Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Imperialismi ja anti-imperialismi: mitä ja miksi?

Lenin määritteli reilu 100 vuotta sitten, että elämme kapitalismin viimeistä vaihetta – imperialismin, globaalin kapitalismin aikaa. Leninin kuvaus globaalista markkinataloudesta ja sodasta teoksessaan Imperialismi, kapitalismin korkein vaihe on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan (tuota kirjaa lukiessa hämmästyy uudelleen ja uudelleen siitä, että se on kirjoitettu 1916, sillä se kuvaa omaa aikaamme vähintään yhtä hyvin). Silti osalla vasemmistoa ymmärrys tästä aiheesta on vähäistä ja meidän kommunistien onkin selvennettävä asiaa ja teroitettava oikeita painotuksia.

Mitä oikein on imperialismi?

Imperialismi, sanan modernissa merkityksessä tarkoittaa globaalin kapitalismin taloudellista toimintaa, jossa kapitalistinen maa riistää toista maata valtaamalla sen markkinat, ryöstämällä sen luonnonvaroja, hyväksikäyttämällä sen väestöä halpatyövoimana tai muuten taloudellisesti riistämällä esim. epäreiluilla laina- tai kauppasopimuksilla.

Miksi imperialismi on kapitalismin uusi vaihe?

Lenin kuvailee teoksessaan kapitalismin siirtyneen imperialistiseen, eli globaaliin, suuryhtiöiden vaiheeseensa näin:

“1) tuotannon ja pääoman keskittyminen… on saavuttanut niin korkean kehitysasteen, että se on luonut monopolit, jotka esittävät ratkaisevaa osaa talouselämässä;
2) pankkipääoman sulautuminen yhteen teollisuuspääoman kanssa ja finanssiharvainvallan muodostuminen tämän »finanssipääoman» pohjalla;
3) pääoman vienti, erotukseksi tavarain viennistä, saa erikoisen tärkeän merkityksen;

4) muodostuu kapitalistien kansainvälisiä monopoliliittoja, jotka jakavat maailman, ja
5) maapallon alueellinen jako suurimpien kapitalistivaltojen kesken on suoritettu loppuun.”

Tarkastellaan Leninin määritelmää nykypäivän valossa:

Kohta 1: Raha ja tuotanto on keskittynyt jättiyrityksille, joista Lenin puhuu termillä “monopoli”. Tämä ei tarkoita laillista monopolia vaan sitä, että nuo muutamat yritykset kontrolloivat valtaosaa markkinoista ja taloudesta. Voidaan puhua myös oligopoleista tai puolimonopoleista. Oxfamin tutkimuksen mukaan 26 maailman rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin puolet maailman väestöstä. Jo 2011 sveitsiläiset tutkijat totesivat, että 147 jättiyritystä hallitsee maailman markkinoita. (Forbes, “The 147 Companies That Control Everything”) https://www.forbes.com/sites/bruceupbin/2011/10/22/the-147-companies-that-control-everything/#2b9d34435105 )


Kohta 2
: Pankkipääomalla on hallitseva asema globaalissa taloudessa. Tämä ei ole koskaan ollut niin naulankantaan, kuin juuri nyt 2019.

Kohta 3: Pääoman suuren kasautumisen takia alkaa pääoman eli tuotannon ja työpaikkojen vienti halvempiin maihin. Imperialismissa tämä on saanut tärkeän aseman. Tässä on imperialismin toiminnan perusluonne: sijoittaminen halpoihin maihin, niiden työvoiman, resurssien ja markkinoiden alistaminen monikansallisille pankeille ja yhtiöille.

Kohta 4: Seurauksena syntyy kapitalistien, pankkien ja yhtiöiden globaaleja liittoja. Euroopan Unioni, Euraasian Talousunioni, BRICS-liittouma, Kansaivälinen valuuttarahasto IMF, NATO jne. jotka jakavat maailman ja taistelevat vallasta.

Kohta 5: Maailma on jaettu, mutta kapitalismi tarvitsee aina uusia laajentumis- ja kasvumahdollisuuksia. Maailmansodissa liittoumat taistelivat Euroopan ja erityisesti siirtomaiden herruudesta, niiden uudelleen jaosta, anastaakseen itselleen sen minkä toiset olivat jo vallanneet.

Kapitalismi ei ole enää “lasten kengissään” vaan on nyt saavuttanut korkeimman vaiheensa. Lenin oli täysin oikeassa.

Kolonialismi ja uuskolonialismi

Vanhaan aikaan kapitalisti-imperiumeilla oli siirtomaita Afrikassa, Aasiassa, Karibialla,  Amerikoissa jne. Kolonialismin eli suoran siirtomaavallan aikana imperialistit avoimesti omistivat tai hallitsivat omia siirtomaitaan. Kuuba ja Filippiinit kuuluivat milloin Espanjalle, milloin USA:lle. Intia taas Briteille ja Vietnam naapureineen Ranskalle. Afrikka ja Lähi-itä oli jaettu eri imperialistien kesken.

Klassisen kolonialismin kärsittyä tappion kommunistien ja muiden itsenäisyystaistelijoiden kamppailun tuloksena, otti imperialismi käyttöönsä uuden taktiikan: uuskolonialismin. Avoin siirtomaasorto väistyi piilotetun sorron tieltä. Algerian vapaustaistelussa vaikuttanut marxisti ja psykologi Frantz Fanon sanoikin, että Ranskan imperialismin on luovuttava kolonialismista tai se joutuu luopumaan imperialismista.

Uuskolonialismissa imperialistit hallitsevat muita maita mm. velka- ja kauppasopimuksilla sekä nukkehallituksien avulla. Imperialistit auttavat valtaan heille edullisia hallituksia ja johtajia, jotka myyvät oman maansa ulkomaiselle imperialismille. Myös Suomen EU- ja Nato-myönteiset hallituspuolueet ovat tällaisia sätkynukkeja, jotka palvelevat EU:n suurpääomaa ja USA:n sotapolitiikkaa.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF painostaa köyhiä maita tekemään lainasopimuksia ja pitää näin kontrollia. Esim. Afrikan maat, jotka ovat nimellisesti itsenäisiä, ovat silti korviaan myöten veloissa länsimaille. Niiden on pakko totella tai velat lankeavat maksettavaksi ja talous romahtaa. Tämä on myös loistavaa bisnestä, sillä Afrikka maksaa Euroopalle vuodessa velan korkoja todella huimasti. 2015 julkaistun “honest accounts”-arvion mukaan vaikka Afrikka saa kehitysapua miljardeja, se jää 40 miljardia tappiolle. Afrikka saa Euroopalta 160 miljardia ja maksaa 200 miljardia. Kuka kehittää ja avustaa ketä?

Imperialistinen sota

Lenin analysoi ensimmäistä maailmansotaa ja totesi, että koska maailma oli kokonaan jaettu, johti se imperialistien yhteentörmäykseen. Minne laajentua, kun kaikki on jo vallattu? On laajennuttava toisen alueelle, varastettava toiselta ryöstäjältä siirtokuntia ja protektoraatteja, hallittava markkinoita. Toisessa maailmansodassa Saksan teollisuuden ja pankkien rahamiehet antoivat tukensa Hitlerille. Hän ryöstäisi takaisin menetetyt siirtomaat, valtaisi Euroopasta ja etenkin Venäjältä rajattomat luonnonrikkaudet, sijoitusmahdollisuudet ja orjatyövoimaa.

Saksan imperialistit valmistautuivat sotaan vesi kielellä. Sota takaisi myös aseteollisuudelle ja raskaalle teollisuudelle jatkuvia suuria tilauksia, ulospääsyn lamasta ja taas korkeita voittoja. USA oli ahdistanut kilpailijansa Japanin nurkkaan ja molemmat valmistautuivat sotaan. Japani marssi Kiinaan orjuuttamaan sen väestöä. Italian porvarit riemuitsivat Mussolinin valloittaessa Etiopian ja Albanian. Jälleen porvareille uusia sijoituskohteita, tilauksia, resursseja.

Imperialistinen kapitalismi ajautuu sotaan väistämättä, emmekä voi aavistaa millä tekosyyllä se taas puhkeaa. Ydinaseiden aikana suurvallat välttävät suoraa konfliktia, mutta imperialismi on silti nykyään vahvempi kuin koskaan. Yksikään itsenäinen maa Afrikassa, Lähi-idässä, Etelä-Amerikassa tai Aasiassa ei ole turvassa. Ne ovat kaikki imperialistisen sodan taistelukenttiä. Euroopassa Nato piirittää Venäjää ja laajenee. Nato-jäsenyyden, Nato-yhteistyön ja sopimusten vastustaminen on äärimmäisen tärkeää anti-imperialismia ja rauhantyötä.

Osittain on tapahtunut pääoman laajentumista, jopa yli suurvaltojen. Siis kiinalaisen, saksalaisen amerikkalaisen ja venäläisen pääoman sijoittaminen toistensa emämaihin. Tämä ei kuitenkaan ole poistanut sotaa. Ukrainassa USA ja EU työntävät venäläistä pääomaa pois raivatakseen tilaa itselleen. Kiina naapureineen kalistelevat sapeleitaan.

Miksi jotkut maat pysyvät köyhinä?

Kapitalistien propaganda usein esittää, että jokin luonnonvoima tai historian laki pitää Afrikkaa, Etelä-Amerikkaa, Itä-Aasiaa ja Lähi-itää köyhyydessä. Tähän liittyy usein myös rasistista propagandaa kuten “Lähi-itä on väkivaltainen, mikseivät he osaa elää rauhassa kuin me länsimaalaiset?” kummastellaan, ja syyksi laitetaan usein islam. Kuinka moni miettii mistä al-Qaeda, Taliban ja Isis saivat alkunsa – USA:n kukkarosta ja sen aiheuttamasta hävityksestä.

“Neuvostovastainen soturi johtaa armeijaansa tiellä rauhaan” kehuttiin amerikkalaisen Independent-lehden otsikossa 1993. Tuo “neuvostovastainen soturi” jota artikkelissa kehuttiin oli Osama Bin Laden. Hän johti silloisia Afganistanin Mujahedeen-joukkoja, joista myöhemmin syntyi Taliban, niiden taistelussa Neuvostoliittoa ja sen tukemaa Afganistanin hallitusta vastaan. Bin Laden perusti myöhemmin terroristijärjestö al-Qaedan.

1953 Iranin pääministeri Mossadeq syrjäytettiin USA:n ja Iso-Britannian tiedustelupalveluiden tukemassa vallankaappauksessa. Iranista tuli šaahi Mohammad Reza Pahlavin “Persian prinssin” johtama diktatuuri jolla oli hyvät suhteet länteen. Miksi Mossadeq piti syrjäyttää? Hän oli kansallistanut Iranin öljyn, joka aikaisemmin kuului Brittiläiselle öljy-yhtiölle. Sittemmin šaahi syöstiin vallasta islamilaisessa vallankumouksessa 1979, jonka jälkeen Iranin ja lännen välit ovat olleet tulehtuneet. Iran on nyt kauppasaarrossa.

Saddam Husseinin Baath puolue tuli Irakissa valtaan CIA:n avustuksella 1968. Saddam puhdisti maan tehokkaasti kommunisteista ja vastarinnasta USA:n tuella. USA myi aseita sekä Irakille, että Iranille, niiden väliseen sotaan. Saddam kääntyi lopulta USA:ta sekä toista sen nukkevaltiota Kuwaitia vastaan ja halusi suuremman kontrollin öljystä. Lopun kaikki tietävät – USA miehitti Irakin – halpa öljy virtaa taas imperialismin suonissa. Raunioista nousi ISIS.

Imperialistit ylläpitävät köyhyyttä

Entäpä Venezuela, joka on kansallistanut öljyn ja ollut siitä lähtien jenkkien hampaissa? Ei kuitenkaan kannata liikaa tuijottaa vain öljyyn. Yksikin maa, joka kieltäytyy alistumasta monikansallisille monopoleille, joutuu tähtäimeen. Lähi-idässä on vain nukkevaltiota tai valtioita, jotka ovat uhan alla. Syyria on onnistunut selviämään USA:n hyökkäyksestä. Libya ja monet muut eivät selvinneet. Samaan aikaan Saudi-Arabia sotii lännen tuella Jemenissä ja Israel alistaa Palestiinaa ja juhlii samalla euroviisuja.

Kuten jo sanottu – Afrikka menettää Euroopalle 40 miljardia vuodessa – tosin tuokin on varmaan alakanttiin. Jotkut yrittävät taistella vastaan. Angola, Etelä-Afrikka, Burkina Faso, Etiopia jne. kävivät itsenäisyystaistelua kunnes kaikki murskattiin, eristettiin tai lahjottiin, mutta taistelu jatkuu niin kauan kuin sortokin. Myös Intiassa, Nepalissa, Filippiineillä ja muualla Aasiassa taistellaan kommunistikapinallisten johdolla.

Ei ole mitenkään “luonnollista”, että nuo maat ovat köyhiä. Niiden kansalaiset eivät ole mitään raakalaisia, eivät sen tyhmempiä tai väkivaltaisempia luonnostaan kuin mekään. Köyhyys jatkuu, koska sitä ylläpidetään imperialistien taholta, voimakeinoin jos on tarve. Väkivaltaa syntyy sorrosta ja köyhyydestä. Samoin uskonnollinen fanaattisuus kukoistaa noissa olosuhteissa, varsinkin kun imperialistit ovat sitä ensin sellaisten järjestöjen kuten Taliban, ISIS, Syyrian FSA ja al-Nusra avulla ruokkineet. Kehitysapua voidaan lähettää ja taputtaa itseä olalle, mutta se on tekopyhää kun tämä ryöstö ja hävityksen kylväminen jatkuu.

Onko Suomi imperialisti?

Menemättä tarkkoihin yksityiskohtiin voidaan todeta, että imperialismin aikana kapitalistiset maat jakautuvat enemmän ja enemmän kahteen ryhmään: imperialistisiin maihin ja niiden kohteisiin. Kumpaan Suomi kuuluu? Suomi on alistettu EU:n suurpääomalle, saksalaisille pankeille jne. ja suuret ulkomaiset yritykset ovat rantautuneet tänne kaappaamaan markkinoita mm. vanhustenhoidon, liikenteen, ruokakaupan ja kaivostoiminnan aloilla. Ktp onkin vaatinut esim. kaivostoiminnan kieltämistä ulkomaisilta firmoilta.

Suomi on myös alistettu osaksi Naton sotablokkia, Suomi harjoittelee yhdessä Naton kanssa ja asejärjestelmät on tehty Nato-yhteensopiviksi. Meillä on ns. isäntämaa-sopimus, joka antaa Natolle oikeuden käyttää Suomea. Suomi on siis imperialismin uhri, imperialismin kätyri ja vasalli.

Samalla Suomi on itsekin pieni imperialisti. Osana läntisen imperialismin blokkia Suomi nauttii sen antimista, halvasta työvoimasta jota virtaa EU:n eri osista, halvoista tuotteista ja raaka-aineista joita tuodaan kolmannen maailman uus-siirtomaista. Suomalaisilla yrityksillä on huomattavia sijoituksia noissa uus-siirtomaissa. Sama linja jatkuu, “Suomen suuryritysten investoinnit kasvavat eniten ulkomailla” toteaa Kauppalehti otsikossaan 22. tammikuuta 2019.

Tilastokeskuksen mukaan 2015 noin puolet Suomen ulkomaan investoinneista oli Aasiassa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa. Kun kauhistellaan surkeissa oloissa työskenteleviä intialaisia ja kiinalaisia, jotka rakentavat elektroniikkaa tai yli tuhatta bangladeshilaista tekstiilityöläistä, jotka kuolivat kun tehdas sortui 2013 heidän päälleen, niin kannattaa muistaa, että Suomen kapitalistit ovat osana ylläpitämässä ja rikastumassa tuosta ryöstöstä.

Sosialistinen Suomi pystyisi tarjoamaan jokaiselle työpaikan ja tuottamaan itsekin tarpeelliset tuotteensa, omien työläistensä avulla. Ja se mitä ei voida tuottaa, voidaan reilusti ostaa tai vaihtaa muiden maiden kesken, jopa muiden sosialististen maiden kesken. Sosialistinen suunnitelmatalous ei vaadi tuotannon siirtämistä ulkomaille, eikä sotaa investointien puolustamiseksi.

Anti-imperialismi

Kiinan kommunistien johtaja Mao Tse-Tung sanoi, että on selvitettävä mikä on pääasiallinen ristiriita. Mitä hän tarkoitti? Luokkataistelu saa kehityksensä aikana monia eri muotoja. Kapitalismi on sekä kansallista että kansainvälistä. Aikaisemmin se oli vain paikallista, nyt se on globaalia, imperialistista. On selvitettävä mikä näistä on sen olennaisin piirre, mikä on työväenluokan suurin vihollinen.

Mao osoittaa esimerkkinä Kiinan vallankumoukseen ja sisällissotaan, jossa keskenään taistelivat maanomistajiin ja kapitalisteihin tukeutuva nationalistinen KMT-puolue ja työläisiin sekä pienviljelijöihin tukeutuva kommunistinen puolue. Sisällissotaan tuli mutka, kun Japani hyökkäsi Kiinaan. Tällöin Mao ehdotti yhteistä itsenäisyysrintamaa Japania vastaan, johon osa nationalisteista lopulta suostuikin. KMT oikeastaan hajosi erimielisyyksiin tästä, koska osa piti kommunisteja suurempana uhkana kuin Japania.

Kapitalistit eivät lopulta juuri välitä isänmaallisuudesta, tärkeämpää on varmistaa kapitalismin säilyminen, vaikka kutsumalla vieras armeija avuksi kuten tekivät Suomen porvarit 1918 lyödessään kättä Saksan kanssa.

Mao näki Japanin imperialismin olevan suurempi kapitalismi ja suurempi sortaja kuin Kiinan omat kapitalistit. Niinpä Japanin joukkoja vastaan oli taisteltava, ja unohdettava kotimaiset sortajat hetkeksi taka-alalle, paitsi jos he liittyivät Japanin tukijoiksi. Sama kaava on tuttu muualtakin, lukuisista itsenäisyystaisteluista.

On hyvin vaikea harjoittaa tehokasta luokkataistelua, jos kapitalisteilla on apunaan ulkomaisen imperialismin armeija ja resurssit. EU:n laajuiset työmarkkinatkin takaavat sen, että suomalainen työläinen on heikoilla ja meidän on vaikea mielenosoituksilla tai lakoilla pakottaa mitään poliittisia muutoksia Europarlamentilta tai Euroopan Keskuspankilta. Paitsi jos uhkaamme lähteä EU:sta ja palauttaa siten itsemääräämisoikeutemme, sikäli kun se kapitalismissa on mahdollista.

Imperialismi on työväenluokan suurin vihollinen

Mikä sitten on pääasiallinen ristiriita? Globaali imperialismi on globaalin työväenluokan suurin vihollinen. Se voidaan todeta uudestaan ja uudestaan, kun imperialismin voimat tuhoavat itsenäisiä maita, tukevat diktatuureja jne. ja aina samalla murskaavat työväenluokan voimia. Mikä taho edustaa tätä imperialismia? Suurin imperialismi on epäilemättä USA ja sen liittolaiset. Perässä tulevat kilpailijat EU, Kiina, Venäjä.

EU on osittain USA:n liittolainen, mutta osittain myös haastaja. Imperialistien kesken on monia ristiriitoja ja koko kansallisten kapitalistien (joilla niilläkin on valtataistelua) kokoaminen imperialistiseksi verkoksi on ristiriitainen kehikko.

Kun toteamme imperialismin työväenluokan suurimmaksi viholliseksi, tarkoittaa se seuraavaa: työväenluokka ei voi koskaan voittaa tukeutumalla imperialismiin. Tukeutumalla ulkomaiseen imperialismiin taistelussa oman maan kapitalisteja vastaan työväenluokka aina häviää, sillä se korvaa pienen kansallisen kapitalismin globaalilla imperialistisella kapitalismilla, kansallisen sortajan ylikansallisella sortajalla.

Imperialistit usein tukevat separatistiliikkeitä, mutta liittoutumalla imperialismin kanssa ainoastaan imperialismi voittaa. Tällä hetkellä Syyrian kurdit saavat aseita ja tukea Yhdysvalloilta, joka rakentaa sotilastukikohtia kurdien hallitsemalle alueelle Syyriaan. Tämä on virheellistä toimintaa, sillä kurdien kansallinen itsenäisyys ei tule taattua sillä, että he kutsuvat amerikkalaisia sotilastukikohtia alueelleen ja auttavat suurinta imperialistia tuhoamaan jälleen yhtä itsenäistä valtiota.

Voidaan ymmärtää, että houkutus on suuri. Kenties omat resurssit ovat pienet ja amerikkalaiset dollarit mahdollistaisivat taistelun isommalla tasolla kuin aikaisemmin voitiin kuvitella. Mutta liittoutuminen suuren sortajan kanssa pientä sortajaa vastaan – se on kestämätön ratkaisu.

Palestiinan kommunistit ymmärtävät, että heidän suurin vihollisensa on miehittäjä Israel. Ei ole oikea aika palestiinalaisten taistella keskenään, vaikka he kuuluvatkin eri luokkiin, sillä suurempi luokkavihollinen on Israelin imperialistinen kapitalismi. Israelin vastaisen yhteisrintaman murtuminen tarkoittaisi vain Palestiinan tuhoa.

Palestiinan itsenäisyystaistelijoiden keskuudessa on kuitenkin monia luokkia, jopa anti-kommunisteja. Voidaanko heidän kanssa toimia? Jos suinkin mahdollista, niin pitääkin toimia, sillä suurin vihollinen on imperialismi. Keskinäiset välienselvittelyt on jätettävä myöhemmälle.


EU:n ja Naton vastainen taistelu

Suomessa tilanne on tietenkin erilainen. Suomen hallitseva porvarit ovat imperialistien kätyreitä, eivät itsenäisyyden kannattajia. Taistelu suomalaista suurpääomaa, EU-myönteisiä puolueita, EU:ta ja Natoa vastaan voi olla usein sama asia. Suomen kapitalistit ovat yhteisessä rintamassa EU:n ja Naton kanssa. Heidän keskinäisiä ristiriitoja voidaan käyttää hyväksi, mutta imperialismia ei voida koskaan tukea, se on tuhoksi.

Imperialismin vastainen taistelu Suomessa ja muissa länsimaissa on sekä luokkataistelua kansallisella tasolla että globaalin proletariaatin yhteistä työtä, uus-siirtomaiden työläisten auttamista. Imperialismin vastainen taistelu Suomessa on vastustaa Natoa ja EU:ta. Tämä asettaa Suomen työväenluokan joskus suomalaisen pikkuporvarin tai kansallismielisten kanssa samalla puolelle, heidän vastustaessa EU:ta, mutta kansallismielisistä ei usein ole liittolaisiksi. Syy on siinä, että he voivat syyttää ongelmista vähintään yhtä paljon ulkomaalaista työläistä kuin EU-myönteisiä poliitikkoja ja EU:ta.

Tuolla rikotaan EU:n vastainen rintama ja toimitaan kapitalistien ja EU:n hyväksi kun työläiset usutetaan ulkomaalaisten kimppuun. Näin huomio siirtyy pois kohteesta eli EU:sta ja siitä kapitalismista jota se edustaa. Kansallismieliset ovat myös osoittautuneet epäluotettaviksi EU:n vastustajiksi, loistoesimerkkinä takinkääntelyynsä hajonneet Perussuomalaiset. On “euroskeptikkoja” tms., mutta meidän pitäisi olla EU:n vastustajia!

Mitä on tehtävä?

On palautettava poliittinen ja taloudellinen itsenäisyys, irtaannuttava EU:sta ja kaikesta Nato-yhteistyöstä. Tämä mahdollistaa poliittisen vaikuttamisen ja luokkataistelun Suomessa. Tietenkään Suomen EU-myönteiset porvarit eivät sitä halua, hehän joutuisivat pärjäämään Suomen työväkeä vastaan omillaan. EU-myönteisten kapitalistien syrjäyttäminen myös asettaisi Suomen kapitalismin ristiriitaan kansainvälisen imperialismin kanssa.

Tuo tilanne varmasti tekisi kansallisen porvaristomme toiminnan yhä vaikeammaksi. Se antautuisi imperialisteille tai olisi alettava siirtyä suunnitelmalliseen eli sosialistiseen suuntaan, jotta selviytyisi imperialismin paineesta. Eli olisi kehitettävä omavaraisuutta, suunniteltua resurssien käyttöä ja jakoa jne.

Menemättä yksityiskohtiin on selvää, että jotain tuollaista on tapahduttava, jos ylipäätään suomalaista yhteiskuntaa halutaan varjella ja ns. hyvinvointivaltiota pelastaa.

Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Imperialismi ja anti-imperialismi: mitä ja miksi?

Hakutulokset “Ktp:n pääsihteeri Tomi Mäkinen: Imperialismi ja anti-imperialismi: mitä ja miksi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *