Pois sulkeminen

Esimerkki 1. Maalittaminen

Sanotaan, että maailma pienenee ja välimatkat lyhenevät. Tämä on peitetarina. Oikeammin etäännytään. Osoitteet ja asuinalueet eriytyvät, varallisuus kasautuu. Rikkaimpaan promilleen kuuluvat ovat alkaneet ottaa maalitaulukseen köyhät (maalittaminen). Heidän mielestään “tukityöllistettyjen oma-aloitteisuus on nolla, osaaminen on surkeaa”. (Kantola, Anu – Kuusela, Hanna, Huipputuloiset – Suomen rikkain promille. Vastapaino 2019).

Varakkaimmat ovat kaikkein koulutetuimpia (Kantola – Kuusela 2019). Koulutus ei näytä tuoneen sivistystä. Sivistynyt ei käy joukolla tukityöllistettyjen kimppuun.

Esimerkki 2. Kieli

Kieli edustaa luokkaa. Ruotsin kieltä on pidetty yläluokan kielenä. Tästä kirjoitti viime TKS:ssä Hermanni Rousku. Samaa sanoi Veijo Meri “Ei tule vaivatta vapaus”-teoksessaan. Siinä hän kuvaa vuoden 1869 ritarihuonejärjestystä, jonka mukaan aatelissäädyn kokouksessa sai käyttää vain ruotsia. Tätä kummasteltiin nuorsuomalaisten lehdessä: “Säädyssä, joka katsoi edustavansa hienointa intelligenssiä ja korkeinta sivistystä, oli tuomittu suomen puhuminen laittomuudeksi ja epähienoksi teoksi.”

Rikkaasta promillesta 16 prosenttia on äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Kaikissa tuloluokissa noin 5 % on ruotsinkielisiä (Kantola– Kuusela 2019). Ruotsinkieliset ovat hallitusvastuun myötä terhakoituneet. He paahtavat kielellisistä oikeuksistaan, vaikka oikeuksilla on ollut vuosikymmeniä perustuslain ja lain suoja.

Tämä ei riitä. On esitetty ruotsia pakolliseksi yo-kirjoituksissa. Jo vuosikaudet ruotsia on opiskeltuperusopetuksesta lähtien pakollisena. Se ei ole tuottanut tulosta. Ruotsinkielisiä ei tyydytä saavutettu kielitaidon taso. Edes valtion henkilöstöltä lain (laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta) nojalla vaadittava ruotsin kielen taito ei riitä.

Esimerkki 3. Segregaatio

Kieli etäännyttää saman kaupungin sisälläkin. Pääkaupunkiseudulla asunutta voi muutto kaksikieliseen kuntaan yllättää:

-ruotsinkielisiä 29,6 %, valtuuston suurin puolue RKP (Porvoo)

-ruotsinkielisiä 42 %, valtuustossa RKP:llä 18 paikkaa, muilla 17 (Loviisa).

Ruotsin- ja suomenkieliset elävät näissä kaupungeissa omissa porukoissaan. Koulut ovat pääosin eriytyneet. Lapsia ei integroida eikä inklusiivinen oikeus kaikille yhteiseen kouluun toteudu. Suomen- ja ruotsinkielisille on eri koulurakennukset.

Opintoja tarjoavat em. kaupunkien yhteiset kansalaisopistot, jotka todellisuudessa ovat kielen perusteella jakautuneet. Medborgarinstituutissa vallitsee kova sääntö: täällä ei puhuta suomea. Suomenkielinen ei saisi käyttää kaksikielisen kunnan järjestämässä palvelussa omaa äidinkieltään. Suomenkielisilläkin on kielelliset oikeudet.

4. Stop poissulkemiselle!

Puolalainen nobelisti Milosz kuvasi 1980 Nobel-puheessaan Suomen kaksikielisyyttä ihaillen. Hän syntyi 1911 maaseudulla Puolan ja Liettuan rajalla. Hänen äidinkielensä oli puola, jota puhuttiin myös Liettuassa. Hän vertasi kieltä paikkaan sidottuun tiedemiehen laboratorioon, jonka menettäminen tekee tiedemiehen työn merkityksettömäksi. Milosz eli aikoja maanpaossa. Hän osasi useita kieliä, mutta puola oli hänen runojensa ja teostensa kieli. Hän tiesi, mikä merkitys luonnollisella ympäristön kaksikielisyydellä on kielitaidolle (puola ja liettua).

Baltian maissa kieli ei vieläkään ole kaikkien oikeus. Syntyperäisten kansalaisten, äidinkieleltään venäläisten, vaikeuksista työn ja kansalaisuuden saamisessa on kerrottu. Ihmisoikeusjärjestöt eivät jostain syystä ole ottaneet asiaa ajaakseen. Sofi Oksanen ei ole kirjoittanut kirjaa.

Jotain häikkää kieliasioissa on. Ne herättävät tunteita. Niitä on pidetty inationalisminakin. Mielipide tuli 13.10. esiin ison päivälehden kommentissa ruotsin kielen opettamisesta maahanmuuttajille. Ruotsinkielisillä näyttää olevan halu laajentaa vaikutusvaltaansa.

Pitäisikö kaikkien kiivaillen varjella omaa äidinkieltään ja vaatia sen täydellistä hallintaa toisilta? Jokainen tekee virheitä. Näistä tyypillisin on väärä objektin sija. Tätä kuulee tavan takaa ruotsinkielisten puhuessa suomea. Virheet sallitaan, koska halutaan ymmärtää viestin sisältö. Täydellistä kielitaitoa ei huudeta paikalle, eikä kuulija vaihda kieltä ruotsiksi, vaikka huomaa sen olevan puhujan äidinkieli.

Kieli on vuorovaikutuksen väline. Ovatko ruotsinkieliset kielellisine oikeuksineen niin

huonossa asemassa, kuin he väittävät olevansa? Haloo! Hallå! Vad egentligen vill ni? Mikä

on mielestänne tarpeeksi tyydyttävää? Mitä vielä haluatte: ärsyttää vai alistaa?

Pirkko Eerola-Pilvi

erityisopettaja, varatuomari

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006269824.html
https://dynamic.hs.fi/2019/promille/
https://www.nobelprize.org/prizes/literature/1980/press-release/

Pirkko Eerola-Pilvi

erityisopettaja, varatuomari

Pois sulkeminen

Hakutulokset “Pois sulkeminen

  • 30.10.2019 17:27:sta
    Permalink

    Kiintoisa artikkeli, jonka laatija on nähnyt vaivaa asian eteen!
    Jos Suomessa viedään ruotsia äidinkielenään puhuvilta oikeus käyttää omaa kieltään niin tämän ajan
    “aitosuomalaiset” eivät pysty osoittamaan muita perusteluja kannanotoilleen kuin peitellyn äärinationalismin! Haluaisin koulujen ruotsinkielen opetusta koskevaan keskusteluun asiallista tietoa siitä miten ruotsinkielen opetusta vastaan toimivat ajattelevat kouluruotsin aikojen saatossa heikentäneen oppilaiden tietotasoa! Halpahintaisten väitteiden sijasta keskustelu ruotsinkielen asemasta Suomessa pitäisi suunnata todellisiksi oletettujen haittojen ja niitä havainnollistavien esimerkkien pohdintaan!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *