Venäjän Federaation kommunistinen puolue

Joillekin lukijoille, jotka ovat seuranneet Venäjän politiikkaa, tulee väistämättä mieleen seuraava kysymys: ”Eikö Venäjällä ole iso vaikutusvaltainen kommunistinen puolue?” Vastaus kysymykseen on myönteinen ja kielteinen.

Suurin virallinen oppositiopuolue Venäjällä on Venäjän Federaation kommunistinen puolue (VFKP). Joillekin lukijoille tulee ehkä mieleen vuoden 1996 presidentinvaalit, joissa tämän puolueen ehdokas oli lähellä voittaa lännen suosikki Boris Jeltsinin.

Mikä loppujen lopuksi on Venäjän Federaation Kommunistinen Puolue?

VFKP:n synty

Poikkeustilakomitean kapinan epäonnistumisen jälkeen 1991 presidentti Jeltsin kielsi Neuvostoliiton kommunistisen puoleen ja sen venäläisen jaoston toiminnan Venäjällä. Nkp:n kieltämisen jälkeen suurin ja näkyvin kommunistipuolue oli Venäjän kommunistinen työnväenpuolue (VKTP) ja sen rinnalla oleva Viktor Anpilovin johtama Työtätekevä Venäjä-liike.

Nykyinen VFKP:n pääsihteeri Gennadi Zjuganov alkoi kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa  kommunistisissa ja arvokonservatiivisissa piireissä ja hänen johdollaan perustettiin vuoden 1993 helmikuussa Venäjän Federaation kommunistinen puolue.

Saman vuoden lokakuussa Jeltsinin ja parlamentin konfliktissa Zjuganov kannatti parlamenttia, mutta VFKP ei osallistunut parlamenttitalon puolustamiseen ja Zjuganov julisti julkisesti, että kaikkien pitää ”rauhoittua”. Huhujen mukaan Jeltsin palkitsi Zjuganovin passiivisuuden antamalla hänen puolueensa toimia. Tämän jälkeen VFKP sai valta-aseman kommunististen liikkeiden piirissä. Samalla puolue sai tukea ”punaisilta” porvareilta (ns. Punaiset johtajat), joiden intressejä VFKP edusti.

Vuoden 1996 presidenttivaalit

Jeltsinin valta-aseman heikentyessä Zjuganov julisti asettuvansa ehdokkaaksi Venäjän presidenttivaaleissa vuonna 1996. Vaalikampanjassa Zjuganov käytti nationalistisia iskulauseita joiden avulla hän sai kannatusta nationalistien joukoissa.

Zjuganov sanoi presidenttinä käyttävänsä valtiomekanismia taloudessa vain jos sitä ”tarvitaan”. Eli hän lupasi käynnistää valtiokapitalistisen talouden jonka perusta olisi kotimainen tuotanto. Lupaus oli “punaisen” porvariston unelma. Tämä ei ollut kuitenkaan valassa olevan finanssipääoman suunnitelmissa ja se alkoi tukea Jeltsinin kampanjaa.

Myös Yhdysvallat alkoi hermostui Zjuganovin  kannatuksen kasvusta, jonka takia he lähettivät Jeltsinille neuvoantajia.  Se oli suoraa  Venäjän sisäpolitiikkaan sekaantumista. Jeltsinin kampanja käynnisti pelottelun Zjuganovia vastaan levittämällä väitteitä, että kansa näkisi nälkää jos Zjuganov voittaa. Myös äänien väärentäminen oli Jeltsinin kampanjan osa.

Jeltsin voitti vaalit virallisesti, mutta jo silloin liikkui huhuja joiden mukaan Zjuganov olisi voittanut vaalit ja että Zjuganov antautui sen jälkeen kun häntä uhattiin. Vuonna 2012 presidentti Dmitri Medvedev tunnusti että ”Ei kellään täällä ole mitään illuusioita kuka voitti vuoden 1996 presidenttivaaleissa. Se ei ollut Jeltsin.” Kreml kuitenkin väitti, että Medvedev ei sanonut noin vaikka paikalla oli neljä todistajaa kuulemassa.

Myöhemmin Zjuganov sanoi, että hän ei vaalien jälkeen kehottanut kansaa mielenosoituksiin, koska ”pelkäsi sisällissotaa”.

Putinin aikakauden VFKP ja muu kommunistinen liike

Zjuganov ja hänen puolueensa jatkoi toimintaansa vaalipuolueena ja lähes jokaisessa Duuman vaaleissa puolue sai toiseksi eniten paikkoja. Aatteellisesti VFKP näyttäytyy nykyisin enemmän ja enemmän porvarillis-konservatiivisena  puolueena,  joka käyttää naamiona kommunistista symboliikkaa. Taloudellisesti puolue on Venäjän valtion puoluerahoituksesta riippuvainen kun “punaisen” porvariston rahoitus vähentyi.  

Kansainvälisissä suhteissa VFKP kaveeraa mm. euro-vasemmistolaisten kanssa. Puolueen johto kannattaa hyviä suhteita myös kirkon kanssa. Zjuganov väitti, että yksi syy Neuvostoliiton kaatumiseen oli sen ”epäjumalallisuus”, eli Nkp:n ateismi.

Tämä opportunistinen ja revisionistinen linja puolueen johdossa vihastutti monet puolueen rivijäsenet. Tavallisesti nämä jäsenet on erotettu puolueesta, koska he eivät seuranneet puolueen virallista linjaa. 2000-luvuilla puolueessa tapahtui monia jakautumia. Tämän seurauksena ilmestyi monia uusia puolueita, mistä yksi esimerkki on Yhdistyneen kommunistipuolueen perustaminen vuonna 2014.

Muu kommunistinen liike on ollut hajallaan, mutta viime vuosina se on alkanut nousta. Yksi heräämisen merkki on marxilaisten opintokerhojen perustamiset ympäri Venäjän.

Lähitulevaisuudessa voimmekin nähdä Zjuganovin puolueen valta-aseman heikentyvän. Se voi johtaa radikaaleihin poliittisiin muutoksiin talouskriisien yhteydessä.  Siinä tilanteessa Venäjän porvaristo voi harkita käyttävänsä fasistisia keinoja.

TKS/Lari Miniailo

Venäjän Federaation kommunistinen puolue

Hakutulokset “Venäjän Federaation kommunistinen puolue

  • 4.11.2019 17:35:sta
    Permalink

    Erinomainen artikkeli!
    Tällaisia paljon taustatietoa sisältäviä asia-artikkeleita tarvitaan lisää!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *