Lenin 150 vuotta

V.I.Leninin syntymästä tuli 22.4.2020 kuluneeksi 150 vuotta. Mitä Lenin merkitsee maailman työläisille? Miksi kutsumme itseämme leninisteiksi? Seuraavassa lyhyesti joitakin piirteitä Leninin elämäntyöstä.

Leninin ideologinen taistelu utopisteja ja marxismin vääristäjiä vastaan

Lenin kävi jatkuvaa ideologista kamppailua marxismin vääristämistä ja taantumuksellista idealismia vastaan.

Hänen teoreettinen työnsä alkoi jo 1890-luvulla väittelyssä venäläisiä utopisteja eli ”narodnikkeja” vastaan. Narodnikit halusivat palata aikaan ennen kapitalismia ja estää keskiaikaisten omistus- ja tuotantosuhteiden romahtamisen kapitalismin kehittyessä. He ihannoivat keskiaikaista kyläyhteisöä, missä viljelysmaata ei vielä oltu yksityistetty.

Lenin osoitti narodnikkien olevan väärässä väittäessään, että kapitalismin kehitys voidaan pysäyttää. Hän todisti, että kapitalismi kehittyi myös Venäjällä. Maaseudun väki oli todellisuudessa jo jakautumassa työläisiin ja kapitalisteihin. Narodnikit todellisuudessa vain hämärsivät totuutta, ajoivat maaseudun suurtilallisten etuja. Oli siirrettävä katseet tulevaan eikä menneeseen – yhteiskunnallinen edistys tulisi uuden nousevan luokan, proletariaatin kautta.

1900-luvun alussa Lenin taisteli ns. “ekonomisteja” vastaan. Heidän johtavana ajatuksenaan oli, että työväenliikkeen on keskityttävä vain taloudellisten parannusten saamiseen eikä lainkaan kysymykseen poliittisesta vallasta, vallankumouksesta Tsaaria vastaan. Ekonomistien mielestä tsarismin vastainen taistelu kuului jättää porvaristolle. Väittely siitä minkä luokan tulisi johtaa vallankumousta ja mihin sillä pyrittiin, jatkui voimakkaana ja tuli päivänpolttavaksi kysymykseksi 1905-07 vallankumouksen aikana.

Leninin bolshevikit edustivat linjaa jonka mukaan työväenluokan tuli johtaa demokraattista vallankumousta feodalismia ja Tsaaria vastaan, sillä porvaristo oli heikko, taantumuksellinen ja mieluummin liittoutui Tsaarin kuin työläisten kanssa. Heidän vastustajansa menshevikit puolestaan esittivät, että vallankumouksen johtaminen oli jätettävä porvareille, koska niin oli tapahtunut muissakin feodalismin vastaisissa vallankumouksissa. Lisäksi menshevikit katsoivat, ettei Venäjä ollut vielä valmis työväen johtamalle vallankumoukselle. Olisi annettava kapitalismin ensin kunnolla kehittyä.

Kysymys johtajuudesta ja vallankumouksesta kulminoitui Lokakuun Vallankumoukseen 1917, jossa työläiset ottivat bolshevikkien johdolla vallan – todistaen vääräksi menshevikkien dogmaattiset väitteet siitä, että vain kehittyneissä kapitalismin maissa voi tapahtua onnistunut työväen vallankumous.

Lenin osoitti toisen internationaalin (silloisen kansanvälisen sosialistien järjestön) petturuuden, sillä internationaalin puolueet eivät perusteellisesti vastustaneet ensimmäistä maailmansotaa vaan menivät mukaan siihen, tehden työläisistä vain tykinruokaa imperialismille. Leninin johdolla perustettiinkin kolmas internationaali, Komintern. Kysymys sodasta olikin vain oire, joka paljasti syvälle levinneen taudin toisessa internationaalissa – sen puolueet olivat dogmaattisia ja reformistisia. Kun vallankumouksellinen marxismi ja reformistinen sosialidemokratia erkaantuivat toisistaan lopullisesti, asettui toinen internationaali marxismia ja vallankumousta vastaan.

Kritisoituaan vuosia reformismia ja toista internationaalia Lenin huomasi, että osa niistä puolueista, jotka olivat irtaantuneet toisesta internationaalista ja hylänneet sen oikeistolaisuuden, menivät nyt liian pitkälle. Ne olivat menettäneet suhteellisuudentajun ja hylkäsivät omasta menneisyydestään myös sen mikä oli ollut oikein, ei pelkästään mikä oli ollut väärin. Osittain tämä johtui myös 1917-20 vallankumouksellisista tapahtumista ja sosialidemokraattien petturuudesta. Monet marxilaiset luisuivat sen takia hetkellisesti ääri-”vasemmistolaisuuteen” ja laiminlöivät työläisten taloudellista kamppailua ja järjestöjen rakentamisen työtä.

Noissa väittelyissä esiintyvät monien nykyisten opportunististen virtausten edeltäjät: idealistista utopismia, “ekonomismia”, dogmatismia, äärivasemmistolaisuutta jne. Niitä esiintyy yhä työväenliikkeessä. Leninin teoria tarjoaa viitteitä noiden kysymysten oikeaan ratkaisuun.

Vallankumouksen teoreetikko

Järjestäessään Venäjän työväenluokkaa taisteluun Lenin myös kehitteli marxismin teoriaa eteenpäin. Erottuen menshevikeistä Leninin bolshevikit tajusivat, että työväenluokan on liittouduttava talonpoikien ja muun köyhän väestön kanssa sekä otettava johtava asema demokraattisessa vallankumouksessa Tsaarin valtaa vastaan.

Ymmärrettiin epämääräisten, löyhien ja hajanaisten puolueiden olevan kykenemättömiä johtamaan. Ne voisivat vain harhailla ja seurata passiivisesti sivusta. Tajuttiin, että tarvitaan tietoinen, kurinalainen, yhtenäinen ja aktiivinen puolue – etujoukko – joka osaisi koota riveihinsä työväenluokan parhaan osan ja vetää siten myös laajemmat joukot taisteluun.

Koska toisen internationaalin puolueet olivat osoittautuneet kelvottomiksi, kominternin ensimmäisiä tehtäviä olikin puolueiden ”bolshevisointi”. Muut puolueet alkoivat opiskella niitä periaatteita, joilla Lenin oli pystynyt johtamaan bolshevikit ja Venäjän proletariaatin onnistuneeseen vallankumoukseen.

Analyysi imperialismista ja nykyajan kapitalismista

Ensimmäisen maailmansodan aikana Lenin suoritti huomattavaa tutkimusta siihen johtaneista syistä ja kapitalismissa tapahtuneesta kehityksestä. Hän esitteli havaintojaan teoksessa Imperialismi, kapitalismin korkein vaihe.

Leninin tärkeimmät huomiot olivat kapitalismin tuotannon ja pääoman yhä suurempi kasvu ja keskittyminen. Oli syntynyt jättiyrityksiä, jotka hallitsivat suurta osaa markkinoista ja raivasivat kilpailijat tieltään. Ne tarvitsivat yhä uusia markkinoita, raaka-aineita ja halpaa työvoimaa. Kotimarkkinat tulivat niiden kasvulle liian ahtaiksi, joten oli laajennuttava ulkomaille. Suurpääoma halusi kätensä siirtomaihin ja eri kapitalistiset valtiot varustautuivat sotaan niistä.

Siirtomaat voittivat itselleen nimellisen vapauden pääasiassa 1960-70 -luvuilla, mutta monet kapitalistiset maat puuttuvat yhä taukoamatta niiden asioihin, aloittaen sotia Lähi-idässä, Afrikassa ja kaikkialla muuallakin maailmassa. Syynä on imperialismi, josta Lenin kirjoitti – kapitalismin tarve kasvaa, saada uusia sijoituskohteita, resursseja ja halpaa työvoimaa. Tämä pitää yhtä hyvin paikkansa tänään kuin Leninin aikana ja on syynä globaaliin epätasa-arvoon.

Lenin – Suomen ja muiden pienten kansojen ystävä

Venäjän keisarikunta tunnettiin “kansojen vankilana”. Se piti sisällään lukuisia vähemmistökansallisuuksia, joilla ei ollut samoja oikeuksia kuin venäläisillä. Erityisesti teoksessaan Kansakuntien itsemääräämisoikeudesta Lenin selitti, että kaikilla kansoilla on oltava oikeus päättää omista asioistaan, jopa itsenäistyä, jos ne niin tahtovat.

Lenin puolustikin aina Suomen oikeutta itsenäistyä. Jo 1901 artikkelissaan “Suomen kansan vastalause” hän tuomitsi Tsaarin sortotoimet Suomea kohtaan. Vallankumousyrityksen epäonnistuttua 1905-06 Lenin varoitti artikkelissaan “Sotaretki Suomea vastaan”, että kun vallankumous on nyt saanut takaiskun pyrkii tsarismi taas tiukentamaan otettaan Suomesta.

Tsaarin kukistuttua Helmikuun vallankumouksessa 1917 Suomen työväenliike ajoi itsemääräämisoikeutta maallemme. Sosialistit saivat eduskunnassa läpi Valtalain joka julisti, että Suomessa korkeinta poliittista valtaa käyttää eduskunta, ei Venäjä. Vastauksena Venäjän väliaikaishallitus hajotti eduskunnan.

Bolshevikit tukivat aina maamme itsenäisyyspyrkimyksiä. Niinpä bolshevikkien tultua valtaan he myönsivätkin Suomelle itsenäisyyden. Kansojen ystävyys voi perustua vain vapaaehtoiseen yhteistyöhön, sitä tarkoittaa internationalismi. Sen takia sosialismi on ainoa, joka todella puolustaa itsemääräämisoikeutta, kun taas kapitalismi ja imperialismi näkevät vieraat maat aina vain potentiaalisina riiston kohteina.

Mitä Lenin todella merkitsee

Leninin merkitystä on vaikea lyhyesti tiivistää. Hän tietysti johti ensimmäistä onnistunutta työväenluokan vallankumousta ja hänen johdollaan luotiin kansainvälinen kommunistinen liike, mutta noiden tapahtumien tuoksinassa syntyi uudentyyppinen puolue, leniniläinen etujoukko. Leninin luoma taktiikka ja teoreettinen työ revisionismia ja opportunismia vastaan ovat yhä kommunistisen liikkeen ideologinen perusta.

Se on osa sitä, mitä tänä päivänä kutsumme marxismi-leninismiksi, moderniksi kommunismiksi. Sen toinen tärkeä elementti liittyy siihen, miten kapitalismi on muuttunut sitten Karl Marxin aikojen. Kapitalismista on tullut globaalia, imperialistista. Leninin kansallisuuspolitiikka ja analyysi kapitalismin imperialistisesta kehityksestä auttavat tänäkin päivänä ymmärtämään sotien syitä ja globaalin kapitalismin kehitystä.

Leninin merkitystä ei voida tiivistää hänen käytännön saavutuksiinsa, ei mihinkään tiettyyn hänen teoriaansa, vaan siihen metodiin jonka hän loi. Hän ei vain pelastanut marxismia sen vääristäjiltä, hän ei vain soveltanut sitä Venäjän oloihin, eikä ainoastaan päivittänyt sitä uuteen aikakauteen. Hän kyllä teki nuokin asiat, mutta ennen kaikkea hän nosti marxismin laadullisesti uudelle tasolle.

Sanomme, että marxismi on tiede, ja tieteen on kehityttävä. Mutta tiede ei kehity vain määrällisesti. Nykyinen fysiikka ei ole vain Newtonin fysiikkaa, johon on lisätty uusia faktoja ja löytöjä. Se perustuu suhteellisuusteoriaan, kvanttifysiikkaan, yms. Samoin myös Marxin luoma oppi kehittyi Leninin ansiosta eteenpäin. Tuo metodi, marxismi-leninismi, on Leninin työn tulos. Ja sillä on tänäänkin suurin maailmanlaajuinen merkitys.

Tomi Mäkinen

Lenin 150 vuotta
Merkitty:    

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *