Puolittain, peitellysti, ja puolueellisesti paljastetaan vuoden 1918 kansanmurhan historiaa. Vähäksi aikaa avataan arkistot ja sitten taas suljetaan kuten kirkonkirjat. Punnitaanpa joitakin asioita yksi kerrallaan.

Kauan oli luokkasota-nimi pannassa, sitä käytti tavallisesti vain vasemmisto. Mutta miten nimittää rikkaiden ja köyhien välistä sotaa? Vasta nyt sadan vuoden jälkeen eräs professori kirjoittaa: luokkasota, sitähän se oli.

Entä sen jälkeinen rauhanaika jolloin todellinen kansanmurha alkoi? Sotaoloissa surmansa saaneet, kuvailee sitä aikaa valtion tutkijaryhmä SSSP. Ketä vastaan oli sota 1918 toukokuusta vuoteen 1922? Jälkiselvittely! Siinäpä vasta valaiseva selitys kansanmurhalle. Missä muualla sitä on käytetty? Oliko Saksan holokaustit jälkiselvittelyä, vai kansanmurhaa?

Jälkien peittelyn lisäksi salataan murhien motiivit. Puhutaan kostosta. Sekö puhdistaa ne julmat teot? Missä maassa kostoa, omankädenoikeutta pidetään laillisena? Saako sillä verukkeella rikokset anteeksi? Laillisuudesta valehtelevat valkoiset yhä uudelleen ja uudelleen turvautuvat tuohon sanaan, kosto. Miten voi ymmärtää sitten etukäteen kostamisen?

Varkaudessa ammuttiin ja hukutettiin 21. ja 22. helmikuuta lähes 400 ihmistä. Mistä pahasta heille kostettiin, kun kuulusteluissa kysytään onko ollut lakossa, yllyttänyt niihin, onko kuulunut työväenyhdistykseen, ja missä tehtävässä toiminut, kuuluiko kunnanvaltuustoon jne. Jos se olisi ollut rikollista, niin tekohetkellä niin ei ollut. Keksittiinkö jälkeenpäin ns. laki, jota sovellettiin taannehtivasti.

”Vapaussota”, kyllä, mutta vain köyhille se oli sitä. Torppareille vapautta isännistä, samoin kuin piioille ja rengeille ja muille osattomille. Valkoisille se oli vain Valtasota, omaisuuden säilyttämistä muutamien harvojen käsissä, vapautta määrätä palkat pieniksi, vapautta jatkaa orjuutta ja riistoa.

”Puolin ja toisin” lauseesta on tullut hokema, jolla syyt pannaan tasan. Ikään kuin kaikki olisivat yhtä paljon syyllisiä. Totta toinen puoli, tai ainakin osaksi. Eroja on sittenkin paljon. Omaan laskuunsa yksityiset punaiset tekivät ryöstöjä sekä murhia, joista punainen lehdistö ankarasti varoitti. Annettiinpa Hämeenlinnassa jopa joitakin kuolemantuomioita punaisen esikunnan toimesta. Vankeja he määräsivät lehdissään kohtelemaan kohteliaasti. Valkoisilla sitä vastoin kiihtyi tappaminen rauhan aikana. Surmattujen määrä kasvoi kolminkertaiseksi. Ei vahingossa, vaan tahallaan tuhannet pantiin seinää vasten, vaikka yhtään rikosta varsinaisesti ei yritettykään todistaa. Mummot, lapset ja jopa ulkomaalaiset menivät samoihin ruumiskasoihin.

Nälkäkuolemat selitetään vahingoksi, olosuhteista johtuneiksi. Sairauksia korostetaan kuolemien syinä vaikka ne olivat nälän seuralaisia, johdannaisia. Nälkään johtaneet olosuhteet taas olivat tahallaan aiheutettuja, sillä luonnossa oli saatavilla kasveja ja silakkaakin pahimpaan hätään. Jos vangit olisi haastettu oikeuteen kotoaan, niin kenenkään ei olisi tarvinnut kuolla nälkään.

Vain vähitellen valaistaan rikoksen laajuutta. 1950- luvulla koulussa mainittiin vapaussodassa kuolleen 20 000 henkeä. Ei muuta. Lyhyt rivi. Vuodesta 2000 lähtien myönnetään kuolleiksi noin 36 000 ihmistä. 2018 on aika kirjoittaa suoraan, suomalaisia kuoli tavalla tai toisella hiukan yli 40 000 ja muita kansallisuuksia 3000.

Unto Kiiskinen
kirjailija
Työkansan Sanomat 2/2018

Toimituksen huomautus: Unto Kiiskinen: Kesän 1918 muistot -kirjaa ostettavissa mm. Ktp:n toimiston kautta tai suoraan kirjailijalta (untokiiskinen@gmail.com)

Tietokirjailija Unto Kiiskinen: Lopullinen totuus

Vastaa