Kommunistisen Työväenpuolueen Uudenmaan piirijärjestön järjestämä KTP:n kunnianosoitus Neuvostosotilaiden haudalla Hangossa Voitonpäivänä 9.5.2018.

 

Tänään voiton 73 -vuotispäivänä olemme jälleen kokoontuneet tänne neuvostosotilaiden haudalle Hankoon. Käyntimme on kunnianosoitus niille Puna-armeijan sotilaille, jotka on haudattu tänne ja kaikille niille Puna-armeijan sotilaille, jotka taistelivat synnyinmaansa vapauttamiseksi fasistisen Saksan hyökkäykseltä.

 

Puna-armeijan sotilaat eivät vapauttaneet vain omaa maataan vaan vapauttivat suurin uhrauksin monet muut kansat saksalaisen fasismin ikeestä.

 

Saksalaismiehityksen aikana vastarintaliikkeet eri Euroopan maissa, taistelivat myös miehittäjää vastaan. Sabotaasitoimintaa sotatoimia vastaan suoritettiin Suomessakin, vaikka kommunistit ja muut sodan aktiiviset vastustajat oli pidätetty ennen sotaa ja teljetty vankiloihin.

 

Neuvostoliiton kansat antoivat kaikkensa Saksan ja sen liittolaisten hyökkäysten torjumisessa, voiton saavuttamiseksi. Neuvostoliiton sodan aikainen johto ja Neuvostoliiton kommunistinen puolue kykenivät järjestämään neuvostokansat sodan ajan tehtäviin ja taisteluun vihollista vastaan. Kaikki se tapahtui suurin uhrauksin. Ilman Neuvostoliiton laaja-alaista teollisuuden kehittämisohjelmaa ja sen toteuttamista ennen Saksan hyökkäystä maahan, voitto saksalaista ei olisi ollut saavutettavissa.

 

Toinen maailmansota Euroopassa päättyi Berliinissä saksalaisten antautumiseen 9.5.1945. Siitä lähtien voiton päivää on juhlittu jokaisena vuotena. Juhlinta on kiitollisuuden osoitus voiton saavuttamiseen osallistuneille taistelijoille ja ennen kaikkea Puna-armeijalle.

 

Kuinka Saksasta sitten kehittyi imperialistinen, fasistinen hyökkääjävaltio, toisen maailmansodan sytyttäjä? Syytä on selitetty sillä, että Saksa joutui ensimmäisen maailmansodan rauhanehtoihin alistumaan, jotka olivat sille epämieluisat ja se halusi korjata kokemansa vääryyden. Saksalaisen yhteiskunnan poliittiseen ja taloudelliseen rakennemuutokseen vaikuttavia tekijöitä oli kuitenkin lukuisia. Tunnusomaisinta siinä oli kapitalistisen luokkavaltion vallassa olevien poliittisten tahojen tiivis yhteys saksalaiseen ja myös kansainväliseen suurpääomaan, USA:ta myöten. Poliittinen johto oli suurpääoman tukema ja sen valtaan nostama.

Juuri suurpääoman tuki fasistiselle, Saksan hallituksen imperialistiselle politiikalle loi edellytykset maan kasvamiselle hyökkääjävaltioksi.

 

Historiasta tiedämme tämän kehityksen Saksassa alkaneen 1930-luvun alusta kun Saksassa nousi valtaan suurpääoman tukemana Adolf  Hitler. Suurpääoman etuja ajava Hitler aloitti välittömästi supistamaan kansan demokraattisia oikeuksia ja kieltämään järjestöjä, jotka hänen politiikalleen olivat vastustajia. Hyökkäyksen pääkohteena olivat työväenluokan maailmankatsomuksen omaavat työväenjärjestöt, ensisijalla kommunistit ja kansanryhmänä myös juutalaiset. Näihin ryhmiin kuuluvia vastaan kohdistettiin murhia, mutta murhista vastuussa olevia ei tuomittu lakien mukaan. Tuomiot olivat poliittisia, jolloin murhatöiden tekijät lähes aina vapautettiin vastuusta.

 

Kun Saksa aloitti hyökkäykset 1930-luvun lopulla ensin toisiin maihin Euroopassa,  sai se myöhempien sotatoimiensa taloudelliseksi tueksi lähes koko Euroopan teollisuuden. Näin Saksalla oli käytössään vahva teollinen tuotanto, joka vahvisti monin tavoin sen sotatoimia, sen hyökätessä kesäkuussa 1941 sosialistisen Neuvostoliiton alueelle.

 

Meidän suomalaisten ja varsinkin työväenluokan kannalta oli ikävintä se, että Suomen porvarillinen hallitusvalta sitoi Suomen Saksan aseveljeksi sotaan  Neuvostoliittoa vastaan. Suomalaiset mm. yhdessä saksalaisten rinnalla piirittivät Leningradia ja olivat aiheuttamassa satojentuhansien venäläisten kuoleman. Kaupunkia Saksan ja Suomen armeijat eivät pystyneet valloittamaan. Suomen sotaan osallistuminen ja miehittäjäksi ryhtyminen Saksan rinnalla aiheutti suuret menetykset suomalaisille kuolleina tai haavoittuneina sotilaina ja siviileinä, tuhoutuneet rakennukset ja maa-alue menetykset.

 

Suomen häviö Saksan rinnalla toisessa maailmansodassa loi kuitenkin perustan, jolle voitiin luoda naapuriystävyyden ja rauhanpolitiikan suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välille. Tätä politiikkaa kommunistit olivat edistämässä.

 

Sodan jälkeen kommunisteille avautui mahdollisuus ja oikeus toimia julkisesti, samoin kuin muillekin työväen demokraattisille järjestöille. Suomen ulkopolitiikka siirrettiin joukkovoimalla rauhan ja ystävyyden linjalle suhteessa Neuvostoliittoon. Tätä tehtävää edistivät päivittäin kymmenettuhannet kansalaiset osallistumalla järjestöjensä toimintaan maan demokratisoimiseksi ja kääntämällä vihamielisyys Neuvostoliittoa kohtaan sotapolitiikan vastaiseksi rauhanpolitiikaksi.

 

Silloin alkoi uusi demokraattisen kehityksen aikakausi, joka mahdollisti työväenluokan ihmisten elin -ja työolosuhteiden parantamisen. Kaikki tapahtui työväen järjestäytyneellä joukkovoimalla ja työväen edustajien tekemillä aloitteilla. Lukuisien ja laajojen kamppailujen tuloksena voitiin edistää ihmisten sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa politiikalla, jonka tukena oli hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppavaihto ja monipuoliset maiden väliset kulttuurisuhteet lisäsivät luottamusta ja ymmärrystä hyvien suhteiden kehittymiselle. Toiminnallaan Suomi vakautti Pohjois-Euroopan rauhantilaa.

 

Tuo myönteisen kehityksen kausi päättyi siihen mihin Neuvostoliittokin. Suomen porvarillinen johto on sen jälkeen sitouttanut Suomea kapitalismin imperialistisiin keskuksiin, Euroopan Unioniin ja sotaliitto Natoon. Suomi on näihin liittoutumiin sitoutuneena myös lähettänyt sotilaitaan alistamaan muita kansoja. Tästä yhdeksi esimerkiksi käy Afganistan.

 

Maailman imperialististen keskusten kuten esimerkiksi USA:n ja EU:n suorittaessa maailman uudelleen jakoa, on Suomi EU-jäsenyytensä kautta vahvasti sitoutunut länteen. Liittoutuminen on muodostunut Suomen omien etujen vastaiseksi sen hylätessä puolueettomuuden ja sotilaallisen liittoutumattomuuden. Suomen ja suomalaisten etujen mukaista on hyvien naapurisuhteiden ylläpitäminen kaikkiin maihin ja tällöin ei pidä asettua Venäjää vastaan toimimalla EU:n, NATO:n ja USA:n ehdoilla, kuten Suomen hallitus ja eduskunta tekevät.

 

Valitettavasti pääministeri Sipilän hallitus yhdessä presidentti Niinistön kanssa sitouttaa Suomea sotilaallisesti. Kahdenvälisesti sallimalla USA:n armeijan yksiköiden toiminnan Suomessa. Ja toisaalta Suomen armeijan harjoitukset Naton ja Pohjoismaiden armeijoiden kanssa, joiden harjoitusten hyökkäyskohde on Venäjä.

 

Näin Suomi on luopunut hyväksi koetusta puolueettomuudesta ja suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella pysymisen rauhantahtoisesta ulkopolitiikasta.

Suomen alue on luovutettu lännen imperialisteille astinlaudaksi hyökkäykselle kohti itää. Jos nyt vallitseva sotilaallinen vastakkainasettelu Pohjois-Euroopassa länsiliittoutuman ja Venäjän välillä kriisiytyy sodaksi, jota länsi valmistelee, niin suurin häviäjä on Suomi.

 

Ministerit hallituspolitiikassaan ja sotahaukat eduskunnassa painottavat Itämeren alueen  turvallisuuspoliittisen tilanteen heikentyneen, osoittaen syyttävän sormensa kohti Venäjää. Turvallisuuspoliittinen tilanne on kyllä muuttunut, mutta sen on aikaan saanut sotilasliitto Naton laajentuminen Baltian maihin, Eestiin, Latviaan, Liettuaan, sekä Puolaan. Ja myös länsiliittoutuman sotaharjoitukset Suomen alueella.

 

Kommunistisessa Työväenpuolueessa meidän näkemyksemme on Pohjois-Euroopan rauhantilan säilymisen puolustaminen sillä, että Suomi irtisanoutuu sotilasliitto Naton kumppanuudesta, sotaharjoituksista ja yhteistyöstä USA:n kanssa, sekä lopettaa myös  pohjoismaiden väliset sotaharjoitukset. Ja irrottautuu sotapolitiikasta muutenkin, jättämällä tilaamatta kymmeniä miljardeja euroja maksavat sotilaslentokoneet ja muut asehankinnat. Nämä rahasummat, jotka aseisiin käytettäisiin ovat poissa kansalaisten elinolosuhteiden parantamisesta.

 

Toisen maailmansodan opetus suomalaisille oli se, ettei sotilaallinen liittoutuminen fasistisen Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan tuonut voittoja vaan tappioita. Annetut uhrit ja menetykset olivat suuret ja turhat. Tämän emme halua toistuvan uudelleen Suomen sotilaallisella liittoutumisella ja alistumisella Euroopan johtavan maan Saksan tai USA:n käskyläisenä.

 

Siksi me toimimme rauhan puolesta sotapolitiikkaa vastaan, paljastamalla sotaa synnyttävän kapitalistisen yhteiskunnan raadollisuuden, ihmisvihamielisyyden ja sodasta hyötyvät pääomapiirit.

 

Maailmanrauhalle antoi hyvän tulevaisuuden Neuvostoliiton Puna-armeija ja kaikki fasismin vastaiset taistelijat vapauttamalla kansat fasismin ikeestä 9.5.1945. Kunnia heidän taistelulleen. Meidän tehtävämme on vaalia saavutetun voiton  pysyvyyttä ja rauhantilan jatkuvuutta.

 

 

 

 

KTP:n varapuheenjohtaja Hannu Harju: Voitonpäivänä 9.5.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *