Pääoman kasautuminen ja keskittyminen kapitalismissa



Karl Marx ennusti aikanaan, että kapitalismissa pääoma vääjäämättömästi kasautuu ja keskittyy yhä harvempien käsiin. Tuotannon keskittyminen, varallisuuden kasautuminen, eriarvoistuminen jne. eivät ole poikkeamia tai kapitalismin vääristymiä vaan kapitalismin väistämätön seuraus ja sen oleellinen ominaisuus. Porvarilliset ideologit ja kapitalistisen taloustieteen propagandistit pyrkivät kuitenkin joko kiistämään nämä tosiasiat tai siirtämään ihmisten huomion johonkin epäolennaiseen
.

Kapitalismin puolustajat voivat mainita tiettyjä esimerkkejä siitä kuinka suuria yrityksiä joskus hajoaa ja uusia syntyy, tai kuinka jotkin pienetkin yritykset voivat menestyä hyvin. Tämä on kuitenkin vain hämäystä. Suuret yritykset voivat kaatua ja tietyissä tilanteissa syntyy sektoreita joissa pienet yritykset pärjäävät hyvin, mutta pääasiallinen tendenssi on keskittyminen suurempaan tuotantoon ja suurempiin kokonaisuuksiin.

Kapitalismin perussuunta on suurten yritysten kasvuun ja voimistumiseen päin ja toisaalta pienemmän tuotannon kärsimiseen. Tätä ei muuta se, että suurtuotanto myös tarvitsee avukseen tiettyjä pienempiä toimijoita, jotka toimivat ainoastaan suurtuotannon apuna, siihen kytkettynä ja siitä riippuvaisena. Erityisesti nykyään suuret yritykset ulkoistavat toimintojaan, käyttävät alihankkijoita, vuokratyötä yms. mutta se ei kerro todellisesta pääomien kasautumisen ja tuotannon keskittymisen vastaisesta tendenssistä, päin vastoin. Noissa tapauksissa on kyse juuri siitä, että suuryhtiöt tekevät sopimuksia keskenään tai sitovat pienempiä toimijoita itseensä, vaikkakin jossain määrin uusilla tavoilla.

Ei tätä kasautumisen ja keskittymisen tendenssiä muuta sekään, että joskus suuria yrityksiä kaatuu ja uusia syntyy tilalle. Pääasiallinen suunta on silti suurten kasvaminen entisestään ja mitä suurempia ne ovat, sitä epätodennäköisempää on niiden kaatuminen. Pääsuunta on sekä rikkauksien kasautuminen että tuotannon keskittyminen.

Miksi pääoma kasautuu?

a) Kapitalismin taloudelliset lait

Yksinkertainen selitys on, että raha tulee rahan luo. On kiistaton historiallinen tosiasia, että rikkaat ovat rikastuneet ja suhteessa köyhät ovat köyhtyneet. Kirjoitin edellisessä artikkelissani (Oliko Marx oikeassa? Onko marxilainen taloustiede paikkansapitävää?, TKS 6/2020) työläisiin kohdistuvasta riistosta ja siteerasin seuraavia numeroita: ”…seurauksena on valtavien rikkauksien kasautuminen yhä harvemmille. Vuonna 2010 maailman rikkaimmat 400 ihmistä omistivat yhtä paljon kuin köyhimmät 3 miljardia ihmistä. 2016 tuo luku oli enää 61, 2017 se oli 43 ja 2018 arvioiden mukaan vaivaiset 26 rikkainta ihmistä omistavat yhtä paljon, kuin maailman köyhin puolisko.” (Lähde: Oxfamin tutkimukset)

Kapitalistien voitto perustuu riistoon, eli työläisten työvoiman hyödyntämiseen siten, että työläisille maksetaan vain murto-osa heidän tuottamastaan arvosta. Lopun voitoista saa kapitalisti. Hän käyttää osan tuotannon ylläpitämiseen ja jäljelle jäävän osan hän voi kuluttaa esim. luksustuotteisiin omaksi ilokseen tai investoida tuotannon kasvattamiseen. Marx sanoi: ”…pääoma tuottaa joka vuosi lisäarvon, josta osa liitetään vuosittain alkuperäiseen pääomaan… itse tämä lisä kasvaa vuosittain samassa määrin kuin jo toimiva pääoma laajenee.” ja ”Jokainen kasautuminen tulee uuden kasautumisen välineeksi. Se edistää pääoman keskittymistä yksityiskapitalistien käsiin, samalla kun se lisää pääomana toimivan rikkauden määrää…” (Marx, Pääoma osa I)

Kuitenkin ilman taloustieteen opiskeluakin ihminen voi ymmärtää miten paljon rahaa on mahdollista tienata olemalla kapitalisti, siis omistamalla pääomaa: toimimalla mm. vuokranantajana, lainoittajana ja sijoittajana. Tavallisen ihmisen työllä saama palkka ei vedä vertoja kapitalistien pääomatuloille. Ja suurella pääomalla voidaan saada suurempia tuloja kuin pienemmällä. Tämän takia raha tulee rahan luo ja mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän sitä myöskin tulee. Tämän takia noin 40 ihmistä omistaa yhtä paljon kuin kolmisen miljardia köyhää ihmistä (ja voidaan olettaa että tuo 40 ihmisen joukko rikastuu huomattavalla nopeudella lisää koko ajan!).

b) Kapitalistien valtio

Tämän lisäksi rikkailla kapitalisteilla on valtio puolellaan. Lenin sanoikin osuvasti: ”Porvarillisten valtioitten muodot ovat tavattoman moninaisia, mutta niiden olemus on yksi ja sama: kaikki nämä valtiot ovat tavalla tai toisella ja loppukädessä ehdottomasti porvariston diktatuuria.” (Lenin, Valtio ja vallankumous)

Diktatuurilla tässä tarkoitetaan poliittista herruutta. Kapitalistisessa valtiossa on poliittinen herruus kapitalisteilla: taloudellinen valta on kapitalistien käsissä ja valtio suojelee kapitalistien valtavia rikkauksia (kasautunutta pääomaa) kaikilla tarvittavilla voimakeinoilla. Kapitalistiluokka hallitsee tiedotusvälineitä omistamalla ne suoraan tai sitten valtion kautta ja eduskunta ym. säätävät kapitalistien tarvitsemia lakeja. Kapitalistiluokan sisällä on myös valtataistelua ja ristiriitoja, joka näkyy myös eri porvaripuolueiden valtataisteluna.

Tästä johtuu, että suurimmat kapitalistit pystyvät käyttämään myös valtiota omaksi hyödykseen ja kilpailijoita vastaan. Valtio antaa tukia sekä tilauksia suurille yrityksille, auttaa konkurssiin joutuneita suurkapitalisteja, myy veronmaksajien varoilla rakennettua valtion omaisuutta kapitalisteille pilkkahintaan, yksityistää julkisia palveluita ja avaa siten uusia talouden aloja kapitalistien voitontavoittelun kohteeksi.

Kuka kantoi vastuun 2008 talouskriisistä? Eivät ainakaan kapitalistit. Sanottiin ”too big to fail” – ”liian suuria voidakseen kaatua”. Siis jotkin yritykset olivat niin suuria, pääomat olivat niin kasautuneet, että kapitalistiset valtiot olivat valmiit pelastamaan ne konkurssilta käyttämällä veronmaksajien rahaa ja ottamalla velkaa. Riskit ja tappiot siirrettiin siis kansalaisten harteille, mutta kaiken hyödyn ja voitot saivat kapitalistit.

Nyt ollaan Suomessakin jaettu koronaviruksen johdosta tukea eri yrityksille. Suuret yritykset saavat tukea kaikkein eniten. Missään muussa tilanteessa ei pidettäisi normaalina tai järkevänä, että rikkaat saavat hyväntekeväisyyttä ja mitä rikkaampi, niin sitä enemmän. Kyseessä on valtava varojen siirto köyhemmältä väestöltä rikkaimmille. Rikkailta ei vaadita vastuuta tai että he hyväksyisivät liiketoiminnan riskit, ei suinkaan!

Euroopan keskuspankki EKP antaa 750 miljardia ”hätärahoitusta” rahoitusmarkkinoille siirtääkseen korona-kriisin ja taloudellisen alamäen kustannukset pois kapitalistien niskoilta. Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn paljastaa kapitalistien luokkaintressit sanoessaan: ”Silloin kun talo on tulessa, ensimmäinen tehtävä on saada palokunta paikalle. Käräjiä ehditään käydä myöhemminkin. Nyt ollaan tällaisessa tilanteessa.” (HS, Euroopan keskuspankki aloittaa 750 miljardin euron hätärahoituksen, 19.3.2020)

Ei siis kannata syyttää kapitalisteja mistään tai miettiä kuka tämän on aiheuttanut, ”tärkeintä” on finanssioligarkkien pelastaminen.

Tuotannon keskittyminen

Ns. suurtuotannon etu tai ”mittakaavaetu” on tunnettu myös porvarillisessa taloustieteessä. Se tarkoittaa, että suuret yritykset voivat toimia tehokkaammin, tuottaa halvemmalla enemmän jne. Tiedetään myös, että aloittaakseen yritystoiminta tarvitaan alkupääomaa. Monilla tuotannon aloilla tuon tarvittavan alkupääoman määrä on kasvanut historiallisesti, koska tuotantovoimat ovat kehittyneet. Enää ei voi perustaa omaa pientä verstasta tai pajaa, ja kuvitella voivansa kilpailla. On omistettava kokonainen tehdas tai useita, raskasta teollisuutta, logistiikkaa ja oltava kilpailukykyinen kansainvälisillä markkinoilla. Moniko pystyy tuottamaan yhtä halvalla kuin globaalit suuryritykset?

Myös ns. luonnolliset monopolit eli kallis infrastruktuuri kuten sähköverkko joutuvat vääjäämättä kapitalismissa suurten yritysten käsiin. Vain suurilla on varaa ostaa ja ylläpitää niitä. Nyt joku saattaa sanoa: ”jos on tarpeeksi nokkela, voi keksiä toimivan liikeidean joka ei vaadi alkupääomaa”. Kenties, mutta tilastollisesti ei ole nähtävissä mitään keskittymisenvastaista käännettä. Jos joku keksiikin nokkelan idean ja pystyy perustamaan menestyvän pienen yrityksen, ei sillä ole kokonaiskuvan kannalta lopulta ratkaisevaa merkitystä.

En voi keskittyä artikkelissani juuri tähän yksityiskohtaan, mutta voidaan huomata, että nekin alat joiden hehkutetaan olevan avoinna uusille nokkelille pienemmille yrityksille esim. videopeliteollisuus, ovat myös täydellisesti suuryhtiöiden kontrollissa ja teknologisen kehityksen takia se näyttää vain voimistuvan. Suuryritykset hallitsevat pelimaailman huippusuosikkien tekemistä, mikä vaatii suuren määrän ihmisiä, ja yksinkertaisempien ”indie” eli ’itsenäisten’ pelien kohdalla suuryritykset hallitsevat niiden myyntiä ja levitystä.

Sata vuotta sitten Lenin kirjoitti: ”Jotkut kymmenet tuhannet suuryritykset ovat kaikki kaikessa; miljoonat pikkuyritykset eivät ole mitään.” (Lenin, Imperialismi, kapitalismin korkein vaihe) Leninin sanat ovat tänä päivänä todemmat kuin koskaan.

Vuonna 2011 ilmestyi sveitsiläinen tutkimus, joka ”listasi 37 miljoonaa yritystä ja sijoittajaa ja analysoi kaikkia niitä yhdistäviä 43 060 ylikansallista yritystä ja osakeomistusta”. (Lähde: Forbes, The 147 Companies That Control Everything, 22.8.2011. Lainaus on suomennettu) Tutkijat löysivät näiden yli neljänkymmenen tuhannen suuryrityksen joukosta 147 johtavaa yritystä: ”Jokainen näistä 147:sta omistaa yhteenliittyviä osakkeita toisissaan ja yhdessä ne hallitsevat 40% koko verkoston varallisuudesta. 737 yrityksen ryhmä hallitsee 80% kokonaisuudesta.”

Ennen näkemätön omistuksen keskittyminen. Porvarilehti Forbes vielä jatkaa: ”Mutta yritysten vallan verkosto ei ole de facto salaliittoteoria maailman hallitsemiseksi. On monia syitä tiukasti toisiinsa kietoutuneille solmukohdille ja yhteyksille: yritysvaltauksen vastaiset strategiat, transaktiokustannusten pienentäminen, riskien jakaminen, luottamuksen parantaminen ja yhteiset intressit” ja tutkija kertoo että ”Tällaiset rakenteet ovat yleisiä biologiassa, oliot kuten sienet, jäkälät ja ruohot”. Ei siis syytä huoleen, tämä on normaalia ja sille on järkevät hyväntahtoiset perusteet, lehti vakuuttaa.

Samanlaisia tutkimuksia on paljon. Business Insider julkaisi 2012 tiedon, että kun 1980-luvulla 90% USA:n mediasta oli kuulunut 50:lle suuryritykselle, niin 2011 tuo omistus oli keskittynyt kuudelle yritykselle. (Lähde: Business Insider, These 6 Corporations Control 90% Of The Media In America, 14.6.2012) Keskittymisen tendenssi näkyy sekä teollisuudessa, mediassa, pankkisektorilla ja muuallakin.

Mutta miksi näin tapahtuu?

Vapaa kilpailu johtaa lopulta siihen, että jotkut voittavat ja toiset häviävät. Voittajat kasvavat muiden kustannuksella, valtaavat markkinoita, ostavat konkurssiin menneet kilpailijansa jne. Ei ole ihme, että asiaa tutkittiin niin paljon juuri edellisen finanssikriisin aikana. Huomattiin mm. viiden tai kuuden suurimman Amerikkalaisen pankin hallitsevan valtaosaa USA:n pankkisektorista kun muutama vuosikymmen aikaisemmin niiden osuus oli 17%. (Lähde: the Federal Reserve Bank of Dallas, Ending ’Too Big to Fail’: A Proposal for Reform Before It’s Too Late, 2013.)

Kapitalismin monopolistinen tendenssi johti 2008 lamaan, mutta ei suinkaan loppunut siihen. Myös uusimmat tutkimukset kuten Fohlinin ja JaremskinKaksi vuosisataa Yhdysvaltain pankkitoiminnan keskittymistä: 1820-2019” osoittavat suurpankkien vallan vain kasvaneen. Tähän suuntaan ei näy muutosta kapitalismin vallitessa. Kuten olemme nähneet, pääomien kasautuminen ja keskittyminen ei suinkaan ole lopettanut kriisejä, eikä helpottanut niitä. Myös nykyisen kriisin aikana kapitalistiluokka käyttää tilaisuutta hyväkseen kahmiakseen itselleen yhä enemmän, keskittääkseen ja kasatakseen yhä enemmän.

Nyt kun olemme siirtyneet taantumaan, josta porvaristo syyttää yksinomaan koronavirusta eivätkä lainkaan omaa mätää järjestelmäänsä, on hyvä palauttaa mieliin Leninin klassikkoteos Imperialismi, kapitalismin korkein vaihe ja sen opetukset: ”Mutta kriisit – kaikenlaiset, useimmiten taloudelliset, vaikkakaan eivät yksinomaan taloudelliset – voimistavat vuorostaan tavattomasti keskittymis- ja monopolisoitumistendenssiä.”

Pääoman kasautuminen ja keskittyminen kapitalismissa
Merkitty:        

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *