Verot köyhälistön verta juo

Jollemme muuta pieniä samoin kuin suuriakin asioista, meidän täytyy aina elää surun vallassa, sillä silloin käy niin kuin aina on käynyt: silloin tulevat vääryyksien hyytävät viimat, välinpitämättömyyden houkutukset, sotien rajumyrskyt.” Harry Martinson, 1930

En voi lakata ihmettelemästä, miten jälleen olemme tilanteessa, jonka ei koskaan pitänyt enää tulla.  Kauniisti meille luvattiin, kun päästään EU:hun, niin hinnat laskevat, töitä piisaa, talous pysyy vakaana ja rahan arvo säilyy.  Ja tässä nyt ollaan, perkele!


Tähän on tultu: kettunaamat ovat tulleet jälleen julkisuuteen heiluttamaan juustohöylää ja teloituskirvestä. On niin tuskallista, niin tuskallista, he parkuvat suureen ääneen ihan kuin Claes Andersson lukiessaan 90-luvulla radiossa päiväkirjaansa, josta ilmeni, että oli niin hirveän kamalaa tehdä niitä leikkauksia. 

Ei se satu, sanoo lääkäri ja oikeassa on, ei se häneen satukaan – lääkäriin itseensä eikä niihin, jotka teloituskirveen varressa heiluvat.

Silloin leikkaukset aloitettiin viemällä toimeentulotukiperheiltä lapsilisät laskemalla ne tukea vähentäväksi tuloksi. Tätäkään vääryyttä ei ole korjattu eikä mitään aiemmista, kun jo uusia juonia punotaan. 

Varsinaiset ryövärit, muut edunsaajat ja hyötyjät, myös ne, joilla on poliittisina optioina ja osakesalkkuina oma lehmä ojassa huutava: pakko, pakko, pakko ja kaiku vastaa: pakko, pakkoko, ko, ko, kokoomus.  

Ja taloudellisen ja poliittisen vallan hallussa oleva media yrittää kaikin keinoin peittää, että tässä ollaan viemässä viimeinenkin sosiaaliturva ja kansan omaisuus yksityiselle pääomalle. Siis rikkaille. Siis sille kymmenelle prosentille maailman väestä, joka omistaa lähes 90 prosenttia kaikesta.

Ja sitten vain lisää veroja kansan niskaan, vanha hyväksi koettu keino sekin. Pelkästään energiaveroa nostamalla nousevat kaikki muutkin hinnat.

Aikoinaan rikkaiden luokka, oman aikansa sankarit, syntyivät keräämään veroja kuninkaille enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti toimien. Eihän silloin kerääjää voinut sakottaa siitä, että hän keräsi niin hyvin kuin keräsi. Sitä paitsi kerääjällähän oli kuninkaan antama suostumus ottaa “prosentit päältä” keräämistään verorahoista. 

Tämän päivän ongelmamme onkin siinä, että vaikka yleisen verotusoikeuden ei saisi antaa ryöstäytyä kaiken maailman kuppareille, niin miten voisimme estääkään sen, erityisesti kun ihmiset sohvaperunaisuuttaan ovat painuneet lähes täydelliseen apatiaan yhteiskunnallisten asioiden suhteen.


Näitä tämän päivän “laittomia verottajia” on kuin kansanlaulussa “niin paljon kuin metsässä on synkkiä puita, niin paljon on sortajia”:

– energia- ja sähköyhtiöt, erityisesti atomivoimaa tuottavat
– tietoliikenteen harjoittajat, teleoperaattorit
– pankkiirit ja finanssilaitokset
– vakuutusyhtiöt
– maatalousyrittäjiä riistävät “omat” keskusorganisaatiot
– aluerakentajat ja heidän jatkeenaan toimivat suurrakentajat
– autokatsastamot, hammaslääkäriyritykset, kaupalliset terveyskeskukset ja monet muut niskan päälle yrittävät yrittäjäryhmät
– VR:n liiketalousjohto jonka sisäisen merkonomimentaliteetin pohjalta rautateillemme on jo aikaansaatu lukemattomia hankaluuksia, joiden tarkoituksena on VR:n yksityistäminen

Muistakaamme erään USA:n entisen presidentin lausunto, että junanhan voi ryöstää kuka tahansa sivistymätön p.o. suivaantunut merkonomi, mutta koko rautateiden ryöstämiseen tarvitaan ylempää akateemista oppineisuutta.

Parhaillaan käydään keskustelu pääomalle myönnetyistä verohelpotuksista, joista kirjoittaa Helsingin Sanomat 9.10.2019. “HS:n tietojen mukaan työryhmän sisällä ei sinänsä ollut erimielisyyttä listaamattomien yritysten osinkoverotuksen huojennuksen pienentämisestä. Työryhmässä ei kyetty löytämään verotuelle mitään kestäviä perusteita. Raportissa todetaan, että ‘listaamattomien yritysten osinkoverotuksen malli tuottaa perusteetonta etua pääomarikkaiden yritysten suurille omistajille.”

Ja kuitenkaan ei helpotusten poistamisesta ole syntynyt poliittista yksimielisyyttä, vaikka toimenpide tuottaisi valtion velkaiseen kassaan satoja miljoonia.


Vanhalla Venäjällä talonpoikien maat ryöstettiin säätämällä kaikenlaisia lakeja, joiden perusteella voitiin maan alkuperäinen omistaja lähettää hilut kintuissa Siperiaan ja panna hänen maansa parempaan talteen. Lakeja oli kaikenlaisia aina kortinpeluun kieltävästä puiden kaatoon ja kaskeamiseen. Tästä kertoo Leo Tolstoi romaanissaan Ylösnousemus.  Ja kun kaikkein kekseliäimmät vangit lähtivät pakosalle, he houkuttelivat mukaan pari kaveria eväiksi, jotka he  tundralla nälän yllättäessä söivät.

”Sillä ihminen itse on ensimmäinen ja viimeinen ja pysyy ensimmäisenä ja viimeisenä” . Vai pysyykö? Se riippuu kokonaan meistä.

(Lähde: Harry Martinson, Hyvästi meri, 1933, Suom. Lauri Hirvensalo, Tammi 1974)

Kaija Olin-Arvola

Verot köyhälistön verta juo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *