Taustaa

On muistettava, että USA:n rooli oli tärkeä jihadistijärjestöjen luomisessa. Ne luotiin USA rahoituksella. USA tuki 1980-luvulla Afganistanin sodassa jihadistijärjestöjä Neuvostojoukkojen kukistamiseksi. Jo silloin amerikkalaiset tiesivät, että nämä järjestöt voivat tulevaisuudessa aiheuttaa Euroopassakin ongelmia.

Ongelmat olivat kuitenkin sivuseikkana verrattuna siihen hyötyyn, mitä amerikkalaiset saivat, kun USA:n sotajoukot iskivät Lähi-idän maihin ja tuhosivat amerikkalaisille vaarallisiksi osoittautuneita valtioita. Pommituksien syyksi ilmoitettiin ”demokratian puolustaminen” ja ”taistelu jihadisteja vastaan”. Molemmat pelkkiä tekosyitä valloituksille.

Näitä tekosyitä käytetään jatkuvasti uusille imperialistisille interventioille ja vahvistetaan sotia, jotka ovat jo käynnissä. Niillä selitetään myös uusia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat kansojen ja työntekijöiden oikeuksien rajoittamiseen.

Amerikkalaisopit EU:n käytössä

Tämän taktiikan ovat havainneet hyväksi myös Euroopan imperialistit. Ne ovat ottaneet motokseen: ”Viranomaiset tarvitsevat kunnon työkalut terrorismirikosten tunnistamiseen ja torjuntaan”.

”Turvallisuus” on teema, jota iskostetaan EU:n tasolla ja kaikissa porvarivaltioissa yhä pontevammin kansalaisten mieliin. Se esitetään EU-maissa ykköskysymyksenä. Sitä laajennetaan teemana ja muotoillaan EU-maiden tarpeisiin kuin ”uutena dogmina, oppina valtioiden turvallisuudesta”.

Millä tätä perustellaan? Ensinnäkin pääteema on tietenkin jihadisteihin liittyvä toiminta, sen vaaran torjuminen. Lisäksi perusteena ovat jatkuvien pakolaisvirtojen hallitseminen etenkin Euroopassa (joita ”demokratian puolesta”-sodat  synnyttivät). Myös EU:n jäsenvaltioiden kapitalistinen talouskriisi on aiheuttanut valtavia ongelmia. Ja näiden ongelmien seurauksien kohtaamiseen tarvitaan yhä lisää toimia, joita nimitetään maiden ”sisäisen vakauden ja turvallisuuden” takaamiseksi.

Näiden perusteluiden takana on piilotettuna porvariston sisäiset pyrkimykset taata ennalta omat asemansa.   Porvariston ja kapitalistin omat asemat kun on turvattava tulevan luokkataistelun kärjistymisen varalta.

Lisäksi EU:n jäsenvaltioiden kautta halutaan saada mahdollisuus aktiivisempaan puuttumiseen kansainvälisten konfliktien varalta. On huomattava, että Saksan uusi turvallisuuspoliittinen selonteko ”valkoinen kirja” yhdistää suoraan sisäisen turvallisuuden kysymyksen tavoitteeseen kasvattaa kansainvälisesti Saksan sotilaallista voimaa.

Miten näitä uusia ”turvatoimia” on kehitelty, mitä ne ovat, missä ne näkyvät?

Tässä esimerkkejä:

– Naton päätökset Varsovan huippukokouksessa tehostaa turvallisuusasioissa yhteistyötä EU:n kanssa.

– ”Hätäjärjestelmien” määrääminen Ranskassa, Belgiassa ja Saksan kaupungeissa aktivoimalla asiaa koskevia säännöksiä kaupunkien perustuslakeihin ja EU:n perussopimuksiin.

–  On vahvistettu trendiä päivittää Euroopan armeija-asiaa ja vahvistettu EU:n sotilasjoukkoja perustamalla ”Euroopan puolustus unioni”.

– On muodostettu uusia sotilaallisia poliisikoneistoja (esim. Britannia).

– Vetoaminen artiklan 42,7 sopimuskohtaan, esimerkiksi kun tapahtui  Pariisin murhahyökkäys, tarkoituksena toteuttaa koordinoituja pommituksia yhdessä muiden Euroopan valtioiden kanssa Syyriassa.

– Frontexin korvaaminen Euroopan rajavartiolaitoksella, jolla on mahdollisuus suoraan interventioon  tilanteissa, joissa tarvitaan turvatoimia raja-alueilla.

– Jo olemassa olevan EU:n Awareness Network RAD:in (ns. väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemisverkosto) päivittäminen, aktiivikäyttö ja hyödyntäminen.

Tämä RAD pyrkii rinnastamaan terrorismiin kaiken toiminnan, joka kieltää tai kyseenalaistaa kapitalistisen järjestelmän. Suora kytkentä on myös EU:n lainsäädännöllä, joka suojaa ”kriittisen infrastruktuurin” (energiayhtiöt, liikenteen, televiestinnän, jne).

Nämä mekanismit palvelevat suurpääoman, kapitalistin ja porvariston asiaa, varmistavat niille lisäsuojaa ja turvaa sen omia tarpeita varten. Sitä tarvitaan etenkin siltä varalta, kun imperialismin sisäinen taistelu kärjistyy. Sitä tarvitaan myös, koska ne antavat mahdollisuuden osallistua laajempiin selkkauksiin.

Ja ennen kaikkea  –  se tähtää työtätekevien ja muiden kansankerrosten tehostettuun valvontaan, kansalaisten vapauksien ja oikeuksien rajoittamiseen taantumuksellisten ja jopa  sotilaallisten toimien avulla. Viranomaiskoneisto ja erilaiset verkostot toimivat tehokkaasti apunaan teknologia, sekä maiden sisällä että maiden kesken.

Se, miten ”yhteinen turvallisuuspolitiikka” EU jäsenmaissa kehittyy, riippuu myös EU:n sisäisestä tilasta, sen omista ristiriidoista, jotka eivät välttämättä ilmene pelkästään taloudellisissa kysymyksissä.

Valvontakoneistoja vastaan on taisteltava!

Kommunistisen liikkeen tehtävä on puuttua tähän valvontamekanismiin, rajoituksiin ja kieltoihin, joita tehtaillaan ja tehostaa järjestäytynyttä luokkataistelua alueellisella ja kansainvälisellä tasolla.

Moderneissa valvontakoneistoissa ei ole kysymyksessä kansalaisten turvallisuus. Päinvastoin, työtätekevien oikeuksia pyritään kaikin keinoin rajoittamaan. Heidän toimiaan seurataan yhä tiiviimmin. Heidät halutaan halpatyövoimaksi, ilman aiemmin saavutettuja oikeuksia. Heiltä halutaan poistaa myös oikeus vaatia oikeuksiaan. Ja heidän taistelutahtonsa hiljennetään korkeilla työttömyysluvuilla. Pieni purnaus sallitaan, jopa vastalauseet ja pienet selkkaukset.

Se, mitä kapitalisti kammoaa, on järjestäytynyt taistelu, järjestäytynyt luokkataistelu. Jos tällaista ”liiallista taitelutahtoa” ilmenee, kapitalistilla on siis käytössään perustamansa modernit valvontakoneistot. Näin on aina ollut. Näin ei tarvitse kuitenkaan aina olla. Näitä vastaan tiedostava työkansa on aina taistellut. Näitä vastaan se taistelee nytkin. TKS/ Kaisa Laine

Työkansan Sanomat 1/2017

Työkansan Sanomat: Kapitalistisen valvontakoneiston modernit muodot

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *