Työväenluokkaa ei ole aina ollut. Ei ole siis voinut olla työväenliikettäkään. Työväenluokka on kapitalistisen kauden tuote. Suomessa siirtyminen luontaistaloudesta ja käsityötuotannosta koneelliseen suurtuotantoon ja kapitalismiin tapahtui vähitellen mutta väkivaltaisesti.

Vuoden 2018 tammikuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen työväen vallankumouksen ja luokkasodan alkamisesta. Vuoden 1918 vallankumouksen syyt löytyvät vuosikymmeniä jatkuneesta työläisten orjuuttamisesta, riistokapitalismista ja nälkiinnyttämisestä.

Työkansan Sanomat julkaisee nyt toisen osan vuoden 2018 alkuun jatkuvasta artikkelisarjasta, joka käsittelee kapitalismin ja työväenluokan syntyä, työväenliikettä, sen luokkataistelulinjaa, työväen vallankumousta ja  luokkasotaa sekä kommunistisen puolueen perustamista.

Vuoden 1905 Suurlakko

Kuluneiden vuosien varrella on todettu puheissa ja kirjoituksissa, että vuoden 1905 Suurlakko oli äänioikeustaisteluineen maamme työläisten ensimmäinen suuri nousu ja voiman osoitus. Suurlakko oli mahtava joukkoliikkeen ponnistus, joka sai edistykselliset porvaritkin innostumaan.

Niinpä sellainen porvarillinen kirjailija kuin Ilmari Kianto kirjoitti asiasta kirjan Punainen viiva. Se sai julkisuudessa osakseen paljon huomiota. Maamme historiankirjoittajat sitä vastoin ovat olleet kovin kitsaita antamaan työläisten taistelulle täyttä tunnustusta.

Venäläiset toverit totesivat pian 1905 tapahtumien jälkeen taistelun vallankumouksellisen merkityksen. He puhuivat Venäjän ensimmäisestä vallankumouksesta. ”Venäjän ensimmäinen vallankumous vahvisti bolsevikkien strategisen ja taktillisen linjan täysin oikeaksi.”

Venäjän 1905 vallankumoustaistelu pakotti tsaarin hallituksen perääntymään. Myös Suomessa tapahtui samoin, mutta vielä suuremmassa määrin. Maamme sisäistä valtiollista valtaa käytti keisarin suostumuksella ja tuella nelisäätyinen eduskunta eli nk. valtiopäivät. Sielläkin oli aatelistolla ( ritarisääty ) ja papistolla johtoasema ja byrokraattinen virkamieskunta. Vuoden 1905 suurlakkotaistelu pakotti säädyt ja niiden johtajat perääntymisen tielle ja luopumaan monista etuoikeuksistaan.

On ymmärrettävää, että porvariston historiankirjoittajat ovat Suurlakosta ja sen saavutuksista “hiljaisella kannalla”. He haluavat vaieta asiasta siksi, että se mitä silloin tapahtui, oli maamme työläisten ansiota.

Työläiset kukistivat taistelullaan, porvariston kovasta vastustuksesta huolimatta keskiajalta peräisin olleen feodalistisen valtajärjestelmän päätukikohtana olleen säätyeduskunnan ja valtasivat itselleen ja Suomen kansalle yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valitun eduskunnan.

Eri asia on, että demokratian toteuttaminen mm. kunnallisessa elämässä vaati vielä ja taaskin porvariston vastustuksen vuoksi, runsaat 10 vuotta. Ja silloinkin ( 1917 ) uusi demokraattisempi kunnallislaki saatiin työväen vallankumouksellisen joukkoliikkeen painostuksella.

Kohti uutta

Kohta suurlakon jälkeen 1905 pidetty Tampereen ylimääräinen edustajakokous vei sosialidemokraattista puoluetta askeleen vasemmalle. Myös Oulussa 1906 pidetty Suomen sosialidemokraattisen puolueen 5. edustajakokous suuntautui oikeistolaisuutta vastaan.

Äskettäin käytyjen monien suurten taistelujen opetusten tulokset näkyivät kokouksen kannanotoissa. Puolueeseen oli kehkeytynyt O. W. Kuusisen ja Yrjö Sirolan johtama työväen luokkataistelulinjaa edustava vasemmisto.

Kohta kokouksen alkaessa nousi esiin kysymys Matti Kurikan edustusoikeudesta. Kurikka oli yrittänyt Amerikassa toteuttaa haaveitaan perustamalla osuustoiminnalliselle pohjalle perustuvan Kalevan Kansa ja Sointula nimiset siirtolat. Näissä yrityksissä epäonnistuttuaan hän palasi Suomeen 1905.

Suurlakon aikana Kurikka osallistui lakon johtamiseen, mutta idealistis-teosofisen maailmankatsomuksensa vuoksi hän ei osoittautunut tehtävään sopivaksi. Hänen pyrkimyksenään oli johdattaa työväenpuolue sovintoon perustuslaillisten kanssa. Hän meni periaatteettomuudessaan niin pitkälle, että kehui tsaari Nikolaita ja kehotti  sosialidemokraatteja luottamaan häneen.

Oulun puoluekokous epäsi Kurikan edustusoikeuden. Hän itse ilmoitti eroavansa puolueesta. Myös Väinö Tanner esiintyi Oulun puoluekokouksen aikana oudolla tavalla.

O. W. Kuusinen esitti alustuksessaan kokouksessa ajatuksen Suomen itsenäisyydestä. Se oli maassamme ensimmäinen kerta, jolloin asia esitettiin selvästi periaatteellisena vaatimuksena: ”Eduskuntamme on kerrassaan vapautettava siitä alentavasta voimattoman anojan asemasta, mihin nykyinen hallitusmuotomme sen tuomitsee. Sitä varten on koko nykyinen valtiomuotomme sillä tavalla uudistettava, että valtiollisen vallan suvereniteetti, mikä nyt on yksinvaltiaan käsissä, luovutetaan koko kansalle, jolle se korkeimman oikeuden kuin nykyisten perustuslakien mukaan kuuluukin, sekä kohotetaan kansan valitsema eduskunta suvereenisen kansantahdon voimakkaaksi kannattajaksi. Korkeampaa, mahtavampaa valtio-organia kuin kansaneduskunta ei kansanvaltaisessa valtiossa saa olla. Sen määräämisvaltaa voi vain rajoittaa yleinen kansanäänestys, mutta ei mikään muu.”

Myös Yrjö Sirola esitti Oulun kokouksessa ajatuksen Suomen valtiollisesta itsemääräämisoikeudesta. Näistä lausunnoista eivät maamme porvarilliset itsenäisyysliikkeen historiankirjoittajat halua tietää. Se ei sovi heidän harrastamaansa vapaustaistelun valheeseen.

Historian kokemus opettaa, minkä Oulun kokouskin todisti, että kaikenlainen sovittelu ja periksi antaminen opportunismille työväenliikkeen ja puolueen sisällä periaatteellisissa asioissa, johtaa aina puolinaisuuksiin myös järjestön käytännöllisessä toiminnassa, hämää joukkojen käsityksiä ja hämärtää näköaloja eteenpäin.

Näin siis periksi antaminen, järjestön ja liikkeen yhtenäisyyden säilyttämisen nimissäkin tapahtuva, ei johda työväen luokkataistelun ja järjestöjen voiman lisääntymiseen, vaan päinvastoin sen taistelukyvyn heikentymiseen.

Se ei palvele työväenluokan ja sosialismin asiaa, vaan sen vastustajien tavoitteita. Ja tämä historian opetus pätee ja säilyttää voimansa koko kapitalistisen kauden ajan.

TKS /Olli Krannila

Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 2)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *