Syksyn 1944 käänne ja demokraattiset oikeudet

Suomen poliittisen historian suuri käänne tapahtui syksyllä 1944, kun Suomi irtautui sodasta, jota se oli aloittamassa natsi-Saksan kanssa. Tavallaan paradoksina voi pitää sitä, että häviö sodassa merkitsi Suomen kehityksen alkua vapaana porvarillisena demokratiana fasistisen kauden jälkeen.

Vuoden 1944 syksyn tärkeitä päivämääriä ja tapahtumia olivat 4.9. aselepo, 19.9. välirauhansopimus ja 23.9. välirauhansopimuksen hyväksyminen 3. käsittelyssä eduskunnassa. Sittemmin niitä seurasivat Pariisin rauhansopimus v. 1947 ja YYA 1948.

Sisällissodan jälkeiset olot

Maamme kehitys kulki työväenluokan häviämän sodan jälkeen oikeudettomaan ja fasistiseen suuntaan. Työläisten henki oli halpaa ja kansa jakautui kahtia.

Keskitysleirien toiminnan ja teloitusten päätyttyä työväestö jatkoi toimintaansa mm. SSTP:n nimissä eduskuntapuolueena, mutta puolue lakkautettiin jo vuonna 1923 silloisen yhdistyslain nojalla kommunistisena. Toiminta siirtyi maan alle ja eri epäpoliittisiin järjestöihin, kunnes 1930-luvulle tultua alkoi entistäkin kovempi komento.

Vuonna 1930 lakkautettiin koko ay-keskusjärjestö (SAmmJ) ja sen mukana 1 553 ammattiyhdistystä, kun sen johdossa oli huomattava osa entisen SSTP:n aktiiveja. Edellisenä vuonna jo sosiaalidemokraatit aloittivat nykyisen SAK:n perustamisen. Se saikin jatkaa valtaapitävien hyväksymänä.

IKL sai huomattavan kannatuksen ja yritti Mussolinin tapaan kaapata vallan terrorilla ja mm. talonpoikaismarssilla. Tarkoitus oli hävittää lopullisesti vasemmistolainen työväenliike. Valtio teki huomattavia myönnytyksiä IKL:lle eikä puuttunut sen rikoksiin.

Tasavallan suojelulaki 1930 antoi presidentille diktatoriset valtuudet lakkauttaa yhdistyksiä ja määrätä ihmisiä vangittaviksi. Presidentti Relander käytti valtuuksia innolla. Vaalikelpoisuus poistettiin vasemmistolaisiksi epäillyiltä ja n. 20 000:lta myös äänioikeus.

Kiihotuslaki v. 1932 oli yksi ns. kommunistilaeista, jonka avulla hajotettiin kokouksia ja vangittiin ihmisiä. Erillisellä lailla kiellettiin liput ja tunnukset. Yhdistyksiä lakkautettiin runsaasti.

Rikoslain valtiopetoksen valmistelupykälä laajennettiin koskemaan myös poliittista koulutusta ja agitaatiota. Tuomion sai mm. väärän kirjallisuuden hallussapidosta, kokouksien auttamisesta ja ulkomaille matkustamisesta (Neuvostoliitto). Kiellettiin jopa Hašekin kirja Kunnon sotamies Svejk. Pelkkä jäsenyys urheiluseurassa tai osallistuminen iltamiin riitti vankilatuomioon.

Välirauhansopimus ja suunnan muutos

Ensimmäisiä muutoksia heti rauhan tultua:

– Poliittisten vankien vapauttaminen välirauhansopimuksen 20. artiklan perusteella. Oli vapautettava henkilöt, jotka olivat pidätettyinä sen johdosta, että toimivat Yhdistyneiden kansakuntien periaatteiden puolesta (YK perustettiin vasta lokakuussa, mutta jo 1942 liittoutuneet 26 valtiota olivat sopineet periaatteista ja järjestön tarpeellisuudesta sodan jälkeen). Syrjivät lait oli kumottava.

Heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 23.9. vangit vapautettiin asetuksella. Tuolloin heitä oli enää 450. Yhteensä sota-aikana oli ns. turvasäilössä n. 1 100 suomalaista. Keskustelua käytiin pitkään SVRL:n nojalla tuomittujen metsäkaartilaisten ja karkureiden asemasta. Viimeiset kuolemanrangaistukset pantiin täytäntöön vielä juuri ennen rauhaa – mm. turkulaiset Väinö Ketonen ja 2.9 viimeisenä Olavi Laiho.

– 21. artiklan mukaan fasisminluontoiset järjestöt oli lakkautettava. Sama määräys tuli Pariisin rauhansopimukseen, joka tietysti on edelleen pääosin voimassa.

– 2.11. lakkautettiin suojeluskunnat pitkän eduskuntaväittelyn jälkeen yksimielisesti.

– 7.11. vangitut 6 kansanedustajaa, ns. kuutoset Wiik, Rydberg, Ampuja, Räisänen, Sundström ja Meltti, palasivat eduskuntaan

– Vuonna 1945 säädettiin lakkautetuilta yhdistyksiltä anastetun omaisuuden palauttamisesta (HE 42/45).

– Työrauhan suojelulaki, ns. rikkurien suojelu, kumottiin 1945 ja työsopimuslakia muutettiin .

– Huomattavaa, että tasavallan suojelulakia päätettiin jatkaa vuoden 1946 loppuun (HE 66/45). Valta sensuuriin, painotuotteiden kieltoon,  turvasäilöön sulkemiseen ym. jatkui. Tällä oli yllättäen merkitystä, kun päästiin tutkimaan asekätkentää ja muita oikeistoradikaalien rötöksiä.

Pariisin rauhansopimus

Pariisin rauhansopimus allekirjoitettiin 10.2.1947 Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen ja Suomen välillä.  Sen tärkeitä määräyksiä ovat mm:

– 6 artikla. Suomen taattava ihmisoikeudet kaikille, mukaan lukien sanan- ja kokoontumisvapaus.

– 8 artikla. On lakkautettava ja estettävä jatkossakin fasisminluonteiset ja muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle  tai Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa.

Useita tällaisia järjestöjä olikin lakkautettu jo välirauhansopimuksen nojalla, kuten suojeluskunnat ja Lotta Svärd. Ne osasivat keplotella huomattavan omaisuutensa mm. Maanpuolustuksen tukisäätiölle. Saksalainen omaisuus siirrettiin neuvostoliitolle,  joka puolestaan lahjoitti Vanajanlinnan suomalaisille Sirola-opistoksi.

Perusoikeudet nykypäivänä

Perusoikeuksien kaventaminen on taas alkanut.  Tässä muutamia esimerkkejä Perutuslaista (PL) ja kuinka sitä toteutetaan:

– PL 3 §, valtiollisten tehtävien jako, 8. luku, kansainväliset suhteet; isäntämaasopimuksen tekivät kenraalit ja eduskunta vaikenee.

– PL 6 §, yhdenvertaisuus; esim. puoluetuki, oikeudenkäyntimaksut, maksullinen vaalimainonta.

– PL 10 §, yksityiselämän suoja; kirje-, puhelin ja muun viestin suoja kumottu tiedustelulaeilla. Valvontaa ei tarvitse perustella millään rikosepäilyllä. ”Normaali” poliisin salaisten pakkokeinojen käyttö edellyttää rikosepäilyä.

– PL 11 §, uskonnon ja omantunnon vapaus; valtionkirkko; ateistien syrjintä.

– PL 12 §,  sananvapaus; sekä yksityinen että julkinen sensuuri. Rikoslakiin lisätty mm. kiihottaminen (vrt. 30-luvun kiihotuslaki) kansanryhmää vastaan.

– PL 13 § kokoontumis- ja yhdistymisvapaus; poliisi estänyt kokouksia mm. Kotkassa. Mielenosoitusten estäminen ei näytä lisääntyneen. Työtaisteluvapaus on rajoitettu ja hankkeita kielloille on jatkuvasti vireillä, mm. poliittisten lakkojen suhteen. Esim. Skandinaviassa ei ole valeuutisten väittämää lakiin perustuvaa poliittisten lakkojen kieltoa. Lakkokiellon vastakohta on tietysti pakkotyöjärjestelmä.

– PL 18 §, oikeus työhön. Supo antaa vuosittain lähes 60 000 lausuntoa työn tai viran hakijoista. Poliittisen tai etnisen taustan vuoksi ei pääse töihin, esimerkiksi lentokentän siivoojaksi tai varuskunnan ruokala-apulaiseksi.

Oikeustieteen tohtori Kalevi Hölttä

Tiivistelmä SFT:n tilaisuudessa 26.8.2019 pidetystä alustuksesta

Syksyn 1944 käänne ja demokraattiset oikeudet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *