Pariisin rauhansopimus – Suomen sodanjälkeisen kehityksen perusta

Toisen maailmansodan loppuselvittelyt olivat vaikeita ja aikaa vieviä. Neuvostoliitto oli murskannut fasismin ja maan arvovalta oli kasvanut suunnattomasti. Tämä merkitsi kommunisteille ja koko työväenliikkeelle demokraattista käännettä ja aivan uusia toimintamahdollisuuksia. 

Imperialistiset voittajavaltiot Englanti ja USA nostivat pian sodan jälkeen Lännen oikeistolaisen ryhtiliikkeen, joka ilmeni mm. Trumanin opissa ja Churchillin puheissa rautaesiripusta. Kuuma toinen maailmansota sai jatkokseen kylmän sodan. Suomen kannalta toinen maailmansota päättyi Pariisin rauhansopimukseen, joka allekirjoitettiin 10.2.1947. 

1900-luvulla Eurooppa ja koko maailma oli joutunut käymään läpi kaksi tuhoisaa maailmansotaa. Niiden aloittajana oli militaristinen saksalainen imperialismi. Niinpä  Pariisin rauhansopimuksessa asetetaan erityinen paino sille, ettei Saksa enää kolmatta kertaa saisi mahdollisuutta varustautumiseen ja sodan aloittamiseen. 

Sopimus määrittelee ensiksi Suomen rajat. Suomi sitoutuu takaamaan ihmisoikeudet ja poliittisen toiminnan oikeudet kaikille katsomatta rotuun, uskontoon tai poliittisiin mielipiteisiin. Edelleen sopimuksessa todetaan, että Suomi ryhtyy kaikkiin toimenpiteisiin hajottaakseen  Suomen alueella toimivat fasisminluontoiset poliittiset tai sotilaalliset järjestöt sekä kaikki Neuvostoliiton tai YK:n vastaista propagandaa harjoittavat järjestöt.

Työkansan Sanomat 2/2020

Olli Krannila

Pariisin rauhansopimus – Suomen sodanjälkeisen kehityksen perusta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *