Kaksikymmentä vuotta sitten, 12. maaliskuuta 1999, Puolasta tuli sotilasliitto NATOn jäsenmaa. Tuosta päivästä alkaen voimme arvioida jäsenyyden seurauksia. Jo 12 päivää uusien NATOn jäsenvaltioiden Puolan, Tšekin ja Unkarin liittymisen jälkeen NATO teki ensimmäisen hyökkäyksen alueensa ulkopuolella. Se aloitti 24. maaliskuuta ilmaiskut Jugoslaviaan.

Ilmaiskujen seurauksena, 78 päivää kestäneiden NATO-pommitusten aikana, kuoli useiden arvioiden mukaan 1200- 5000 siviiliä. Puola, joka oli uusi sotilasliiton jäsen, tuki tätä aggressiota huolimatta aiemmista ystävällisistä suhteista Jugoslavian kanssa.

Seuraavaan NATO-sotaan, tällä kertaa Afganistanissa, Puola liittyi vuonna 2001. Puolan sotilaita lähetettiin ensimmäistä kertaa taistelemaan ulkomaille imperialistien  etujen nimissä. Tässä toiminnassa kuoli vähintään 37 puolalaista sotilasta.

Vuonna 2003 GROM-sotilasyksikkö osallistui Irakin vastaisiin hyökkäyksiin. Vaikka se ei ollut sotaa, jota Nato kävi, sekaantumiseen oli osallisina joukkoja tärkeimmistä  NATO-maista Yhdysvalloista ja Britanniasta. Puolan armeijan osallistumisen yhteydessä Irakin miehitykseen kuoli vähintään 23 sotilasta. NATO-jäsenenä Puola tuki myös sotilasliiton aggressiota Libyaa vastaan sekä Syyrian tilanteen epävakauttamista.

NATO-jäsenyys merkitsee myös ulkopolitiikan sidonnaisuuttaja osallistumista kasvavaan kansainväliseen kilpailuun ja asevarusteluun. NATO-velvollisuudet merkitsevät  osallistumista sotilasoperaatioihin, kuten Puolan ilmavoimien osallistumiseen Baltian maiden ilmatilan varmistamiseksi NATOn “itäosaksi”.

NATOn jäsenyydellä on myös taloudellinen ulottuvuus. Vuosina 2000-2017 Puolan puolustusmenot kasvoivat lähes kolminkertaisiksi, 13,3 miljardista zlotysta 37,3 miljardiin zlotyyn. Osana jäsenvaltioiden suosituksia, jotka laadittiin NATOn huippukokouksessa heinäkuussa 2016 Varsovassa, Puolan sotilasmenot saavuttivat vaaditun 2 prosentin tason BKT:stä.

Laki ja oikeuspuolue PiS-poliitikkojen joukossa on tarkoitus nostaa tämä taso 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Näin on nyt, vaikka valtio ei voi taata perusterveydenhuollon palveluja kansalaisille ja  kun opettajat  ja sairaanhoitajat eivät saa kunnollista palkkaa.

Puolustusmenojen lisääminen ei  edistä puolalaisten turvallisuuden parantamista. Menot on omistettu yksinomaan armeijan ylläpitämiseksi ja sen valmiuteen  osallistua imperialistisiin aggressioihin. Taistelukoneiden sekä ohjus-ja tykistöjärjestelmien osto osoittaa, että suuret aseyritykset, lähinnä Yhdysvalloista, ovat tämän kaiken  tärkeimpiä  edunsaajia.

Puolan 20-vuotisen NATO-jäsenyyden jälkeen voimme vahvistaa, että sotilasliitto toimii edelleen kapitalistien edun mukaisesti. Lisäämällä kansojen ristiriitoja ja nationalismia se palvelee imperialismia vastustavien valtioiden pelottelua.

NATO vaatii sotia ja siirtää niiden kustannukset jäsenvaltioiden kansalaisten maksettavaksi.

Puolan Kommunistisen puolueen BRZASK-lehti 12.3.2019. (TKS/ Kaisa Laine)

Työkansan Sanomat 4/2019

Mitä NATO-jäsenyys on merkinnyt Puolalle?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *