Kommunistisen Työväenpuolueen Uudenmaan piirijärjestön järjestämä kunnianosoitus Neuvostosotilaiden haudalla Hangossa.

Puhe KTP:n varapuheenjohtaja Hannu Harju

Voiton 74 -vuotispäivänä olemme jälleen kokoontuneet tänne neuvostosotiaiden haudalle Hankoon. Käyntimme on kunnianosoitus niille Puna-armeijan sotilaille, jotka on haudattu tänne ja kaikille niille Puna-armeijan sotilaille, jotka taistelivat synnyinmaansa ja monien muiden kansojen vapauttamiseksi fasistisen Saksan miehitykseltä.

Voiton saavuttamiseksi Neuvostoliiton kansat antoivat kaikkensa Saksan ja sen liittolaisten maahan hyökkäyksen torjumisessa. Neuvostoliiton sodan aikainen johto ja Neuvostoliiton kommunistinen puolue kykenivät järjestämään neuvostokansat sodan ajan tehtäviin ja taisteluun vihollista vastaan. Kaikki se tapahtui suurin uhrauksin. Ilman Neuvostoliiton 1920 – 1930 -luvulla suorittamaa laaja-alaista teollisuuden kehittämisohjelmaa ja sen toteuttamista ennen Saksan hyökkäystä maahan, voitto saksalaisista ei olisi ollut saavutettavissa.

Vuosia kestäneiden ankarien taistelujen jälkeen Neuvostoliiton Puna-armeija pystyi voittamaan maahan tunkeutuneen saksalaismiehittäjän ja vapauttamaan maansa. Puna-armeijan sotilaat eivät vapauttaneet vain omaa maataan vaan vapauttivat suurin uhrauksin monet muut kansat saksalaisen fasismin ikeestä.

Saksalaismiehityksen aikana vastarintaliikkeet taistelivat miehittäjää vastaan myös Euroopan eri maissa. Saksalaisia vastaan suoritettiin sabotaasitoimintaa Suomessakin, vaikka kommunistit ja muut sodan aktiiviset vastustajat oli pidätetty ennen sotaa ja teljetty vankiloihin.

Toinen maailmansota Euroopassa päättyi Berliinissä saksalaisten antautumiseen 9.5.1945. Siitä lähtien voiton päivää on juhlittu jokaisena vuotena. Juhlinta on kiitollisuuden osoitus voiton saavuttamiseen osallistuneille taistelijoille ja ennen kaikkea Puna-armeijalle.

Kuinka Saksasta sitten kehittyi imperialistinen, fasistinen hyökkääjävaltio, toisen maailmansodan sytyttäjä? Syytä on selitetty sillä, että Saksa joutui alistumaan ensimmäisen maailmansodan rauhanehtoihin, jotka olivat sille epämieluisat ja se halusi korjata kokemansa vääryyden. Saksalaisen yhteiskunnan poliittiseen ja taloudelliseen rakennemuutokseen vaikuttavia tekijöitä oli kuitenkin lukuisia. Tunnusomaisinta siinä oli kapitalistisen luokkavaltion vallassa olevien poliittisten tahojen tiivis yhteys saksalaiseen ja myös kansainväliseen suurpääomaan, USA:ta myöden. Poliittinen johto oli suurpääoman tukema ja sen valtaan nostama.

Juuri suurpääoman tuki Saksan hallituksen imperialistiselle ja fasistiselle politiikalle loi edellytykset maan kasvamiselle hyökkääjävaltioksi.

Historiasta tiedämme tämän kehityksen Saksassa alkaneen 1930 -luvun alussa kun Saksassa nousi valtaan suurpääoman tukemana Adolf  Hitler. Suurpääoman etuja ajava Hitler aloitti välittömästi supistamaan kansan demokraattisia oikeuksia kieltämällä niiden järjestöjen toiminnan, jotka olivat hänen politiikkansa vastustajia. Pääkohteena olivat työväenluokan maailmankatsomuksen omaavat työväenjärjestöt, ensisijalla kommunistit ja kansanryhmänä myös juutalaiset. Näihin ryhmiin kuuluvia vastaan kohdistettiin murhia, mutta murhaajia ei tuomittu lakien mukaan. Tuomiot olivat poliittisia, jolloin murhatöiden tekijät lähes aina vapautettiin tekojensa vastuusta.

Saksa valmistui sotaan. Sotateollisuuden tuotantoa kasvatettiin ja luotiin työllisyyttä, jonka vaikutuksesta maassa harjoitettu politiikka sai kannatusta työläistenkin keskuudessa.

Kun Saksa aloitti hyökkäykset 1930-luvun lopulla toisiin maihin Euroopassa, sai se valtaamiensa maiden teollisuuden tuotannon sotatoimiensa vahvistamiseen. Hyökätessään kesäkuussa 1941 sosialistisen Neuvostoliiton alueelle, Saksalla oli käytettävissään lähes koko Euroopan teollinen tuotanto.

Suomalaisten ja varsinkin työväenluokan kannalta oli murheellista se, että Suomen porvarillinen hallitusvalta reformistisen työväenliikeen tuella sitoi Suomen Saksan aseveljeksi sotaan  Neuvostoliittoa vastaan. Sodassa suomalaiset taistelivat yhdessä saksalaisten rinnalla mm. piirittämällä Leningradia ja olivat aiheuttamassa satojentuhansien venäläisten kuoleman. Kaupunkia Saksan ja Suomen armeijat eivät pystyneet valloittamaan.

Suomen osallistuminen sotaan ja valloittajaksi ryhtyminen Saksan rinnalla aiheutti suuret menetykset suomalaisille kuolleina tai haavoittuneina sotilaina ja siviileinä, sekä tuhoutuneet rakennukset ja maa-alue menetykset.

Suomen häviö sodassa Saksan rinnalla toisessa maailmansodassa loi kuitenkin uuden perustan, jolle voitiin luoda naapuriystävyyden ja rauhanpolitiikan suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välille. Tätä politiikkaa kommunistit olivat toteuttamassa jo ennen sotaa ja sen puolesta he toimivat innokkaasti sodan päätyttyä, kun kommunisteille avautui mahdollisuus ja oikeus toimia julkisesti, samoin kuin muillekin työväen demokraattisille järjestöille. Suomen ulkopolitiikka siirrettiin joukkojen voimalla rauhan ja ystävyyden linjalle suhteessa Neuvostoliittoon. Tätä tehtävää edistivät päivittäin kymmenettuhannet kansalaiset osallistumalla järjestöjensä toimintaan maan demokratisoimiseksi ja kääntämällä vihamielisyys Neuvostoliittoa kohtaan, sotapolitiikan vastaiseksi rauhanpolitiikaksi.

Silloin alkoi uusi, demokraattisen kehityksen aikakausi, joka mahdollisti työväenluokan ihmisten elin -ja työolosuhteiden parantamisen. Kaikki tapahtui työväen järjestäytyneellä joukkovoimalla ja työväen edustajien tekemillä aloitteilla eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa.

Lukuisien ja laajojen kamppailujen tuloksena voitiin edistää ihmisten sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa politiikalla, jonka politiikan tukena oli hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppavaihto ja monipuoliset maiden väliset kulttuurisuhteet lisäsivät luottamusta ja ymmärrystä hyvien suhteiden kehittymiselle. Tällä toiminnalla Suomi vakautti myös Pohjois-Euroopan rauhantilaa.

Tuo myönteisen kehityksen kausi päättyi siihen mihin Neuvostoliittokin. Suomen porvarillinen johto reformistisen työväenliikkeen tuella on sen jälkeen sitouttanut Suomea kapitalismin imperialistisiin keskuksiin, Euroopan Unioniin ja sotaliitto Natoon. Sotilasyhteistyötä Naton ja USA:n kanssa on lisätty. Suomi on solminut kahdenvälisiä sotilasyhteistyön sopimuksia pohjoismaiden ja useiden Euroopan maiden kanssa. Suomen alueella on järjestetty kansainvälisten joukkojen sotaharjoituksia ja suomalaiset sotilaat ovat osallistuneet lukuisiin sotaharjoituksiin ulkomailla. Näihin liittoutumiin sitoutuneena Suomi on lähettänyt sotilaitaan alistamaan muita kansoja. Tästä yhdeksi esimerkiksi käy Afganistan.

Maailman imperialististen keskusten, esimerkiksi USA:n ja EU:n suorittaessa maailman uudelleen jakoa, on Suomi siinä mukana EU-jäsenyytensä ja Nato-kumppanuutensa johdosta, vahvasti sitoutuneena länteen. Liitoutuminen on muodostunut Suomen omien etujen vastaiseksi maan hylätessä puolueettomuuden ja sotilaallisen liittoutumattomuuden. Suomen ja suomalaisten etujen mukaista on hyvien naapurisuhteiden ylläpitäminen kaikkiin maihin ja tällöin ei pidä asettua Venäjää vastaan toimimalla EU:n, NATO:n ja USA:n ehdoilla, kuten Suomen hallitukset ja eduskunta tekevät.

Valitettavasti pääministeri Sipilän hallitus yhdessä presidentti Niinistön kanssa sitouttti Suomea sotilaallisesti läntisiin imperialistisiin keskuksiin. Tällä kaudella luotiin uutta, sallimalla USA:n armeijan yksiköiden toiminta Suomessa. Ja toisaalta Suomen armeijan harjoitukset Naton ja Pohjoismaiden armeijoiden kanssa, joiden harjoitusten hyäkkäyskohde on Venäjä.

Näin Suomi on luopunut hyväksi koetusta puolueettomuudesta ja suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella pysymisen rauhantahtoisesta ulkopolitiikasta. 

Suomen alue on luovutettu lännen imperialisteille astinlaudaksi hyökkäykselle kohti itää. Jos nyt vallitseva sotilaallinen vastakkainasettelu Pohjois-Euroopassa länsiliittoutuman ja Venäjän välillä kriisiytyy sodaksi, jota länsi valmistelee, niin suurin häviäjä on Suomi.

Sotahaukat eduskunnassa painottavat Itämeren alueen turvallisuuspoliittisen tilanteen heikentyneen, osoittaen syyttävän sormensa kohti Venäjää. Turvallisuuspoliittinen tilanne on kyllä muuttunut, mutta sen on aikaan saanut sotilasliitto Naton laajentuminen Baltian maihin, Eestiin, Latviaan, Liettuaan, sekä Puolaan. Ja myös länsiliittoutuman sotaharjoitukset Suomen alueella.

Kommunistisessa Työväenpuolueessa näkemyksemme Pohjois-Euroopan rauhantilan säilyttämiseksi voidaan saavuttaa sillä, että Suomi irtisanoutuu sotilasliitto Naton kumppanuudesta, sotilaallisesta yhteistyöstä USA:n kanssa, joukkojen kansainvälisistä sotaharjoituksista Suomen alueella, sekä lopettamalla myös pohjoismaiden väliset sotaharjoitukset.

On tärkeää irroittaa Suomi varustelua lisäävästä sotapolitiikasta. Rahasummat, jotka aseiden hankintaan ja sotaharjoituksiin käytetään ovat poissa kansalaisten elinolosuhteiden parantamisesta ja vahingoittavat ilmastonmuutoksen vastaista taloudellista kehitystä.

Nähtäväksi jää juuri pidettyjen eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen suhde puolueettomuuteen, sotilaalliseen liittoutumiseen ja asevarusteluun. Voimme olla levollisin mielin jos hallitusohjelmaan sisältyy YK:n jäsenvaltioiden enemmistön hyväksymä ydinaseiden kieltävän sopimuksen allekirjoittaminen, kuten Ruotsi on tehnyt, asevarusteluun suunnattavien määrärahojen huomattava pienentäminen luopumalla hävittäjälentokoneiden hankinnasta ja aseistuksen lisäämisestä, sekä pyrkimys irroittaa Suomi sotilaallisista liittoutumista.

Jos tämän suuntaiset tavoitteet eivät sisälly hallitusohjelmaan, on meidän syytä olla huolestuneita. Tehtävämme on tällöin militarismin ja sodan vastaisen toiminnan vahvistaminen.

Toisen maailmansodan opetus suomalaisille oli, ettei sotilaallinen liittoutuminen fasistisen Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan tuonut voittoja vaan tappioita. Annetut ihmisuhrit ja muut menetykset olivat suuret ja turhat. Tämän emme halua toistuvan uudelleen Suomen sotilaallisella liittoutumisella ja alistumisella Euroopan johtavan maan Saksan, Euroopan unionin tai USA:n käskyläisenä.

Siksi me toimimme rauhan puolesta sotapolitiikkaa vastaan, paljastamalla sotaa synnyttävän kapitalistisen yhteiskunnan raadollisuuden, ihmisvihamielisyyden ja sodasta hyötyvät pääomapiirit.

Maailmanrauhalle antoi hyvän tulevaisuuden Neuvostoliiton Puna-armeija ja kaikki fasismin vastaiset taistelijat vapauttamalla kansat fasismin ikeestä 9.5.1945. Kunnia heidän taistelulle. Meidän tehtävä on vaalia saavutetun voiton  pysyvyyttä ja rauhantilan jatkuvuutta.

Voitonpäivänä 9.5.2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *