Työehtosopimuksilla keinottelu yleistyy

Työehtosopimuksen (tes) vaihtaminen toiseen halvempaan on viime aikoina tullut tutuksi. Ilmiöstä käytetään nimitystä työehtoshoppailu – työnantajat ovat ikään kuin ostoksilla ja valitsevat mieleisensä tessin. Tämä käy päinsä siirtymällä asianomaisen alan työnantajaliittoon tai yhtiöittämällä osan toiminnasta uudeksi yhtiöksi, joka liittyy toiseen työnantajaliittoon ja siten sidotuksi toisen alan tessiin.

Menettely on sinänsä laillista, koska vallitsee yhdistymisvapaus. Työsopimuslain kannalta (TSL 1: 6 § ja työehtosopimuslain 5 §) työnantajalla on pieni haitta sikäli, että vanhan tessin mukaiset edut säilyvät liikkeen luovutuksesta riippumatta niin pitkään kuin se vanha tes on voimassa. Sen jälkeen edut voivat huonontua uuden sopimusalan mukaisiksi. Myös vetoaminen entisen tessin yleissitovuuteen on suljettu pois työsopimuslain (2: 7 § 3 mom.) avulla.

Tästä on kysymys Postialan unionin tapauksessa, jossa osa postin toiminnoista on siirretty yhtiölle, joka on osallisena Teollisuusliiton sopimaan tessiin. PaU:n mukaan Teollisuusliiton sopimus on huonompi. Vertailu eri tessien kesken on tosin vaikeaa, koska toinen määräys voi olla parempi ja toinen määräys huonompi, kuten esim. erinäisiä palkan lisiä ja urakkahinnoitteluja vertailtaessa. PaU:n oma tulkinta on mielestäni uskottava.

Siirtyminen aivan toiselle työalalle näyttää keinotekoiselta, ja useimmiten onkin kysymys samantapaisesta työstä eri tes-aloilla. Esimerkiksi postin työntekijät ovat jakelutehtävissä, kuten Teollisuusliitonkin sopimuksen mukaisissa töissä olevat. Teollisuusliitto on ”perinyt” tämän jakelusopimuksen Kirjaliitolta. Kirjaliitto  muutti nimensä  Viestintäliitoksi ja yhdistyi aikanaan Team-liittoon ja vuoden alusta Team yhdistyi Teollisuusliittoon (entiseltä nimeltään Metallityöväen liitto).

Ongelman syy on siinä, että eri liitot tekevät eritasoisia sopimuksia. Se taas johtuu osaltaan eri alojen erilaisesta tuottavuudesta. Vain muutama vientialojen tes on palkkatasoltaan yli keskimäärän.

Suurempi ongelma on, että liitot omien etujensa vuoksi tekevät tessejä tavallaan toisen liiton reviirille. Eivät ne työnantajat yksin sopimuksia tee, vaan aina on mukana myös työntekijäliitto, kuten esimerkiksi Teollisuusliitto. Tämä ongelma on ratkaistavissa liittojen keskinäisellä sopimisella ja solidaarisuudella.

Liittorajariidat ovat vaivanneet aina Suomen ay-liikettä. Tiedän nimetä vain yhden liittojen välisen sopimusrajoja koskevat sopimuksen, joka on myös käytännössä toiminut moitteettomasti. Se on entisen Puuliiton ja Rakennusliiton välinen sopimus, joka koski puusepänteollisuuden ja talonrakennusalan sopimuksia.

Yksi ratkaisu on työtaistelu. Jos jäsenet eivät siirry entisestä liitostaan toiseen liittoon, joka on tes-suhteessa toisen alan työnantajaliittoon, niin he eivät ole työrauhavelvollisuuden piirissä. Julkisuudessa onkin ollut tietoja PaU:n aikomuksesta painostaa laillisella lakolla työnantajaa noudattamaan aikaisempaa tessiä.

Perimmäisiä kysymyksiä on keskusjärjestöjen ja kaikkien liittojen keskittyminen yhteen ammattijärjestöön. Tämän tapainen järjestely on Etelä-Euroopassa, joskin siellä on poliittisista syistä kilpailevia ja jopa ”kristillisiä” keskusjärjestöjä. Työläisten luokkatietoisuus on mennyt väärään suuntaan.

Kalevi Hölttä

valtiotieteen tohtori

Työehtosopimuksilla keinottelu yleistyy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *