OTT Kalevi Hölttä: Paikallinen sopiminen – mitä se on?


Viime aikoina on taas voimistunut keskustelu paikallisista sopimuksista eli työpaikoilla ja yrityksissä sovittavista työ- ja virkasuhteiden ehdoista. Aktiivisimpia ovat vaatimuksineen olleet pääoman edustajat ja apujärjestöt, kuten EK ja Keskuskauppakamari. Myös pieniä yrityksiä edustava Suomen Yrittäjät on pyrkinyt vaikuttamaan työlakeihin lisäjoustojen saamiseksi myös ns. villeissä yrityksissä.

Palkat ja muut työehdot määräytyvät monella tavalla. Keskeisin sääntely lainsäädännön ohella perustuu työehtosopimuksiin. Työehtosopimuksiin (TES) on alusta asti liittynyt normaalisitovuus, joka tarkoittaa sitä, että sopimukseen sidotun työnantajajärjestön jäsenyritykset ovat velvollisia noudattamaan sopimuksen vähimmäisehtoja. Vastaavasti työntekijät ovat sidottuja oman järjestönsä sopimaan TES:iin. Voimassa olevaan TES:iin liittyy aina myös työrauhavelvollisuus molemmin puolin. Se ei kuitenkaan koske yksittäisiä työntekijöitä, vaan vain järjestöjä.

TES:in sitovuutta on täydennetty v. 1970 työsopimuslakiin otetulla yleissitovuudella. Se tarkoittaa, että myös työnantajajärjestöön kuulumattomat työnantajat ovat sidottuja alansa yleissitovaksi vahvistettuun TES:iin. Sopimusvapauden kannalta tätä on pidetty ongelmallisena, mutta yleissitovuus on suomalaisena erikoisuutena jo vakiintunut.

Määritelmä

Paikallinen sopimus on yritystasolla tehty sen työntekijöiden työehtoja säätelevä sopimus. Tavallisesti se perustuu alan TES:issä sovittuun kelpuutukseen, esimerkiksi sanonnalla ”… ellei paikallisesti toisin sovita.” Tällainen paikallinen sopiminen ei ole mikään uusi asia, vaan esimerkiksi urakkahinnoittelut ja erilaiset palkanlisät on vanhastaan sovittu paikallisesti. Sopijoina ovat luottamusmies työntekijöiden edustajana ja toiselta puolelta työnantajan määräämä edustaja, kuten henkilöstöpäällikkö tai muu johtaja.

Kun sopimus perustuu TES:in antamaan valtuutukseen, paikallinen sopimus tulee TES:in osaksi, ja se sitoo molempia osapuolia kuten varsinainen TES. Olennaista on, että paikallisella sopimuksella ei saa alittaa TES:in vähimmäisehtoja. Aina on mahdollista sopia työntekijän kannalta paremmista eduista.

Yhteistoimintalain myötä on kuvioon lisätty myös yt-neuvotteluissa syntyviä sopimuksia, jotka eivät ole TES:in osana. Lain mukaan yrityksessä voidaan sopia työsäännöistä ja niihin verrattavista järjestyssäännöistä. Lisäksi voidaan sopia yrityksen aloitetoiminnasta. Muunlaiset yt-sopimukset eivät ole kovin täsmällisesti säänneltyjä. Niitä voi kutsua myös ryhmänormeiksi, vaikka niiden sitovuus perustuu pääasiassa työnantajan käskyihin.

Ristiriitaisia tavoitteita

Työnantajajärjestöt vaativat lisää tilaa paikalliselle sopimiselle niin, että TES:in mukaiset vähimmäisehdotkin voitaisiin alittaa. Erityisesti S. Yrittäjät vaativat järjestäytymättömille samoja oikeuksia joustoihin kuin on sovittu työnantajaliittoon kuuluville yrityksille. Tämä koskee etenkin työajoista sopimista.

Muistuu mielen pres. Ahtisaaren ”työllisyysohjelma”, jolla hän painosti ay-liikettä hyväksymään palkkojen joustamisen, kun EU:n tultua ei enää voida devalvoida ilman Brysselin päätöstä. Tämähän tuli karkeasti esille Kiky-sopimuksessa.

Työntekijöille paikallinen sopimus merkitsee mahdollisuutta sopia paremmista työehdoista kuin TES:issä on. Usein onkin niin, että yrityksellä on varaa maksaa palkkaakin enemmän kuin koko valtakuntaa varten sovitussa sopimuksessa on määrätty.

Työntekijöiden suhtautuminen

Työntekijöiden kannalta paikalliset sopimukset eivät ole kielteinen asia. Myös SAK on jo pitkään ollut paikallisen sopimisen kehittämisen kannalla. Olennaista on tietysti sopimusten sisältö. Tämä merkitsee suurta vastuuta luottamusmiehille ja yhteistoimintamenettelyssä muillekin henkilöstön edustajille. Vanha sääntö on, ettei parane mennä sopimaan, ellei ole varma työntekijöiden hyväksymisestä.

Kun TES-neuvotteluja mahdollisine työtaistelu-uhkineen luonnehditaan luokkataistelun ilmentymäksi, niin samaa voi sanoa paikallisesta neuvottelusta ja työpaikkatoiminnasta. Yritystasolla toiminta on konkreettisempaa ja jokapäiväistä.

Kalevi Hölttä

Oikeustieteen tohtori

Työkansan Sanomat 5/2019

OTT Kalevi Hölttä: Paikallinen sopiminen – mitä se on?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *