Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 22)

Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 22)

Työväenluokkaa ei ole aina ollut. Ei ole siis voinut olla työväenliikettäkään. Työväenluokka on kapitalistisen kauden tuote. Suomessa siirtyminen luontaistaloudesta ja käsityötuotannosta koneelliseen suurtuotantoon ja kapitalismiin tapahtui vähitellen mutta väkivaltaisesti.

Vuoden 2018 tammikuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen työväen vallankumouksen ja luokkasodan alkamisesta. Vuoden 1918 vallankumouksen syyt löytyvät vuosikymmeniä jatkuneesta työläisten orjuuttamisesta, riistokapitalismista ja nälkiinnyttämisestä.

Työkansan Sanomat julkaisee nyt kahdennenkymmenennentoisen osan vuoden 2018 loppuun jatkuvasta artikkelisarjasta, joka käsittelee kapitalismin ja työväenluokan syntyä, työväenliikettä, sen luokkataistelulinjaa, työväen vallankumousta ja  luokkasotaa sekä kommunistisen puolueen perustamista.

Nälkä

Syyskuussa 1918 nälkä, taudit ja teloitukset tappoivat lisää punaisia taistelijoita ja muita työväestöön kuuluvia. Pahimpien vankileirien olosuhteet olivat hirvittäviä. Aikalaiskertomusten ja nykytiedon perusteella ne muistuttivat keskitysleirejä.

”Forssalainen Ida Saarinen kirjoitti, että he söivät jokaisen rikkaruohon jonka löysivät, ja koivujen lehdet niin ylös kuin ylsi. Mutta ei siinä vielä kaikki. Nälkäpöhö turvotti vangin kasvot ja sormet muodottomiksi. Täit peittivät paksuina kerroksina korvat, kulmakarvat ja muutkin karvaiset kohdat.” (Unto Kiiskinen, Kirjoitus nälästä, 2018)

Suurimmat vankileirit sijaitsivat Lahdessa Hennalassa, Helsingissä Suomenlinnassa ja Tammisaaressa Dragsvikissa. Tammisaaren vankileirissä oli noin 10 000 punavankia. Yli 3000 kuoli muutaman kuukauden aikana. Heidät haudattiin Suomen suurimpaan joukkohautaan.

Tammisaaren punavankileirivaihe loppui vuoden 1918 syksyllä. Dragsvikin kasarmit muutettiin vankilaksi ja lahtarivallan Suomi yritti peitellä kaikki kauheudet – 3000 ihmisen joukkohauta aidattiin ja jätettiin metsittymään.

Vangit

Valkoinen lahtarivalta ei tyytynyt tuhoamaan poliittisia vastustajiaan ampumalla, nälkään ja kurjuuteen näännyttämällä. Se meni julmuudessaan ja ihmisarvon polkemisessaan vieläkin pidemmälle aikomalla lähettää punavangit orjatyöläisiksi Saksan kalikaivoksiin. Sieltä piti saada vastikkeeksi apulantaa.

Valkoisten eduskunnassa hyväksyttiin 16.7.1918 laki, jonka 3 pykälässä sanotaan: ”Vähintään kolmeksi vuodeksi pakkotyöhön määrätty vanki saatakoon Senaatin päätöksellä siirtää pakkotyötään suorittamaan maan rajojen ulkopuolella Senaatin määräämässä maassa ja sen hyväksymän valvonnan alaisena… ”ja että ”Saksan sotalaitos suorittaa Suomen valtiolle korvausta vankityöstä laskettuna kolmen Saksan markan mukaan vangilta ja työpäivältä”, sanotaan myös sopimuksen tekstissä.

Valtiohoitaja P. E. Svinhufvud vahvisti em. orjalain. Tämäkin ihmisoikeuksia loukkaava päätös kaatui Saksan romahduksen mukana. Kuten tunnettua, näitä häpeällisiä päätöksiä virallinen historiamme on joko kaunistellut, vähätellyt tai vaiennut niistä täysin.

Vanha sosialidemokraattinen puolue hajoaa

Vaikka työväen vallankumous ja luokkasota oli hävitty, nousi Suomen työväestö vähitellen jaloilleen ja uuteen toimintaan. Moskovassa elokuun lopulla 1918 perustettu kommunistinen puolue aloitti määrätietoisen työnsä jo syyskuussa. Päätös puolueen perustamisesta syntyi työväen vallankumouksen ja sen tappion kokemusten erittelyn pohjalta.

Suomalaisen kommunistisen puolueen perustavaan kokoukseen osallistui 23 eli yli puolet sosialidemokraattien eduskuntaryhmän vangitsemiselta ja teloituksilta välttyneistä jäsenistä. Mukana oli myös Venäjälle paenneita punaisia ja Suomen kansanvaltuuskunnan jäseniä, joista monet olivat toimineet aiemmin sosialidemokraattien johtotehtävissä.

  1. W. Kuusinen kirjoitti Vuoden 1918 vallankumouksen pääopetuksesta: ”Työväenasian saattamiseksi voittoon täytyy työväenluokalla olla toisenlainen puolue kuin vanha, sosialidemokraattinen puolueemme oli, että sillä täytyy olla marxilais-leniniläinen puolue”.

Vanhan sosialidemokraattisen puolueen tehtävistä sivussa olleet oikeistolaiset kokoontuivat osuuskauppamies Väinö Tannerin johdolla ja valkoisten luvalla Helsinkiin ja Sosialidemokraattinen puolue (Sdp) perustettiin uudelleen joulukuussa 1918. Se on ollut perustamisestaan lähtien reformistinen puolue.

Oikeistososialidemokraattien luokkasopuilusta kertoo paljon seuraava tapahtuma. Saksan armeijan joukkojen vallattua Helsingin 13.4. esitti saksalaisten johto Tannerille ja Väinö Wuolijoelle pyynnön levittää antautumiskehotusta punaisille. Sen nämä tekivätkin nopeasti, vain kolme päivää Helsingin valtauksen jälkeen.

Kommunistit luokkataistelun eturintamassa

Perustetun Suomalaisen kommunistisen puolueen keskeiseksi tehtäväksi tuli Suomen työväenluokan nostaminen uuteen taisteluun. Päällimmäisenä tehtävänä Suomen ammattijärjestön (SAJ) luokkataistelulinjan turvaaminen ja siihen kohdistuvien hajotuspyrkimysten torjuminen. Kommunistien vaikutuksesta SAJ saikin jo 1920 vasemmistolaisen johdon.

Sitten 1920-luvun alussa kävi välttämättömäksi perustaa julkinen vasemmistopuolue, kommunistinen puoluehan oli kielletty, taistelemaan porvariston diktatuuria vastaan, sosialismin puolesta. Tätä tarkoitusta varten perustettiin kesällä 1920 Suomen Sosialistinen Työväenpuolue. Kymmenittäin sosialidemokraattien perusosastoja, useat piirijärjestöt ja monet sanomalehdet liittyivät uuteen puolueeseen.

Työväenpuolueeseen kohdistuneista vainotoimenpiteistä huolimatta se sai ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 27 kansanedustajaa.

Sosialistisen työväenpuolueen lakkauttamisen jälkeen 1923 kommunistit lisäsivät maanalaisten työntekijöidensä lukumäärää, joilla oli Sosialistisen työväenpuolueen riveissä vankka joukkotyökokemus.

Oikeistodiktatuurista johtuen kommunistit eivät voineet toimia julkisesti, mutta he auttoivat ja ohjasivat niitä tovereita, joilla oli mahdollisuus toimia julkisessa joukkoliikkeessä.

Kaikenlaisesta vainosta huolimatta SAJ:n jäsenmäärä ja työväestön tietoisuus kasvoivat. Toiminta johti tuloksiin vaikka työnantajien rikkurikaartit mellastivat ja poliisijoukot vainosivat lakkaamatta työläisaktivisteja. (TKS/Rauno Lintunen, Olli Krannila)

Työkansan Sanomat 10/2018

Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 22)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *