Työstäkieltäytyjän käsikirja

Anna Kankila, Eetu Viren, Harry Salmenniemi, Heidi Meriläinen, Joel Kilpi, Johannes Ekholm, Klaus Lumi Maunuksela, Lasse Poser, Mia Haglund, Pontus Purokuro. Into 2019.

Kirja ei nimestään huolimatta kerro vain kieltäytymisestä vaan myös työstä ja työttömyydestä. Siinä on kolme osaa: 1. Taistelu työtä vastaan, 2. Työläs työttömyys, 3. Kieltäytyminen, pako, järjestäytyminen. Lisäksi siinä on murtumiksi nimetyt jaksot: ilmasto, hoiva.

Kirjassa yhdistyvät tieto ja kuvitelma. On novelleja ja haastatteluja. Jaksojen, osien ja novellien kirjoittajia ei paljasteta lukijalle. Miksi pitäisikään? Jaksot tempaavat. Kirjoittajan rooli hälvenee. Kuka tahansa kirjoittajista on voinut kirjoittaa minkä tahansa kohdan tai kaikki yhdessä kaikki kohdat.

Työ

Miten käy ihmiselle, joka ei pidä tekemistä merkityksellisenä vain siksi, että se on luokiteltu työksi? Saako sellaista sanoa? Moni kirjassa sanoo ja haastaa työn.

– Mitä on työ, mitä on mielekäs elämä, miten järjestää aika ja resurssit?

Työssä ollaan joskus tekevinään. Teeskennellään. Eräskin työntekijä kulki työpaikalla salkku kädessään näyttääkseen kiireiseltä. Toisessa työpaikassa raadetaan uuvuksiin.

-Mitäs menit siivoojaksi? Mikset hanki koulutusta, niin saisit miellyttävää työtä ja parempaa palkkaa? siivoojalle kuitataan.

Tuomitsijat

Kirjassa haastatellaan kieltäytymisen kieltäytyjää, presidentti Niinistönkin hampaisiin joutunutta kirjailijaa Ossi Nymania. Nyman kirjoitti pari vuotta sitten teoksen “Röyhkeys”. Silloin hän sai valtalehdessä tittelin: “ideologisesti työtön”.

Nymania haastateltiin Työstäkieltäytyjän käsikirjaan kauppakeskuksessa, jossa myydään mm. flying tiger-muovikrääsää. Sen myyminen ja tuottaminen ovat todennäköisesti niinistöjen mielestä oikeaa työtä, vaikkeivat heidänlaisensa ennen kauppaan astumistaan edes olisi tienneet kyseisen kaupan tuotteita milloinkaan tarvitsevansa. Tällaista työtä Nyman ei halua tehdä kuten eivät muutkaan kirjassa haastatellut. Kuka haluaisi?

TE-toimistot eivät pysty tarjoamaan mitään. Sieltä tulee vain karensseja. Sieltä vaaditaan hakemaan töitä, joita ei ole.

Ammattiliitot ovat työväen vihollisia. Ne hillitsevät palkkamalttia ja jatkuvaa talouskasvua vastaan kapinoivia. Ne kannattavat karensseja, aktivointitoimia ja vastustavat perustuloa. Ne ovat kirkon kaltaisia valtavine varallisuuksineen. Niiden olemassaolo perustuu suoraan palkasta perittäviin jäsenmaksuihin. Yhä useampi eroaa. Silti liittojen virsiä veisataan. Näin käsikirja suomii liittoja eikä syyttä.

Vastarinta, kyseenalaistus

Työ on ollut riistoa, jota vastaan työntekijät ovat perinteisesti taistelleet esimerkiksi lakoin. Lakko mainitaankin kirjassa yhtenä palkkatyön vastarinnan muotona. Lakon aikana keskeytetään työt.

Aika ei ole muuttanut mitään paitsi, että entistä useammat ovat vieraantuneet, eivätkä he koe työtä merkitykselliseksi vaan pelkäksi pakoksi.

Yksi keino olisi työajan lyhentäminen. Toinen olisi oikeus rangaistuksetta kyseenalaistaa tyhjänpäiväiset ja luontoa kuormittavat tiger-työt ja kieltäytyä niistä. Myös perustulo mainitaan. On perustettu Työstäkieltäytyjien liitto, joka sai innoituksen Ossi Nymanilta ja Sipilän hallituksen aikaansaannoksen, aktiivimallin, herättämästä vastustuksesta.

Palkaton työ tulee kirjassa näkyväksi. Hoivatyö on sellaista. Se on enimmäkseen sukupuolittunutta naisten työtä, jota on tehty iät ja ajat ja tehdään edelleen. Kapitalismi vaatii hoivan delegoimisen joillekin ryhmille (naiset ja naisvaltaiset alat). Näin niiden, jotka eivät hoivaa oletetaan keskittyvän tuottavaan, kapitalistista järjestelmää ylläpitävään työhön.

Kirja on kritiikki. Ei ihme, että sen lähtökohta, Työstäkieltäytyjien liitto, on saanut tietyt piirit panikoitumaan.

Palkkatyökö vain on kunkku? Kirja avaa lukon.

Työkansan Sanomat 11/2019/ Pirkko Eerola-Pilvi

Työstäkieltäytyjän käsikirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *