Dialektisella materialismilla tarkoitetaan marxismi-leninismin filosofista maailmankatsomusta, joka pyrkii selittämään luonnon, historian sekä yhteiskunnan kehitystä tieteellisesti niin, että tapahtumat ja prosessit johtuvat materiaalisista tosiasioista, materian liikkeestä.

Se, että Marx ja Engels pystyivät kehittämään tieteellisen maailmankatsomuksensa edellytti tiettyjä aikaisempia saavutuksia luonnontieteessä ja filosofiassa: energian häviämättömyyden laki, Darwinin evoluutioteoria, atomin ytimessä olevien pienhiukkasten löytäminen jne. sekä materialismin ja dialektisen filosofian leviäminen.

Dialektinen materialismi pohjautuu materialismin filosofiseen perinteeseen, sekä erityisesti Saksalaisen filosofin Hegelin dialektiseen metodiin.

Dialektisen materialismin joitakin perusajatuksia

1. Maailma koostuu materiasta. Kaikilla asioilla on materiaalinen syy tai selitys. Tämä on materialistinen maailmankuva.

2. Materia ei koskaan pysy paikallaan vaan liikkuu ja muuttuu alati. Mikään ei ole pysyvää paitsi muutos. Eläinlajit, yhteiskunnat, taivaankappaleet kaikki kehittyvät ja muuttuvat. Materia on myös tuhoutumatonta, se vain muuttaa muotoaan.

3. On olemassa tiettyjä lainalaisuuksia tai luonnonlakeja. Muutokset maailmassa tapahtuvat noiden lakien puitteissa. Yhteiskunta ja ihminen ovat osa luontoa ja myös toimivat tiettyjen lakien puitteissa. Nämä lait siis määrittävät sekä luonnon, että yhteiskunnan kehitystä.

4. Materian kehittyminen lainomaisesti on dialektista. Dialektiikka tarkoittaa tapaa jolla kaksi ristiriidassa olevaa asiaa tai oliota ovat vuorovaikutuksessa.

Mitä siis on dialektiikka ja dialektinen kehitys?

Todellisen maailman syy-seuraus-suhteet eivät ole yksipuolisia vaan dialektisia. Jokaiseen reaktioon kuuluu osana vastareaktio. Aurinko vetää puoleensa planeettoja, mutta ne myös osittain vetävät puoleensa aurinkoa, tosin paljon heikommin. Kun nostat painon se myös samalla painaa käsiäsi alaspäin. Dialektiikkaan kuuluu oleellisena osana ymmärrys siitä, että asioita ei voi todella ymmärtää jos ne eristetään muusta maailmasta, silloin saadaan vain epätäydellinen kuva.

Friedrich Engels luonnosteli teoksessaan Luonnon Dialektiikka kolme ns. dialektiikan lakia.

1) Määrällisten muutosten johtaminen laadullisiin muutoksiin ja päinvastoin.

Määrällisillä muutoksilla tarkoitetaan energian lisääntymistä tai vähenemistä. Uusien elektronien liittyminen atomiin, lämpötilan kohoaminen vesiastiassa tai vaikkapa työläisten suuttumuksen kasvu kapitalistista järjestelmää kohtaan. Tällainen määrällinen kasvu on asteittaista eikä välttämättä aiheuta heti näkyviä muutoksia. Kuitenkin jossain vaiheessa prosessi saavuttaa ’kiehumispisteen’ ja tapahtuu ns. laadullinen harppaus. Veden kiehuminen onkin tästä klassinen esimerkki. Lämpötilan ylittäessä tietyn rajan alkavat siteet vesimolekyyleissä muuttua ja kiehuva neste höyrystyä. Samaan tapaan lisäämällä atomiin protoneja tai neutroneja se muuttuu toiseksi aineeksi tai isotoopiksi ja saa eri ominaisuuksia, eli on laadullisesti erilainen.

2) Vastakohtien ykseys

Dialektisessa vuorovaikutuksessa olevat oliot määrittävät itsensä toistensa avulla. Niiden vuorovaikutus on oleellinen osa niitä. Ilman maanomistajaa ei voisi olla vuokraviljelijää eikä päinvastoin vaan he olisivat molemmat kenties vapaita talonpoikia. Kehitys tapahtuu vastakkain olevien voimien kamppailusta, jonka lopputuloksena molemmat kehittyvät uuteen tilanteeseen jossa syntyy taas erilainen ristiriidassa olevien voimien kamppailu.

Dialektisessa kehityksessä oliot muuttuvat itsensä vastakohdaksi. Orjayhteiskunnan loputtua orjista tuli vapaita ja orjanomistajat lakkasivat omistamasta orjia. Sosialistisessa vallankumouksessa työläinen vapautuu omasta sorrostaan ja sortajaluokka menettää asemansa. Se vastakkainasettelu, joka vallitsi kapitalismissa korvautuu uudenlaisella tilanteella, joka taas kehittyy ja korvaantuu toisella.

On tärkeä ymmärtää mitkä asiat ovat todella toistensa ”vastakohtia”. Miehet ja naiset, kissat ja koirat, oikea ja vasen, kädet ja jalat jne. eivät ole toistensa vastakohtia dialektisessa mielessä.

3) Kieltämisen kieltäminen

Kehitys ei myöskään junnaa paikallaan. Proletaari ja kapitalisti eivät vain vaihda sosialismissa paikkaa, vaan koko hyväksikäyttöön perustuva yhteiskuntajärjestelmä häviää, jolloin molemmat osapuolet saavat uusia ominaisuuksia. Uudessa tilanteessa ristiriidat myös näyttäytyvät uudessa muodossa. Vanha tilanne kumoutuu eli ”kielletään”. Jokainen laadullinen kumous kieltää edellisen tilanteen, mutta ei kuitenkaan kaikkea siitä. Uudessa on aina mukana jotakin vanhaa.

Yksityisomaisuuden keksiminen ja luokkajärjestelmän muodostuminen aikanaan kumosi primitiivisen yhteisomistuksen ja syntyi lopulta kapitalismi. Sosialistinen vallankumous puolestaan kumoaa tämän ja palauttaa yhteisomistuksen takaisin, muttei samanlaisena vaan korkeampana muotona siitä, modernina kommunismina. Historia kulkee aina eteenpäin, se ei ole kehä eikä junnaa paikallaan.

Ihminen, yhteiskunta ja luonto

Dialektinen materialismi selittää sekä luonnon, että yhteiskunnan kehitystä. Ihminen on myös osa luontoa ja samat lait jotka vaikuttavat luonnossa vaikuttavat myös häneen. Kuitenkin ihmisyhteiskunta on aivan omalaatuinen materian muoto.

Sen sijaan, että tutkisimme ihmisiä esim. vain Newtonilaisen fysiikan avulla, ihmisten käyttäytymistä ja yhteiskuntaa tutkitaan omina tieteenaloinaan. Fysiikan lait vaikuttavat kyllä taustalla, mutta ihmisten keskuudessa vaikuttaa uudenlaisia lakeja: taloudelliset ilmiöt ja intressit, luokkataistelu, erilaiset aatteet yms.

Karl Marx osoitti että kapitalismin sisäiset ristiriidat johtavat lainomaisesti sen kumoutumiseen ja korvaantumiseen sen vastakohdalla: sosialismilla.

Miksi tarvitaan tieteellistä maailmankatsomusta?

1. Porvariston metafysiikka

Porvarillinen filosofia eri muodoissaan esittää maailman staattisena eli muuttumattomana. Sen näkemyksen mukaan ihminen on aina ollut ja tulee aina olemaan pohjimmiltaan samanlainen ja historia enemmän tai vähemmän toistaa vain itseään. Porvarillisen ideologian edustajat usein selittävät että kaikissa yhteiskunnissa on aina ollut ja tulee aina olemaan rikkaita ja köyhiä, sortajia ja sorrettuja. Tällaista katsantokantaa Marxismi kutsuu metafysiikaksi.

2. Määrällinen kasvu

Porvarillinen filosofia tunnustaan ainoastaan määrällisen kasvun. Se ei huomaa merkitsevää eroa primitiivisen yhteiskunnan, orjayhteiskunnan, feodalismin ja kapitalismin välillä. Erona muinaisten yhteiskuntien ja nykypäivän välillä porvaristo nostaa esille teknologian ja tuotantovoimien kasvun, muttei täysin uudenlaista taloudellista järjestelmää. Tämä käy selväksi kun porvariston ideologit määrittelevät mitä kapitalismi heille merkitsee: vapaata kauppaa, vapaaehtoista kanssakäymistä, yksityisomistusta tms.

Nämä täysin epätieteelliset kuvaukset eivät kerro mitään talouden tuotantotavasta tai luokista. Tämä tulee tietenkin johtopäätöksestä, että kapitalismi kestää ikuisesti ja on jossain määrin ollut aina olemassa. Porvariston metafyysisen käsityksen mukaan kapitalismi on sekä ikuista, että jopa ihmiselle luontaista.

3. Idealismi ja suurmiesteoria

Taikausko, uskonnollinen fundamentalismi ja filosofinen idealismia ovat menettäneet valtaansa myös porvarillisessa ideologiassa vuosien varrella, mutta niistä on vielä paljon jäänteitä. Idealismi on filosofinen koulukunta, jonka mukaan maailma koostuu ideasta, hengestä, jumalasta tms. Sen avoimia kannattajia on nykyään vain suhteellisen vähän, mutta se ilmenee silti monella tavoin kapitalismin maankuvassa. Yksilökeskeisyys eli individualismi on pohjimmiltaan idealismia sillä se jättää huomiotta tai aliarvio ympäröivän materiaalisen todellisuuden vaikutusta.

Porvariston omassa mytologiassa eivät vaikuta luokkaintressien ohjaamat suuret historialliset prosessit ja lait vaan sankarilliset yksilöt. Porvarit puhuvat romanttiseen sävyyn yrittäjistä, jotka rikastuivat puhtaasti omalla ahkeruudellaan ja nerokkuudellaan jättäen huomiotta kapitalistisen riiston ja työväenluokan.

Dialektinen materialismi ei ainoastaan tarjoa selkeämpää ymmärrystä ympäröivästä maailmasta, vaan se ennenkaikkea torjuu valheellista ja epätieteellistä porvarillista ideologiaa. Jopa tiede on silloin luokkakantaista, kun se menee vallanpitäjien taloudellisia intressejä vastaan.

Työkansan Sanomat 3/2018

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Dialektinen materialismi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *