Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 13)

Työväenluokkaa ei ole aina ollut. Ei ole siis voinut olla työväenliikettäkään. Työväenluokka on kapitalistisen kauden tuote. Suomessa siirtyminen luontaistaloudesta ja käsityötuotannosta koneelliseen suurtuotantoon ja kapitalismiin tapahtui vähitellen mutta väkivaltaisesti.
Vuoden 2018 tammikuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen työväen vallankumouksen ja luokkasodan alkamisesta. Vuoden 1918 vallankumouksen syyt löytyvät vuosikymmeniä jatkuneesta työläisten orjuuttamisesta, riistokapitalismista ja nälkiinnyttämisestä.
Työkansan Sanomat julkaisee nyt kolmannentoista osan vuoden 2018 alkuun jatkuvasta artikkelisarjasta, joka käsittelee kapitalismin ja työväenluokan syntyä, työväenliikettä, sen luokkataistelulinjaa, työväen vallankumousta ja luokkasotaa sekä kommunistisen puolueen perustamista.

Vuoden 1918 tammikuu oli Suomessa valtataistelun aikaa. Työväenluokka taisteli kapitalistiluokkaa vastaan. Poliittinen yhteenotto näkyi sosialidemokraattien ja porvaripuolueiden täytenä välirikkona. Valtataistelu kärjistyi jo 1917 heinäkuussa, kun vasemmistoenemmistöinen eduskunta hajotettiin Suomen ja Venäjän porvareiden yhteisvoimin. Samalla estettiin myös eduskunnan hyväksymän edistyksellisen Valtalain toteuttaminen.

Kapitalistiluokka rahoitti ja aseisti suojeluskuntia ja valkokaarteja hyvissä ajoin jo 1917 -vuoden aikana. Ensimmäinen Saksassa koulutettujen jääkärien ryhmä lähtee 27. lokakuuta S/S Equity-aluksella Gdańskista kohti Suomea. Mukana on suuri aselasti, joka puretaan 31. lokakuuta – 1. marraskuuta Maksamaalla ja Luodossa.

Saksalainen sukellusvene SM UC-57 kuljettaa 12.–17. marraskuuta jääkäreitä sekä lastin räjähteitä Gdańskista Loviisan Hamnskäriin.
S/S Equityn toinen matka Suomeen 2.–8. joulukuuta. Gdańskista lähtenyt laiva ankkuroituu Merikarvian lähistölle Revelin saaren tuntumaan mukanaan ryhmä jääkäreitä sekä iso aselasti, joka piilotetaan Aspskärin saarelle. Aseita hankitaan ja upseereita värvätään myös Ruotsista.

Vapaussotamyytillä peitellään kansanmurhaa

Neuvosto-Venäjän työläis-,  sotilas-  ja talonpoikaisedustajain neuvoston toimeenpaneva keskuskomitea tunnusti 4.1.1918 Suomen itsenäisyyden. Senaatin puheenjohtaja Svinhufvud lausui 8.1. 1918 eduskunnassa: ” … nyt Venäjän kansa on ylevämielisesti Suomeen nähden täyttänyt lupauksensa pienten kansojen itsemääräämisoikeuden toteuttamisesta …”

Tästä huolimatta porvarit nimittävät yhä aloittamaansa luokkasotaa vapaussodaksi. Kysymys ei ollut vapaussodasta eikä maamme itsenäisyydestä. Kysymys oli vallan säilyttämisestä suuromistajilla, oikeudesta riistää omaa kansaa ja lyödä maahan työväenluokan liikehtiminen kansanvallan toteuttamiseksi.

Vuonna 1918 työväenluokka teki vallankumouksen, jonka kapitalistiluokka murskasi Saksan keisarillisen armeijan ja Ruotsin porvariston palkkasotilaiden avulla. Lahtarikaartien perustamat keskitysleirin toimivat kansanmurhan näyttämönä.

Suomen työväenvallankumous 1918

Suomessa alkoi 1918 tammikuun 27. keskiyöllä sosialistinen vallankumous.
Sosialistit perustivat Etelä-Suomeen työväen punaisen hallituksen, jonka hallitsemalla alueella asui noin puolet Suomen väestöstä ja siihen kuului Suomen sekä taloudellinen että kulttuurillinen keskus.
Työväenvalta toimi kolme kuukautta ja pu

nainen hallitus sääti monia työtätekeville ihmisille tärkeitä uudistuksia tarkoituksenaan rakentaa sosialistinen yhteiskunta.

Vallankumous lähestyy

Porvaristo teki omalla toiminnallaan vallankumouksen väistämättömäksi. Työläisten, torpparien ja köyhimpien talonpoikien asema oli sietämätön. Ruuasta oli pulaa, ihmisiä kuoli nälkään. Kapitalistit kieltäytyivät kaikista niistä elintärkeistä toimista ja poliittisista muutoksista, joilla Suomen asiat olisi saatu edes jokseenkin siedettävälle tolalle.

Oli tehtävä torpparivapautus, tehtävä loppu maanomistajien kaikkivaltaisuudesta. Myös muut maatyöläiset vaativat oikeuksiaan. Työläiset vaativat kahdeksan tunnin työpäivää. Vaadittiin myös yleisiä ja yhtäläisiä kunnallisvaaleja.

Toisin kuin nykyään, tuolloin kunnallisvaaleissa sai ääniä oman varallisuutensa mukaan, eli rikkaiden ääni merkitsi enemmän. Se, että köyhälistöllä ei ollut juuri laillisia vaikutusmahdollisuuksia, työnsi näitä entistä enemmän aseellisen vallankumouksen tielle.

Sosialistit voittivat 1916 vaalit, mutta eduskunta hajotettiin Venäjän väliaikaisen Kerenskin hallituksen ja Suomen porvariston toimesta. Lokakuun alussa 1917 pidettiin uudet vaalit joissa oikeisto sai niukan voiton. Tämä edesauttoi myös sitä, että ihmiset menettivät uskon ”laillisiin” vaikutuskeinoihin.

Pahin ongelma oli kuitenkin ruokapula. Oli luotu elintarvikehallinto, jonka tehtävänä oli pitää kirjaa saatavilla olevan ruoan määrästä ja sen reilusta jakamisesta. Tämä elin oli kuitenkin voimaton eikä saanut oikeuksia tutkia porvarien omaisuutta ja ruokavarastoja. Niinpä ruoan myyminen pimeillä markkinoilla ja spekuloiminen ihmisten hengillä jatkui.

Valtatyhjiö ja aseellinen yhteentörmäys

Tsaarin vallan romahdettua Suomessa ei ollut varsinaista armeijaa. Suomeen sijoitetut venäläisten joukkojen rippeet eivät puuttuneet enää maan asioihin. Loputkin venäläisjoukoista oli sovittu vedettäväksi pois 1918 maaliskuun loppuun mennessä.

Oli vain ns. kansanmiliisi jota porvarit pitivät epäluotettavana, koska siinä oli mukana paljon työläisiä. Pitääkseen työläiset kurissa porvarit alkoivat perustaa suojeluskuntia eli omia sotilaallisia joukkojaan. Näiden valkokaartien ensimmäisiä tehtäviä oli lakkojen hajottaminen ja lakkorikkureiden suojeleminen.

Työväenluokka ei suinkaan voinut vain alistua kohtaloonsa vaan alkoi suojellakseen omia oikeuksiaan ja turvallisuuttaan perustaa työväen järjestyskaarteja. Työläisten kaartit, toisin kuin valkokaartit, olivat varsinkin aluksi enimmäkseen aseettomia.

Valkokaartit työväen kimpussa

Valkokaartien terrori ei kuitenkaan estänyt lakkoja vaan työläiset ja torpparit lakkoilivat terrorin uhasta huolimatta. Tämä johti valkokaartien ja työläisten välisiin yhteenottoihin.

Saadakseen kunnallisella tasolla läpi edes joitakin uudistuksia, suuret työläisten väkijoukot piirittivät kaupungin- ja kunnanvaltuustojen kokouksia eivätkä päästäneet porvarivaltuutettuja poistumaan ennen kuin heille luvattiin, että työläisetkin saisivat edustajia valtuustoihin. Porvaristo puolestaan käytti valkokaarteja hajottamaan väkivalloin työläisten kokoontumiset.

Kapitalistit eivät suostuneet ymmärtämään, ettei työväki antautuisi vaikka terrori heitä vastaan olisikin kova, koska olot olivat niin tukalat, että antautuminen olisi merkinnyt nälkäkuolemaa. Työläisten vaatimat uudistukset, torpparien vapautus sekä ruokapulan ratkaiseminen olivat täysin välttämättömiä.

Sosialistit puolustivat Suomen itsenäisyyttä

Porvarilliset tahot esittäytyvät usein isänmaan puolustajina, mutta todellisuudessa kapitalistit ovat aina olleet valmiita pettämään oman maansa säilyttääkseen luokkansa edun.

Suomen ollessa vielä osa Venäjän keisarikuntaa ajoivat sosialistit läpi Valtalain. Se julisti eduskunnan Suomen ylimmäksi päättäväksi elimeksi joka olisi itsenäinen Venäjästä. Porvarit estivät tämän lain toimeenpanon ja liittoutuivat Venäjän hallinnon kanssa, koska näkivät siinä liittolaisen työläisiä vastaan. Kapitalistit eivät halunneet tuolloin Suomen itsenäisyyttä, sosialistit halusivat.

Kapitalistit lähettivät delegaation keskustelemaan Kerenskin hallituksen kanssa Suomen tulevasta asemasta Venäjän protektoraattina, mutta ennen delegaation perille pääsyä tapahtui Venäjällä Lokakuun Suuri Sosialistinen Vallankumous. Tämä sotki porvarien kaikki suunnitelmat ja sai heidätkin haluamaan itsenäisyyttä Venäjästä. Neuvosto-Venäjän bolshevikkihallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden ja Suomesta tuli itsenäinen valtio.

Porvaristo tukeutui Saksan apuun

Jo ennen Suomen työväen vallankumouksen alkua porvaristo oli alkanut solmia tiiviimpiä suhteita Saksaan sekä Ruotsiin saadakseen niiltä apua Suomen työläisiä vastaan. Saksasta kapitalistit saivat aseita, räjähteitä, ammuksia yms. joita varastoitiin mm. Pohjanmaalle. Tällä tavoin porvaristo valmistautui aseelliseen yhteenottoon.

Sisällissodan alettua porvaristo joutui turvautumaan yhä enemmän Saksan apuun. Svinhufvudin ja Mannerheimin pyynnöstä saksalaiset joukot rantautuivat punaisten selustaan Loviisassa ja Hangossa. Saksalaiset kaappasivat sosialisteilta Etelä-Suomen samalla kuin valkoisten armeija taisteli punaisia vastaan Tampereen rintamalla.

Valkoiset kutsuivat Saksan armeijan murhaaman Suomen kansalaisia varmistaakseen, että rikkaat kapitalistit ja maanomistajat pysyvät vallassa. Vastineena valkoisen Suomen piti solmia Saksalle hyvin edullisia kauppasopimuksia ja Suomesta piti tulla Saksan protektoraatti. Valkoiset jopa havittelivat Suomeen saksalaista kuningasta. Nämä suunnitelmat kuitenkin kariutuivat Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa.

Työväenluokka ei taipunut terrorin alla

Valkoisten saatua voiton sisällissodassa alkoi terrori joka oli ennen näkemätön julmuudessaan. Kymmeniä tuhansia punaisia ja punaisiksi epäiltyjä suljettiin vankileireille tai teloitettiin välittömästi. Noin 20 000 miestä, naista ja lasta menehtyi valkoisten vankileireillä nälkään, sairauksiin tai teloitettiin. Näin kapitalismi Suomessa säilyi.

Porvarilliset tahot väittävät vallankumouksen johtuneen sosialistien agitaatiosta. Todellisuudessa sosialidemokraattinen puolue ei ollut kovinkaan innostunut vallankumouksesta. Vallankumous johtui niistä olosuhteista, joissa työväenluokka ja köyhälistö tuolloin eli: ruokapulasta, kaupunkien työväestön kurjistamisesta, torpparijärjestelmästä, maatyöläisten ja palvelusväen riistosta.

Valkoiset saivat väkivalloin tukahdutettua Suomen työtätekevän kansan vallankumouksen, mutta työväenluokan punaisen hallituksen toiminta osoitti omalta osaltaan, että työväenluokka on kykenevä päättämään omista asioistaan ja järjestämään yhteiskunnan toimimisen ilman kapitalisteja. (TKS/Rauno Lintunen, Tomi Mäkinen)

Merkittäviä tapahtumia 1918 tammikuussa

– Neuvosto-Venäjän työläis-, sotilas- ja talonpoikaisedustajain neuvoston toimeenpaneva keskuskomitea tunnusti virallisesti 4.1.1918 Suomen itsenäisyyden.

– ”Murha-Kustaa” Mannerheim valtuutettiin 16.1.1918 suojeluskuntien ylimpänä päällikkönä johtamaan valkoisten armeijaa ja organisoimaan työväen vallankumouksen kukistamista.

– Ensimmäiset taistelut alkoivat 20.1.1918 Viipurissa.

– Sosialidemokraattien toimeenpaneva komitea perustettiin 23.1.1918. Vallankumoukselliset astuivat puolueen johtoon.

– Osa porvarillista senaattia pakeni 26.1.1918. Vaasaan.

– Kansanvaltuuskunta ja Punakaarti otti vallan 27.1.1918 Helsingissä. Työväen vallankumous oli alkanut.

– Helsingissä muodostettiin 28.1.1918 Punaisten hallitus, kansanvaltuuskunta, puheenjohtajana kansanedustaja, eduskunnan entinen puhemies ja puoluejohtaja Kullervo Manner.

– Kansanvaltuuskunta julkaisi 31.1. – 1.2.1918 useita uusia lakeja, mm. väliaikaista oikeuslaitosta koskevan lain. Jokaiseen kuntaan perustettiin vallankumousoikeus. Syytetyllä oli oikeus omaan avustajaan. Kuolemanrangaistus oli kielletty.

Työkansan Sanomat 1/2018

Kapitalismi synnytti työväenluokan, työväenluokka työväenliikkeen ja työväenliike kommunistisen puolueen (Osa 13)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *