Ktp:n Reijo Viskari: Hämeenlinnan vammaispalvelun uhri

Vammauduin kaularankaleikkauksessa tapahtuneessa potilasvahingossa vuonna 2007.  Olen siitä lähtien ollut neliraajahalvaantunut. Kuntoutumiseni myötä pystyn jo tekemään monia asioita itsenäisesti, mutta päivittäin tarvitsen muiden apua, joten asun Hämeenlinnassa palvelutalo Keinukamarissa.

Vuonna 2007 koko elämäni muuttui. Herättyäni leikkauksesta TAYSissa huomasin kauhukseni leikkauksen menneen pieleen enkä sen seurauksena pystynyt liikuttamaan itseäni ollenkaan. Olin täysin muiden armoilla. Pitkän ja vaikean kuntoutuksen jälkeen pystyn itsenäisesti liikkumaan sähköpyörätuolilla ja asumaan itsenäisesti, mutta avustettuna.

Päästyäni 2008 kuntoutuksesta jouduin luopumaan omasta asumisoikeusasunnostani ja muuttamaan Attendon palvelutaloon Hämeenlinnan Keinukamariin, jossa oli vammaispalveluyksikkö. Tähän en olisi tahtonut suostua, mutta en saanut tarvitsemaani apua Hämeenlinnan kaupungilta kotiini.

Asunto osoittautuikin mukavaksi ja toimivaksi. Minulle luvattiin, että voin asua siellä loppuikäni. Tuntui, että olosuhteisiin nähden elämä oli hyvin, apua oli riittävästi ja yksilöllisesti saatavilla, asunto toimiva sekä pieni kuukausittainen korvaus potilasvahinkovakuutuksesta. 

Vuonna 2010 kuitenkin Hämeenlinnan vammaispalvelun edustajat kertoivat, että vammaispalvelu loppuukin tästä talosta ja minun tulisi muuttaa Invalidisäätiön palvelutaloon Poltinaholle. En olisi halunnut muuttaa, mutta palvelujen uhattiin loppuvan.

Muuton jälkeen en saanut enää potilasvahinkovakuutuksen maksamaa kuukausittaista korvausta, se maksettiinkin Hämeenlinnan kaupungille. Minkä vuoksi menetin korvaukseni? Minulle sitä ei kerrottu, millä perusteella. Kaikki vietiin mitään selittämättä.

Poltinaholla asumismukavuuteni kärsi kovasta vedosta. Keinukamarissa tätä ongelmaa ei ollut. Siellä oli oma talonmies, joka hoiti työnsä niin, ettei ongelmia ollut. Poltinaholla ilmastointi säädettiin Tampereelta asti. Selkäydinvammaisena tunsin vedon erittäin hyvin ja kipuni voimistuivat ajoittain lähes sietämättömiksi. Valitettuani vedosta ei välitetty tai minua ei uskottu. Lääkäri ja fysioterapeuttini uskoivat minua. Kaupungin työntekijät kävivät asunnossani ulkovaatteet päällä istumassa ja ylimielisesti ilmoittivat, ettei asunnossa vedä.

Neljä vuotta kärsin vedon aiheuttamasta hermosärystä, kunnes vuonna 2014 pääsin muuttamaan takaisin palvelutalo Keinukamariin, joka oli muuttunut tällä välin Hämeenlinnan kaupungin palvelutaloksi.

Harmikseni huomasin, että asiat olivat muuttuneet. Ilmastointia oli alettu etäohjaamaan Hämeenlinnan valvomosta. Veto oli nyt yhtä kova kuin Poltinaholla. Asunnon vaihtaminen ei siis tuonut helpotusta. Myös tuntemani tärinä aiheuttaa minulle tuskaisia oloja. Taloon on asennettu suurempi lattialämmityksen kiertovesipumppu, joka ilmeisesti aiheuttaa tärinät. Asiaa luvattiin selvittää mm. koekäyttämällä ilmastointilaitteita sekä asiantuntijoiden tarkastuskierroksella, johon oletin osallistuvani. Minua ei pyydetty mukaan ja tarkastusajankohtakin selvisi minulle vasta jälkeenpäin. Aistinvaraiset havainnot tehtiin siis jossain eri huoneessa ja terveiden ihmisten tuntemuksilla.

Selkäydinvammaiset ovat herkistyneempiä vedolle sekä erilaisille tärinöille. Kun ensimmäisen kerran asuin Keinukamarissa minulla ei ollut näitä aistimuksia, palvelu muutenkin oli yksilöllistä ja sairauksien erityistarpeet otettiin huomioon.

Nykyään asukkaita ei nähdä enää yksilönä. Toivon, ettei minun tarvitse koko loppuelämääni taistella tullakseni ymmärretyksi. Minulla on sellainen käsitys, ettei tärinän ja vedon aiheuttamaa haittaa oteta tosissaan vieläkään. Hämeenlinnan kaupunki kieltää ongelman edelleen

Reijo Viskari, Hämeenlinna

Ktp:n eduskuntavaaliehdokas Hämeen vaalipiirissä

Ktp:n Reijo Viskari: Hämeenlinnan vammaispalvelun uhri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *