Kritiikki ”Talouslaskennan ongelmaa” vastaan (Osa 1)

Vuonna 1920 Ludwig von Mises esitti argumentin sosialistista suunnitelmataloutta vastaan, jota myöhemmin laajensi talousnobelisti Friedrich Hayek. Ns. ”Talouslaskennan ongelmassa” väitetään, että markkinahintojen puute taloudellisia päätöksiä tehdessä johtaa epäjärkeviin resurssien kohdentamisiin. Tämän argumentin päätelmä on, että sosialistinen suunnitelmatalous ei voi toimia kunnolla ja lopulta epäonnistuu.

Talouslaskennan ongelman väitettä vastaan on esitetty monenlaista kritiikkiä. Jo 1920-luvulla Lange ja Lerner esittivät ensimmäiset vastaväitteet ja 1930-luvulla O. Neurath sekä neuvostomatemaatikko L. Kantorovich esittivät kuinka suunnitelmatalous pystyy ratkaisemaan ongelman. Tuon jälkeen on tullut lukuisia uusia kritiikkejä Misesin argumenttia vastaan. Voisin mainita myös marxilaisen talous- ja tietokonetieteilijä Paul Cockshottin, joka on painottanut kuinka tietokoneet tekevät modernin suunnitelmatalouden helpoksi.

Talouslaskennan ongelma onkin todellisuudessa jo perusteellisesti kumottu ja on säilynyt lähinnä vain markkinafanaatikkojen käytössä. Silti, aihe on tavalliselle kansalaiselle vaikea lähestyä ja perehtymättömälle Misesin väitteet saattavat kuulostaa vakuuttavilta.

Pureudun artikkelissani vain yhteen ”talouslaskennan ongelman” puolista, joka ei vaadi markkinatalouden alentamista tai suunnitelmatalouden ylistämistä, vaan ainoastaan molempien talouksien pintapuolista ymmärtämistä ja yksinkertaista logiikkaa. Ensin annan kuuluisan esimerkin talouslaskennan ongelmasta, josta selviää tarkemmin mikä ko. argumentti yksityiskohtaisemmin on.

Esimerkki talouslaskennan ongelmasta

Oletetaan tilanne, jossa olet keskussuunnittelija sosialistisessa suunnitelmataloudessa. Markkinahintoja ei ole. Olet päättämässä rautatien rakentamisesta kahden kaupungin välille. Kaupunkien välissä on vuori. Sinun tulee päättää kahdesta seuraavasta vaihtoehdosta:

A: Rakenna rautatie vuoren läpi
B: Rakenna rautatie vuoren ympäri

Oletamme myös, että kumpikin vaihtoehto on yhtä hyvä vaihtoehto, kun kyse tulee rautatien hyödyllisyyteen pidemmällä aikavälillä koko maassa. Täten siis itse rautatien rakentamisen pointti ei ole kyseenalaistettu. Ainoastaan sen toteuttamisen muoto kyseenalaistetaan.

Jos rakennat rautatien vuoren läpi, käytät projektissasi enemmän insinöörien työaikaa, mutta vähemmän terästä. Jos rakennat rautatien vuoren ympäri, tarvitset suhteessa ensimmäiseen vaihtoehtoon vähemmän insinöörien työaikaa, mutta enemmän terästä rautatien rakentamiseen.

Kysymys siis kuuluu: kumpi vaihtoehto on parempi valita?

Vastataksesi sinun tulee tietää kumman vaihtoehdon resurssit ovat yhteenlaskettuna vähemmän tarvittuja taloudessasi. Ja jotta pystyisit määrittelemään teräksen tai insinöörien työajan tarpeellisuuden taloudessasi, tulee sinun argumentin mukaan käydä läpi erittäin monta erinäistä kulutustavaraa ja niiden tarpeellisuutta taloudessa.

Teräs yksinään toimii raaka-aineena erittäin monille kulutustavaroille, kuten kattiloille, pannuille, rekoille, ja tuhansille muille asioille. Sinun tulee tietää jokaisen tarpeellisuus ja laskea yhteen teräksen kokonaisempi tarpeellisuus taloudessa. Ja jotta voit edes tietää kunkin kulutustavaran arvon, tulee sinun tietää miten kuluttajat arvostavat näitä kulutustavaroita.

Tiedon hankkiminen ja toinen vaihtoehto

Miten ihmeessä lähdet tällaista tietoa edes saavuttelemaan? Yhtenä vastauksena on toteuttaa mielipidekyselyitä, mutta mieti kuinka monelta ihmiseltä joutuisit tätä kyselemään. Kyselyn kun pitäisi koskea kaikkia kuluttajia, jotka ovat tekemisissä kattiloiden, pannujen, rekkojen, ym. kanssa. Lukemat olisivat erittäin suuret ja tämä yksinkertaisesti ei vain ole käytännöllinen lähestymistapa.

Sitäpaitsi, vaikka jollakin ihmeen ilveellä saisit kaiken tämän tarvittavan tiedon, suurin osa tiedoista ovat väitettävästi menneet vanhaksi siihen mennessä kun saisit ne käsiisi. Ja vaikka saisit hetkessä kaiken tarvitsemasi tuoreen tiedon, sinun tulee vielä siitä älyttömän suuresta määrästä tietoa vetää johtopäätös sekä teräksen että insinöörien työajan tarpeellisuudesta taloudessasi.

Ongelmaa ei voi paeta. Sinä, keskussuunnittelija, et yksinkertaisesti voi tietää miljoonista erinäisistä muuttujista taloudessasi ja reagoida niihin järkevästi. Tämä on myös syy siihen miksi sosialistinen taloussuunnittelu Misesin ja Hayekin mukaan väistämättömästi epäonnistuu.

Mutta nyt vaihdetaan lähestymistapaa. Sen sijaan että olisit keskussuunnittelija sosialistisessa suunnitelmataloudessa, oletkin kapitalisti kapitalistisessa markkinataloudessa, joka on suunnittelemassa ko. rautatien rakentamista. Et toimi koko maan pidemmän aikavälin hyödyllisyyden kannalta, vaan saadaksesi voittoja itsellesi.

KN-KTP (Kommunistiset nuoret)

Sami Lindholm

Kirjoituksen osa 2, Kritiikki ja Päätelmä, lehden seuraavassa numerossa.

Kritiikki ”Talouslaskennan ongelmaa” vastaan (Osa 1)

2 thoughts on “Kritiikki ”Talouslaskennan ongelmaa” vastaan (Osa 1)

  • 28.10.2019 23:31:sta
    Permalink

    Tuskin maltan odottaa seuraavaa numeroa.

    Vastaa
  • 31.10.2019 22:28:sta
    Permalink

    Valitettavasti markkinatalousjärjestelmässä rautatiesuunnittelu ei ole noin yksinkertaista. Siellä optimoidaan junan kulkuaikaa, turvallisuuta, investoinin takaisinmaksuaikaa ja yms.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *