Ktp:n puheenvuoro kommunistipuolueiden Moskovan kokouksessa

Kommunistinen työväenpuolue (Ktp) osallistui kesäkuun alussa Moskovassa pidettyyn kommunististen puolueiden konferenssiin, jonka teemana oli 100 vuotta Kominternin perustamisesta. Ktp:n virallisen puheenvuoron käytti puolueen kansainvälisten asioiden vastaava Lari Miniailo. Julkaisemme puheenvuoron kokonaisuudessaan.

Komintern

Asettaaksemme kysymyksen uuden Kominternin muodostamisesta, meidän tulee tarkistaa ja tehdä selväksi olosuhteet joissa se alunperin perustettiin, sekä sen tavoitteet. Panoksemme tähän keskusteluun on lyhyt kriittinen analyysi suomalaisten kommunistien toiminnasta Kominternin aikana ja sen taktiikoiden puitteissa.

Tavoitteet ja taktiikat

Kun Komintern perustettiin vuonna 1919, kansainvälisellä työväenliikkeellä oli takanaan huomattavia tapahtumia: ensinnäkin Venäjän vallankumous, jossa työväki sai ensimmäistä kertaa historiassa onnistuneesti haltuunsa valtiovallan, avaten tien sosialistiselle rakennustyölle; toiseksi epäonnistuneet vallankumoukset Saksassa, Suomessa, ja useissa muissa maissa.

Yhdessä nämä tapahtumat osoittivat, miten vallankumouksellisissa tilanteissa ja niihin johtavilla ajoilla tulee ja ei tule toimia. Kokemusten avulla leniniläisen puolueen välttämättömyys maailmanvallankumouksen välineenä tuli selväksi.

Puolueiden bolshevisointi

Teoreettiset puutteet Venäjän ulkopuolisissa puolueissa olivat ilmeisiä. Kommunististen puolueiden kypsyttämiseksi tehtiin Kominternin liittymisehdot. Teoreettisen ja käytännöllisen kasvatuksen prosessia sanottiin bolshevisoinniksi. Otto Wille Kuusinen, Kominternin ja Suomen Kommunistisen Puolueen teoreetikko, kirjoitti bolshevisoinnin olevan “ensiksi… Kommunistisen puolueen oikeaa johtamista; toiseksi, työtätekevien joukkojen oikeaa johtamista; kolmanneksi, proletaarisen vallankumouksen oikeaa johtamista; neljänneksi, oikeaa taistelujohtoa proletaarisen  vallankumouksen vihollisia vastaan.”1

SKP:n johdon ollessa Moskovassa maanpaossa sillä oli hyvin läheiset suhteet bolsevikkipuolueeseen, minkä johdosta bolsevisointi sisäistettiin nopeasti ja neuvostojohdon käskyjä noudatettiin ajoittain kritiikittömästikin.

Esimerkkinä tästä on Suomen valtion ja Neuvostoliiton välisen konfliktin, ns. talvisodan (30.11.1939-13.3.1940) aikana perustettu Suomen kansanvaltainen hallitus (ns. Terijoen hallitus). Tämän Otto Wille Kuusinen johtajanaan perustetun hallituksen piti edustaa Suomen työväenluokkaa, joka halusi kaataa Suomen sotapolitiikkaa ajaneen porvariston hallituksen.

Terijoen hallituksen perustaminen oli ilmeinen virhe. Valittu taktiikka ei ollut suomalaisten kommunistien ja SKP:n valitsema, vaan NKP:n johdon. Se noudatti kaavamaisesti Kominternin kansanrintamataktiikkaa ja perustui täysin virheelliseen ja epäanalyyttiseen kuvaan Suomen luokkataistelutilanteesta. Se ei saanut Suomen työläisten kannatusta.

Yhteisrintama fasismia vastaan

SKP:n kuudes puoluekokous vuonna 1935, joka pidettiin välittömästi Kominternin seitsemännen kongressin jälkeen, katsoi tarpeelliseksi yhdistää koko työväen taisteluun fasismia vastaan. Tämä oli Suomen osalta huomattavin toimeenpano Kominternin konkreettisista taktiikoista. Seurauksena Suomen kommunistit alkoivat tehdä työtä yhdessä ammattiliittojen ja sosiaalidemokraattien kanssa.

Vaaleissa kehotettiin äänestämään sodan ja fasismin vastaisia ehdokkaita SDP:n ja keskustalaisen Maalaisliiton listoilta. Presidentinvaaleissa kampanjoitiin onnistuneesti Maalaisliiton ehdokkaan puolesta. Ammattiliittojen jäsenmäärä lähti nousuun, ja SKP tulkitsisi sen todisteeksi taktiikan toimivuudesta. SDP:n vaaleissa saamien edustajien määrä kasvoi myös, ja puolueen sisäinen vasemmisto-oppositio katsottiin huomattavaksi vähemmistöksi.

Miten tämä taktiikka onnistui fasismin torjumisessa? 1939 vaalien jälkeen SDP oli 85:llä edustajalla huomattavasti suurin puolue. Kuitenkin, kun myöhemmin samana vuonna alkoi oikeutettu sota Suomen (fasistista) valtiota vastaan, vain 6 kansanedustajaa oli sotaa vastaan. Valtio sai myös käytettyä ammattiliittoja onnistuneesti sotatoimien tukemiseksi.”2

SDP oli johtavia voimia Suomen liittoutuessa Natsi-Saksan kanssa. Vaikka sosiaalidemokraattien porvarillinen luokkaluonne fasismin vasempana siipenä nähtiin Kominternissä, SKP:n toiminta sotaa edeltävänä aikana onnistui vain fasistien voimistamisessa.

Miten tänä päivänä toteutetaan kansainvälinen kommunististen puolueiden yhteistoiminta?

On selvää, että kapitalismin aikaansaamat koko maapalloa koskevat ns. globaalit ongelmat ovat osoitus kapitalismin imperialistisen vaiheen kypsymisestä. Kapitalistinen tuotantotapa on ottanut hallintaansa koko maapallon. Luonnonvarat, niiden kuljetusreitit ja tavaramarkkinat on jaettu ja niiden herruudesta käydään jatkuvaa kamppailua suurten kapitalististen talousliittojen ja niitä edustavien kansainvälisten suuryritysten välillä.

Kapitalistisen tuotantotavan yhdenmukaistuva kriisiytyminen edellyttää työväenluokalta luokkataistelun koordinointia. Tilanne on kuitenkin erilainen kuin Kominternia perustettaessa. Nyt maailman työväenluokalla ja sen kommunistisilla puolueilla on jo runsaasti kokemusta kapitalismin vastaisesta taistelusta. Vanhaan kiinteään Komintern-tyyppiseen organisaatioon ei ole paluuta.  Puolueiden yhteistoiminta pitää järjestää keskinäisen yhteydenpidon sekä alueellisten ja myös kansainvälisten kokousten kautta.

Keskeisenä sisältönä puolueiden yhteistyölle on oltava huolellinen kansallisen luokkataistelun historian ja nykypäivän tutkiminen ja tämän kokemuksen välittäminen muille puolueille. Keskeistä puolueiden johtaman työväenluokan käymän luokkataistelun onnistumiselle on vahvistaa puolueiden ja niiden kaadereiden  teoreettista koulutusta. Tämä tarkoittaa marxismi-leninismin, so. dialektisen ja historiallisen materialismin järjestelmällistä opiskelua. Sen on oltava puolueiden toiminnan keskiössä.

Kapitalismin imperialistinen globaali vaihe ei tarkoita suoraan maailman vallankumouksen näköalojen avautumista. Luokkataistelu käydään edelleen paikallisesti.  Voimme ottaa oppia muiden maiden työväenluokan käymästä luokkataistelusta. Se innostaa myös omassa maassamme käytävää taistelua. Tätä tiedotustoimintaa luokkataistelusta eri puolilla maailmaa on järjestelmällisesti lisättävä.

Sosialismin voittoa koko maailman mittakaavassa pitää edistää sisällöltään yhtenäisellä selvitystyöllä. Kommunististen puolueiden on oltava selkeästi kapitalismin ja imperialismin vastaisia. Tavoite sosialismista tulee olla selkeästi esillä, mutta ei mekaanisena tunnuksena vaan vallankumouksellisen yhteiskuntapoliittisen ohjelman päätepisteenä.

Ktp:n kansalliset ja kansainväliset yhteistoiminnan tavoitteet

Kommunistinen työväenpuolue Suomessa propagoi irtaantumista EU:sta avaimena luokkataistelun kansalliseen kärjistymiseen. EU-eron yhteydessä on välttämätöntä aloittaa kansallistamisen ohjelma osana kamppailua Suomen alueen luonnonvarojen, työvoiman ja pääomien käyttämisestä. 

Me Ktp:ssä näemme, että kunkin maan kommunistisen puolueen on kyettävä olemaan oman työväenluokkansa luokkataistelun johdossa. Demokraattinen sentralismi on puolueiden sisäisen työn organisoinnin keskeinen teoreettinen ja käytännöllinen väline, mutta puolueiden yhteistyössä ei siitä ole kysymys.

Puolueiden ei tule puuttua toistensa sisäisiin asioihin. On kunnioitettava puolueiden strategisia ja taktisia valintoja, joiden tavoitteena on sosialismin puolesta käytävä taistelu. Tärkeää on osoittaa solidaarisuutta toisten puolueiden johdolla käytävälle kansalliselle ja paikalliselle taistelulle.

1 “Kominternin puolueiden bolshevisoimisesta,” O. W. Kuusinen, Kommunisti 7–8/1925

2 “Suomen Työväenliikkeen historia,” Elli Parkkari, 1947

Artikkeli Työkansan Sanomissa  8/2019

Ktp:n puheenvuoro kommunistipuolueiden Moskovan kokouksessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *