Pakina: Ranskan uuskolonialismin hymykampanja Helsingissä

Ranskan presidenttiparin Suomen vierailu sai porvarimedian hypetyksen valtaan. Ranskan ja Macronin ajama mini-Nato ja interventiojoukot Afrikkaan jäivät madame Brigitten korkokenkien ja lenkkitossujen varjoon. Toki porvarimedian ensisijainen tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa, mutta joku tolkku pitäisi siinäkin olla.

Mikä sitten on Ranskan todellinen rooli EU:ssa ja maan siirtomaavallan aikaisten valtausten puolustajana?

Ranska oli kaikkein aktiivisimmin valmistelemassa ja toteuttamassa Naton hyökkäystä Libyaan. Seuraukset olivat kauheita. Libyan johtaja Muammar Gaddafi murhattiin, maan hallinto hajotettiin moneen osaan ja Afrikan kehittynein infra tuhottiin pommittamalla.

Monet nykyiset ongelmat ja sodat Afrikassa ovat seurausta juuri Libyan murskaamisesta.

Naton ja Ranskan hyökkäystä voidaan pitää alkuna tämän päivän Afrikka-politiikalle, joka on puhdasoppista uuskolonialismia. Nyt molemmat tarvitsevat sotajoukkoja suojelemaan siirtomaa-ajan taloudellisia valtauksiaan väkivaltaisin keinoin. Noita valtauksia ovat mm. raakaöljy ja mineraalivarannot.

On vaarallista. että Helsingin hymykampanjan kulisseissa on hyväksytty Suomen osallistuminen Ranskan ajamiin interventiojoukkoihin ja mini-Natoon. Interventio tarkoittaa Kansainvälisessä oikeudessa valtion sekaantumista toisen valtion sisäisiin asioihin.

Ranskan siirtomaa-ajan valtaukset käsittivät lähes puolet Afrikan mantereesta. Sen nykyiset sotilaalliset interventiot ulottuvat ennen muuta keskiseen Afrikkaan, muukalaislegioonan iskut sitäkin laajemmalle.

Ranska on myös yksi Syyrian laittomista pommittajista. Ja pitää muistaa, että Ranska ja Suomi toimivat aktiivisesti ja yhdessä jo USA:n masinoimassa ”Syyrian ystävissä”, joka rahoitti ja aseisti Syyrian kapinallisia ja jihadisteja.

Jatkuuko Syyriassa testattu ”ystävien” interventioyhteistyö suomalaisten sotilaiden avustuksella esimerkiksi Malissa, Norsunluurannikolla ja Keski-Afrikassa, jää nähtäväksi. Ranskan interventiot Afrikassa kuitenkin jatkuvat, ja se tarvitsee kanssasotijoita.

Ps. Ranskan aikaisempia siirtomaita Afrikassa: Algeria, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Tšad, Komorit, Benin, Fezzan (osa nykyistä Libyaa), Kongo, Guinea, Marokko, Djibouti, Somalia, Mali, Sudan, Gabon, Norsunluurannikko, Madagaskar, Mauritania, Niger, Senegal, Togo, Tunisia, Burkina Faso.

Rauno Lintunen

Työkansan Sanomat 10/2018

Pakina: Ranskan uuskolonialismin hymykampanja Helsingissä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *