, sillä 22.9. uutisen mukaan Paperiliiton työehtopäivässä esitettiin huoli alan maineesta, joka vaarantuu ellei työnantajaliitto jatka neuvotteluja. Palkankorotusvaatimuksista ei uutisessa ollut mainintaa.

Vaikuttaa siltä, että paperiliiton johdossa ja ehkä jäsenistössäkin liimaudutaan ”omaan alaan”, sen viennin vetoon ja ollaan tyytymässä nimellisiin palkankorotuksiin. Kapitalistien kilpailukykyä kun ei saa vaarantaa. Ongelma on se, että tämän Paperi- ja muiden vientiliittojen palkkalinjan katsotaan sitovan myös muita. Niinpä esimerkiksi jo työehtosopimukset hyväksynyt auto- ja kuljetusala sekä elintarviketyöläisten liitto ovat sitoneet tulevien lähivuosien palkankorotukset yleiseen linjaan.

Korkeakoulutettujen Akavassa, samoin kuin useissa liitoissa on myös sitouduttu odottamaan muiden alojen sopimuksia. Nyt vaaditaan vain yleisesti ”ostovoiman turvaamista”. Maria Löfgren JUKOsta (Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö) vaatii ”prosentuaalista vähimmäiskorotusta,” joka hahmottuu, kun neuvottelut lähenevät. Mutta jo tässä vaiheessa palkankorotukset todetaan sidotuiksi muiden alojen korotuksiin.

JUKOn Löfgren huomauttaa, että ”tämä on ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun työehdoista ja korotuksista neuvotellaan ilman niin sanottua keskitettyä sopimusratkaisua. Tuon kymmenen vuoden aikana suomalaiset palkansaajat ovat kannatelleet kansantaloutta ja tukeneet yritysten pärjäämistä ottamalla vastaan ääriniukkoja tai nollalinjan palkankorotuksia. Julkisella sektorilla on tämän lisäksi leikattu lomarahoja. Samanaikaisesti on irtisanottu vuosittain kymmeniätuhansia työntekijöitä, heikennetty työttömyysturvaa ja siirretty työnantajamaksuja palkansaajien maksuosuuksiin.” Mutta Löfgrenkään ei mene johtopäätöksissään pidemmälle.

Ei myöskään YTN, (Heikki Kauppi, Ylemmät toimihenkilöt), joka tavoittelee vähintään palkansaajien ostovoiman turvaavia palkankorotuksia ja varoittelee liittojen välisestä palkankorotuskilpailusta vientiliittojen tehtyä omat palkkaratkaisunsa. Kasvun jatkumisen edellytyksiä kun ei saa leikata pois. Työläisten on siis jälleen kerran uhrauduttava.

Ammattiosastot ratkaisevassa asemassa

On hahmottumassa kaksi linjaa. Työnantajakapitalistien, Sipilän hallituksen ja sitä tukevan suomalaisen hyvinvoivan porvariston edut vaativat säästö- ja leikkauslinjan jatkamista. Siksi esitetään palkankorotuksista luopumista, työttömien kurittamista ja terveyden- ja sosiaalialan säästöjä, sekä asehankintojen kasvattamista. Tämän linjan on hyväksynyt eduskunnan vihreä- ja vasemmisto-oppositio sekä ay-liikkeen demari- ja vassarijohto. Toinen linja nousee työläisten omista perusjärjestöistä: palkkoja on selkeästi korotettava ja työehtoja parannettava.

Ktp antaa tukensa työläisten perustason vaatimuksille. Taistelu paremmista palkka- ja työehdoista on välttämätöntä, sillä kapitalismin olemassaolo taloudellisena tuotantotapana perustuu työllä luodun lisäarvon riistoon. Yksityiset kapitalistit pyrkivät ottamaan mahdollisimman suuren osan työläisten työn arvosta itselleen, ja viemään voittonsa muihin maihin ja paratiisisaarille. Porvareiden ja kapitalistien hallitukset tekevät tämän mahdolliseksi.

Ktp: työläisten päiväkohtaiset edut ja sosialismi

Ktp:n periaateohjelmassa todetaan: ”Yhteiskuntamme perusristiriita on työn ja pääoman välinen ristiriita. Työ on luonteeltaan yhteiskunnallista. Yhteiskunnan kaikki perusongelmat aiheutuvat työtätekevien ihmisten työllä tuotetun lisäarvon riistosta ja epäoikeudenmukaisesta työn tulosten jaosta, mikä johtuu tuotantovälineiden kapitalistisesta yksityisomistuksesta.”

Ktp:n talouspoliittinen ohjelma jatkaa: ”Tulonjaon muutos pääomapiirien hyväksi on johtanut kansan ostokyvyn romahtamiseen ja sitä kautta liikatuotantoon. Tämä on syynä talouden taantumaan ja suurtyöttömyyteen. Yhteiskunnallista varallisuutta, joka on kansan työllä koottu, on jo annettu yksityisille yhtiöille ja muille voitontavoittelijoille. Vaadimme niitä palautettavaksi yhteiskunnan käyttöön. Ktp vaatii, että tuotannon siirrot ulkomaille on estettävä ja pääomien maastavienti on tehtävä luvanvaraiseksi. Palkkojen ostovoiman säilymisen turvaamiseksi on ne sidottava elinkustannusindeksiin ja niitä on lisäksi korotettava työn tuottavuuden noustessa sekä palkkatulojen osuuden lisäämiseksi kansantulosta”.

On kuitenkin syytä huomauttaa, että pelkkä palkka- ja työehtotaistelu ei riitä. Työläisiä edustavien järjestöjen tulee suuntautua hahmottelemaan uutta toimintalinjaa: millaista on työväen valta ja sosialismi, sekä kuinka kapitalistien riistojärjestelmä kaadetaan. Ensimmäisenä konkreettisena toimena on työväenluokan tieteellisen maailmankatsomuksen, marxismi-leninismin perusteiden opettamisen aloittaminen liittojen jäsen- ja luottamushenkilökoulutuksessa: ”luokkavaistosta luokkatietoisuuteen”.

Työkansan Sanomat 11/2017

Ktp:n puheenjohtaja Mikko Vartiainen: Syksyn työehtovaatimus: selkeät palkankorotukset, työehtoja parannettava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *