Risto Korhonen: Etelärannan mahtivuodet (INTO 2018)

Kansan Uutisten entinen toimittaja Korhonen on koonnut muistiinpanojaan ja haastatellut pintapuolisesti työmarkkinavaikuttajia 2000-luvulta. Kirjan nimi on harhaanjohtava, koska pääosassa on ay-liikkeen sisäinen päätöksenteko ja suhmurointi. Tekijä ei oikeasti tunne työnantajapuolta, vaikka työnantajien edunvalvoja Seppo Riski kehuu Korhosta suuresti arvostetuksi.

Korhonen kuvaa hyvin, miten työnantajien tavoitteet ovat vähä vähältä menneet läpi kevyesti. Kirja on toimittajan selostusta, mutta selvästi tarkoitus on puolustella ns. vastuullista palkkalinjaa. Työtaisteluihin liittyvät termit eivät ole hallussa, jopa lakko ja työsulku menevät sekaisin.

Mielenkiintoinen selostus on ns. solidaarisesta palkkapolitiikasta, jossa ay-toimitsijat haastateltuina puhuvat täyttä huuhaata; esim. Puuliiton ent. sihteerin Ainaston mukaan pitäisi olla rahasto, josta maksettaisiin toisilta aloilta rahaa, jota annettaisiin toisille. Mies ei ole siis kuullut verotuksesta.

Kirjassa myötäillään demarisoituneita vasemmistolaisia ay-toimitsijoita, kuten Huutolaa. Hänen mukaansa työläiset voivat vaikuttaa vain hallituksessa. Toisin sanoen eduskunnallakaan ei ole mitään virkaa, eikä siis ay-liikkeelläkään. Miehellä on myös outo käsitys syndikalismista, joka on muka sitä, ettei halua olla keskusjärjestössä eikä työelämän rakenteiden valmistelussa (s. 126).

Kirjaa leimaa vasemmiston vastainen asenne, EU:n ylistäminen ja ylätason tupo-ratkaisujen kehuminen. Siinä mielessä kirja on jatkoa aikaisemmalle kirjalle Hakaniemen voimavuodet, joka oli huonon kirjoitustaidon omaavien ay-johtajien itsekehun auttamiseksi laadittu leuhkimistarina mm. Naton juoksupojan Ahtisaaren tukemisesta ay-liikkeen rahoilla.

Kirjaa voi suositella niille, jotka haluavat tarkentaa tietojaan tulopolitiikan eri vaiheista.

Kalevi Hölttä

Työkansan Sanomat 14/2018

TKS kirjanurkka: Taas uusi tupomuistelma

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *