Nyky-Venäjä ja presidentti Putin (Osa 1)

Vuonna 2000 Maailman talousfoorumissa Davosissa amerikkalainen journalisti Trudy Rubin kysyi venäläisiltä edustajilta: “Kuka on herra Putin?”. Tuon kysymyksen jälkeen kaikki salissa nauroivat, mutta nyt ei naura kukaan. Venäjän presidentti Vladimir Putin on tällä hetkellä yksi maailman tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, jota ihmiset rakastavat, vihaavat tai pelkäävät.

Mutta kuka oikeasti on herra Putin? Mikä hän on meille, kommunisteille ja maailman työväelle? Tässä ensimmäisessä osassa kuvaan Putinin valtaannousua 1990-luvulla. Seuraavissa osissa kuvaan enemmän hänen sisä- ja ulkopolitiikkaansa sekä aatetta jota hän edustaa. Tämän sarjan tehtävänä on antaa oikea kuva ei pelkästään Putinista vaan myös nyky-Venäjästä.

Putinin nousu Venäjän politiikkaan

Vuonna 1990 nuori KGB:n agentti Vladimir Putin sai töitä Anatoly  Sobtšakilta, joka oli silloin Leningradin Kaupunginneuvoston puheenjohtaja ja Pietarin tuleva pormestari. Putin toimi Sobtšakin avustajana ja auttoi häntä monissa asioissa liittyen politiikkaan, turismiin ja investointeihin.

Kun vuonna 1991 Neuvostoliiton Poikkeustilakomitea yritti syrjäyttää Gorbatšovin, irtisanoutui Putin protestina KGB:stä. Vuonna 1995 Putin johti Kotimaamme Venäjä -puolueen toimintaa Pietarissa. Puolue mm. kannusti presidentti Jeltsiniä vuoden 1996 vaaleissa.

Putin sai potkut vuonna 1996, kun hänen sponsorinsa Sobtšak hävisi pormestarinvaalit. Tämän jälkeen hän muutti Moskovaan. Siellä Putin toimi valtion eri viroissa, kunnes hänet vuonna 1998 valittiin Venäjän tiedostelupalvelun FSB:n johtajaksi. Samana vuonna Venäjällä alkoi valtataistelu, kun presidentti Jeltsinin terveydentila heikkeni.

Koska Jeltsin ei pystynyt huonon terveydentilansa takia johtamaan maata, oikeana maan johtajana pidettiin pääministeriä. Vuosina 1993-1998 pääministerinä toimi Viktor Tšernomyrdin, joka mm. johti Kotimaamme Venäjä -puoluetta. Se oli Jeltsinin de facto kannattajapuolue.

Taistelu vallasta

Tšernomyrdinin vaikutusvallan vähitellen hiipuessa muut ryhmittymät alkoivat taistella vallasta. Silloin aktivoitui erityisesti Lužkov-Primakov -ryhmittymä. Jevgeni Primakov toimi Venäjän ulkomaantiedustelun SBU:n johtaja vuosina 1991-1996 ja sitten vuosina 1996-1998 Venäjän ulkoministerinä.

Venäjän nykyisen ulkopolitiikan oli muovannut juuri Primakov.  Esimerkkinä tästä hän määräsi lentokoneensa, joka oli matkalla Moskovasta kokoukseen Washingtoniin, lentämään takaisin Moskovaan protestina Jugoslavian pommituksia vastaan. Se oli ensimmäinen 1990-luvun reaktio Yhdysvaltojen hegemoniaa vastaan. Tämän takia Primakov sai venäläisten keskuudessa isänmaallisen identiteetin.

Sergei Lavrov, Venäjän Ulkoministeri vuodesta 2004 alkaen: “Jevgeni Primakov oli se henkilö joka asetti meidän ulkopolitiikkaamme periaatteet”. Jeltsin valitsi Primakovin syksyllä 1998 pääministeriksi sen jälkeen kun hänen miehensä Tšernomyrdin ei pystynyt jatkamaan  maan Duuman (parlamentin) vastustuksen takia.

Samaan aikaan FSB:n johtaja Putin ei istunut vain tuolissaan. Huhujen mukaan Putin määräsi kenraali Lev Rohlinin salamurhan. Kenraali kun suunnitteli sotilasvallankaappausta Jeltsiniä vastaan, mikä ei valtataistelun oloissa tietenkään pysynyt salassa.

Vuonna 1999 Putin sai käsiinsä videon,  jossa Venäjän yleinen syyttäjä Juri Skuratov harrasti seksiä maksullisten naisten kanssa. Skandaalin seurauksena hän joutui eroamaan. Skuratov oli ennen eroaan tutkinut Jeltsiniä ympäröivää laajaa korruptiota. Tämän jälkeen Jeltsin oli hyvin kiitollinen Putinille.

Putinin aikakausi alkaa

Presidentti Jeltsin erotti 1999 Primakovin hallituksineen ja pääministeriksi nousi Sergei Stepašin. Syy miksi Jeltsin antoi potkut Primakoville oli se, että Primakov suunnitteli erottavansa Duuman avulla Jeltsinin.

Kyselyjen mukaan 81% venäläisistä vastusti Primakovin hallituksen erottamista. Erottamisen jälkeen Primakov liittoutui  Moskovan pormestari Juri Lužkovin kanssa ja perusti Isänmaa – Koko Venäjä -puolueen.

Pääministeri Stepašin oli myös tiedustelupalvelun veteraani ja yritti esiintyä isänmaallisena. Hän ja Putin alkoivat käydä kilpailua Jeltsinin ja kansan suosiosta. Loppuen lopuksi Putin voitti ja Stepašin sai potkut elokuussa 1999 oltuaan virassaan vain vajaat kolme kuukautta. Jeltsin asetti Putinin pääministeriksi.

Uudenvuodenaattona 1999 presidentti Jeltsin erosi ja Putinista tuli Venäjän federaation presidentti, kun hänet asetettiin virallisesti virkaansa 7.5.2000.

Näin alkoi Putinin aikakausi, jota edelsi Neuvostoliiton hajottamisen jälkeinen 10 vuoden sekasorron ja ryöstökapitalismin aika.  

Lari Miniailo

Nyky-Venäjä ja presidentti Putin (Osa 1)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *