Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 21)

Työväenluokkaa ei ole aina ollut. Ei ole siis voinut olla työväenliikettäkään. Työväenluokka on kapitalistisen kauden tuote. Suomessa siirtyminen luontaistaloudesta ja käsityötuotannosta koneelliseen suurtuotantoon ja kapitalismiin tapahtui vähitellen mutta väkivaltaisesti. Vuoden 2018 tammikuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen työväen vallankumouksen ja luokkasodan alkamisesta. Vuoden 1918 vallankumouksen syyt löytyvät vuosikymmeniä jatkuneesta työläisten orjuuttamisesta, riistokapitalismista ja nälkiinnyttämisestä. Työkansan Sanomat julkaisee nyt kahdennenkymmenennen ensimmäisen osan vuoden 2018 loppuun jatkuvasta artikkelisarjasta, joka käsittelee kapitalismin ja työväenluokan syntyä, työväenliikettä, sen luokkataistelulinjaa, työväen vallankumousta ja  luokkasotaa sekä kommunistisen puolueen perustamista.

Elokuussa 1918 oli kulunut kolme kuukautta työväenvallankumouksen tappiosta ja luokkasodan päättymisestä. Työväenluokan järjestöt oli lyöty hajalle, vangitsemiset ja teloitukset jatkuivat, vankileirien saaristo muuttui vankiloiden saaristoksi.

Vankilat ja tuomitut punaiset

Valkoisten eduskunnan  hyväksymät valtiorikosoikeudet aloittivat toimintansa kesäkuun 1918 alussa. Ne käsittelivät 75 575 tapausta. Punaisille annettiin 67 788 tuomioita ja loput vapautettiin.  Avunannosta valtiopetokseen tuomittiin 55 663 henkilöä, valtiopetoksesta tuomittiin 6 441 henkilöä. Yleisin tuomio oli 2–3 vuotta kuritushuonetta, jonka sai lähes puolet tuomituista.

Vankileirejä oli 1918 yhteensä 64, ja vielä kesällä 13.

Leirien sijainti ja vankimäärä: Hämeenlinna 11 482, Hennala 10 900, Viipuri 10 350, Tampere 10 000, Suomenlinna 10 000, Tammisaari 8 689, Riihimäki 8 495. Vangit siirrettiin syyskuusta lähtien vankeinhoitohallituksen vastuulle. Vankeja oli jäljellä tuossa vaiheessa noin 23 000. Viimeiset punavangit vapautettiin 10 vuoden kuluttua vuonna 1928.

Porvariston kuningaskuntahanke

Suomen saksalaismielinen porvaristo ajoi julkisesti jo toukokuusta 1918 Suomea Saksan vasalliksi. Kiire oli kova, sillä Suomi oli saanut itsenäisyytensä Neuvosto-Venäjältä vain viisi kuukautta aiemmin.

Helsingin Sanomat julkaisi jo 14.5.1918 vetoomuksen, jossa vallan ottanut porvaristo vaati saksalaista  kuningasvaltaa Suomeen: “Meidän täytyy hankkia itsellemme varma kannatus siltä ainoalta taholta, josta voimme sitä menestyksellä odottaa, siltä mahtavalta sotilasvaltakunnalta, jonka aseiden voitosta Suomen itsenäisyys on kasvanutkin.”

Saksalainen Friedrich Karl valittiinkin valkoisten eduskunnassa 9.10.1918 Suomen kuninkaaksi. Kuningashanke kariutui kuitenkin Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan.

Kommunistisen Puolueen perustaminen

Työväenvallankumouksen etujoukko, koko Sosialidemokraattisen puolueen johto ja noin 6000 henkeä työväkeä joutui pakenemaan teloituksia Neuvosto-Venäjälle. Vallankumouksen johto arvioi opetukseksi sen, että työväenluokka tarvitsee taisteluaan johtamaan vallankumouksellisen puolueen.

Niinpä se perustikin 29.8.1918 Moskovassa Suomalaisen kommunistisen puolueen (Skp).

Tuosta päivästä sai alkunsa Suomen nyt satavuotinen kommunistinen liike. Ensimmäiseen Keskuskomiteaan valittiin Kustaa Evä, O.V. Kuusinen, Lauri Letonmäki, Eino Rahja, Jukka Rahja, Mandi Sirola ja Yrjö Sirola.

Otteita Kommunistisen Puolueen perustamislausunnosta

– Suomalainen Kommunistinen Puolue on proletariaatin, palkkatyöväen puolue, joka ajaa yksinomaan työväenluokan asiaa, koettaen nostaa sitä valtaan, hävittääkseen porvarillisen rosvovaltion ja kapitalistisen talousjärjestelmän.

– Kommunistinen Puolue nojaa siihen vallankumoukselliseen marxilaisen sosialismin periaatteeseen, siihen kommunismin periaatteeseen, jota Marx ja Engels julistivat, mutta jota myöhemmän ajan sovittelupolitikoitsijat ovat väärin selittäneet, sovittelupolitikoitsijat, joiden teoreettisten selittelyjen mukaisesti Suomen vanha sos.-dem. puolue on ohjelmansa hyväksynyt.

– Kommunistinen Puolue tahtoo, kuten aikoinaan myös tekivät Marx ja Engels, erottautua vallankumouksellista sosialismia vastustavista “sosialisteista” ja “sosialidemokraateista”, jotka eksyttävät työläisjoukkoja pois siltä vallankumouksellisen taistelun tieltä, joka välittömästi johtaa työväen diktatuurivaltaan ja sosialistiseen vallankumoukseen.

– Porvaristo poliittisine ja taloudellisine rosvojärjestöineen on työväenluokan verivihollinen, joka on kukistettava ja hävitettävä. Mutta tuon porvarivallan pitkittymistä avustavat “sosialistien” ja “sosialidemokraattien” nimellä kulkevat “oikeistolaiset” ja “keskustalaiset” työväen pimittäjät ja pimityspuolueet ollen työväenluokan vihollisia ja sellaisina kohdeltava.

– Perussyynä työväenluokan puutteeseen, kurjuuteen ja oikeudettomuuteen on tuotantovälineitten yksityisomistusoikeuteen perustuva kapitalistinen työntuloksien riistämisjärjestelmä, jonka tukena on kapitalistinen luokkavaltio voimakeinoinensa, luokkasorron välineinensä. Pääoman käyttö työntuloksien riistämiseksi työläisten käsistä porvarien ylläpidoksi ja hyvinvoinniksi sekä yhä suurempien liikevoittojen saavuttamiseksi on tämän tuotannon oleellisin tunnusmerkki.

Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 21)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *