Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen:  Anti-kommunismin paradigma: mitä se on

 

Koko kommunistisen aatteen olemassaolon ajan kapitalistiluokka on pyrkinyt levittämään anti-kommunistista propagandaa. Tämä propaganda oli Marxin ja Engelsin aikana 1800-luvulla vielä lapsen kengissään, mutta vahvistui ja monimuotoistui Neuvostoliiton synnyttyä ja sai huippunsa kylmän sodan aikana. Tuo kylmän sodan ajan anti-kommunistinen propaganda on nykyäänkin läsnä ja dominoi poliittista keskustelua.

Voidaan puhua anti-kommunismin paradigmasta, eli vallitsevasta yleisesti hyväksytystä oppirakennelmasta, ajattelutavasta tai suuntauksesta (Suomisanakirja.fi:n määritelmä). Paradigma on siis asia jonka totuutta pidetään lähes itsestään selvänä. Tätä vallitsevaa ajattelutapaa ei osata, kehdata tai haluta kiistää vaan se hyväksytään usein lähes kritiikittömästi.

Miten tämä paradigma ilmenee?

Porvariston esittämä anti-kommunistinen propaganda on saavuttanut hallitsevan tilan, niin ettei sitä juuri kritisoida.

Tämä propaganda ilmenee esim. erilaisina hokemina, joiden totuudenmukaisuus hyväksytään ilman todisteita tai näyttöä kuin uskon asiana. Hokemat kuten ”sosialismi ei toimi” tai ”sosialismi on epäonnistunut” ovat juuri tällaisia.

Väite 1: ”Sosialismi ei toiminut”

Se mitä jonkin asian ”toimiminen” tai ”onnistuminen” tarkoittavat, ovat tietenkin suhteellisia asioita. Mutta jos ajatellaan historiallisia faktoja kuten sitä, että Neuvostoliitto oli maailman toiseksi suurin sotilaallinen ja taloudellinen mahti, joka voitti sodassa kansainvälisen fasismin ja lähetti ensimmäisenä ihmisen avaruuteen, on selvää, että sen edustama yhteiskuntamalli toimi aika hyvin.

Neuvostoliitto paransi tavallisten ihmisten elinolosuhteita huomattavan paljon: ennen Lokakuun vallankumousta vain noin 20 % Venäjän (ja siihen silloin kuuluvien maiden) asukkaista osasi lukea. Tuolloin alueen asukkaiden eliniänodote oli keskimäärin vain 33 vuotta.

Neuvostoliitossa jo 30-luvulla lukutaitoisten määrä oli yli 90 % ja eliniänodote 55 vuotta. Nämä ovat kiistattomia ja selviä parannuksia lyhyessä ajassa. Muutenkin ajatus siitä, että muka ”toimimaton” systeemi silti leviää lähes jokaiseen maailmankolkkaan ja uhkaa rikkaimpien ja voimakkaimpien maiden valtaa, on lähinnä huvittava.

Väite 2: ”Neuvostoliitto sortui”

Jotkut viittaavat sosialististen maiden sortumiseen todisteena systeemin toimimattomuudesta. On kuitenkin hyvä muistaa, että Neuvostoliitto lakkasi olemasta erityisesti presidentti Jeltsinin päätöksellä ja sitten Gorbatsovin erolla. Se oli vain oikeistolaisten poliitikkojen tekemä päätös.

Lisäksi 1991 järjestetyssä kansanäänestyksessä yli 75 % neuvostokansalaisista halusi säilyttää Neuvostoliiton, mutta Jeltsin ei kansan tahdosta välittänyt.

2016 Russia Beyond the Headlines-lehti ilmoitti, että useiden vuosien saatossa kerätyistä eri kyselyistä käy ilmi enemmistön venäläisistä kaipaavan Neuvostoliittoa takaisin. Ja 65 % sanoo, että äänestäisi edelleen Neuvostoliiton puolesta kansanäänestyksessä, jos sellainen taas järjestettäisiin. Selvästi porvariston esittämässä kuvassa on jotakin mätää! Neuvostoliitto ei noin vain romahtanut, vaan se tuhottiin.

”Asiantuntijat” ja ”tutkijat”

Anti-kommunistinen propaganda on luonut itselleen tieteellisen naamion. Akateemisen maailman ja ”Neuvostohistorian tutkimuksen” suuret nimet ovat oman alansa paradigmoja, joita ei kyseenalaisteta. Se ei kuitenkaan tarkoita heidän väittämissään olevan paljoakaan perää.

Lukuisat kirjat, dokumentti-elokuvat sekä artikkelit pursuavat tätä propagandaa. Tieteellisen naamion alla selvästi väärät ja jopa valheelliset väittämät saavat uskottavuutta, joka ei niille lainkaan kuulu.

Seuraavassa kohdassa tarkastelemme asiaa hieman lähemmin, mutta kehottaisin ihmisiä ennen kaikkea ajattelemaan omilla aivoillaan ja noudattamaan lähdekritiikkiä. Pelkästään, koska joku kirjassa tai televisiossa (tai lehdessä!) sanoo jotakin, ei tarkoita sen olevan totta, tai ainakaan koko totuus tai asian ainut puoli.

Mistä anti-kommunismi on peräisin? Ketkä sitä levittävät?

Selkeyden vuoksi haluan vielä sanoa, että anti-kommunismilla en tarkoita sitä, että henkilö on erimieltä kommunistien kanssa. Tämä on aivan hyväksyttävää ja normaalia. Keskustelua voidaan käydä poliittisista mielipiteistä järkevästi, kunhan pysytään totuudessa ja ollaan rehellisiä.

Nykyinen anti-kommunismin ilmapiiri on kuitenkin tehnyt tästä hyvin vaikeaa. Porvariston propagandalla on niin hallitseva asema, ja usein muutkin kuin porvarit itse levittävät sitä tahtomattaan.

Mutta mistä anti-kommunismi on lähtöisin? Artikkelini on pintaraapaisu, joten keskityn vain muutamiin merkittäviin lähteisiin:

20-ja 30-lukujen propaganda

Jo Neuvostoliiton alkuaikana porvaristo ryhtyi välittömästi keksimään valheita sitä vastaan. Näistä kaikkein typerimmät unohtuivat nopeasti, mutta jotkut jatkavat vielä elämäänsä. Erityisesti keskityn sellaisiin väitteisiin, joita moderni anti-kommunismi yhä käyttää.

Esimerkiksi helmikuussa 1935 amerikkalainen mediajätti Hearst Communications Inc. alkoi julkaista artikkelien sarjaa, jonka oli kirjoittanut muuan Thomas Walker. Sarja käsitteli Neuvostoliitossa riehuvaa nälänhätää. Artikkeleissa oli valokuvia kärsivistä ihmisistä ja helmikuun 25. päivän artikkelin otsikko Chicago American-lehdessä väitti 6 miljoonan kuolleen valtion takavarikoitua ruuan.

Kävi myöhemmin ilmi, että lähes mikään artikkeleissa ei pitänyt paikkaansa. Uhrin lukumäärä oli täysin keksitty, Thomas Walker ei ollut käynytkään Neuvosto-Ukrainassa, josta artikkeli kertoi. Eikä hänen nimensäkään ollut Thomas Walker vaan Robert Green.

30-luvulla sekä USA:n lehdistö että erityisesti Natsi-Saksan lehdistö iloitsivat näistä artikkeleista ja levittivät niitä ahkerasti. Niin ahkerasti, että ne ovat säilyneet tähän päivään. Toinen merkittävä lähde on natsi-mediassa vaikuttanut Ewald Ammende, joka julkaisi useita valokuvia ”Neuvostoliiton nälänhädästä”.

Todellisuudessa kuvat eivät olleet Neuvostoliitosta 30-luvulta vaan ensimmäisestä maailmansodasta, Venäjän sisällissodasta, Amerikasta ja muista paikoista. Silti näitä kuvia näkee paljon nykyäänkin. 80-luvulla Harvardin yliopisto julkaisi uudelleen Ammenden kirjoitukset sekä kuvat. Tämä on vain yksi valaiseva esimerkki tietoisten valheiden levittämisestä – anti-kommunismista.

Toki nälänhätä oli täysin totta, mutta siitä ei uutisoitu totuudenmukaisesti. Asioita suurenneltiin, vääristeltiin ja valehdeltiin. Joku voi sanoa ”ei noin enää voi tapahtua”, mutta 80-luvusta ei ole pitkä aika. Tuo 20-30 -lukujen aineisto on nykyisenkin anti-kommunismin pohjana, kun se sai kylmän sodan aikana akateemisen (jopa Harvardin) hyväksynnän.

Kylmä sota

Kylmän sodan aikana kaikki tuo vanhempi materiaali valjastettiin uuteen käyttöön ja tuon ajan kirjoittajia käytetään meidänkin aikanamme useasti dokumenttielokuvien ja historian kirjojen lähdemateriaalina.

Tunnetuin on varmasti brittiläinen Robert Conquest, joka mm. keksi termin ”Suuri terrori” viitatakseen Stalinin aikaiseen puhdistukseen. Hän otti termin Ranskan vallankumouksesta ja siirsi sen Neuvostoliittoon. Tunnetuimpia Conquestin kehittämiä väitteitä ovat mm., että Neuvostoliitto tappoi suurimman osan armeijansa johdosta (näin lamauttaen sen), että se tappoi kymmeniä miljoonia kansalaisiaan, että Stalinin hallinto lavasti kaikki poliittiset vastustajansa rikollisiksi tappaakseen heidät jne.

Conquestin väitteistä suurin osa on osoitettu kokonaan tai osittain vääriksi. Mies itse muutti silloin tällöin jopa julkisesti hieman sanomisiaan, mutta hänen kirjansa ovat silti äärimmäisen suosittuja ja ne on käännetty lukemattomille eri kielille.

Robert Conquest kirjoitti aikana, jolloin Neuvostoliitto oli vielä olemassa, eikä kenelläkään ulkopuolisella ollut asiaa sen salaisiin arkistoihin eikä mahdollisuutta suorittaa laajoja tutkimuksia. Niinpä hänen lähteenään olivat lähinnä huhut ja aikaisempi propaganda, kuten Thomas Walker sekä erityisesti Natsi-Saksan lehdistön propaganda ja Neuvostoliittoa vastaan taistelleet natsien tukijat.

Nykyinen aika

Modernin anti-kommunismin tunnetuin teos lienee Stéphane Courtoisin kirjoittama Kommunismin musta kirja. Jo nimikin on sellainen, ettei varmaan tule yllätyksenä, että kirja on sensaatiohakuinen ja puolueellinen. Kirjan tarkoituksena oli ”todistaa”, että kommunismi on syypää 100 miljoonan ihmisen kuolemaan. Tässä tehtävässä kirja onnistuu mm. syyttäen eri sotien ja luonnonkatastrofien uhreista kommunismia sekä keksimällä uhreja lähes täysin tyhjästä.

Kirjaa on kritisoitua laajasti, mutta se on silti, kuten Conqest, äärimmäisen suosittu ja siteerattu. Kuten varmaan moni arvasi, on eräs mustan kirjan tärkeistä lähteistä Robert Conquest ja hänen välityksellään Thomas Walker, Ammande ja Natsi-Saksan mediakoneisto.

Koko tilanteen kauheus on tässä: voin lyödä vaikka pääni pantiksi, että lähes jokainen suosittu ja menestynyt Neuvostoliiton tai kommunismin historiaa käsittelevä teos käyttää lähteenään Conquestia, Courtoista tai molempia. Tai vähintään jotakin toista lähdettä, joka käyttää heidän teoksiaan omana lähteenään. Tilanne olisi koominen, ellei asia muuten olisi niin vakava.

Nykyaikainen historian tutkimus

Amerikkalainen historian tutkija J. Arch Getty edustaa Neuvostohistorian tutkimuksen uutta koulukuntaa. On mainittava, että hän ei ole kommunisti, enkä itse ole hänen kaikkien mielipiteittensä kanssa samaa mieltä. Silti ne faktat, joita hänen kaltaisensa rehelliset tutkijat tuovat esille ovat arvokkaita meille kaikille, jotka haluamme tietää totuuden.

Tässä esimerkkinä faktaa, kuten Neuvostoliiton vankiloissa olleiden vankien määrät vuosina 1921-1953.

Gettyn mukaan arkistot paljastavat keskimääräksi 2,5 miljoonaa vankia (joista suurin osa ei poliittisia). Siis reilut 2 % aikuisväestöstä eli vähemmän kuin tänä päivänä Yhdysvalloissa, jonka viralliset tilastot kertovat vankeja olevan melkein 7 miljoonaa eli 2,8 % (Bureau of Justice Statistics, 2013). Gettyn luku ei sovi yhteen Conquestin ja Courtois:n kirjoitusten kanssa.

Tietenkin Gettyn kaltaiset tutkijat toimivat amerikkalaisen akateemisen maailman puitteissa, joten heidän on varmasti rajoitettava hieman sanomisiaan säilyttääkseen hyvän aseman.

Mieleeni tulee muutamia tapauksia tutkijoista, joiden kirjoissa esitettiin ’vääränlaisia’, anti-kommunismin paradigman vastaisia mielipiteitä. Ne eivät menestyneet ja rehellisistä löydöistä vaiettiin.

Mielestäni oleellinen huomio tässäkin on se, ettei kyseessä ole enää väittely siitä kuka on oikeissa ja kenellä on faktat puolellaan, vaan kuka saa eniten huomiota kirjoituksilleen. Kyse on siis huutoäänestyksestä, vaikka ei kai historian tutkimuksessa niin pitäisi olla?

Työkansan Sanomat 7/2017

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Anti-kommunismin paradigma: mitä se on

Hakutulokset “Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Anti-kommunismin paradigma: mitä se on

  • 25.5.2017 16:21:sta
    Permalink

    Matematiikka toimii, kommunismi toimii, sosialismi toimii. Kommunismi on toimiva dialektiikassa, historiallisessa materialismissa, kansantaloustieteessä, historiassa -reaalimaailmassa. Mielikuvitus on erikseen, se ei ole konkretiaa vaan kuvitelmaa. kommunismi, tieteellinen maailmankatsomus on ainut mikä toimii – uskonnot ei toimi… Pravda, totuus voidaan tieteen keinoin testata: vesi muuttuu höyryksi jne. siis kokeet sen todistaa… Lenin tutki filosofiaa erityisesti silloin, kun 1905 vallankumous oi epäonnistunut. Kommunismihan sisältää kaiken opiskelun ja tutkimisen ja kaikki tieteen alat jne. Lenin sanoi ettei absoluuuttista totuutta ole vaan on suhteellinen totuus joka täydentyy tutkimisen kautta. kaikilla tieteenaloilla kommunismi toimii joka päivä, ei ole olemassa mitään muuta toimivaa katsomusta kuin kommunismi.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *