Länsi-Uusi-Guinea: maailman unohdettu konflikti

Länsi-Uusi-Guinea on Uuden-Guinean saaren länsiosa. Se kuuluu maantieteellisesti Oseaniaan ja hallinnollisesti se on ollut vuodesta 1969 lähtien Indonesian provinssi. Alueen alkuperäisväestö on suurelta osia melanesialaista ja jakautunut satoihin eri kieliä puhuviin heimoihin. Pääkaupunki on Jayapura.

Indonesian hallitus jakoi provinssin kahteen osaan vuonna 2003: Länsi-Papua (alueen länsiosa, indonesiaksi Papua Barat) ja Papua (alueen itäosa). Tämä päätös on mielivaltainen, sillä se ei perustu alkuperäisväestöjen tahtoon eikä alueen historiaan. Länsi-Uudessa-Guineassa sitä pidetään siltana Aasian ja Oseanian välissä, mutta se ei ole rauhallinen ja turvallinen alue, sillä siellä on ollut jo vuodesta 1965 lähtien verinen konflikti.

Länsi-Uuden-Guinean historiaa

Länsi-Uuden-Guinean kirjoitettu historia alkaa pääosin eurooppalaisten tulosta, joskin jo Majapahitin kuningaskunnan aikana (1293-1527) kirjoitetusta  indonesialaisesta lähteestä Nagarakretagama löytyy tietoja. Alueesta tuli vuonna 1828 Alankomaiden siirtomaa ja toisen maailmasodan aikana japanilaiset hallitsivat sitä vuoteen 1945 saakka. Sodan jälkeen alue palasi Alankomaiden hallintoon ja vuonna 1962 allekirjoitettiin New Yorkin sopimukset Alankomaiden ja Indonesian hallituksien välillä.

Toukokuuta vuonna 1963 YK siirsi Länsi-Uuden-Guinean hallinnon Sukarnon Indonesian hallitukselle. Sukarnon vuosina Indonesian kommunistinen puolue kasvatti tukeaan maanviljelijöiden ja työläisten keskuudessa.  Vuonna 1965 puolueella oli lähes 3 miljoonaa jäsentä.

Syyskuussa 1965 alkoi Yhdysvaltojen tukema vallankaappaus ja kenraali Suharton  vetämä tukahduttaminen ja terrori. Sen aikana tapettiin miljoona ihmistä. Terrori ja muutos koski julmasti myös Länsi-Uutta-Guineaakin, sillä Indonesian armeija ei sallinut alueen itsemääräämisoikeutta. Vuonna 1969 Indonesian diktaattori Suharto valitsi Länsi-Uudesta-Guineasta 1054 heimopäällikköä hyväksyttääkseen Vapaan Valinnan asiakirja (englanniksi Act of Free Chioce). Siitä vuodesta lähtien Länsi-Uudesta-Guineasta tuli Indonesian provinssi. YK pitää em. asiakirjaa laillisena ja sen takia Länsi-Uuden-Guinean kansaa ei pidetä nykyään alistettuna.

1970-luvulla alueelta löydettiin kullan ja kuparin suuria varantoja ja Indonesian armeija aloitti tukemaan Yhdysvaltaisia kaivosyhtiöitä (ennen kaikkea Freeport-McMoRania) käyttääkseen hyväksi mineraalivarantoja. Tämä on synnyttänyt Länsi-Uuden-Guinean kansan vastarinnan ja aiheuttanut Indonesian armeijan tukahduttamistoimet kansaa vastaan.

Nykyinen tilanne

Länsi-Uuteen-Guineaan tulo on kielletty lehtimiehiltä, turisteilta ja tutkijoilta.  Tästä johtuen uutisia alueelta ei kuulla. Hollantilainen lehtimies Rohan Radheya onnistui kuitenkin pääsemään Länsi-Uuteen-Guineaan ja dokumentoi tilannetta. Indonesian armeija saa edelleen tukea Yhdysvalloilta suojatakseen kaivoksia ja Indonesian hallitus vaatii ”täyttä hiljaisuutta” alueen tapahtumien raportoinnissa.

Marxisti-leninistien pitää tukea Länsi-Papuan-Guinean taistelua ja sen itsemääräämisoikeutta. Lisäksi pitää kertoa maailmalle tämän alueen todellisuudesta ja poistaa naamio Indonesian hallitukselta, sillä Suharton hallituksen hajoamisen jälkeen vuonna 1998 tilanne Länsi-Uudessa-Guineassa ei ole parantunut.

Länsi-Uudessa-Guineassa ja ulkomailla toimivat itsenäisyysliike Free Papua Movement (Vapaa Papua-liike) ja vuonna 2014 perustettu United Liberation Movement for West Papua (Länsi-Papuan vapautusliike).

Rohan Radheya on Melanesian Dreams dokumenttielokuvan tuottaja. Katso https://www.youtube.com/watch?v=pGCysU2Vj9k   

Anton Punainen

Työkansan Sanomat 13/2018  

Länsi-Uusi-Guinea: maailman unohdettu konflikti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *