Työehtosopimusten kriisilausekkeet – väylä palkkajoustoihin

Rakennusliitto tiedotti pari viikkoa sitten työehtosopimustensa hyväksymisestä. Neuvottelut sujuivat hyvin, koska liitto ei mennyt mukaan Kiky-sopimukseen, joka on ollut riesana monilla aloilla. Tiedotteessa mainittiin, että kesken sopimuskauden palkkoja voidaan alentaa, työaikoja pidentää ja sopia muistakin työnantajan kustannuksia alentavista järjestelyistä. Näin voidaan tehdä, jos yleisesti muillakin aloilla päädytään muun muassa korona-kulkutaudin vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin niin, että työpaikat ovat vaarassa.

Tämä on herättänyt ihmetystä, kun Rakennusliitto ei ole tähän mennessä hyväksynyt työehtojen huononnuksia. Kysymyksessä ei ole kuitenkaan kovin uusi ilmiö. Etenkin toimihenkilöpuolen työehtosopimuksissa ovat kriisi- ja vakautussopimukset lisääntyneet. Usein käytetään myös nimitystä selviytymislausekkeet.

Palkkajoustoista alettiin yleisemmin puhua sen jälkeen, kun Suomi oli liitetty EU:hun ja oma raha oli hävitetty yhteisen valuutan tieltä. Kun aikaisemmin vientiyhtiöiden kilpailukykyä voitiin kohentaa markan devalvoinnilla (sen arvon alentamisella muihin valuuttoihin verrattuna), niin enää se ei ole mahdollista. EU määrää rahapolitiikastakin. Niin sanottu sisäinen devalvaatio eli yritysten kustannusten alentaminen tuli ohjelmaan myös heti presidentti Ahtisaaren tultua virkaansa. Työllisyysohjelmassaan hän ensi töikseen vaati eläkeiän nostamista ja palkkojen joustamista myös alaspäin. Nyt pääomapiirien politiikka on edennyt huimaa vauhtia monine tulonsiirtoineen työväeltä omistajille.

Työehtosopimuslain nykyisen tulkinnan mukaan työsuhteiden ehtoja voidaan myös huonontaa työehtosopimuksilla. Sen voi estää vain omalla työsopimuksellaan, johon pitäisi kirjata keskeiset työehdot mainintoineen, ettei niitä saa huonontaa.

Työehtosopimuksilla voidaan myös kelpuuttaa paikalliset osapuolet huonontamaan työehtoja. Jos työehtosopimuksessa on viittaus paikalliseen sopimiseen, työnantaja ja luottamusmies voivat sopia asioista toisin kuin varsinaisessa työehtosopimuksessa on määrätty. Tällainen paikallinen sopimus tulee työehtosopimuksen osaksi kaikkine vaikutuksineen. Se sitoo molempia osapuolia ja siihen liittyy myös työrauhavelvollisuus. Luottamusmiesten vastuu on suuri, koska heistä riippuu, tehdäänkö paikallisia sopimuksia. Paine etenkin työnantajan puolelta voi olla kova. Työehtosopimuksessa voidaan ohjata paikallisiin sopimuksiin kriisitilanteissa. Yleensä tällaisissa työehtosopimuksen määräyksissä on kuitenkin reunaehtoja ja rajoituksia huononnuksille.

Selviytymislauseke tarkoittaa yleensä yrityksen ”pelastamista” taloudellisissa kriiseissä. Jos osapuolet toteavat, että tilanne on yrityksen jatkamisen ja työpaikkojen säilymisen kannalta sellainen, että työntekijöiden pitää joustaa omista eduistaan, voidaan sopia etujen heikentämisestä siinä laajuudessa kuin työehtosopimus antaa myöten. Tavallisesti tarkoitetaan sopimista työaikajärjestelyistä niin, että keskimääräinen työaika pysyy työaikalain raameissa, mutta tilapäisesti työajat ylittävät säännöllisen työajan. Näin työnantaja säästää ylityökorvauksista ja voi suunnitella työajat tarpeidensa mukaan.

Usein mainitaan sovittavaksi lomarahoista luopuminen tai niiden myöhentäminen sekä vuosilomien ajankohdista sopiminen toiseksi kuin vuosilomalain mukaan olisi mahdollista. Myös suoranaisista palkkojen alentamisesta on tehty mahdolliseksi sopia. Esimerkkejä on mm. autoalan ja ilmailualan toimihenkilöiden ja jopa Teollisuusliiton ja Medialiiton sopimuksissa. Nyt selviytymislausekkeet tekevät tuloaan myös SAK:n liittoihin. Työehtosopimusten sitovuus on vaarassa rapautua. Eri työpaikkojen työehdot alkavat eriytyä ja sen myötä yhdenvertaisuus vähenee entisestään.

Työtuomioistuin on linjannut lausunnossaan (TT 2013-63), että luottamusmiehen sopimat huononnukset sitovat myös järjestäytymättömiä tai johonkin muuhun liittoon kuuluvia työpaikan työntekijöitä. He eivät saa osallistua luottamusmiehen valintaan, mutta luottamusmiehen ”katsotaan edustavan” heitäkin. Kysymyksessä on erikoinen oikeusvaltioon sopimaton tilanne, jossa ilman valtakirjaa voi tehdä toista sitovia sopimuksia. Tällä rakennetaan korporatiivista järjestelmää paikallistasollekin. Ylätasolla se on edennyt jo pitkään ja huipentui kolmikantasopimuksiin.

On hyvin mahdollista, että yritysten kriisiytyessä työntekijöiden edustavat alkavat entistä enemmän hyväksyä palkkajoustoja. Jos työnantaja osoittaa, että työntekijöitä täytyy erottaa, ellei kustannuksia saada kuriin, niin luottamusmies on pahassa välikädessä. Kysymyksessä on useinkin uhkatilanne. Houkutus sopia huononnuksista on suuri, eikä siinä auta edes vetoaminen yrityksen voittoon tai osingonjakoon.

Ammattiliittojen tärkein tehtävä on edunvalvonta, jossa keskeinen väline ovat työehtosopimukset vähimmäisehtoineen. Jos vähimmäisehdot eivät enää päde, ammattiliittojen omakin asema vaarantuu. Se on yksi peruste kriisilausekkeiden torjumiselle. Tärkein peruste on kuitenkin palkkatyöläisten ansiotason turvaaminen ja yrittäjänriskin pysyttäminen niillä, jotka saavat yritysvoitonkin.

Kalevi Hölttä
oikeustieteen tohtori

Työehtosopimusten kriisilausekkeet – väylä palkkajoustoihin
Merkitty:    

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *