Kommunistisen työväenpuolueen (Ktp) 24. maaliskuuta järjestämässä kapitalismiseminaarissa arvioitiin kapitalismin kehitystä ja nykyistä tilaa Suomessa. Arvion perustaksi kuultiin neljä valmisteltua puheenvuoroa aiheista ”Suomalainen kapitalismi ja imperialismi”, ”Kapitalismi tänään, työelämän ja työväenluokan muutos”,”Suomalainen työväenluokka ja porvariston eri ryhmittymät” sekä ”Suomalainen kapitalismi ja uusliberalismi”. Julkaisemme otteita kahdesta valmistelluista puheenvuorosta.

Seuraavassa lehden numerossa toiset kaksi puheenvuoroa ja käydyn keskusten antia. Puheenvuorojen ja keskustelun arvioita käytetään Suomalainen kapitalismi-asiakirjassa, joka käsitellään ja hyväksytään 19.-20.5. Ktp:n 23. edustajakokouksessa.

 

Ktp:n puheenjohtaja Mikko Vartiainen: Suomalainen kapitalismi ja imperialismi

Sitoutuminen läntiseen kapitalismiin Suomen porvaristo on aina tarpeen vaatiessa liittoutunut muiden maiden porvariston kanssa kapitalismin ja voittojensa turvaamiseksi. Se on johtanut Suomen sitoutumiseen ehdoitta läntiseen kapitalismiin.

Porvaristo on liittoutunut 100-vuotisen itsenäisen Suomen aikana useita kertoja. Suomen osa kansainvälisen kapitalismin työnjaossa oli itsenäistymisen alusta alkaen olla puuraaka-aineen reservi.

Porvaristo on tehnyt metsäteollisuuden suuryhtiöiden johdolla kaikkensa luovuttaakseen pois Suomen valtiosuvereniteetin ja kytkenyt Suomen luonnonvarat ja työvoiman palvelemaan vientikapitalistien voittoja ja kansainvälistä kapitalismia.

Suomen itsenäistymisen jälkeen tammikuussa 1918 alkanut vallankumous suuntasi työväen valtaan ja sosialismiin. Vaihtoehtona oli vientikapitalistien ja suurmaanomistajien isäntävallan jatkuminen. Suomen valkoisten Vaasan senaatti hyväksyi helmikuussa 1918 Saksan sotilaallisen avun, jolla työväen vallankumous tukahdutettiin.

Hinta oli kova. Saksa halusi ja sai oikeuden valvoa Suomen kaikkea ulkomaankauppaa ja etuoikeuden kaikkeen vientiin, käytännössä metsäteollisuuden tuotteisiin. Suomen porvaristo myi Suomen tulevaisuuden Saksalle ts. sen kapitalisteille. Suomesta piti tulla Saksan provinssi.

Vuoden 1918 lopusta alkaen, Saksan hävittyä 1. maailmansodan, Suomi liittoutui Yhdysvaltojen ja Ententen kanssa (Britannian ja Ranskan välinen liitto). Liimauduttiin metsäyhtiöiden johdolla Britannian kylkeen. Hallitusvaltaa ohjasivat suoraan suurpankkien KOP:n ja SYP:n sekä metsäteollisuuden edustajat.

Tähän liittyvät suunnitelmat Karjalan metsien valtaamisesta ja sotaretket nuorta työläisten valtiota Neuvosto-Venäjää vastaan. Huhtikuussa 1919 hyökkäsi 2000 suomalaisen Aunuksen vapaaehtoisarmeija Neuvosto-Karjalaan, mutta se lyötiin takaisin.

Valtiomonopolistinen kapitalismi ja 1930-luvun lama

Työväen vallankumouksen  ja luokkasodan jälkeen valtio rahoitti Suomen perusteollisuuden ja energiantuotannon alkua. Rakennettiin mm. rikkihappo- ja fosfaattitehtaat, saha Veitsiluotoon ja myöhemmin selluloosatehdas,  Outokummun kaivokset ja Imatran voima.

Samaan aikaan liikepankit alkoivat fuusioitua. Muodostui kaksi pääpankkia: Pohjoismaiden yhdyspankki PYP ja Kansallis-Osake-Pankki.

Perusteollisuuden ja energiantuotannon rakentaminen sekä liikepankkien fuusiot oli suunniteltu kapitalismin järjestelmän ja kapitalistien tukemiseksi. Näin voitot kasaantuivat yhä enemmän kansallisten monopolien kassoihin. Teollinen tuotanto ja pääomat keskittyivät. Ja kaiken mahdollisti valiomonopolistisen kapitalismin ensimmäiset vuosikymmenet.

Kapitalistien ja oikeistovetoisen politiikan voittokulun mahdollisti se, että työväenliikkeen toimintaa ei sallittu 1920-30luvuilla, lukuun ottamatta porvariston kanssa yhteistyötä tekeviä Väinö Tannerin johtamia oikeistososialidemokraatteja.

Yhdysvalloissa 1929 alkanut suuri lama levisi 1930-luvulla ympäri maailmaa. Sen vaikutukset ulottuivat myös Suomeen. Talous romahti, konkurssit yleistyivät ja sahat paloivat. Markka devalvoitui, so. ulkoisen arvon alentaminen viennin edistämiseksi 1931 alkaen.

1930-luku ja laman seuraukset kurjistivat työväenluokkaa niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Vaikutukset olivattaloudellisia ja poliittisia. Alla suurimpia menetyksiä ja demokraattisten oikeuksien loukkauksia:

– Joukkotyöttömyys, työmäärärahoja vähennettiin ja palkkoja alennettiin.

– Sosialidemokraatit epäonnistuivat 1929 Suomen Ammattijärjestön (SAJ) valtaamisessa, hajottivat sen ja perustivat uuden keskusjärjestön SAK:n, joka jäi heikoksi. Viranomaiset lakkauttivat SAJ:n.

– Kommunistilait 1930. Hyökkäyksiä kommunisteja ja vasemmistolaisia vastaan, kyyditykset.

– Lapuanliikkeen nousu, aikaisemmin jo Akateeminen Karjalaseura 1920-luvulla. Lapuanliike auttoi kapitalisteja työväenliikettä vastaan

– Ajatus Suur-Suomesta taas vallitsevaksi 1930-luvulla. Sosialidemokraatit antoivat tukensa suojeluskuntien toiminnalle1930-luvun lopussa.

Toisen maailmansodan jälkeinen kehitys

Suomella oli välittömästi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen suunnitelmallinen luonnonvarapolitiikka. Se kuitenkin muuttui, kun sitouduttiin läntiseen kaupanvapautuspolitiikkaan.

Metsäkapitalistien edun vuoksi luovuttiin tuonti-, vienti- ja hintasäännöstelystä ja liitettiin Suomi vapaakaupan järjestelmiin. Maailmanpankki (1948), Kansainväliseen valuuttarahasto (1948) ja GATT (1950). Tämä oli työtätekeville ja kotimarkkinateollisuudelle haitallista, mutta vientikapitalistit hyötyivät, kun GATT edellytti säännöstelyn purkamista ja kaupanesteiden poistamista.

Yhdysvaltojen ulkoministeri George Marshallin Euroopan jälleenrakennusohjelman (1947) tarkoituksena oli sitoa Eurooppa ja ennen muuta sen muodostama markkina-alue Yhdysvaltoihin. Suomen raaka-ainevarat pyrittiin sitomaan osaksi Euroopan jälleenrakennusta, mikä tapahtui amerikkalaisen pääoman turvin. Kommunistit vastustivat Marshall-apua.

Eduskunnassa kommunistien ja kansandemokraattien edustajat vastustivat länsi-integraatiota. Kommunistien johdolla työläiset kävivät 40-luvun lopusta alkaen ankaria lakkotaisteluja palkkojensa puolesta. 1956 yleislakko rohkaisi työväestön seuraavina vuosina ajamaan joukkokamppailuilla läpi useita edelleen voimassa olevia työelämän lakeja.

Sama vientikapitalistien etuja turvaava talouspoliittinen linja jatkui, kun Suomi 1960-luvulta alkaen sidottiin Euroopan kapitalistien vapaakauppahankkeisiin (EFTA 1961, EEC 1974). Tämän jälkeen pääomamarkkinoita vapautettiin 1980-luvun alusta alkaen, Suomi liitettiin Euroopan yhteisöihin (EU) 1995 ja luovuttiin omasta rahasta 2002 alkaen.

Yhteenveto

Suomalainen porvaristo on koko Suomen itsenäisyyden ajan pyrkinyt kaventamaan itsenäisyyttä, luonnonvarasuvereniteettia ja oikeutta päättää omien luonnonvarojensa käytöstä. Kysymys on alistumisesta osaksi imperialistisessa vaiheessa olevaa kapitalismia, joka laajenee kaikkialle maapallolla. Pääoman kasvu ja lisäarvon tuotto vaatii käyttöönsä koko ajan lisää luonnonvaroja, markkinoita ja työvoimaa.

Suomen kohtalo on porvariston vallan alla ollut sama kuin siirtomaavallasta vapautuneiden kansojen: uuskolonialismi, joutuminen kansainvälisen kapitalismin riiston kohteeksi. Kuten muuallakin, meillä ovat olleet vallassa kansallisen porvariston ne voimat, jotka ovat hyötyneet sitoutumisesta kansainvälisen kapitalismin rakenteisiin.

Siksi ne toteuttavat oikeistopolitiikkaa, jossa yhteinen omaisuus kaikilla tasoillaan on yksityistettävä, kotimaa ja maaperä on avattava ulkomaisten suuryhtiöiden voiton saalistukselle, kansanterveydestä on säästettävä. Ja itärajan turvaksi on hankittava kymmenillä miljardeilla rautaa, NATOon on liityttävä ja sen edellyttämä oman kansan urkinta ja valvonta on toteutettava.

Kuluvan vuoden aikana Suomi järjestää itse tai on osallisena 57:ssä kansainvälisessä sotaharjoituksessa. Niiden kohteena on selvästi Venäjä. Nyt natsi-Saksa on vaihtunut Yhdysvaltojen ja Euroopan imperialisteihin.

 

 

Työkansan Sanomien päätoimittaja Rauno Lintunen: Suomalainen kapitalismi ja uusliberalismi

Uusliberalismin ja sen tavoitteen ymmärtäminen edellyttää, että ymmärtää kapitalismin ja sen tavoitteen. Se on kaiken perusta. Siksi on asetettava kaksi selkeää kysymystä: Mitä on kapitalismi ja miksi? Mitä on uusliberalismi ja miksi?

Kapitalismin esiasteet ja teollinen vallankumous kehittyivät ja alkoivat syrjäyttää feodalismia jo 1500-1700-luvuilla. Varsinainen teollinen vallankumous ja kapitalismin ylivallan nousu ajoittuu 1700-1800-luvuille. Sitten 1900-luku oli teollisuustuotannon ja pääomien keskittymisen aikaa. Ja 1900-luvun kehitys on jatkunut 2000-luvun alkupuolella entistäkin nopeampana.

Perinteisen tuotantokapitalismin rinnalle on noussut finanssikapitalismin ja pörssien valta, joka on nyt muuttunut jo poliittiseksi vallaksi. Siitä on tullut kaikkea yhteiskunnallista toimintaa määräävä säätämätön laki.

Marxilaisen taloustieteen mukaan kapitalismi kehittyi alun perin käsi kädessä käsityöläisperinteestä nousevan teollisuustuotannon kanssa. Kapitalismi edusti uudenlaista tuotantotapaa suhteessa orjayhteiskuntaan ja feodalismiin. Tuo tuotantotapa on yhteiskunnallinen, tuotantovälineiden yksityisomistukseen ja työvoiman riistoon perustuva, mahdollisimman suureen voittoon pyrkivä kapitalismi.

Lamat, seuraukset ja niiden hoitaminen

Koko kapitalismin aika on ollut kriisien aikaa. Pahimmat kriisit ovat sotia, suuria talouslamoja ja erilaisia talouden sekä yhteiskunnallisen kehityksen taantumia. Suomi on ollut 1900-luvun alusta osallisena kaikissa näissä kriiseissä.

Kapitalismin kriisien ratkaisemiseen on tarvittu aina valtiota rahoittajana ja työväenluokkaa kriisien kärsijänä ja maksajana. Oli kyse sitten sodasta, lamasta tai taantumasta. Kapitalismi ja sen selviytyminen jatkoon tarvitsee aina pelastajansa. Ja työväenluokan maksama hinta kapitalismin pelastamisesta määräytyy aina sen järjestyneen voiman tai heikkouden mukaan.

Yhdysvaltoja ja kaikkia kehittyneitä läntisiä teollisuusmaita ravisteli vuonna 1929 suuri pörssiromahdus ja 1930-luvun lama. Sen seuraus oli valtava työttömyys, työtuntien romahdus, palkkojen lasku, köyhyys, kerjäläiset ja käyttöomaisuuksien uusjako.

Laman hoitamiseksi ja kapitalismin pelastamiseksi tehtiin New Deal (Uusi sopimus), joka oli perustaltaan keynesiläistä elvyttävää talouspolitiikkaa.

New Deal oli joukko Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin vuosina 1933–1937 toimeenpanemia lainsäädännöllisiä uudistuksia, joiden tarkoitus oli pelastaa Yhdysvallat ja sen talous, siis kapitalismi, suuren laman kourista. Uudistusten tarkoituksena oli helpottaa myös työttömien ja köyhien asemaa, eheyttää lamassa rapistunutta yhteiskuntaa ja uudistaa Yhdysvaltojen taloutta uusien talouslamojen välttämiseksi.

Ensimmäisessä New Dealissa Liittovaltio myönsi nykyrahassa noin 10 miljardia helpotuspaketin osavaltioiden ja kaupunkien työllisyysohjelmiin. Välttääkseen uusia lamoja Rooseveltin hallinto lisäsi merkittävästi talouden sääntelyä, etenkin pankkisektorille. Näistä kuuluisin oli ns. Glass–Steagall Act, joka kielsi pankkeja riskeeraamasta asiakkaiden talletuksia pörssissä.

Toisen New Dealin keskeisintä sisältöä oli työväestön järjestäytyneisyyden lisääminen ja ammattiyhdistysten toiminnan helpottaminen. Köyhyyttä pyrittiin suitsemaan sosiaaliturvan käyttöönotolla, pakollisella työttömyysvakuutuksella ja minimipalkan käyttöönotolla.

Keynesiläisyys 1930-1970

Keynesiläisyys on erityisesti valtion aktiivisen taloudellisen roolin korostamista. Valtion tulisi käyttää rahavaroja vähentämään mm. laskusuhdanteiden ja laman haitallista vaikutusta. Valtion tulisi toteuttaa investointeja täystyöllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Keynesiläisessä talouspolitiikassa on perimmältään kyse kapitalismin pelastamisesta ja työväenluokan hillitsemisestä kriisin aikana, kun järjestynyt työväenliike, ammattiliitot ja kommunististen puolueiden voima on suuri.

Keynesiläinen talouspolitiikka oli Euroopassa ja Suomessa voimissaan toisen maailmansodan jälkeen. Sitä noudatettiin aikana jolloin työväenluokka oli uudessa nousussa, ammattiliittojen ja kommunististen ja työväenpuolueiden toiminta vapautui ja vasemmisto sai poliittista valtaa.

Toinen po. talouspolitiikan noudattamisen syy oli pääomien puute ja kapitalistien hetkellinen sopimuksiin perustunut perääntyminen äärimmäisen riiston ja väkivallan käytöstä voittojen lisäämiseksi.

1930-luvun New Deal määritteliYhdysvaltojen talous- ja sosiaalipolitiikkaa noin 40 vuotta. Vasta 1970-luvulla Richard Nixonin ollessa presidenttinä talouden sääntelyä alettiin varovasti purkaa. Ensimmäinen kovan luokan purkaja oli Ronald Reagan ja häntä seuranneet presidentit ovat jatkaneet Reaganin viitoittamalla tiellä.

Uusliberalismi vuodesta 1973 alkaen

Uusliberalismi on talous- ja yhteiskuntaoppi, jonka tarkoitus on kasvattaa kapitalistien voittoja, heikentää työväenluokan asemaa työpaikoilla, minimoida työvoiman uusintamisen hinta ja eristää luokkakantaisuus poliittisessa vallankäytössä. Uusliberalistinen talous- ja yhteiskuntapolitiikka onnistuu vain työväenluokantietoisuuden heiketessä sekä järjestyneen työväenliikkeen ja ammattiliittojen heikkouden oloissa.

Uusliberalismin alkuperäinen ideologia on kamppailu marxilaisuutta, sosialismia, valtiojohtoisuutta ja keynesiläisyyttä vastaan. Se puolustaa kapitalistien rajatonta vapautta ja maksimivoittoja, ilman säätelyä, työväenluokan kustannuksella.

Ensimmäinen uusliberalismin talousteorioita (friedmanilainen liberalismi) toteuttanut valtio oli vuodesta 1973 Pinochetin Chile. Pinochetin kaudella julkiset terveyskeskukset purettiin, työmarkkinat vapautettiin ja ammattiliitot kiellettiin.

Yhdysvaltojen ja Reaganin politiikkaa ja toimintamallia seuraten Britanniassa pääministeri Margaret Thatcher toteutti uusliberalismia vuosina 1979-1990. Thatcher ja häneen hallituksensa yksityistivät suuria talouselämän aloja. Valtion omaisuudesta myytiin mm. teräs-, sähkö-, kaasu-, öljy-, vesi- ja linja-autoliikennetoimintaa ja rautatiet. Thatcheria seuranneet pääministerit ja hallituksen ovat jatkaneet samalla tiellä.

Yhdysvaltoja ja Britanniaa aloittamaa uusliberalismia ovat levittäneet innokkaasti OECD, IMF ja EU sekä muut suurpääoman ja kapitalistiryhmien hallitsemat järjestöt.

Uusliberalistisen talous- ja yhteiskuntapolitiikka ei olisi ollut mahdollista ilman ammattiliittojen kieltämistä, sabotontia, työtaistelujen rajoittamista ja reformistista mukauttamista kapitalismin pelastamisen talkoisiin.Esimerkiksi Yhdysvalloissa ammattiliitoilta on estetty työehtosopimusten tekemistä ja erotettu Reaganin aikana työtaisteluun osallistuneet kaikki lennonjohtajat. Britanniassa Thatcherin valtakaudella nujerrettiin kaivostyöläisten lakkoja ja vaikeutettiin laeilla ammattiliittojen toimintaa.

Suomi ja uusliberalismi

Professorina Heikki Patomäen mukaan uusliberalismi unohtaa historian. Uusliberalismi ei ole vastaus 2000-luvun ongelmiin, vaan yritys toteuttaa 1800-luvun talousidealistien ihanteita nykymaailmaan. Meillä Ktp:ssä on ollut näkemys, että uusliberalismi on Suomessa klassista, konservatiivista 1900-luvun alkupuolen kapitalismia.

Suomi on uudistanut taloutta ja yhteiskuntapolitiikkaa liberalismin oppien ja uusliberalistien ohjeiden mukaisesti 1980-luvulta lähtien. Tosin jo aikaisemmin valtionyhtiöitä oli aloitettu yksityistämään ja yhteiskunnan muuta omaisuutta myymään.

Kokoomuksen pääministeri Harri Holkerin hallitus (1987-1991) aloitti valtion hallinnon liikelaitostamisen. Holkerin sinipunahallitus aloitti myös Suomen EU-jäsenyyden valmistelun ja avasi rahahanat lännestä. Seurauksena oli 1990-alun lama, jonka seuraukset hoidettiin Esko Ahon (1991-1995) ja Paavo Lipposen hallitusten (1995-2003) toimesta uusliberalismin oppien mukaan ja uusliberalistisin keinoin.

1980-2003 ajan uusliberalismia olivat Holkerin hallituksen EU-valmistelu ja Suomen ajaminen lamaan. Ahon hallituksen päätös Suomen EU-jäsenyydestä, oikeistolainen kuristuspolitiikka, pankkikriisin maksattaminen valtiolla ja työväenluokalla sekä ay-liikkeen sopeuttaminen kapitalismin pelastamiseksi. Lipposen ensimmäisen hallituksen työnä oli EU-jäsenyyden vakiinnuttaminen ja päätös Suomen liittymisestä Euroopan talous- ja rahaliittoon (EMU). Lipposen toisen hallituksen aikana syrjäytettiin Suomen markka ja otettiin käyttöön euro.

1990-luvun laman seuraukset Suomessa

  1. Pankit pelastettiin valtion ja veronmaksajien rahoilla.
  2. Suoritettiin käyttöomaisuuksien uudelleenjako.
  3. Sallittiin yli puolen miljoonan työtätekevän pitkäaikaistyöttömyys.
  4. Aloitettiin ”hyvinvointivaltion” peruspalveluiden leikkaaminen.
  5. Tehtiin verouudistus periaatteella ”rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät”.

 

Työkansan Sanomat 5/2018

Kapitalismi tämän päivän Suomessa – miten työväenluokka ja työväenliike vastaavat haasteeseen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *